Terveiset Tokiosta!

Kun hörppii kello viiden teetä tällaisissa maisemissa, ei voi kuin vetää syvään henkeä, hymyillä ja nauttia elämästä. Ja siitä kyllä nautittiin Tokiossa, yksinkertaisesti hurmaava kaupunki. Paljon on nähty ja koettu, yritän jakaa sitä muutamaan bloggaukseen ja tässä ensimmäisessä muutamia näkemisen arvoisia paikkoja.

Jotta paikkoihin pääsee, kannattaa heti ensiksi hankkia englanninkielinen metrokartta ja Pasmo-kortti jonka avulla liikkuminen on hyvin helppoa!

Sitten voisi suunnata jonnekkin korkealle tarkastelemaan kaupunkia lintuperspektiivistä. Ensimmäisen kuvan maisemat ovat Lost In Translation -elokuvasta tutusta Park Hyatt Tokyo hotellista, jossa on hulppea yökerho ja kahvila.

Nykytaiteenmuseolla (Mori Art Museum) on myös hieno näköalojenkatselupaikka.

Yksi näkemisen arvoisista kaupunginosa on nuorison suosima Harajuku, josta lisää myöhemmin shoppailun puitteissa. Harajukun aseman vierestä löytyy Yoyogi-puisto, jonka reunalla voi tavata ne kuuluisat japanilaiset Elvikset. Ja olivat ne näkemisen arvoisia. Läkähdyspisteessä olevat elvarit jorasivat minkä rikkinäisistä buutseistaan ehtivät.


Toinen näkemisen, tai oikeastaan kokemisen arvoinen juttu on ehdottomasti karaoke. Karaokepaikkoja riittää, kannattaa valita sellainen jossa saa huoneen vuokran hinnalla juoda mielin määrin. Se on kivaa.


Ja karaoken hoilaaminen ei siis tapahdu yleisessä baarissa vaan omassa pikku huoneessa. Pikku näytöltä valitaan biisit, englanniksikin riittää laulettavaa. Juomia saa kun soittaa puhelimella ja yrittää mahdollisimman sujuvalla japanilla tehdä juomatilauksen. Kohta tarjoilija saapuu ja pääset näkemään miten onnistunut tilauksesi oli. Äänentoisto on karmea ja laulujen taustat olemattomia, mutta hauskaa, ah niin hauskaa!

Tähän bloggaukseen vielä yksi kohde jota ei voinut ohittaa, Disneyland. Japanissa on kuulemma maailman suurin Disney-teemapuisto ja tosiaan porukkaa piisasi, laitteisiin sai parhaimmillaan odottaa yli kaksi tuntia!
Kaikki mahdolliset asiat olivat Mikki Hiiren pään muotoisia; jäätelö, pizza, keksit, lihapasteijat ja jopa kananugetit. Tästä pääsemmekin ruoka-asioihin, niistä lisää seuraavassa kirjoituksessa!

Mansikkakakku kuuluu kesään

Tai niinhän sitä ainakin luulisi. Kun oikein tarkemmin aloin asiaa ajatella, tajusin etten ole ehkä koskaan (!) eläissäni tehnyt mansikkatäytekakkua. Siis kesällä, tuoreista mansikoista. Aika pöyristyttävää, tiedän. Eikä sitä ole tehty oikein muutenkaan meidän perheessä lapsuudessanikaan - ainakaan en muista.

Jonkin sortin mansikkakakkua meillä syötiin kyllä tällä viikolla, kun asuintoverilla oli nimipäivä. Aikaa ja jaksamusta oli rajoitetusti, joten päädyin tähän kakkuun. Jostain syystä tuo lupaus helpoin veti puoleensa.

Marenkilevyjä en löytänyt kaupasta, joten otin marenkipohjan. Päälle mansikoita ja vaahdotettua vaniljakastiketta. No hyvää oli, mutta aikamoisen makeaa kyllä kans!

Hesarin Ruoka-sivulla voi käydä äänestämässä parasta mansikkakakkua. Varoitus: kakkujen kuvien katsominen ja reseptien tutkiminen saa veden herahtamaan kielelle ja aiheuttaa ehkä pakottavan tarven saada jotain herkkua hetiäkkiänytjamahdollisimmanpaljon.

Joka tapauksessa päätin, että tänä kesänä teen mansikkakakun, sen ensimmäiseni. Ehkä kesäloman kunniaksi, joka alkaa (huuooooookaaaaaus) reilun viikon päästä.

Eloa pikku parvekkeelle

Vielä on kesää jäljellä, vaikka monien kukkien kausi alkaa kukkamyyjien mukaan olla ohi. En siis saanut haluamiani valkoisia pelapuita, mutta miljoonakelloja ja petunioita sitten.

Superlonin palasesta ja tyynyliinasta syntyi puulatikon päälle istuintyyny.

Kesäkokoontuminen

Herkun ja Koukun kesä-heinäkuun tapaaminen oli eilen, ja sään salliessa menimme puistoon. Siellä sitten näperreltiin ja neulottiin, mutta ennen kaikkea herkuteltiin.




Piknikmenumme sisälsi mm. soijanakki-kasvissalaattia (kuivatut hedelmät sopivat tähän tosi hyvin!), suolaisia pikkupiirakoita, kuuluisia kookossarvia kahdella täytteellä, hedelmäsalaattia (mausteena kookosmaitoa ja anista), raparperipiirakkaa vaniljakastikkeeella, appelsiinidaim-suklaata ja mansikoita. Herkullista kerrassaan!



Suolaiset pikkupiirakat leipoi Ellu. Ohjetta tässä:

Innoituksena suolaisille kasvispiiraille toimivat nämä Kinuskikissan (ja monen muunkin) bloggarin kehumat piiraat. Halusin vegaanistaa ohjeen, ja sehän ei ollut erityisen vaikeaa. Piiraspohjina käytin tällä kertaa pakastimesta löytynyttä valmista ruistaikinaa, mutta helposti valmistuisi moinen taikina myös itse tehden esimerkiksi Kinuskikissan ohjetta seuraten. Täyte koostui suurin piirtein seuraavasti:

1 pieni sipuli
4 kevätsipulia varsineen
2 valkosipulin kynttä
5 pienenpientä varhaisporkkanaa
12 kirsikkatomaattia
1/2 paprika
pieni pala kesäkurpitsaa
1 vajaa prk soijatuorejuustoa (Tofutti, itse käytin yrttimaustettua)
3 dl maustamatonta soijajukurttia (Alpro Soya)
3 tl vehnäjauhoja
2 dl soijajuustoraastetta (Cheezly Edam)
1 rkl oliiviöljyä
mustapippuria
yrttimausteita
ripaus chilijauhetta
ripaus aromisuolaa

Pilko kasvikset pieniksi. Kuumenna öljy paistinpannulla, lisää mausteet ja kasvikset. Kuullota kunnes kasvikset ovat hieman pehmenneet. Sekoita soijatuorejuusto, soijajukurtti ja juustoraaste keskenään, sitten kasvispaistoksen kanssa.

Kauli taikina ohueksi, leikkaa sopivan kokoisia palasia ja painele silikonisiin muffinssivuokiin tai voideltuihin ja jauhotettuihin metallivuokiin. Täytä kasvistäytteellä ja paista 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Täytteen ainesosien kanssa ei tarvitse olla erityisen tarkka; tuorejuuston, juuston, jukurtin ja kasvisten suhteet voivat vaihdella ilman, että maku tai koostumus suuremmin kärsivät. Olen tehnyt piiraita myös kokonaan ilman juustoraastetta, ja onnistuivat sitenkin hyvin.




Appelsiinidaim-suklaa

Ohje löytyy täältä.

3 rkl sinistä keijua
3 rkl tummaa siirappia
1 dl sokeria
1 dl mantelijauhetta
1 rkl kaakaojauhetta (reilua ja luomua)
150 g tummaa appelsiinisuklaata

Sulata rasva. Lisää kaikki muut aineet paitsi suklaa. Hämmennä miedolla lämmöllä kokoajan sekoittaen noin 15 minuuttia, kunnes seos alkaa irrota kasarin reunoilta ja pohjalta yhtenäiseksi massaksi. Kaada seos leivinpaperin päälle ja levitä ohueksi levyksi. Ole nopea, sillä seos jämähtää pian. Anna seoksen kovettua kunnolla, sulata suklaa ja levitä seoksen pinnalle. Laita levy jääkaappiin kovettumaan ja taittele paloiksi.

Hyvää ja helteistä heinäkuuta kaikille!

Lämmin halloumisalaatti

Mun oli jo monta päivää tehnyt mieli grillata halloumia (jossain ulkona kesälomalaitumella), mutta koska ei ole grilliä, tyydyin paistinpannuun sisätiloissa. Onneksi kyseisen juuston maukkaus ei kärsi vaikka paistopaikka ei täyttäisikään unelmia. Salaatin kanssa tarjolla oli leipää ja levitteenä pestoa, sopi muuten vallan mainiosti halloumin kanssa! Jatkokehitysideana siis, pestoa voisi lisätä myös itse salaattiin.


Lämmin halloumisalaatti (kahdelle nälkäiselle)

1 pkt halloumia
1 ruukku romaine salaattia
1 pieni kesäkurpitsa
1 punasipuli
1 pieni punainen paprika
1 pieni keltainen paprika
1 valkosipulinkynsi
ruohosipulia
oliiviöljyä, balsamicoa, suolaa

Kuumenna loraus oliiviöljyä pannulla ja lisää silputtu valkosipulin kynsi sekä pestyt, isoiksi paloiksi pilkotut kasvikset. Revi sillä aikaa pesty salaatti lautasten peitoksi. Kuullottele kasviksia pannulla kunnes pehmenevät. Mausta suolalla, lisää ruohosipuli ja asettele lautasille. Pyyhi pannu ja ruskista pilkottu halloumi pannulla. Odota että neste häviää ja juusto saa kunnolla väriä. Lisää juustopalat annoksien päälle ja pirskottele perään balsamicoa. Nautitaan tuoreen leivän kanssa, levitteeksi pestoa.

Urbaanit neulojat helteessä

Urban Knitting Factory oli pystytetty viikonlopuksi Helsingin Alppipuistoon, ja sinnehän suuntasimme myös me Ellun kanssa. Kyseessä oli siis neulomispaja, jossa halukkaat saivat osallistua neulegraffitien tekoon.

Neulegraffitia tehtiin puuhun ja myös lähistöllä oleviin lyhty- ja muihin pylväisiin. Mun mielestä tää puu on aivan mahdottoman söpö!



Tässä Ellun ja mun aikaansaannokset.


Neulomispajan oli ideoinut Aino Louhi, jonka hurmaavia ympäristötaideteoksia kannattaa ihastella Louhin verkkosivuilla. Sarjakuviin tutustumista suosittelen myös - itse olen viihtynyt mainiosti kaikkien Kuvatus-sarjakuvien parissa.

Alppipuistossa neulomassa oli myös Elina, joka tunnetaan ahkerana neulegraffitien tekijänä.

Aiheesta on kirjoitettu monin paikoin viime aikoina, tuoreita juttuja voi lukea ainakin täältä ja täältä.

Helle helli tosissaan ja pisti myös huokailemaan. Seurueessa mukana ollut Raisu oli sitä mieltä, ettei neulominen kuuluu helteeseen. Olen aivan eri mieltä, mutta myönnän että neulomisrupeaman jälkeen oli ihanan virkistävää mennä uimaan - sinne meni talviturkki!

EDIT: Valmista graffitia voi käydä ihastelemassa vaikka täällä Hupsistarallaa-blogissa. Lopputulos on ihan todella hieno!

Nokkosrisotto -iik!

Mua on jo pitkän aikaa kiehtonut nokkosen maistaminen, mutta tähän mennessä en ole vaan yksinkertaisesti uskaltanut. Kohtaamiset nokkosen kanssa ovat olleet menneisyydessä kivuliaita, mutta nyt meistä taisi tulla ystävät! Tästä iso kiitos Sillä sipuli -blogiin, josta sain erinomaisen opastuksen, miten tätä vihreää kummajaista tulisi lähestyä. Ja vinkattiin myös aloittamaan testaus risotolla, joka oli muuten aivan loistavaa! Mutta totuuden nimissä, kyllä se eka lusikallinen vähän jännitti. Heh.


Nokkosrisotto

5 dl nokkosta (pieniä, nuoria lehtiä)
3 dl risottoriisiä
1 l kasvislientä
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 dl parmesan-juustoa
mustapippuria
oliiviöljyä

Kuullota reilussa lorauksessa öljyä pilkotut sipulit ja lisää pannulle riisit. Anna niiden kuullottua hetken ja ala lisäämään kasvislientä, desi kerrallaan ja lisää nestettä kun edellinen satsi on imeytynyt. Sekoittele välillä.

Tässä välissä voi ryöpätä nokkoset. Laita nokkosen lehdet kiehuvaan veteen muutamaksi minuutiksi ja heti perään huuhtele kylmällä vedellä jotta kypsyminen pysähtyy ja värit säilyy.
Kun kasvislientä on jäljellä enää desi, lisää ryöpätyt nokkoset ja parmesan joukkoon, ja sitten loppu liemi. Rouhaise päälle mustapippuria ja tarjoile! Hy-vää!

Parvekkeen pieniä iloja

Viime kesänä hallussani oli ensimmäistä kertaa ikinä kokonainen parveke. Homma tietenkin karkasi ihan käsistä, kun piti saada kokeilla jos jonkinmoista kukkaa ja yrttiä. Puolivälissä kesää innostus lopahti täysin, eikä näky enää ollut erityisen kaunis.

Tänä kesänä olin viisaampi, ja omat innostukseni rajat tuntien hankin kasveja hyvin maltillisesti. Parvekkeen katossa roikkuu siinä viime kesänä hyvin menestynyt Karjalanneito, ja suurehkossa korissa kasvaa erilaisia yrttejä.


Jos nyt ei tämä kasvimaata vastaa mitenkään, eikä tässä edes parvekkeen kaikki käyttömahdollisuudet tule millään tavalla hyödynnettyä, niin on se kuitenkin kiva käydä nappaamassa tillit ja ruohosipulit kaupan sijaan omalta parvekkeelta!

Hameen pikatuunaus

Ostin tämän mustavalkoisen hameen kirppikseltä jo talvella, ja maksoin siitä kokonaisen euron. Kuosi oli kiva ja kokokin sopiva, pituus vain huono. Hame ehti unohtua kaapin perukoille puoleksi vuodeksi, mutta putkahti nyt esiin hellevaatteita kaivellessa. Ja toisin kuin lukuisat muut "ihan pientä muokkausta" vaatineet kirppishameet, tämän sain aikaiseksi korjata pitokelpoiseksi. Se ei tosin ollut erityisen vaativa urakka; leikkasin helman lyhyeksi, ja ompelin siihen kaistaleen ylijääneestä kankaasta. Näin jäi kätevästi piiloon myös kankaassa ollut tahrakohta.

Nyt sitten kelpaa pyöräillä töihin helmat hulmuten!

Lisää juhannusherkkuja

Tässä vielä puuttuvat reseptit liittyen Jytiksen juhannus-juttuun, kuvat löytyvät siitä myös.
Ekaksi kauraisen piirakan ohje, jota olen leiponut tosi paljon ja syöjät ovat tykänneet. Alkukesästä se kandee tehdä raparperista, syksyllä kotimaisista ompuista. Piirakan kaveriksi sopii esim. vaniljakastike tai jätski. Jytiksen kuvassa olevan piirakan olen tehnyt tupla-ohjeella, mutta yksinkertaisena siitä tulee just sopivasti pyöreä piirakkavuoallinen.
Piirakkaohjeen perässä seuraa kukkakaali-parsakaali-gratiinin ohje. Sitä tein ekaa kertaa ja hyvää tuli.

Kaurainen omena- / raparperipiirakka

100 g voita
1 kananmuna
1½ dl kaurahiutaleita
½ dl sokeria
1½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
n. 3 omenaa / 2 raparperin vartta

Muruseos:
50 g voita
½ dl sokeria
1 tl vanilliinisokeria
1½ dl kaurahiutaleita


Sekoita keskenään pehmeä voi, muna, sokeria, hiutaleet, vehnäjauho ja leivinjauhe. Painele taikina voideltuun pyöreään piirakkavuokaan jauhojen avulla. Kuori ja viipaloi omenat tai pilko raparperit ja levitä ne tasaisesti taikinan päälle.
Sulata voi ja sekoita joukkoon sokerit ja hiutaleet. Ripottele seos tasaisesti omenoiden päälle.
Paista piirakkaa 200 asteessa n. 25 min


KUKKAKAALI-PARSAKAALI-GRATIINI
4 annosta

300 g kukkakaalia ja parsakaalia

maitokastike:
2 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
1 sipuli
3-4 dl maitoa
3 dl juustoraastetta
1/2 tl pippurisekoitusta
1 tl suolaa
1/2 tl aromisuolaa

Keitä tai höyrytä kukkakaalit lähes kypsiksi. Silppua sipuli. Valmista maitokastike: Sulata voi pannulla ja lisää sipulisilppu ja vehnäjauhot, älä ruskista! Kun voi, sipuli ja vehnäjauhot ovat sekoittuneet lisää vähitellen maito, osa juustoraasteesta ja mausteet. Keitä hiljalleen 5 min. Tarkista maku. Levitä kukkakaalipalat voidellun vuoan pohjalle ja kaada kypsä kastike niiden päälle. Ripottele loppu juustoraaste kastikkeen päälle. Gratinoi uunissa 225 asteessa noin 20-30 min.