Kreikan meri, meri Kreikan

Pienehkön kesätauon jälkeen porukkamme oli jälleen ravintoloita testailemassa. Hieman vajaahkolla osallistujakunnalla, mutta kuitenkin.

Rantabulevardia.

Jokos nokkelimmat pokkelimmat hoksaa missä ollaan? Kyllä, Helsingin Kreikassa eli Hertsikassa. "Ravintolakerhon" kohteena oli tällä kertaa Thalassa. Hanna oli testannut paikan antimia aiemminkin ja muut olivat kuulleet muutoin huhuja.

Odotusleipää ja oliivitahnaa.

Alkupaloja valitessamme olimme hieman hämmennyksissämme, mutta onneksi avulias tarjoilija otti homman haltuun ja kertoi mitä kannattaa tilata. Tässä siis lajitelma koko porukan kesken jaettavaksi. Vaihtoehtona olisi ollut myös mereneläväisempi lautanen.

Halusin vielä lisäksi hummusta ja ehkä olisin halunnut vielä halloumijuustoakin, mutta kyllä  maha oli jo niin täynnä näiden jäljestä ja pääruuatkin olivat vielä tulossa, että ihan hyvä, ettei sitä tullut tilattua.

Hannan annos oli munokoisovuokaa riisilisukkeella. Oli ihan maukasta, maistoin minäkin.

Tässä minun lautasellani filotaikinakääreiset pinaattijuustokolmiot, potut ja ehkä juustokastike. Kyllähän suomalainen potusta tykkää ei siinä mitään, mutta ehkä vähän jännä yhdistelmä.

Jytiksen annos sisälsi katkarapuja ja arvio taisi kallistua positiivisen puolelle. Terkennuksia kommenttilootaan!

Paikan tunnelma oli merellisistä puitteista huolimatta hieman lounasmainen, eikä niinkään illanviettohenkinen. Ruokalistasta löytyi kuitenkin pikkujoulumenu, että kyllä varmasti meininkiä täynnä olevia illanviettoja on luvassa tulevile kuukausille. Palvelu oli miellyttävää ja alkupalalajitelma suositeltava.

Ruskaretki

Viime viikonloppuna vietin ihanan viikonlopun mökillä kaveritapaamisen merkeissä. Sää sattui olemaan mahtavan syksyinen ja aurinkoinen, ja ruskakin parhaimmillaan.

Vanhempien porstuassa oli odottelemassa kasvimaan satoa: järjettömän isoja kurpitsoita ja kesäkurpitsoita. Lisäksi mullasta käytiin vielä kiskomassa (edelleen järjettömän isoja) punajuuria ja porkkanoita. Eipä tarvinnut käydä kaupassa!

Punajuurista tehtiin punajuuri-kookospataa. Sanna-ystävä oli kyseistä pataa tarjoillut kerran aikaisemmin vuosia sitten, ja se oli jäänyt mieleeni erityisen herkullisena. Enkä muistanut väärin, herkullista se oli taas! Reseptin alkuperä ei ole enää muistissa, mutta onneksi se on turvassa Sannan reseptikirjassa.

Pähkinäiset kookospunajuuret

1 rkl seesamiöljyä
1 tl juustokuminaa
1 tl chilijauhetta
4 kuorittua punajuurta lohkoina
1 1/2 dl (=n. 100g) cashewpähkinöitä
1 tl sokeria
1 tl suolaa
2 rkl limetin mehua
4 dl kookosmaitoa
1 ruukku rucolaa

Kuullota mausteita hetki öljyssä. Lisää sekaan punajuuret ja jatka kuullotusta. Lisää limetin mehu ja kookosmaito ja hauduttele kunnes punajuuret ovat kypsiä, eli noin tunti. Lisää pähkinät. Tarjoile rucolan ja vaikkapas riisin tai quinoan kera.

Jälkkäriksi leivoin punajuuri-suklaakakkua, mutta siitä tuli niin kamala ja kuminen, että kyseinen räpellys voidaan unohtaa. Potentiaalia kyllä oli sen verran, että kokeiluihin kyseisen makukombon suhteen täytyy vielä palata.

Kaakkupettymyksen jälkimainingeissa leivoin sitten vielä kesäkurpitsa-kardemummakakkua, ja se onneksi onnistui paremmin: makea oli ja kardemumma maistui vahvasti. Tämä kakku katosi parempiin suihin sen verran nopeasti, että Kamomillan konditoriasta löytyvää reseptiä voi suositella. Tein reseptin puolikkaana, ja paistoin pellin sijaan kakkuvuoassa.

Kardemummainen kesäkurpitsakakku

1 dl vettä
2 dl öljyä
4 dl sokeria (3 dl riittää myös)
4 dl raastettua kesäkurpitsaa
1 tl vaniljajauhetta
1 tl suolaa
2 tl kardemummaa
7 dl vehnäjauhoja
0,5 tl ruokasoodaa
0,25 tl leivinjauhetta

Laita uuni kuumenemaan 170 °C:en ja vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Yhdistä vesi, öljy, sokeri, hienolla terällä raastettu kesäkurpitsa, vanilja, suola ja kardemumma ja sekoita. Sekoita ensin toisessa kulhossa vehnäjauhot, ruokasooda ja leivinjauhe ja yhdistä ne sitten märkien aineiden joukkoon. Sekoita nopeasti tasaiseksi. Kaada taikina uunipellille ja levitä tasaiseksi kerrokseksi. Paista esilämmitetyssä uunissa 30 minuuttia eli kunnes kakun pinta on saanut kauniin värin ja kakku on sisältä kypsä. Anna jäähtyä, leikkaa annospaloiksi ja tarjoile.

Suuri kiitos vielä kavereille viikonloppuseurasta. Toivottavasti nähään pian taas!

Uusi tuttavuus: lipstikka (kaalilaatikossa)

Olin kollegan kanssa lounaalla. Maistelimme kermaista parsakaalikeitto ja hän totesi "jotain tähän voisi lisätä, esimerkiksi lipstikkaa". Nyökyttelin, ja tajusin samalla että kyllä, tiedän suurinpiirtein miltä lipstikka maistuu, mutta enpä ole koskaan sitä ostanut tai käyttänyt.

Seuraavana päivänä luin uutta KevytKokki -lehteä, josta ilokseni bongasin Sillä Sipuli -blogin tyypit (vinkkasivat tähänkin osoitteeseen, jee!) ja oli siellä myös Sakari Kuosmanen jakamassa äitinsä kaalilaatikkoreseptiä. Siihen  tuli tuoretta lipstikkaa. Näin päätös kuukauden Uudesta tuttavuudesta oli tehty ja meikäläinen lähti kauppaan Sakarin äiteen innoittamana. Ja aijaijai kun olikin hyvää! Lipstikka, tykkään susta.

Sakarin äidin kaalilaatikko

1 kg kaalia
1,5 dl puuroriisiä (käytin ohraa)
4 dl vettä
1 tl suolaa
1/4 tl ruohittua mustapippuria
1 laakerinlehti
2 dl ruokakermaa
2 dl maitoa
1 lihaliemikuutio ( mulla kasvisliemijauhetta)
2 rkl tummaa siirappia
4 tl hienonnettua tuoretta lipstikkaa

Suikaloi kaali ja keitä se riisin kanssa kypsäksi suolalla, pippurilla ja laakerinlehdellä maustetussa vedessä kannen alla kypsäksi. Isossa kattilassa. Kaade seos voideltuun uunivuokaan. Sekoita keskenään kerma, maito, murskattu liemikuutio, siirappi ja lipstikka. Kaada seos uunivuokaan kaali-riisiseoksen päälle. Kypsennä uunissa alatasolla aluksi 20 minuuttia 175 asteessa. Laske lämpö reiluun 100 asteeseen ja paista kunnes pinta kiinteä ja kermamaito on imeytynyt seokseen. Mä paistoin 45 minuuttia, oli aika hyvä aika, tunninkin voisi varata. Mahtava lisuke mille vaan mutta erinomaisesti toimii sellaisenaankin.

Punajuuriletut

No tällainen tuli vastaan Maku-lehden sivuilta kun etsiskelin jotain kevyttä iltaruokaa. Ohjeessa kehotettiin paistamaan letut pienellä pannulla, olisivat varmaan pysyneet paremmin koossa. Mutta maistuvia olivat lettuset! Olen jo pitkään halunnut tehdä blogiin osion "ruma mutta hyvä". Nää olisivat menneet sinne.

Punajuuriohukaiset ( 4 annosta)

450 g punajuurta (keitettynä)
5 dl kevytmaitoa
2 munaa
3 dl grahamjauhoja
200 g rasvatonta raejuustoa
1 rkl tuoretta timjamia (kuivatullakin pärjäsi)
suolaa
mustapippuria

Raasta kypsät, kuoritut punajuuret hienoksi raasteeksi. Sekoita maidon joukkoon raaste, munat, jauhot ja puolet raejuustosta. Mausta taikina ja anna turvota puolisen tuntia. Paista taikinasta pinnoitetulla ohukaispannulla lettuja ilman rasvaa (vähän kyllä laitettiin oliiviöljyä). Mausta loppu raejuusto yrteillä ja tarjoa ohukaisten kanssa.

 

Kukka

Joskus inspiraatio iskee jo ennen aamiaista.



Heräsin eilen aamuna siihen faktaan, että illalla on juhlat ja juhlavieraan kädessä saisi olla onnittelukortti. Edellisenä iltana olin vähän tehnyt askartelutestailuja, mutta huonolla menestyksellä. Saran taannoinen postaus (kiitosta vaan, hyviä ideoita olivat!) johti kukkakortin äärelle. Ja siitä se ajatus jne.

Kukkaan 80 cm lahjanauhaa, jossa metallilanka molemmilla reunoilla. Metallilankaa toiselta reunalta esiin molemmista päistä niin, että nauha rypyttyy. Ryppy pyöritellään kukaksi.



Pahvikiekot kukan molemmille puolille.



Kukka kursitaan kokoon pahvilevyjen läpi pistelemällä ja etupuolen pahvilevyyn liimataan koristeita.



Kukka liimataan kiinni korttiin. Korttipohjana pahvilevy, johon decoupage-lakalla kiinnitetty servietin palanen. Tadaa! Joko nyt sitä aamiaista?



Kortin taakse vielä sivu 40-luvulla painetusta runokirjasta. Tapanani ei ole mutiloida kirjoja, mutta tämän olen napannut jostain ilmaiskierrätyshyllystä ihan askartelutarkoituksiin.



Samasta kirjasta löytyi muuten myös tämä merkkiteos. Täytyy sanoa, että tätä kautta en ole itse koskaan mietiskellyt talven tuloa, mutta ehkä syynä on vieraantumiseni luonnosta ja elämän kiertokulusta. Omistan tämän kaikille kesästä haaveileville.

Ihana sienikeitto!

Tiedän, kaikki ovat olleet viimeaikoina sienimetsässä. Mutta niin olin minäkin ja pakko hehkuttaa sitä siksi että kyseessä oli elämäni ensimmäinen kerta! Saalis ei ollut huima mutta kokemus mainio (joukkomme säntäili pitkin metsää, arvuutteli sieniä, eksyi, huuteli, luuli kuolevansa, söi eväitä, toljotti kaikkiin eri suuntiin osoittavia gps-vempeleitä, kuuli metsään jäätelöauton äänen ja sai paljon hirvikärpäskavereita). Ja siitä saaliista syntyikin aivan mahtava keitto! Kiitos vielä työkaverille joka vinkkasi lorauttamaan portviiniä joukkoon.


Metsäsienikeitto

1 litra sieniä (kantarelleja ja suppilovahveroita)
5 salottisipulia
1 iso valkosipulinkynsi
oliiviöljyä
8 dl kasvislientä
100g kantarellituorejuustoa
loraus portviiniä
tuoretta persiljaa
suolaa
pippuria

Kuullota pilkotut sipulit ja mursakktu valkosipulinkynsi oliiviöljyssä kattilassa. Lisää sienet kattilaan (pilko halutessasi, saa jäädä reilusti kokonaisiakin) ja jatka paistamista kunnes sienistä on neste haihtunut. Lisää kasvisliemi ja anna porista pienellä lämmöllä noin 10 minuttia.

Lisää joukkoon tuorejuusto, silputtua persiljaa ja loras portviiniä. Maista ja lisää maun mukaan suolaa ja rouhittua mustapippuria. Anna hautua miedolla lämmöllä vielä tovi. Nosta pöytään ja lisää annoksiin tuoretta persiljaa. Maistuu erinomaiselta myös seuraavana päivänä lämmitettyä kun maut ovat muhineet yön yli.

Peittoprojekti

Viime sunnuntaina suunnattiin Herkun ja koukun porukalla Loviisaan Ekiä moikkaamaan, ja samalla vähän tutustumaan uuteen perheenjäseneensä. Helsingin päässä oltiin kesän mittaan pidetty taas muutama salainen palaveri, sillä reippaat kerholaiset halusivat tervehtää sitä uusinta ja pienintä villaisella ja pehmeällä paketilla.

Paketista kuoriutui palasista koottu peitto. Palaset olivat noin 16x16 senttisiä aina oikein tikuttuja neliöitä, jotka koottiin yhteen virkkaamalla. Langat löytyivät valmiina lankakorien syövereistä, ovat kaikki semmoista ohuehkoa villaa.

Kuten yhteisprojekteissa kuuluukin, peitossa näkyvät erilaiset käsialat - seassa on niin niitä tiiviitä ja tiukkoja lappusia, jotka on sormet verillä neulottu kakkosen puikoilla, kuin rennommin 3,5 puikoilla vedeltyjäkin.

Toivotaan kovasti, että peitto lämmittää pientä tulokasta syksyn viimoissa ja talven pakkasissa!

Itse tekaisin pakettiin mukaan vielä Tiuhtikset eli villahousut, jotka sopivat hyvin kestovaippailevalle. Lankana oli joskus kirpputorilta mukaan napattua vaaleansinistä hahtuvaa. Näyttivät tehdessä niin kovin pieneltä, mutta kyllä se housujen tuleva käyttäjä näytti sitten kuitenkin vielä pienemmältä!

Omenamuffinssit

Tahoin leipoa vieraille omenamuffinsseja, kun nyt kerran suomalaisia omenoita alkaa olla hyvin tarjolla. (Tosin kateeksi käy niitä, jotka poimivat omenoita omasta puutarhasta, eivätkä osta niitä Alepasta 4 euron kilohintaan...) Googlailin vähän reseptejä, ja päädyin Ketunleipä-blogiin. Mausteisten muffinssien ohje kuulosti juuri sopivan omenaiselta. Reseptissä käytettiin omenasosetta, ja sitä varten soseutin muutaman omenan blenderissä vesitilkan kanssa. Toimi oikein hyvin. Ja maistuvia olivat nämä muffinssit kaikin puolin.

 Tässäpä siis resepti, joka on alunperin napattu Pirkasta.


Omenamuffinssit
12 kpl


1 pieni omena kuutioina
2 dl omenasosetta (soseutin blenderissä pari omenaa ja tilkan vettä)
3 dl vehnäjauhoja (käytin täysjyvävehnäjauhoja ja spelttijauhoja)
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
 2 tl kanelia
1 tl kardemummaa (jätin pois)
2 dl fariinisokeria
0,5 dl mantelirouhetta
1 dl öljyä

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja märät aineet keskenään. Yhdistä ja sekoita nopeasti tasaiseksi, mutta älä vaivaa turhaan. Jaa muffinssivuokiin ja paista noin 20 minuuttia.

Sienimetsällä

Tykkään kovasti sienistä, mutta en ole oikein osannut lähteä niitä metsästä hakemaan. Kun en tunnista, enkä tiedä missä niitä kasvaa, enkä oikein edes että milloin... No, viime viikonloppuna Hanna lupautui onneksi oppaaksi Nuuksioon, ja mehän Paun kanssa pakattiin eväät reppuun ja lähdettiin toiveikkaana mukaan.

Maisemat oli hienoja...

...ja eväät hyviä, vaikka termari hajosikin, ja kaakaot jouduttiin kaatamaan pöpelikköön.

Mutta mikä parasta, myös niitä sieniä löytyi! Iso sangollinen suppilovahveroita, mustatorvisieniä, ja oli siellä joukossa muutama kantarellikin. Ihan mahtavaa! Kyllä kelpasi keitellä sienikastiketta ja pistää loput talven varalle talteen. Mustatorvisienet kuivasin ja suppilovahverot paistoin kuivalla pannulla ja pakastin.

Onnistuneesta retkestä innostuneena menin tänään yksikseni katsastamaan Keskuspuiston sienitilannetta. Hesarin viikon takaisten vinkkien perustella lähdin Hakuninmaan ja Paloheinän maastoihin. (Tai no, jos totta puhutaan, niin suunta oli sinne Hakuninmaalle, mutta jossain vaiheessa eksyin, ja ulos Keskuspuistosta tulin omaksi yllätyksekseni Paloheinässä. Ei se mitään, kulkee ne bussit takaisin kotiin sieltäkin...) Sienestäjiä oli kuitenkin tainnut olla liikkellä jo useampia, löysin nimittäin ainoastaan litran verran suppilovahveroita. 

Sai niistä nyt kuitenkin taas sen sienikastikkeen sentään, joten ei ollut ihan hukkareissu.

Täytyy myöntää, että vähän himo tähän sienestämiseen tulee. Sen täytyy olla se löytämisen ilo!

Mainio kesäkurpitsalisuke

Haa, vielä ei ole grillauskausi ohi! Vaikka myrskytuuli yrittikin viedä kaiken muun irtaimiston parvekkeelta, grilliä se ei saanut liikkeelle. Hyvä niin, sillä mulla on vielä vaikka mitä grilli-avusteisia reseptejä testaamatta. Nyt vihdoin sain kokeiltua Voisilmäpeliä-blogista bongattua grillattua kesäkurpitsasalaattia. Vaikka testimaistaja sanoi että kesäkurpitsakiintiö on täynnä, hyvin upposi. Maukasta!

Grillattu kesäkurpitsasalaatti (kahdelle, lisukkeena neljälle)

kastike:
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
2 rkl raastettua parmesania (ei ollut, hyvin toimi vegaanisenakin versiona)
ripaus chilijauhetta
suolaa
mustapippuria

2 kesäkurpitsaa
oliiviöljyä grillaamiseen
kourallinen tuoretta persiljaa
kourallinen saksanpähkinöitä (mulla oli pinjansiemeniä)

Sekoita kastikkeen aineet keskenään. Siivuta kesäkurpitsa pituussuunnassa (juustohöylä on kätevä). Lorauta siivujen päälle hieman oliiviöljyä ja sekoita tasaisesti.
Lado siivut grilliin ja paista pihdeillä kääntäen kumpikin puoli sopivasti ruskettuneeksi.
Silppua persilja ja rouhi pähkinät/siemenet. Kokoa salaatti sekoittamalla kaikki ainekset.

Me nautittiin salaatti lisukkeena paistettujen sipulien, mainion seesam-valkosipulidipin ja paistetun kuhan kanssa.