tiistai 12. lokakuuta 2010

Japanilainen hajupommi (ei treffiruokaa)

Oltiin ystävien kanssa suunniteltu sushi-iltaa jo pitkään. Kun vihdoin saatiin kaikki ihanat daamit samaan aikaan samaan paikkaan, tulos oli se että pöydät notkuivat herkkuja (ja niitä tehtiin antaumuksella, emännät olivat mm käyneet katsomassa youtubesta oikeaoppisia kalan leikkausvideoita!). Ja sit oli tää mun hajupommi.

Ohje löytyi Vegaanin uudesta keittokirjasta. Kyseessä on retikkasalaatti. Muistelin että Tokiossa reissatessa retikkaa oli tullut vastaan mutta sen kummempia muistoja mulla ei ollut. Eikä havaintoa että oisin mokomaa Suomessa kaupassa nähnyt. Mutta löytyihän se.


Ongelma salaatissa taisi olla se että pääsi jotenkin käymään. Oli marinadissa puoli päivää ja kun kansi avattiin illalla, haju oli huumaava. Siis aivan kauhea. Itseasiassa maku oli ihan ok, jopa vähän mauton mutta eihän sitä pystynyt pitämään lautasella kun tuli sellainen mätä munan haju nenään. Laitanpa reseptin nyt kuitenkin nimittäin salaatti oli kaunis ja retikkahan oli yllättävän hyvää. Mutta tosiaan, ei tarvitse sitä marinointi aikaa kuin puolisen tuntia ja inkivääri olisi ollut hyvä lisä. Alla salaatti on vielä ilman kastiketta.


Daikon no salada (retikkasalaatti)

400g retikkaa
10 cm pätkä purjoa (meillä oli allergian takia ruohosipulia)
1 punainen chili hienonnettuna

Kastike:
1 rkl soijakastiketta
1 rkl riisiviinietikkaa
2 tl seesaminsiemenöljyä
1 tl sokeria

Viipaloi retikka läpikuultaiviksi suikaleiksi, onnistui tosi kätevästi kuorimaveitsellä. Liota suikaleita kylmässä vedessä 15 minuuttia ja valuta. Sekoita kastikkeen ainekset ja lisää purjo, chili ja retikka. Sekoita ja anna maustua PUOLISEN tuntia.

Alkupaloiksi tein Äijäruokaa -blogin Arilta opittuja kurkkukuppeja (joita oli eräässä blogitapaamisessakin tarjolla). Eli pätkä kurkkua, koverretaan sisusta pois, täytetään wasabilla maustetulla majoneesilla ja lohenmädillä. Meillä oli siianmätiä. Toiset kupit täytettiin Stockan Herkusta löytyneellä rapu-chili-aiolilla joka oli ihan älyttömän hyvää. Aah.

5 kommenttia:

  1. ompa herkän kaunis tuo kastikkeeton raaste. ihanan puhdasta!

    VastaaPoista
  2. Eikö! Harmi että herkkyys oli kaukana kun sen kannen avasi, tai noh, kyllä me vähän tippa linssissä oltiin mutta se johtui enemmän niistä jätelaitosta muistuttavista kaasuista :)

    VastaaPoista
  3. Tosi nätiltä näyttää tuo raaste mutta harmi sitä mädän munan hajua,on kyllä kuvottava haju....

    VastaaPoista
  4. Se on kyl tosi suosittua täällä tuo retikka. Mä raastan sitä okonomiyakin sekaan.

    VastaaPoista
  5. Milla, onko sulla enemmän kokemuksia retikasta, onko parasta siis heti raastettuna? Onko itselläsi tullut vastaan moisia hajuhaittoja?

    VastaaPoista