Täytin nuken (muhkuraisen epätasaisesti) vanulla, ja se taisi olla se hankalin osuus. Toivottavasti muhkurat käytössä hieman tasoittuvat.
Suvun nuorimmainen teki nuken kanssa tuttavuutta innoissaan ja päästi siinä samalla pikku puklut nuken päälle. Vauvan äiti nimesikin nuken sitten proosallisesti Puklu-Maijaksi.
ooh! Mulla oli pienenä tuollainen nukke. itse asiassa kaksi. Toinen oli poika. Olin jo ihan unohtanut ne kaksoset :-)
VastaaPoistaNiin ja oli mulla myös apina, jonka paidassa luki George. Minä sanoin sitä Yrjöksi. Oksensin sen päälle kerran :-( Mutta nimi oli enne...
Kiva nukke!
VastaaPoistaMulla oli pienenä nukke, jonka mekossa luki Jelppis. Varmaan samantyylinen kuin Puklu-Maija, samaan tapaan tehty.
Mainiot varastot äiteellä, kun sieltä löytyy noin hienoja Puklu-Maijan aihioita!
VastaaPoistaanonyymi, itsekin muistan, että tuosta nukesta oli meillä kotona myös poikaversio. mistä lienee syystä jäänyt tämä tyttökaksonen ompelematta!
VastaaPoistahertta, toivottavasti jelppis on vielä tallessa! ja pau, veikkaisin että meijän äitin varastot kalpenee teijän äitin varastoille :)
Onpas tosiaan nostalgisen oloinen nukke! Onkohan tuollaisia printtikaavoja vielä saatavilla? Löysin taannoin samalla idealla toteutettavan patakintaan, mutta valitettavasti kinnas oli ihan minikokoinen.
VastaaPoistaMinullakin oli tismalleen samanlainen pienena, sen nimi oli Maatuska. Voi muistoja!
VastaaPoistaLiisa, enpä kyllä ole uutena nähnyt tämän tyylisiä nukkeja. Mutta eikös Hertalla ja Raisulla oo semmoset hauskat linnut, joista voi tällä periaattella ommella itelleen tyynyn?
VastaaPoistaKodinhenki, Maatuska oli varmasti mukava leikkikaveri! Hauskaa, että näitä on ollut muillakin.
Mistähän tälläistäm kangasta löytyisi poika-nukelle?
VastaaPoistaSiskon tytöllä oli pienenä sellainen buldoggi koira jolla oli amerikkalainen futis asu päällä. Ja se ommeltiin samanlaisella systeemillä. Ompelin sen äidin kanssa ekalle täditettävälleni 9 vuotiaana lahjaksi. Ja siitä tuli niin rakas, että sitä ei saanut edes pestä. Sisko erehtyi sen pesemään ja kun puklun hajut katosivat vaavi vaan huusi. Puklupuldoggi savolaisittain oli sen nimi :)
VastaaPoistaPaula, enpä kyllä osaa sanoa. Aika hyvä tuuri täytyy olla, että kirpparillakaan tulisi vastaan.
VastaaPoistaMutta mahtava tarina, Santsumantsu! Täytyykin varoitella, että pukluja ei sitten missään nimessä saa pestä pois :)
Etsin tytölleni sellaista hieman erilaista "pehmeätä" nukkea ja Google löysi tämän kuvahaulla. Omassa sängynpäädyssä istui näitä neljä; kaksi tyttöä ja kaksi poikaa, kun olin lapsi. Veljeni hylkäsi omansa, kun ikää tuli sen verran ettei nuket enää kelvanneet... Minä otin huostaani myös hylätyt nuket. Nyt nukeista kaksi vahtivat oman vauvani unta hänen pinnasängyn päässä.
VastaaPoistaTäytyykin näyttää äidille nämä kuvat :-) En tiedä kuka nuo meidän nuket on ommellut. Ikää on itsellä 30v, joten nukeilla lienee ikää melkein saman verran.