Eripariraitalapaset

Neulominen on ollut todella vähäistä viime aikoina, tuntuu ettei mikään projekti oikein edisty tai innosta. Yhdet lahjalapaset sain väkerrettyä, ja niiden neulominen oli kyllä aika kivaa. Raitojen neulominen on kyllä yleensäkin kivaa, se on helppoa ja yksinkertaista, mutta silti koko ajan neuleessa tapahtuu jotain.

Itseraidoittuvat tai muuten väriä itsekseen vaihtavat langat ovat oikeastaan nounou-listallani, mutta tunnen niitä kohtaan kyllä jotain salaista viehtymystä, miten muuten voi selittää sen, että lankoja löytyy varastoistani useampiakin ja vieläpä ihan tietoisesti hankittuna? Tämä lanka on testimielessä handlattua ruotsalaista Visjögarnia neulottuna kahdelta kerältä. Leikkelin aina välistä tummimpia vihreitä osuuksia pois, koska halusin pitää lapaset suht vaaleina. Ihan kiva lanka, todella pehmeä (ja aika huopuvaisen oloinen) eikä oikeastaan yhtään villamainen, enemmänkin tuntui höttöiseltä puuvillalta.

Taidanpa alkaa nyt tämän kokemuksen rohkaisemana kaivelemaan neulepusseista niitä muita keskeneräisiä rojekteja...