Kevätretki Nauvoon

Tästä alkoi meidän kevätretki Nauvoon. Miten autolautalla onkin edelleen yhtä jännää kuin lapsena.

Tässä on meidän iki-ihana majapaikka: Bed & Breakfast Västergård. Vanhaan navettaan oli tehty huoneita matkalaisille ja iso keittiö, jossa aamupalalla höpöteltiin talon ystävällisen isäntäparin Ernan ja Tomin kanssa pitkät pätkät. Heiltä saimme hyviä vinkkejä ja tietoa Nauvon saaresta. Tiesitkö että Nauvossa on valmistettu maailman pisin pöytä? Kyllä! Guinnessin ennätysten kirjasta löytyy.

Ekana päivänä me ajeltiin saari rauhassa ympäri ja etsiskeltiin mukavaa ruokapaikkaa. Näin ennen sesonkia kun oltiin liikenteessä niin kesäkahvilat olivat vielä kiinni. Mutta tuuri kävi ja eksyimme L'Escale-ravintolaan jossa söimme parasta bouillabaissea I-K-I-N-Ä! (Jos sinulta löytyy hyvä bouillabaisse-resepti niin otan ilolla vastaan, tätä täytyy oppia tekemään itsekin.)

Nauvo on siisti ja idyllinen pieni kylä, mutta kyllä sieltä rosoakin löytyy. Katsokaa, mikä aarteita me bongattiin kylän keskeltä, ihan siitä K-kaupan takapihalta!

Mun mielestä tämä näky oli aivan huippu: miten hienoa että joka kolkkaa ei ole puunattu tiptop-kuntoon, annetaan romujen olla siinä missä romujen paikka on.

Äitienpäivän aamu oli kaunis kuin morsian. Erna & Tom olivat valmistaneet meille juhla-aamiaisen croissanteineen ja kääretorttuineen. Mahtis-aamiaisen jälkeen suuntasimme Paraisille, luontopolulle.
Täytyy sanoa että luontopolku oli niin mahtava että tämä eka äitienpäiväni jää varmasti ikuisesti mieleeni. En ole ikinä nähnyt niin paljon valkovuokkoja kuin täällä, niitä oli satamiljoonaatriljoonaa. Kaikkialla tasaisena mattona. Ja ihmisiä kevään ekalla piknikillä siellä välissä.

Nälkähän sitä retkeillessä tuli joten oli aika suunnata lautalla takaisin Nauvoon. Olimme varanneet pöydän pienen ilmoituksen perusteella ravintola Bystrandista. Ajelimme sinne metsätietä pitkin kymmenisen kilometriä Nauvon keskustasta. Tie vaan jatkui ja jatkui, välillä mentiin sillan yli ja sitten taas kilometrikaupalla pelkkää metsää. Mutta just kun meinasi reitti alkaa epäilyttämään niin saavuimme pieneen Kirjaisten kylään ja kah, siellähän se ravintola oli!

Kuten kuvasta näkyy, ravintolan maisemat eivät olleet pöllömmät. Ja sisälle oli kokoontunut koko kylä vauvasta vaariin juhlimaan äitienpäivää. Meitä houkutteli tämä terassipöytä, joten söimme ekaa kertaa tänä keväänä ulkona (jee) ja ihailtiin merta. Ruoka oli hyvää perusruokaa ja palvelu super-ystävällistä.

Jälkkäriksi oli kakkuja buffésta. Kakkubuffé oli rento rivi kakkuja baaritiskillä, aseina muovilusikat ja kahvit pumpputermarista pahvikuppiin. Mutkaton meininki joka sopi tähän paikkaan kuin nenä päähän. Bystrandin kaltaisia paikkoja toivoisi Suomessa olevan enemmän, paikkoja jossa koko kylä kokoontuu syömään hyvin ja vaihtamaan kuulumisia. Eikä mitään väliä minkä ikäinen olet.

Kiitos Nauvo, kivaa oli!