Myönnetään, mä en tee salaatinkastikkeita juuri koskaan ja siihen syynä on pitkälti laiskuus. Jos haluaa jotain niin balsamico ja oliiviöljy ajaa hyvin asiaa, samoin pesto tai kermaviili/soijajugurtti. Heti valmis. Mutta kesän Tokion reissulla sain syödäkseni mahtavia salaatteja, joiden ihanuus perustui kastikkeeseen, yleensä mun mielestä kastike vaan jyrää muut maut.
Tämä salaattia hyvin komppaava herkkukastike maistui soijalle, mutta oli paksumpaa ja aavistuksen makeampaakin. Niinpä odotukset oli korkealla kun bongasin Kikkomanin sivuilta japanilaisen salaatinkastikkeen ohjeen. Vaan ei tästä ihan sellaista tullut, paljon ohuempaa, mutta oikein maistuvaa oli ja ah, nopea ja helppo.
Japanilainen salaatinkastike (1o annosta)
1 dl vettä
4 rkl soijakastiketta
4 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl siirappia
1 rkl sitruunamehua
1 rkl ruohosipulia
Kuumenna ainekset kiehumispisteeseeteen, sekoita ja jäähdytä nopeasti. Kokoa kulhoon kauden salaatteja ja kasviksia (sekä tofua ja seesaminsiemeniä) ja kaada kastiketta maustamaan ne.
Hei, toihan olisi varmasti loistava tofun marinoimiseen, vaikka yön yli. En ole onnistunut oikein löytämään maustamattomalle tofulle tarpeeksi voimakasta ja "tarttuvaa" makua, joka peittäisi soijan perusmaun. Kuitenkin haluan aina väliin syödä sen korkealuokkaista kasvisvalkuaista, joka kaikenikäisille on terveellisempää kuin eläinvalkuainen.
VastaaPoistaÄitiliini, ihan samaa mietin tänään!
VastaaPoistaJa itseasiassa mulla on paketti tofua kaapissa joten taidanpa pistää sen heti marinoitumaan kun kastikettakin on vielä. Kerron millaista tuli!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaSalaatti on pelkkä tekosyy salaatinkastikkeen nauttimiseen!
VastaaPoistaKiinnostavaa, tätä pitäisi joskus kokeilla. Perussalaattikastikkeet eivät ole pitkään aikaan oikein innostaneet.
VastaaPoistaVierailin kerran (isäntien kuskaamana, en ihan omasta aloitteesta) Kikkoman-museossa Tokiossa. Japanilaisella oppaalla oli aivan uskomattoman hyvä huumori- ja tilannetaju erään meistä rikottua soijasta tehdyn kukkaruukun (jonka arvo tuskin oli kummoinen). Miesopas lopulta lahjoitti ruukun rikkoneelle pojalle sen maljakon ja ojensi lopulta kukatkin hänelle, kaikkien, myös oppaan, nauraessa vieressä suht hyväntahtoisesti. Ennakkoluuloinen lähtöoletushan oli, että siellä ollaan kovin muodollisia ja pidättyviä.
Rauna, Kikkoman-museo :) Hehee, kuulostaa mainiolta!
VastaaPoista