Milanossa

Opaskirja kertoi että "Milan is all about looks, money and shopping", joten sehän kuulosti ihan meikäläisten mestalta. Mukavasti siellä viikonloppu kuitenkin moisista uhkailuista huolimatta vierähti (vaikka en päässytkään kerhoon, nyyh!), eikä vähiten kaupungin kuuluisan aperitivos-kulttuurin ansiosta.

Jokainen ilta klo 18-21 on baareissa nimittäin tarjolla omavalintaisen drinksun rinnalla ihan ilimaiseksi notkuva pöytä kaikenlaista naposteltavaa. Noh, tarjoilun määrä ja laatu vaihteli, mutta esimerkiksi Le Biciclette -nimistä baaria voi suositella. Mojiton kera maistuivat couscous-salaatti, grillatut ja marinoidut paprikat, munakoisot ja kesäkurpitsat, perunasalaatti, dippivihannekset, sipsit, foccacia-leipä, bruschetat... taisi siellä jotain tonnikalaa ja lihaakin olla tarjolla. Eipä tarvinnut illallista enää muutaman baarin aperitivos-kierroksen jälkeen!

Sorbetti- ja jäätelövalikoimat olivat tietenkin perinteistä italialaista tasoa: ihan huippua. Ehdin maistamaan viikuna-, vadelma-, kookos- ja mangosorbettia sekä maailman parasta pistaasisoijajäätelöä. Huoh.

Joka kuun viimeisenä sunnuntaina Milanossa on antiikkimarkkinat, ja sinnehän oli päästävä penkomaan. Löytöjä ei tällä kertaa tehty, mutta pelkkä hypistelykin oli antoisaa, tarjolla oli kaikkea astioista ja huonekaluista koruihin ja vaatteisiin. Myyjät tosin olivat varsin hintatietoisia.

Sade yllätti markkinaväen, mutta onneksi lähimmästä ikkunasta saattoi hypätä espressolle pieneen vaaleanpunaiseen kahvilaan. Ja kahvin jälkeen alkoikin taas paistaa.

Vaikka Milano muodin luvattu kaupunki onkin, maltoimme olla liittymättä Pradan, Guccin ja Versacen kasseja kanniskelevien shoppailijoiden joukkoon. Mutta jos joku oman elämänsä pikku Carrie haluaa vinkin mistä saa ihan oikeat Manolo Blahnikit 150 eurolla (eli melkein ilmaiseksi), kääntyköön meikkisten puoleen!