Keväthepenet

Pääsiäistä vietettiin mökillä ihanassa auringonpaisteessa. Kokon polton ja trullaamisen lomassa juhlittiin myös siskontytön 1-vuotispäiviä. Häthätää olin edellisellä viikolla tikunnut lahjaksi pitsireunaisen pipon ja kaulahuivin.

Pipon ohje löytyi vanhasta Suuresta käsityölehdestä (tammikuu 2009), huivin tein sitten kauttaaltaan tuota pipon reunuksen pitsiä. Lanka on luonnonvalkoista ohutta villalankaa, jota sain työkaverilta ison pussin. Lanka oli ehtinyt majailla vintillä jo muutaman vuosikymmenen, mutta on alunperin peräisin villakehräämössä töissä olleen mummon jäämistöistä. Mahtavaa lankaa, onneksi sitä on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon!

Hulmuhelma

Äkillinen vappuinspiraatio sai kaivelemaan kangasvarastoista Eurokankaan palalaarista aikoja sitten lunastetun kangaspalasen. Vappuhame!



Malli on maailman simppelein, ensin leikataan vyötärökaistale summittaisesti mittaamalla ja suorakaiteen muotoinen hamepalanen sitten rypytetään kiinni kaistaleeseen. Vyötärökaistaleen napin korvasin vappuhulluttelun kunniaksi jatkamalla kaistaletta sen verran pitkäksi, että sen saa solmaistua rusetiksi.



Taidanpa tästä lähteä seuraavaksi etsimään vapputansseja. Hauskaa vappua!

Uusi tuttavuus: vesikastanja

 

Uusien raaka-aineiden testailu jatkuu ja huhtikuun ainekseksi valikoitui vesikastanja. Olin tuijotellut tätä purkkia jo tovin kaupan hyllyllä, taannoinen kastanjatahnaihastus mielessäni tartuin purkkiin. Ja sain todeta että kastanja ja vesikastanja taitavat olla kaksi hyvin eri asiaa. Purkista tullut valkoinen pyörylä ei maistunut yhtään millekkään. Tai no ehkä sille vedelle.

Sopii kuulemma salaatteihin ja wokkeihin. Paistelin halkaistuja vesikastanjoita pannulla sienien kanssa, mukaan meni myös porkkanaa, kiinankaalia ja pavunituja. Mausteeksi chiliä, soijaa, valkosipulia, korianteria ja makeaa chilikastiketta. 

Ja kyllä ne kastanjat itseasiassa sitten imaisivatkin makua kastikkeesta mutta aika yhdentekevä raaka-aine sanon minä. Kivasti ne rapsahtelivat suussa mutta en tajua. Raps raps blääh.

Köps pöps.

Terveisiä Tanskanmaalta! Tapahtui seuraavaa:

Matka oli huolellisesti valmisteltu. Kuka mää oon? Missä mää oon? Miten täältä pääsee paikkoihin? Mihin paikkoihin? Mitä rahoja täällä käytetään? Paljonko tää leikkiraha on oikeassa rahassa?



Hotellia vastapäätähän on kivan näköinen paikka. Kalaset. Taidan mennä sinne vegaaniburgerille (aka falafelia ja salaattia leivän välissä). Täällähän onkin aika hip ja cool meininki, onpa jännittävää, taidan tärähdyttää kuvankin samantien.



Viikonloppunahan onkin kaikki paikat kiinni. No damn. Mennään siis Roskildeen katsomaan kirkkoa ja viikinkilaivoja. Hienoja olivat. Aurinko alkoi tällä välin paistaa, ja tanskalaiset siirtyivät suitsait ulkoterasseille värjöttelemään. Sielläkin tarjottiin lounaaksi leipäsiä täytteellä. Itse asiassa en koko reissulla juuri muuta syönytkään. Smørrebrødien maassa maan tavalla.



Illalla kuulin vaalitulokset. Oli taas mentävä käymään Kalasetissa vahvistamassa hermoja.

Haluan tämän baarin Helsinkiin.



Kööpenhaminassa alkoi olla päiväsaikaan jo melkoisen lämmintä.



Taidanpa siis lähteä piitsille tunnin junamatkan päähän Tisvildelejeen (kunhan pääsen ensin yhteisymmärrykseen lipunmyyjän kanssa siitä, miten paikkakunnan nimi lausutaan). Täällä oli ehkä reissun paras ruokahetki, vaikka paikallisen suurpakkauksiin keskittyneen Netto-ruokakaupan eväsvalikoima olikin hieman rajallinen, ja tarjoilija vielä tipautti tuorejuuston ensitöikseen rantahietikolle. Mutta hyvältä maistui hiekkainenkin eväspala, kun aurinko paistoi makoisasti ja rantahietikko jatkui silmänkantamattomiin.



Ruokailun jälkeen kelpasi käyskennellä rantahietikolla ja heinädyyneillä auringonlaskuun asti.



Nyyh, viimeinen lounasleipä. Aina täynnä olevassa Dalle Vallessa Fiolstraedella, lankakauppojen luvatulla kadulla (tai oli niitä ainakin kaksi). Suosikkikauppani oli Uldstedet, ihania Marianne Isagerin neulelankoja. Mukaan tarttui pari kerää, niistä ehkä lisää myöhemmin.



Heippa, lämmin ja mukava Tanskanmaa! Nähdäänhän taas kohta!

Kielletyt aineet

Enpä juuri tiedä parempaa yhdistelmää kuin juuri keitetty kahvi ja tuore pulla. Järki sanoo kyllä, että pullaa olisi syytä vältellä - eihän siinä muuta olekaan kuin kiellettyjä aineita: sokeria, valkoisia jauhoja, hiivaa ja vieläpä rasvaa! Mutta kun oon niin tunneihminen, niin minkäs teet.

Muuton lähestyessä pitäis varmaan pakata, mutta päätin kumminkin vähän tyhjennellä ruokakaappeja. Tein siis pullaa. Ihan peruspullaahan tää on, mutta painelin jokaiseen pullaan voinokareet, joita olin ensin pyöritellyt kardemummassa ja vaniljasokerissa. Ai että tulikin hyvää! Kyllä siinä kaikki järjelliset ajatukset unohtuu.

Samalla tuli avattua kesän piknikkausi: kahvia termariin, pullat kainaloon ja puistoon. Oli ihanaa.

Mainiot porkkanapihvit

Kasvispihvien kanssa aina jotenkin jännittää, pysyykö ne kasassa ja maistuuko miltään. No nää pysyi ja maistui! Ohje on mukailtu Kodin Kuvalehden reseptistä mutta äidin rosmariinipuskalla oli iso rooli tässä. Ja creme fraichella. Rakenne oli kuohkea ja lopputulos hyvin maukas. Ensi kerralla laitan burgerisämpylät ympärille.


Rosmariiniset porkkanapihvit

4-5 porkkanaa
1 prk kikherneitä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
0,5-1 dl (para) pähkinöitä
loraus sitruunamehua
kourallinen tuoretta rosmariinia ja ruohosipulia
100g creme fraichea
2 kananmunaa
yrttisuolaa
oliiviöljyä
(hieman jauhoja, esim. manteli)


Laita huuhdellut kikherneet, sipulit, pähkinät, sitruunamehu, loraus oliiviöljyä ja tuoreet yrtit tehosekoittimeen. Jauha massaksi. Kuori ja raasta porkkanat. Lisää raaste, munat ja creme fraiche massaan. Sekoita ja lisää halutessasi suolaa sekä hieman jauhoja jos taikina tuntuu tosi löysältä (saa olla löysähköä).

Muotoile taikinasta pihvejä leivinpaperille. Voit toki paistaa myös pannulla mutta helpommalla pääsee uunin kanssa. Paista pihvejä 200-asteisessa kiertoilmauunissa noin 15-20 minuuttia. Jos ei ole kiertoilmaa niin asteita hieman lisää. Tarjoile kermaviili-/creme fraichepohjaisen kastikkeen kanssa.

Värikästä pääsiäistä!

Loviisan Pullo & Puikko kokoontui maalailemaan pääsiäismunia vähän erilaisella tavalla.
Pullo & Puikosta pitänee alkuun kertoa sen verran että minä kun olen Herkku & Koukun jäsenistä ainoa ei-helsinkiläinen, niin perustimme vuosi sitten vastaavanlaisen ryhmän myös tänne kotikaupunkiini Loviisaan. Periaate kokoontumisille on sama kuin H&K:ssa, mutta herkkujen, koukkujen ja puikkojen lisäksi pöydästä tulee löytyä aina myös pullollinen kuohuviiniä!

Tällä kertaa kokoonnuimme ihanassa Villa Aaltosessa, jonka emäntä Sisko opasti meille jaloja munanmaalauksen saloja. Aluksi sulatettiin tuikun liekillä vahaa lusikassa.

Tämän jälkeen sulanutta vahaa leviteltiin hanhenmunien pintaan, ihan omien visioiden ja mieltymysten mukaan. Itse päädyin pointillistisille linjoille. Sisko oli ostanut meille hanhifarmilta valmiiksi tyhjennettyjä munia, kananmunat kun kuulemma ovat aikas hauraita ja niissä on aina se punainen leimakin. Muita tarvikkeita saa ainakin Turun Kansallisesta Kirjakaupasta.  

Ja kun ensimmäiset kuviot olivat valmiit, muna upotettiin väriin.

Ja sitten vaan lisää kuvioita pintaan.

Ja dippaus uuteen väriin.

Näin vahakerroksen alle jäi aina edellinen väri "turvaan" ja vahattomien alueiden päälle tuli uusi väri. Kerroksia saattoi tehdä ihan niin paljon kuin halusi. Ja kun kaikki kerrokset olivat valmiita, vahakuviot kuumennettiin tuikun liekillä ja pyyhittiin pois. Ja aavot – valmista tuli!

Mitä te syötte..

 (kuvan murot ovat hyviä, mutta pääruokana ankeita)

..silloin kun vuorokaudessa on liian vähän tunteja? Silloin kun menee tukka putkella paikasta toiseen, on kokoajan vähän myöhässä kaikesta ja ruokailu on just se asia joka jää jalkoihin?

Olen viime aikoina löytänyt itseni useasti hapankorppu- tai muropakkaus, tonnikalapurkki, take away ruisjuusto tai muu vastaava ankea muovipakattu asia kädessä. Mjääh. Onneksi pääsiäinen häämöttää, luvassa lepuuttamista, oikeaa ruokaa ja mämmijäätelöä!

Herkullisia vapaapäiviä kaikille!

Suosikkini Surrur

Ihanin, innostavin ja inspiroivin kirja pitkään aikaan on Mari Savion ja Kati Rapian Surrur - tee oma marimekkosi. Olen tykännyt tekijäkaksikon edellisistäkin kirjoista: Jujusta ja Majasta, mutta tämä Surrur on kyllä ihan ehdoton ykkönen!

Kirjan ideana on, että Marimekon suunnittelijat ovat saaneet tehdä ihan Marimekon kankaista ihan mitä vain ovat halunneet, ja me lukijat sitten saamme niihin ohjeet. Kirjassa on toinen toistaan mainiompia ohjeita yhteensä 60. Osa monimutkaisempia, osaan tarvitsee vain sakset.

Kaiken sen ihanan väri-ilottelun lisäksi erityismukavaa on päästä kurkistamaan suunnittelijoiden koteihin. Peittoaa sisustuslehdet mennen tullen, sanon mä!

Vaikka en saisikaan aikaiseksi esimerkiksi näitä Pia Holmin Kaloja, niin olen saanut taatusti mojovan inspiraatioannoksen, josta riittää pitkäksi aikaa eteenpäin.

Suosittelen tutustumaan kirjaan! Aloittaa voi vaikka täältä.

Maton virkkuuta

Sainpa vihdoin virkattua uuden maton uuteen kylppäriin!

Materiaalina mustaa ontelokudetta, koukku taisi olla 8. Ensin rupesin virkkaamaan mattoa uusimman 101 ideaa  -lehden ohjeella, mutta siitä tuli kummallista röpelöä. Niinpä tein vain peruspylväillä perusympyrää summittaisilla lisäyksillä. Halkaisija on metrin, kudetta meni vajaa 2 kiloa. Hyvä tuli!