Juhlan kunniaksi

Hip hei! Herkku ja Koukku -kerhomme täytti viime viikolla kaksi vuotta, tänään yksivuotispäiväänsä viettää tämä blogi.

Matkan varrella mukaan on tullut uusia lukijoita, joten ajattelimme juhlan kunniaksi kertoa, ketkä täällä blogaavat.

Kerho on kiva, blogi on kiva, ja me kyllä jatketaan! Ja jos joku miettii, että mikä ihmeen kerho, niin kokoonnumme noin kerran kuukaudessa vuorotellen jonkun luo. Siellä sitten syödään ja neulotaan ja virkataan ja tuunataan ja askarrellaan ja milloin mitäkin.

----

Hei, olen salaperäinen nimimerkki ellu. Tykkää tehdä ruokaa ja leipomuksia - mielellään isoja määriä ja monia päiviä kerrallaan, mikä on kahden hengen taloudessa tietenkin kätevää. 14 vuoden vegaaniuran jälkeen ruoan eettisyyden ja ekologisuuden lisäksi kiinnostavat yhä enemmän myös terveellisyys ja ravintoarvot, ja paikka elävän ravinnon kurssilla onkin varattuna.

Käsitöitten saralla aika kuluu tikkuamisen, ompelun, virkkuun ja pikkunäpertelyn parissa. Usein teen asioita lahjoiksi; jo nyt on langat valmiina moneen juttuun, jotka toivottavasti kääritään joulupaketteihin.

Materiaalit käsitöihini löytyvät usein kirppiksiltä (tai siskon tai kavereiden mummojen jäämistöistä...), niin myös näihin rintakoruihin.

----

Nimimerkin Pau takaa löytyy omakotitalosta, omasta puutarhasta ja kasvimaasta haaveileva kasvisruokailija. Kotikotona maaseudulla vierailen usein. Viimeksi mukaan tuli perunoita, porkkanoita, tilliä ja persiljaa. Poimin myös vitamiinipommeja sukulaisten tyrnipensaista.



Tikkuaminen innostaa aina toisinaan ja usein tyylini on pelkkää oikeaa, joskus myös nurin ja oikein. Nyt puikoilla on seitsemää veljestä, jonka useista harmaista sävyistä oli hankala valita parasta.

Ompelenkin välillä ja tuunailen. Kankaiden keruu kirppareilta on hauskaa ja niitä varten on pitänyt hankkia säilytysastioita.

----



Eki on ainoa jäsen Herkussa & Koukussa, joka ei osaa neuloa. Syytän tästä vasenkätisyyttäni - kukaan opettaja ei osannut minua käsitöissä opettaa. Olen päätynyt puuhailemaan kerhotapaamisissa sitten jotain muuta. Tykkään tehdä juttuja missä kierrätän vanhaa, esim. tekemällä joulukuusenkoristeita vanhoista sarjiksista tai rintakoruja vanhoista hakaneuloista ja helmistä.

Suurin projektini on kuitenkin vuonna 1929 rakennetun puutalon remontointi ja kunnostus perinteisin menetelmin yhdessä aisaparini, mystisen J-miehen kanssa. Talomme edistymistä voi seurata blogimme remontointi-osiossa.

----



Handepanden tapaa yleensä Herkku & Koukku -ympyröissä jonkinlainen neuleentekele käsissään. Tai voi käsistä löytyä pullakin, sillä neulomisen lisäksi leipominen on lähellä sydäntä. Sekä neule- että leivonnaisasioissa tykkään kotimaisista raaka-aineista ja arkeensopivista loppuratkaisuista, mutta joskus toki on kiva vähän väkertääkin.

Kotoisten puuhastelujen lisäksi tykkään ainakin palstaviljelystä, metsistä, avaruusseikkailuista, karuista maisemista, kirjoista ja lankakaupoista. Toivoisin tykkääväni ompelusta niin paljon, että saisin kangasvarastoani pienennettyä, mutta otetaan se vaikka tulevan blogivuoden tavoitteeksi!
----


Moi, täällä Jytis! Nimimerkki viittaa jytäämiseen, tässä taloudessa ovat ahkerassa käytössä niin levy- kuin ruokalautaset. Välillä kädessä ovat myös sukkapuikot (muiden kerholaisten armollisella opastuksella).
Innostus ruuanlaittoon syttyi varsinaisesti laihduttamisen myötä, kun tajusin että kasviksetkin voivat maistua hyvältä, ja muitakin mausteita on kuin voi ja kerma. Enää en laihduta, vaan kehittelen ja testailen terveellisiä ja maukkaita, kasvispainotteisia reseptejä.

Voisin viettää loputtomasti aikaa ruokablogien ja keittokirjojen parissa. Aina löytyy jotain uutta testattavaksi. Siksi tässä keittiössä harvoin tehdään samaa ruokaa kahdesti.

---

Raisu esiintyy blogissa harvemmin, mutta kerhotoimintaan hän osallistuu aktiivisesti, koska kerho on ihan paras! Vapaalla Raisu kokkaa ja rokkaa minkä vielä vanhana jaksaa.

Hän saattaa tarttua joskus myös neulepuikkoihin, mutta ompeleminen ei tällä haavaa onnistu. Ompelukone suostuu ainoastaan peruuttamaan.

---

Hertalle on Herkun ja Koukun myötä selvinnyt, ettei hän olekaan niin hyvä neuloja kuin luuli. Yksinkertaiset mallit, kuten Baktus miellyttävät kuitenkin silmää ja hermoja. Olen myös erityisen hyvä purkamaan asioita: jos ei kavennusta vaille valmiin sukan värimaailma miellytäkään, kannattaa se purkaa.

Tulevien aikojen haaste on pienentää lankavarastoja, joita on kertynyt asuntoon asuintoverin mielestä ihan liikaa. No myönnetään, juu. Iloa neulomiseen on tuonut bambu- ja puupuikkojen löytyminen: muunlaiset puikot tuntuvat nykyään tosi raskailta ja hankalilta.

----

Tervetuloa uudelleen!