Minttua muutenkin kuin jäätelössä*

Takinkääntäjän kahvimuki näyttää tältä.

Kahvi maistuu paremmalta kun sen juo mintunvärisestä mukista. Hah! Siinä on lause, jota en olisi vielä sanotaanko kaksi kuukautta sitten uskonut ikinä kirjoittavani. Mutta näin se vain on. Kun näin uudet Kokot, jotenkin ymmärsin, että tuo minttu olisi minun mukini.

Ellun maukkaalla muffinssivierailulla puhuimme myös siitä, kuinka oranssi ei ole enää ollenkaan niin kammottava väri kuin se joskus mielestämme on ollut.

Sitten tajusin: taidan olla vain helposti vietävissä. Kun minttua ja oranssia näkee nyt muutenkin joka paikassa (astioissa, vaatteissa, lehdissä jne.), niin ehkä se väri yllättäen alkaa näyttääkin kivalta. Tässä näyte uusimmasta Glorian kodista. Oranssia juu!

No mutta värithän ovat ihania, joten mitä sitä turhia jarruttelemaan. Mintunvihreää löytyy myös täältä ja oranssia täältä, kurkatkaapa!

Onko teillä värejä, jotka ovat muuttuneet inhokkiväreistä suosikeiksi?

*Otsikko viittaa tietysti siihen, että tähän saakka olen kelpuuttanut mintun ainoastaan Puffet-muodossa.

Klaus K:n brunssilla

Heti alkuun tunnustus: olen aika surkea raportoimaan ravintolakokemuksistani. Ensinnäkin: tässä elämänvaiheessa (lue: pienen lapsen kanssa) ulkona tulee syötyä verrattain harvoin, ja silloin harvoinkaan on kädet täynnä muuta työtä kuin kaivaa esiin kamera. Toiseksi: olen joka tapauksessa huono kaivamaan kameraa esiin ravintolassa. Haluan SYÖDÄ!

Viikonloppuna kuitenkin terästäydyin molemmilla saroilla: menin ulos brunssille (ilman lasta!) ja otin mukaani kameran. Kuvasaldo on silti laihanlainen: halusin jälleen paitsi syödä myös jutella ystävien kanssa.

Kyseessä oli Helsingin keskustassa sijaitsevan hotelli Klaus K:n brunssi. Kotiäidin sydän kyllä pomppasi kurkkuun, kun tajusin hinnan: 32 euroa. Tuolla hinnalla brunssin olisi parasta olla tosi hyvä!

Tarjolla oli notkuva alkuruokapöytä leipälajitelmineen. Oli kalaa ja lihaa, mutta onneksi myös kasvissyöjälle riitti purtavaa. Pidin oikein kovasti leivistä ja vuohenjuustosalaatista sekä hummuksesta, myös sienisalaatti ja kylmä tomaattikeitto maistuivat.

Brunssi oli aika tukeva, sillä siihen kuului myös valinnainen pääruoka. Söin sienilasagnea, mikä olikin todella hyvää, ehkä parasta koko brunssissa. Seuralainen tosin valitteli, että yhdessä sienessä oli santaa. Hmmmm, ei kovin miellyttävä yllätys se.

Jälkiruokabuffet oli oikein runsas: erilaisia leivonnaisia, suklaamoussea, hedelmiä ja juustoja. Hedelmien lisäksi parasta antia taisi olla ehkä pöydän perinteisin leivonnainen: banaanikinuskikakku. Sitruunamarenkipiiras ei odotuksista huolimatta ollut kovin maittava, enkä lämmennyt sillekään leivonnaiselle, joka maistui makealle, mutta samalla myös tervalle.

No mitä tästä sitten ajattelisi? Alkuruuat ja pääruoka olivat hyviä, jälkiruoat ehkä hieman pettymyksiä. Brunssi oli runsas ja mahansa sai kyllä täyteen (söin seuraavan kerran vasta illalla). Oli ihanaa istua rupattelemassa ystävien kanssa, ja kolme tuntia hurahtikin kuin siivillä. Toisaalta taas tuntuu, että yli 30 euroa brunssista on vain liikaa. Kaipaan kyllä Berliinin aamupaloja! Mukana ollut ystävä suositteli myös Sunnin brunssia, joka on kuulemma hyvä ja yli puolet halvempi!

Aamiaiset ovat kyllä ihan lemppareita, joten brunssilla tulee varmasti käytyä jatkossakin. Kotibrunssithan ovat myös aivan mahtavia!

Tuorepuuro jugurtista

Jugurttipuuron testaaminen on ollut mulla mielessä jo pitkään. Ja kappas, Hesarin välissä luukusta tipahti Valion lehtinen, jossa olikin ohje moiseen. Sitä sitten hieman versioin.

Tuorepuuro jugurtista (kahdelle)

4 dl turkkilaista jugurttia
2 dl kaurahiutaleita
1,5 dl pähkinä-siemensekoitusta (auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä sekä cashewpähkinöitä)
hunajaa
marjoja tai mehukeittoa

Paahda pähkinä-siemensekoitusta kuivalla pannulla kunnes se saa väriä ja keittiö hyvän tuoksun. Anna jäähtyä ja murskaa seos karkeaksi rouheeksi. Sekoita rouhe, kaurahiutaleet ja jugurtti ja anna vetäytyä. Valion ohjeessa puuro nautitaan heti, mutta muistelen nähneeni ohjeita joissa puuro on yön yli jääkaapissa joten päätin testata sitä. Oikein hyvä.

Tarjoile hunajan ja marjojen tai mehukeiton kanssa.

Hienostunut leivosrasia

Sovittiin Hetan kanssa iltapäiväksi semmoinen työnjako, että minä leivon muffinssit, Heta nukuttaa lapsen ja keittää teet. No, lapsi ei sitten ollutkaan uninen, mutta muuten suunnitelma onnistui mainiosti! Kiitos vaan seurasta ja teestä molemmille.

Muffinsseista ei nyt tällä kertaa sen enempää (hyviä olivat appelsiinivanukasmuffinssit suklaakuorrutteella, kuten vissiin kaikki leipomukset Vegan Cupcakes Take Over the World -kirjasta aina ruukaavat olla), mutta haluan esitellä askartelutuotokseni: hienostunut pahvirasia muffinssien pakkausta ja kuljetusta varten.

Rasiahan syntyi Dr. Martensien mukana tulleesta kenkälaatikosta ja paksusta ruskeasta pakkausteipistä. Nauratti niin kovasti tuo tekele, että suunnittelin jo, miten tulevassa muffinssipuodissani leivonnaisia ei suinkaan pakata kauniisiin pinkkeihin kartonkirasioihin, vaan tämmöisiin hieman rouheampiin ja katu-uskottavampiin kierrätyslaatikoihin. No, ehkä en ihan vielä jätä päivätyötäni tämän bisnesidean takia.

Rullaati rullaati munakasrulla

 

Hyvä brunssi lähtee siitä että on läjä ystäviä saman katon alla. 

Sitten tarvitaan hieman kuohuviiniä.

Sitten vedetään tehosekoittimella jugurttia ja jäisiä marjoja sur rur ja kippistetään silläkin.

Sitten kaivetaan esiin juustoa, hedelmiä ja leipää.

  

Kaveriksi sopii mainiosti salaatti, jonka kastike muodostuu marinoiduista punasipuleista.

Oli sitä salaattiakin, kamera ei vaan jotenkin osunut siihen.

Ja se rulla. Halusin tuoda pöytään jonkinlaisen munakasjutun, rulla vaikutti kiinnostavalta. Ohje on sovellettu kaikista mahdollisista rullaresepteistä joita löytyi. Koska menu oli pääasiallisesti gluteeniton, vaihdoin vehnäjauhot auringonkukansiemenistä jauhettuun jauhoon. Ei imenyt nestettä niin hyvin joten rulla oli aika kostea. Maistui kuitenkin oikein hyvin.

Lohi-munakasrulla

5 munaa
5 dl maitoa
1,5 dl jauhoja
loraus öljyä
0,5 tl suolaa

250g lämminsavustettua lohta
1 prk smetanaa
sitruunapippuria
sitruunamenhua
tuoretta tilliä

Sekoita munakkaan ainekset ja paista leivinpaperin päällä pellillä 200-asteisessa uunissa, noin puoli tuntia. Sekoita sillä aikaa täytteen ainekset. Levitä jäähtyneelle munakkalle ja rullaa tiukaksi pötköksi. Siirrä pötkö folion tai kelmun sisään ja anna vetäytyä jääkaapissa noin tunnin verran ennen tarjoilua.


Jälkiruokana oli sydämenmuotoisia lettuja ja kesän marjasatoa hillona. Ah.

Puputytön papupihvit

Kotona on pakattu viisi kassillista kirjoja kirpparille vietäväksi, ja KAIKKI kirjat mahtuvat tällä hetkellä ihan oikeasti kirjahyllyyn, hurraa! Siitä innostuneena päädyin nappaamaan mukaani yhden uuden keittokirjan, kun kaupassa sattui tulemaan vastaa hyvään hintaan Raisa Kettusen Puputytön juhlakirja. Edellinen Puputyttö-kirja keskittyi leivonnaisiin, juhlakirjassa on reseptejä joka lähtöön. Tyyli on yhtä pinkki ja epäterveellinen kuin edellisessäkin kirjassa, mutta hei, juhlareseptejähän nämä ovatkin. Veikkaisin, että monet ohjeet ovat myös lasten mieleen.

Ensimmäiseksi päätin kokeilla kirjasta hyvin arkiruoaksi taipuvia papupihvejä. Liekö syy pakkasissa vai missä, mutta papuja tekee nyt mieli ihan koko ajan, erityisesti mustapapuja. Näissä ne olivatkin pääosassa, ja maistuivat mahtavasti. Korianterin unohdin valitettavasti kauppaan, mutta ensi kerralla muistan senkin!

Kirjassa pihvit tarjoiltiin hampurilaispihveinä, mutta minä pyöräytin lisukkeeksi salaatin porkkanasta, kaalista, keitetystä ohrasta, maustamattomasta soijajukurtista ja mausteista (sitruunaa, pippuria ja suolaa nyt ainakin). Vähän niinku coleslaw, mutta ohra tuo vielä ruokaisuutta. Tätä salaattia syödään meillä aika usein, koska se on hyvää.

Ja sitten vielä se pihviresepti sellaisena, kuin se Puputytön kirjasta löytyy.

Mustapapupihvit

8 dl keitettyjä mustapapuja
4 rkl vegaanista majoneesia (käytin tätä Plamilin majoneesia)
1 dl korppujauhoja (käytin ruiskorppujauhoja)
2 tl jeeraa
1 tl suolaa
1 tl kuivattua oreganoa
0,25 tl cayennepippuria
0,5 dl tuoretta korianteria

paistamiseen ruokaöljyä

Soseuta puolet pavuista majoneesin, korppujauhojen, jeeran, suolan, oreganon ja cayennepippurin kanssa. Sekoita mukaan korianteri ja loput pavut. Muotoile pihveiksi ja paista öljyssä keskikuumalla pannulla, kunnes pinnasta tulee rapea ja se on saanut väriä. Käännä ja paista toiseltakin puolelta.

Kikherne-artisokkasalaattia ja omenakiisseliä eskimoille

Huomenta!

Herkku ja koukku kokoontui pitkästä aikaa täydessä vahvuudessaan, jei! Kokoontumisessa pohdittiin blogia. Tänä vuonna tahti saattaa olla hiljaisempi, kun kaikilla on kaikenlaisia projekteja meneillään, mutta päätettiin että blogia ei silti laiteta tauolle. Yritettiin myös hieman selkeyttää ulkoasua, oikean reunan hakemistosta löytyy nyt reseptit, käsityöjutut ja muut höpötykset aiheiden mukaan listattuna!

Mutta ihan ekana syötiin brunssia. Uneliaan kokin blogista bongatut sämpylät tehdään edellisenä iltana, aamulla vaan pyöräytys, kohotus ja uuniin. Mahtavan kätevää, ihanan pehmeitä olivat.

 

Olin jo kauan, kauan sitten korvamerkinnyt Vegan Yum Yum -keittokirjasta salaatin, johon tulee paistettuja kikherneitä ja artisokkaa sekä paahdettua mantelia. Nyt vihdoin tuli testattua ja oli kyllä just niin hyvää kuin kuvittelin. Teen toistekkin!

Paistettu artisokka-kikhernesalaatti (alla tupla-annos)

(Ohje Vegan Yum Yum cookbook s.121)

2 tlk kikherneitä

2 tlk artisokkaa suolavedessä

100g mantelilastuja

persiljaa

oliiviöljyä

sitruunamehua

suolaa

Paahda mantelilastut kuivalla pannulla kunnes saavat hieman väriä. Siirrä sivuun jäähtymään. Lorauta pannulle öljyä ja kaada valutetut kikherneet pannulle. Paista n. 10 min kunnes herneet saavat väriä. Siirrä tarjoiluastiaan. Lorauta hieman lisää öljyä pannuun ja paista valutettuja, lohkottuja artisokan sydämiä kunnes saavat väriä. Kaada kikherneiden päälle ja mausta suolalla sekä sitruunamehulla. Jauha paahdetut mantelilastut (sellainen pieni sauvasekoittimen myllyosa on kätevä, eiköhän sauvasekoittimellakin onnistu) ja sekoita joukkoon. Lisää pilkottua persiljaa, sekoita ja tarjoile!

 

Jälkiruokana oli siiderissä kypsennetyistä omenoista tehty kiisseli sekä kaupan tädin tekemät kanapeet. 

Kanelinen omenakiisseli (n. 10 annosta)

(ohje Hyvä Terveys -sivusto)

7 omenaa
5 dl kuivaa omenasiideriä

3 dl omenamehua

1 kanelitanko

1 sitruuna

3 rkl sokeria

1,5 rkl perunajauhoja

loruas siirappia

kanelia

Kuori omenat, poista siemenet ja paloittele. Keitä omenapalat pehmeiksi siiderissä, johon on lisätty kanelitanko. Halutessaan keiton voi valmistaa myös omenamehuun tai veteen. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Purista sitruunasta mehu ja makeuta se sokerilla makusi mukaan. Mun mielestä tuo sokerimäärä ei piisannut niin laitoin perään vielä lorauksen tummaa siirappia, oma lisäys oli myös 1-2 tl jauhettua kanelia tässä välissä. Sekoita perunajauhot vesitilkkaan ja lisää nauhana keiton joukkoon koko ajan sekoittaen. Keitä kunnes ensimmäinen kupla nousee pinnalle. Nosta liedeltä ja anna jäähtyä. Tarjoile haaleana, kanelilla maustetun kermavaahdon kanssa

Ja sitten viuhui tikut. Ja kädet. Ja juonittiin kevättä. Niin, tuo otsikon eskimot viittaa pakkaspäivän pukeutumiseen, toppahousut rules!

Luonnostelua

IPad on korvannut luonnosvihkosen. Sovelluksena ilmainen neu.Notes. Tykkään! Ihan hetkessä saa ideat muistiin, ja jos piirros menee pieleen niin uutta vaan tilalle.



Tällä hetkellä tallessa on lähinnä neuleideoita. Myös kesälomaideoita alkaa jo putkahtelemaan.

Pähkinäkeittiöstä, päivää!

Hiljattain eli eilen reaalimaailmassa käydyssä keskustelussa hehkutettiin taas maapähkinävoita. Ai jai kun se on hyvää! Ja hyvä oli kun hehkutettiin, tänään välipalatarpeen iskiessä inspiraatio oli sitten valmiiksi haettuna. Maapähkinävoipirtelö ja jälkiruokana parapähkinätahna sammuttivat kyllä pähkinähimon kiitettävästi ainakin tältä päivältä.



Maapähkinävoipirtelö

3 dl maustamatonta jogurttia
2 rkl maapähkinävoita
1 banaani
hunajaa
vaniljajauhetta

Vedä ainekset tehosekoittimella pirtelöksi. Helppoa kuin heinänteko.



Parapähkinätahna

150 g parapähkinöitä
0.5 tl suolaa
0.5 tl raakaruokosokeria / hunajaa
2-5 rkl kauramaitoa / vettä

(1 rkl pikakahvijauhetta)
(2 rkl sokeria)
(ripaus vaniljajauhetta)

Jauha pähkinöitä aivan hulluna jollain koneella. Tähän ei sauvasekoitin riitä vaan tarvitaan järeämpia aseita. (Itse hoidan homman ekassa kuvassa näkyvällä Bamixin myllyosalla, toimii.) Ideana on saada pähkinät niin murskaksi, että öljy alkaa erottua ja jauhe muuttuu tahmaiseksi. Lisää mausteita ja vettä ruokalusikallinen kerrallaan, kunnes haluttu koostumus on saavutettu.

Tahna toimii tällaisenaan pähkinävoin sijasta, tai sitä voi maustaa suolaiseksi tai makeaksi. Suluissa mainituilla ainesosilla saa makeaa kahvitahnaa. Jännittävää, nams!

Samaan syssyyn jauhoin vielä kaapista löytyneet kurpitsansiemenet samanlaiseksi tahnaksi (tai ei siis kahvitahnaksi, ihan vaan perusmausteilla). Nyt löytyy tahnaosastolta parin päivän ajan!

Herkku ja koukku goes Motti

Herkun ja koukun ja kavaljeerien kuukausittaiset ravintolatestaukset saatiin tämän vuoden osalta käyntiin heti tammikuussa. (Harmi kyllä viime vuoden puolella bloggaamatta jäivät kokemukset ainakin Chef & Sommelieristä ja Shanghai Cowboysta - ei vaan sattunut kenellekään kameraa mukaan.) Vuoden ensimmäiseksi ravinteliksi valittiin Motti, jonne mahtui perjantai-iltana mukavasti isommallakin porukalla.

Seurueessa tilailtiin kaikenlaista tarjolla olevaa sen verran innokkaasti, että eiköhän pöydästä lopulta löytyneet miltei kaikki menun lajikkeet, plus vielä lisäksi vegaaniset versiot (ihan kaikista ei kyllä jäänyt kuvamateriaalia).

Kasvissyöjät aloittivat ruokailun maukkaalla lanttucapuccinolla...

...kun taas joku maisteli nahkiaisia.

Nieriäleipä herätti ihastusta...

...mutta vuohenjuusto-punajuuripiiras vähän jakoi mielipiteitä.

Vegaanimenuun kuului mm. suppilovahveroista, merilevästä ja fenkolista koostettu salaatti, joka oli kyllä jännittävä, mutta ei valitettavasti oikein kohdannut omia makumieltymyksiä.

Sen sijaan vegaaniset grillatut juurekset olivat mainioita, joskin kovin suolaisia.

Aika moni valitsi sieni-perunagnocchit valkoherukkaketsupilla, ja hyvin vaikuttivat maistuvan.

Rapujäätelöstäkin tykättiin useammankin maistelijan toimesta...

...ja jälkiruokajäätelöistä vasta tykättiinkin! Tarte tatin jäätelöllä ja marengilla herätti ihastusta...

...ja tyrni creme brulee suorastaan hurmiota. Onneksi yksi oli niin kaukaa viisas, että tilasi kaksi jälkiruokaa.  Ei kuulemma kaduttanut.

Vegaanijälkkärivaihtoehto oli sorbettia ja lakkoja - hyvää ja raikasta.

Kaiken kaikkiaan Motista jäi ihan mukava maku, homma toimi ja ruokien hinta-laatusuhde oli hyvä. Vaikka isossa porukassa kaikki tilailivat eri määriä ruokalajeja (4-6 noin yleisimmin), niin ruoat onnistuttiin tarjoilemaan siten, että kukaan ei joutunut yksinään syöpöttelemään muiden odottaessa. Hieman lisähuomiota tarjoilijoilta olisi kyllä toivonut - tai edes, että lähtiessä olisi toivotettu tervetulleeksi takaisin.

Ps. Huomasin muuten, että Motin menu oli muuttunut, ja samalla hinnat olivat nousseet muutamalla eurolla/ruokalaji. Jos joku käy testaamassa uutta menua niin kertokaapa, onko hinta-laatusuhde edelleen kohdillaan!