Ja voittaja on...

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! On ollut mahtavaa saada tietää, ketkä tätä blogia lukevat. Teitä on hurjan paljon enemmän kuin olisimme ajatelleet. Kaikki kommentit olemme lukeneet huolellisesti - ne ovat olleet aivan ihania. Nyt on aika arpoa, kenelle lähetetään kirja ja kämmekkäät. 

Mutta sitä ennen vielä pieni juttu. Saimme Nekola-blogin ArualMarialta tunnustuksen, suuri kiitos siitä! Ideana on, että tunnustuksen saatuaan täytyy kertoa seitsemän asiaa itsestään ja lähettää tunnustus myös eteenpäin.

Rupesimme oitis listaamaan seitsemää asiaa kerhosta ja kerholaisista. Pian kuitenkin huomasimme, että ei ollutkaan niin helppoa keksiä kaikkia yhdistäviä asioita. Aina kun heitettiin jokin ehdotus, löytyi yksi kerholainen, joka ei täyttänyt kriteeriä. Näin päädyimme listaamaan ne asiat, jotka yhdistävät kaikkia koukkulaisia - paitsi yhtä. Suuria paljastuksia, olkaa hyvä!

1. Kaikki Herkun ja Koukun tytöt ovat toimineet dj:nä - paitsi yksi.
2. Kaikki neitokaiset ovat täyttäneet 30 vuotta - paitsi yksi.
3. Kaikki koukuttelijat ovat kotoisin Pohjanmaalta - paitsi yksi.
4. Kaikki koukkulaiset ovat asuneet jonkun toisen kerholaisen kämppiksenä - paitsi yksi.
5. Kaikki tytöt ovat oikeakätisiä - paitsi yksi.
6. Kaikki kerholaiset ovat jo koulunsa käyneet - paitsi yksi (jolla tosin puuttuu gradusta enää muutama hassu lause!).
7. Kukaan kerholaisista ei polta - paitsi yksi.

Sellainen syntynyt väärinkäsitys (vaikka se olikin hurjan hauska!) korjattakoot myös, ettemme sentään ole seitsemän siskosta! Ihan kaveruksia vain, hih.

Nyt tunnustus eteenpäin. Haluamme jakaa tunnustuksen meidän vakituisille kommentoijille, joilla on myös kivat blogit:

Korianteria-blogin Liinalle
Kevennä ajatuksias, älä ruokias! -blogin Kermaperseelle
K niin kuin Koti -blogille (ja Lauralle)
Keittiökameleontin Okriinalle

Ja muitakin mainioita blogeja on, vaikka kuinka paljon. Esimerkkinä ihanista blogeista jaamme tunnustuksen eteenpäin myös heille:

Omenaminttu (ihanat kuvat ja reseptit!)
Kädenvääntöä-blogissakin kokataan ja neulotaan (ja ne on ihan oikeastikin siskoksia)
Pujoliivissä tehdään niin kivoja neuleita, ettei voi kuin ihastella!

Mutta nyt vihdoinkin se arvonta. Onnetar heräsi juuri ja virallinen valvojakin kehrää sylissä, joten tadaa - sit mennään!

... and the winner is: Merry morning! -blogin Johanna!

Lähetä meille yhteystietosi sähköpostilla osoitteeseen herkkujakoukku@gmail.com, niin pistetään paketti postiin! Onnea voittajalle!

Last chance

Mutta vielä ehtii hyvin osallistua meidän juhla-arvontaan. Palkinto on hieno, joten kannattaa käydä rustaamassa palautetta ja puumerkit täällä.

On ollut aivan mielettömän mukavaa lukea teidän kaikkien kommentteja! Ne ovat kyllä olleet niin ylistäviä, että ihanhan tässä punastuu. Mutta hyvä tietää, että sekametelisoppamme kiinnostaa teitäkin. Ja niinhän se menee, ettei kaikkien tarvitsekaan tykätä kaikesta (neulomisesta ja ruuanlaitosta).

Perjantain puolella tulleet vastaukset pääsevät mukaan ja heti sitten lauantaina arvotaan voittaja. Ja lauantaina seuraa myös merkittäviä paljastuksia Herkun ja Koukun tytöistä. Palataan niihin huomenna!

Arpaonnea!

Cooking classes, osa I

Suunnitelmissa oli mennä vasta tämän kuun loppupuolella kokkailukouluun, mutta sitten huomasin kaksi leppoisalta kuulostavaa kurssia. Brunssiherkkuja ja muuta murkinaa. Sateisena sunnuntaiaamuna suuntasimme väsyneinä kouluun oppimaan. Emme suinkaan olleet rellestäneet Hra Sojun kanssa aamun pikkutunneille, kuten kurssin kuvaus saattoi antaa ymmärtää. Olimme katselleet pesäpalloa internetin uumenista ja aikaeron takia nukkumaan meno oli vain viivästynyt. Eikä sen lauantaisen pelin jälkeen kyllä ollut vielä aihetta juhlaankaan (sunnuntai-iltana sitten kerrassaan olikin!!).

O'ngo Food Communicationsin tilat olivat viihtyisät työpisteitä oli ainakin kahdeksalle parille. Yksi yrityksen omistajista oli myös paikalla esittelemässä paikkoja, vastaanottamassa maksuja, valokuvaamassa ja maistelemassa ruokia. Saa nähdä päädymmekö hänen bloginsa sivuille.

No, sillä luvatulla Bloody Marylla aloitettiin. Ensin katseltiin demo, jonka jälkeen toimittiin itsenäisesti. Täytyy tunnustaa, etten ole koskaan juomaa maistanut. Korealaisia ainesosia oli sitten se soju, jota loroteltiin huolella sekä Gochujang. Sekaan sai laittaa myös valkosipulia, soijakastiketta ja inkivääriä oman mieltymksensä mukaan. Opet kertoivat, että koreassa ollaan kovin kausiluontoisia kasvisten suhteen eli nyt on meneillään viimeiset hetket saada tomaattia. Tulossa olisi kurpitsakausi.

Aika tulinen ja tymäkkä aloitus päivälle

Onneksi joutuin siirryttiin lohturuokapuolelle. Yllätyksekseni valmistimme köyhiä ritareita, joita kurssilla kutsuttiin nimellä French Toast (outoa). Päälliseksi tehtiin omenakompottia, joka maustettiin sitruunalla kanelilla ja Korean twist oli tällä kertaa mansikkaviinietikka. Paikan omistaja oli tehnyt jugurttikoneella jugurttia etukäteen, joten saimme sitäkin.

Lisukkeeksi tai suolapalaksi paistettiin makeita pottuja ja tavallisia, jotka oli keitetty meille valmiiksi sekä sipulia.
 
Meidän olisi pitänyt tehdä vielä joku kananmuniin liittyvä juttu, mutta opet olivat möhlineet munien keiton ja ne olivat jääneet liian pehmeiksi. Tästä syystä niistä muodostui salaattia leipästen päälliseksi.

Masut olivat aikasen pinkeinä ja edessä oli tunnin päästä alkava seuraava kurssi. Heh, mulla ei ilmeisesti ollut käynyt mielessä, että tehty ruoka myös syödään.

Vihreää

Tiistaina karkasin töistä metsään sieniretkelle, syksyn ensimmäiselle. Metsässä on sitten mukavaa! Vaikka retkellä vähän satelikin (tai oikeastaan satoi koko ajan ihan helv... tosi paljon), syksyinen metsä onnistui silti ilostuttamaan. Värit olivat superintensiiviset, sammal pehmeää ja kuusikko korkeaa.

 

En käynyt uimassa. Mutta sieniä löytyi vähän, lähinnä karvarouskuja. Suppilovahveroaika on vasta alkamassa. Oo yes, come to mama!



Vihreä teema on jatkunut myös puikoilla viime päivinä. Veljentytön myöhästynyt synttäripaketti sisälsi vihreän pipon, jota oli toivottu (paketti ei ole vielä perillä, joten hyshys siellä paikan päällä!). En kyllä enää ihan muistanut että minkä mallinen ja sävyinen pipon tarkalleen ottaen piti olla, mutta tämmöinen siitä tuli, mielestäni aika kiva. Tosin tiedä sitten jos tämä on jo taas joku tätimalli, nuoriso mahtaa käyttää jo jotain aivan erilaista. (Esim. niitä 80-luvun pipoja, joiden reuna käärittiin huolellisesti ylös ja pipo kenotti päälaella niin, että korvat eivät peittyneet yhtään. Toivon kuitenkin että tähän ei olla vielä tultu.)



Malli: Sockhead Hat / Kelly McClure (rav)
Lanka: 3-säikeinen vironvilla, Tallinnan-reissulta
Puikot: 3 mm
Omista muokkauksista lisempää Ravelryssa.

(PS. Teemme blogissa synttärien kunniaksi pieniä ulkoasuviilauksia parhaillaan ja lähiaikoina, joten vähän kaikenlaista efektiä saattaa olla nähtävillä. Pahoittelemme aiheuttamaamme häiriötä!)

Omena-kookospannari

Halusin blogata tämän reseptin, en siksi että se olisi tajunnanräjäyttävä vaan siksi että pääsen esittelemään mun elämäni ekaa piirakkavuokaa, haa! Ja mikä parasta, se on lasten leivontatarvikehyllyltä (kiitos Handepande vinkistä!) eli minikokoinen! Mä olen kironnut tässä blogissa ainakin muutamaan otteeseen sitä kun en voi leipoa mitään herkkuja koska kaakut ja piirakat ovat niin isoja että yksinasuvalle itsekurittomalle henkilölle ne todellakin ovat enemmän uhka kuin mahdollisuus. Eivät enää!

Ja pannariin. Olen vältellyt viljoja ja sokeria viime viikot, joten pannari poikkeaa hieman tavallisesta. Suosittelisin ehkä raastamaan omenat koska niiden tuoma makeus jää siihen päälle, tai sitten lisäämään vähän raakaruokosokeria taikinaan.

Omena-kookospannari (pieni!)

2 dl kookosmaitoa
1 dl mantelijauhoa
2 kananmunaa
2 pientä omenaa
kanelia
nokare voita
(+ raakaruokosokeria)

Sulata nokare voita, sekoita siihen munat, kookosmaito sekä mantelijauho (+sokeria tai omenat raastettuina). Kaada seos pieneen uunivuokaan. Lado päälle omenaviipaleet elleivät ne jo lymyä taikinassa. Ripottele päälle kanelia ja paista 200-asteisessa uunissa noin 35 min.

Hahaa, on se pieni!

Kurpitsa-linssikeitto

Isän kasvimaalta saatiin jättiläiskesäkurpitsojen lisäksi maistiaisiksi myös tämmöisiä keltaisia kurpitsoja. Enpäs tiedä niiden nimeä, enkä ole moisista koskaan mitään valmistanut. Kokkailuissa päätinkin pelata varman päälle ja tehdä sosekeittoa (se ei kai oikein mitenkään voi epäonnistua). Kurpitsojen kaveriksi laitoin keittoon punaisia linssejä. Ne sopivat joukkoon mainiosti ja toivat ruokaisuutta. Keiton päälle paistelin vielä ruisleivästä valkosipulikrutonkeja. Ihanan syksyinen ja mausteinen soppa!

Kurpitsa-linssikeitto

neljälle

2 pienehköä kurpitsaa
1 sipuli
1 dl punaisia linssejä
1 dl kookoskermaa
noin 2 dl vettä
1 valkosipulin kynsi
1,5 cm pätkä inkivääriä
0,5 tl (tai maun mukaan) chiliä, kanelia, currya ja paprikajauhetta
0,25 tl kardemummaa
suolaa
1 rkl sitruunamehua
2 rkl öljyä

Hienonna sipuli, valkosipuli ja inkivääri. Paista niitä ja muita mausteita hetki kattilassa kuumassa öljyssä. Paloittele kurpitsat (poista pehmeä sisus tarvittaessa). Lisää kurpitsan palat ja desi vettä kattilaan. Huuhtele linssit ja lisää keittoon. Hauduttele kannen alla kunnes kurpitsat ovat pehmeitä (noin 20 minuuttia). Lisäile haudutuksen aikana tarvittaessa vettä. Kun kurpitsat ovat pehmeitä, soseuta keitto. Lisää kookoskerma ja sitruunamehu ja tarkista maku. Kiehauta vielä uudestaan. Tarjoa valkosipulikrutonkien kanssa.


Valkosipulikrutongit

3 valkosipulin kynttä (isoa)
3 palaa ruisleipää
oliiviöljyä
suolaa

Hienonna valkosipuli. Kuumenna öljy paistinpannulla ja freesaa valkosipulia hetki. Pilko leipä palasiksi ja lisää pannulle. Paahda kunnes leivät alkavat olla rapsakoita. Mausta suolalla tarvittaessa.

Paprikaa, pinaattia ja muuta kotiruokaa

Nyt seuraa tunnustus: meillä ei todellakaan kokkailla niin usein kuin haluaisin. Hämmästelen usein esimerkiksi Jytiksen tahtia: miten se ehtii, jaksaa ja viitsii? Nostan hattua! Esimerkiksi perjantaina, raskaan työviikon päätteeksi olin niin väsynyt, nälkäinen ja äreä, että asuintoveri katsoi parhaimmaksi ostaa kaupasta nopeasti pakastepizzan. (Tuunaamalla siitä tuli aivan hyvä ja kiukku laantui.)

Viikonloppuna oli onneksi taas aikaa ja viitseliäisyyttä kokata.



Ruokaa lähdettiin tekemään teemalla "kotiruoka kunniaan". Menu sisälsi täytettyjä paprikoita, pinaattiperunamuusia ja kaali-ananas-porkkanasalaattia. Hyvää!

Pinaattiperunamuusi tehtiin kuten tavallinenkin muusi, mutta lisättiin vaan joukkoon tuoretta pinaattia, joka ryöpättiin. Antoi kivasti makua ja ennen kaikkea väriä.

Kasvistäytteiset paprikat (kahdelle, ohjeeseen haettu apua Ruokatorstai-kirjasta)

2 paprikaa
1 sipuli
1 porkkana
muutama herkkusieni
vähän kesäkurpitsaa
1 dl creme fraichea
1 muna
suolaa
mustapippuria
paprikajauhetta
juustoraastetta

Halkaise paprikat ja poista sisukset. Pehmennä paprikoita muutama minuutti kiehuvassa vedessä. Paloittele sipuli, herkkusienet ja kesäkurpitsa. Raasta porkkana. Kuullota paistinpannulla. Tee creme fraichesta, munasta ja mausteista seos. Sekoita kaikki ainekset yhteen ja täytä paprikat. Kuorruta juustoraasteella. Paista 200 asteisessa uunissa noin puoli tuntia.

Jälkiruoaksi tehtiin omenapaistosta tätä ohjetta varioiden. Esim. vaahtokarkkeja ei ollut, mutta hyvää oli silti. Kotiruoka kunniaan, todellakin!

Kerhon synttäritapaaminen

Kippis ja kulaus, kolmevuotias!
Herkku & Koukku kokoontui juhlistamaan ompeluseuran synttäreitä kuohujuoman, ruoan ja ompelusten merkeissä. Ja siinä samalla punottiin uusia juonia tulevaksi vuodeksikin.. hmm! Juteltiin myös siitä kuinka on ollut tosi kiva saada paljon palautetta synttäriarvonnan yhteydessä, kiitos osallistuneille! Ja vieläkin voi osallistua!
Alkuun herkuteltiin tomaattibruschettalla. Pääruoaksi oli kreikkalaisia kasviksia, falefelejä ja kurkkukastiketta.

Kurkkukastike ja kasvikset olivat vähän omia sävellyksiäni. Kastikkeeseen tuli kreikkalaista jogurttia, siivilässä valutettua ja kuivaksi puristeltua kurkkuraastetta, suolaa, pippuria ja vähän sokeria. Sitruunaa ja valkosipuliakin voi laittaa mukaan.
Kreikkalaiskasviksiin voi laittaa mitä tahansa mieleisiään vihanneksia ja oliiveja, mausteeksi valkosipulia, rosmariinia, timjamia ja suolaa. Paljon oliiviöljyä perään ja uuniin 225 asteeseen muhimaan noin puoleksi tunniksi.

Falafel
500 g kikherneitä
1 iso sipuli
3 valkosipulin kynttä
2 rkl juustokuminaa
suolaa
pippuria
chilijauhetta
2 tl leivinjauhetta
1,5 dl seesaminsiemeniä
1 persiljapuska silputtuna
oliiviöljyä

Mittaa kaikki ainekset kulhoon ja soseuta sauvasekoittimella. Varo ettei oliiviöljyä lorahda liikaa, massasta tulee helposti liian löysää. Pyörittele massasta palleroita ja kierittele ne seesaminsiemenissä. Kypsennä uunissa 200 asteessa noin 20 min tai paistinpannussa kunnes ovat kypsiä.


Lopuksi pantiin suut makiaksi amaretto-kookospalloilla. Amarettoa olisi saanut olla enemmänkin, se ei maistunut näissä tarpeeksi!

Amaretto-kookospallot
n. 20 kappaletta
3 dl kaurahiutaleita
1 dl kookoshiutaleita
1 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta
100 g voita tai margariinia
2 rkl Amarettoa
Pinnalle: n. 1 dl kookoshiutaleita

Mittaa kulhoon kuivat aineet ja sekoita ne keskenään. Paloittele joukkoon margariini ja sekoita nyppien tasaiseksi. Lisää lopuksi Amaretto. Pyörittele taikinasta palloja ja kierittele pallot kookoshiutaleissa. Koveta ja säilytä jääkaapissa.


Ja kyllähän sitä käsitöitäkin syömisen välissä tehtiin. Ommeltiin, neulottiin ja uutuutena koukuttiin. Koukkuamista kuvassa yllä. Siitä tulee hauskan näköistä pintaa ja jämäkkää neulosta. Itse opin koukkuamaan kesällä Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa, jossa Loviisan Karjalaseuran tädit sitä halukkaille opettivat. Ellu vinkkasi että ohjeita koukkuamiseen löytyy myös Strömsö-ohjelman nettisivuilta.

Lopuksi vielä Koreaan singahtaneelle jäsenellemme Paulle kovasti terkkuja, harmi ettet ollut juhlimassa synttäreitä kanssamme, oli outoa kattaa pöytä vain kuudelle hengelle. Mutta ensi vuonna sitten taas!

Kookos-pesäpallokaakku

Herkun ja koukun tytöt ovat jakautuneet aika tarkkaan kahtia jalkapallo- ja pesäpallofaneihin. Tosin meillä pesäpallon kannattajilla ei oikein ole ollut vaihtoehtoja: jos on kotoisin paikkakunnalta, jonka asukasluku tuplaantuu kotipelin aikana, niin pakkohan sitä on lajia itsekin vähän seurata. Eikä siellä kyllä nuorena mitään muuta tekemistä ollut tarjollakaan.

Eilen sitten kun Maiku järjesti yhdistetyt synttärijuhlat ja pelikatselmukset, vein juhliin mukanani teemaan sopivan kaakun. Kerta se on ensimmäinenkin kun leipomisinspiraatio tulee urheilusta! (Terveisin nimim. maailman vähiten urheilusta kiinnostunut leipuri.) Mitalia ei vielä eilen tullut, mutta kaakku maistui silti. Ja hyvin jaksoi sen voimalla odotella vuorokauden verran loppuhuipennusta.



Koska Maiku on tunnettu kookoksen ystävä, niin tein kaakun Puputyttö ja vohvelisankari -kirjan Jookosta Kookosta -muffinssireseptillä. Vaihdoin tosin kaakaojauheen vehnäjauhoihin kun en halunnut kaakusta suklaista, kostutin kaakkua Malibulla ja lisäsin täytteeseen mustikoita, ja kyllähän siitä makia lopputulos saatiin aikaiseksi. Vähän nuo tuon kirjan sinänsä houkuttelevat reseptit ovat liian makeita jopa minun makuuni. Mutta ihanan kookoksinen lopputulos! Kakun koristeet ja päällys ovat marsipaania.


Jookosta Kookosta
2.5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
0.5 tl ruokasoodaa
0.25 tl suola
0.5 dl rypsiöljyä
2.5 dl kookosmaitoa
1.5 dl sokeria
1 tl vanilja -aromia
2.5 dl kookoshiutaleita

Kuorrute :
50 gr margariinia
0.5 dl kookosmaitoa
1 tl vanilja-aromia
4 dl tomusokeria
2.5 dl kookoshiutaleita

Lisäksi halutessasi:
mustikoita
Malibu-likööriä
marsipaania

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Vuoraa muffinssipellin kolot paperivuoilla tai voitele kakkuvuoka. Sekoita keskenään kuivat aineet kookoshiutaleita lukuunottamatta. Sekoita isossa kulhossa öljy, kookosmaito, sokeri ja vanilja. Sekoita jauhot maitoseokseen. Lisää lopulta kookoshiutaleet. Täytä vuoat 2/3 täyteen ja paista noin 20 min. Jäähdytä.
Tee kuorrute.Vatkaa margariini notkeaksi, lisää kookosmaito ja vanilja. Sekoita. Lisää tomusokeri ja vatkaa pehmeäksi ja tasaiseksi. Lisää kookoshiutaleet ja sekoita. Kuorruta muffinssit tai käytä kuorrute kakun täytteenä.

Vahingossa terveellisemmät sämpylät

Oi kuinka paljon arvontavastauksia on jo tullut! Kiitos niistä, ne lämmittävät mieltä. Ja vielä ehtii toki hyvin osallistua, siis täällä.

Kiireettömän sunnuntaiaamun kunniaksi päätin leipoa sämpylöitä. Olin jemmannut hieman tuoretta, ryöpättyä pinaattia taikinaa varten. (Yleensä lisään taikinaan porkkanaraastetta.)

Aloin tehdä taikinaa ja heittelin sekaan kaikenlaisia kaapista löytyviä jauhoja ja leseitä: grahamjauhoja, kaurahiutaleita, vehnäleseitä, spelttijauhoja jne. Aikomukseni oli lisätä lopuksi vehnäjauhoja ja saada sillä vähän sitkoa taikinaan.

Mutta eihän meillä ollutkaan kaapissa vehnäjauhoja! Meinasi iskeä paniikki ja tulla tenkkapoo. Kaupat eivät olleet vielä auki, joten ei auttanut kuin jättää taikina aika löysäksi, nostaa se kohoamaan ja pistää peukalot pystyyn.



Omaksikin hämmästyksekseni sämpylöistä tuli lopulta hyviä. Asuintoverin mielestä jopa "ehkä vähän tavallista parempia". Tiedä sitten totuutta, mutta suoraan uunista otettuna ne maistuivat.



Tarjoilin niitä aamukahvin ja soijajugurttiin tehdyn smoothien kanssa, johon tuli mansikoita, punaherukoita, tölkki ananaspaloja mehuineen ja lisäksi hieman auringonkukansiemeniä ja vehnäleseitä.

Nyt on hyvä lähteä maha täynnä juhlistamaan blogia ja kerhoa. Tästä retkestä lisää varmastikin myöhemmin!