Se ihana kahvila

Wuhuuu, uskaltauduttiin Ellun kanssa ruokabloggaajien tapaamiseen ja olipas mukavaa, mahtavia tyyppejä ja herkkuruokaa. Sekä juomaa. Tarjonnasta lisää myöhemmin kun saan kuvat ojennukseen mutta tapaamisesta toipumisessa auttoi aurinkoinen pakkaspäivä joka sai askelet suuntaamaan kohti Seurasaarta. Ja halusin oikeastaan vaan muistuttaa että Tamminiementien kahvila on auki myös talvisin, ainakin viikonloppuisin. Ja se on ihana.

Paistetut valkosipuliherkkusienet pinaatin ja parmesanin kanssa

Tänään olen lähinnä miettinyt neljä päivää kestäneen suklaalakon mukanaan tuomaa epämukavuuden tunnetta elämässäni. Sekä sitä, miten saa paistetut valkosipulin hajun pois asunnosta jos on teipannut ikkunansa umpeen kylmyyden takia. Ei mulla muuta. Paitsi että tulipa muuten hyviä näistä sienistä!

Pannulla paistetut valkosipuliherkkusienet
(Ohje Ruokasuosikit -sarjan Kasvisruoat -kirjasta)

450g valkoisia herkkusieniä
5 rkl oliiviöljyä
2 silputtua valkosipulinkynttä
tilkka puristettua sitruunamehua
suolaa ja pippuria
4 rkl pilkottua tuoretta persiljaa (kyllä kuivatullakin pärjäsi)

Harjaa sienet puhtaiksi ja leikkaa varret pois lakkien läheltä. Kuumenna oliiviöljy pannulla. Lisää valkosipuli ja paista hetki kunnes sipuli on hieman ruskettunut. Lisää sienet pannulle ja paista kovalla lämmöllä kunnes ne ovat imaisseet öljyn.
Säädä lämpö miedoksi, paistele kunnes neste on haihtunut sienistä ja lisää lämpöä uudelleen. Paista sekoitellen kunnes sienet ovat kauniin ruskeita. Lisää sitruunemehu, persilja, suolaa ja pippuria. Kypsennä vielä minuutin verran.

Ohje sanoo että sienet voisi tarjoilla rapeakuorisen leivän kanssa. Mä kasasin lautaselle tuoretta pinaattia, herkkusienet päälle ja veistelin parmesanista lastuja. Aivan ihanaa. Ylläolevasta satsista riitti kahteen salaattiin.

Putkilot

Viime kerhotapaamisessa väkertämäni kynsikkäät eli kämmekkäät ovat valmiit. Tai oikeastaan nämä ovat kyllä tarkkaan ottaen kai ranteenlämmittimet, koska mitään sormiaukkoja ei ole putkiloihin jätetty.



Puhuimme kerhotapaamisessa sormettomien käsilämmittimien käytöstä. Eräiden muiden kerholaisten toimesta esitettiin argumentteja, joiden mukaan ranteenlämmittimet olisivat ikäänkuin turhanpuoleinen keksintö. Omasta mielestäni ne ovat kamalan kätevät, mutta kuulunkin siihen ihmisryhmään (oletan, että meitä on muitakin), joiden sormia paleltaa harvoin. Itse asiassa testasin tätä yhtenä aamuna kaupungilla kävellessäni: pikkupakkasellakin paljain käsin kävellessä sormille tuli kuuma, mutta ranteille (siihen kohtaan mistä tuuli pääsee puhaltamaan takin hihansuusta sisään) kylmä. Siksipä niin mä tykkään ranteenlämmittimistä! Sormipalelijoille ne eivät varmaan ole ihan yhtä käytännölliset.

Lankana näissä värttinäkehräystestailujen harjoituskeriä. Ei ne nyt maailman kauneimmat ole (ellu sanoi kerhossa, että "noissa on vähän... rumat värit"), mutta kyllä niille käyttöä tulee hihanjatkeina, kunhan vähän ilmat lämpenee.

Onneksi on mummut osa II

Äitini kuuluu ihmisiin, joka mielellään säästää ja säilöö aarteita, joten tämäkin Jelppis-nukke on odotellut rauhassa vintillä uutta leikittäjää. Minä leikin tällä noin kolmekymmentä vuotta sitten, pikkusisko hieman myöhemmin. Nyt ajattelin antaa sen meidän vauvalle.

Pesin Jelppiksen käsin, mutta oi jo voi, punainen väri levisi kuivatusvaiheessa ympäriinsä. Suru meinasi tulla puseroon, että noinko nyt pilasin nuken kokonaan. Äiti alias mummu kehotti kuitenkin pesemään nuken rohkeasti uudelleen 60 asteessa koneessa. Kuulosti pelottavalta, mutta rohkaistuin kokeilemaan. Ja kas kummaa - koneesta tulikin aivan kuin uusi nukke, jonka värit olivat kiltisti omilla paikoillaan! Mitä tästä opimme? Äitiä kannattaa kuunnella.

Nyt vain odotellaan, että vauva ryhtyy leikkipuuhiin Jelppiksen kanssa. Hymyjä nukke jo saa, joten lupaavalta näyttää yhteinen alku.

Samankaltaisesta nukesta kirjoitteli Ellukin taannoin. Tällaiset nuket ovat hauskoja! Mutta ei tällaisia kankaita taideta enää juuri myydä..?

Wiu wau villasukat!

Kuten aktiivisimmat lukijat (moi äiti) ovat ehkä huomanneet, mä olen enemmän herkku- kuin koukkuihminen. Mutta aina välillä sitä saa jotain aikaan puikoillakin, esimerkiksi silloin kun joulu lähenee ja on saanut hellävaraisen vinkin aiemmin että "tee mulle villasukat". Vinkkiin vastasin että jos nyt aloitan, vuosi 2013 voisi olla realistinen valmistumisaika.

Mutta niin vaan kävi että sain kuin sainkin sukat valmiiksi. Epäsymmetrisiin raitoihin innosti Handepanden ihanat lapaset sekä laiskuus laskea rivejä. Sukat ovat samankokoiset ja oikean omistajan jalassa vieläpä sopivan kokoiset (kuva hämää monella tavalla).

Lanka oli Isoveljeä ja puikot sellaiset paksut.

Uunipunajuuria ja savutofua

Viimeisimmässä Kuukausiliitteessä oli pari aika hyvän kuuloista punajuuriruoan ohjetta. Päätin ottaa testaukseen uunipunajuuret, jotka alkuperäisreseptissä tarjoiltiin sian savukyljen kanssa - meillä vegaanimalliin savutofun kera. Vihreää ja punaista krassia ei (ylläri) oikein mistään kaupasta löytynyt, joten korvasin ne herneen ja auringonkukan versoilla. Että lopputulos lienee aika erilainen kuin esikuvansa, joskin silti varsin herkullinen!

En ollut aikaisemmin kypsentänyt punajuuria uunissa suolapedillä, enkä oikeastaan osaa sanoa mikä on sen etu esimerkiksi keittämiseen verrattuna. Mutta sen tiedän, että seuraavan kerran kun jotain vastaavaa kokkailen, hyödynnän myös punajuuresta aromia saaneen merisuolan Sillä sipulin malliin!

Uunipunajuurta ja savutofua

1⁄2 kg / 8 kpl punajuuria
2 dl karkeaa merisuolaa
1 appelsiini
1⁄2 dl rypsiöljyä
mustapippuria myllystä
2 tl sokeria (jättäisin pois, kastikkeesta tuli aika makeaa)
1 ruukku vihreää krassia (esimerkiksi sinappikrassi)
1 ruukku punaista krassia (esimerkiksi retiisikrassi tai basilikakrassi)
1 paketti (270 g) savutofua
2 valkosipulin kynttä
pieni oksa rosmariinia

Kaada uunivuokaan merisuolaa ja upota punajuuret siihen. Peitä foliolla ja kypsennä 200-asteisessa uunissa noin tunti tai kunnes ovat kypsiä (minulla meni puolitoista tuntia). Nosta punajuuret pois suolasta ja kuori. Leikkaa ne lohkoiksi.

Halkaise appelsiini ja kypsennä puolikkaita 200-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Anna jäähtyä hieman ja purista hedelmästä mehu. Sekoita mehuun öljy ja mausta (sokerilla ja) mustapippurilla. Kuutioi tofu peukalonpään kokoisiksi paloiksi. Pyörittele paloja hiljalleen pannulla öljyssä niin, että ne paistuvat rapeiksi joka puolelta. Mausta tofut suolalla.

Lorauta kuumalle pannulle tilkka öljyä. Lisää halkaistut valkosipulinkynnet, rosmariini ja punajuuret ja sekoita, kunnes ne ovat lämpimiä. Kaada joukkoon pari lusikallista appelsiinikastiketta, sekoita ja nosta lautaselle.

Tarjoa rapeiden tofupalojen ja krassin kanssa ja lorauta vielä appelsiinikastiketta päälle.

Paahdettua kukkakaalia keitossa

Köh, sniff ja äh. Flunssa rantautui tännekkin. Sosekeitto on silloin varma valinta. Mausteita sen verran että nenä aukeaa ja tilkka valkoviiniä kyytipojaksi niin elämä nenäliinojen keskellä on taas hetken siedettävää.
Ohje löytyi Tastespottingin kautta Making Life Delicious -blogista. Vapaa käännös alla.

Paahdettu kukkakaalikeitto (2-4 annosta)

1 kukkakaali
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 porkkana
pätkä selleriä
oliiviöljyä
suolaa
1 tl kuminaa
0,5 tl korianteria
0,5 tl chiliä
0,5 tl kurkumaa
ripaus cayannepippuria
0,5-1 l kasvislientä
1 dl kermaviiliä

Leikkaa huuhdeltu kukkakaali paloiksi. Levitä leivinpaperin päälle pellille, lorauta päälle hieman oliiviöljyä ja ripottele suolaa. Sekoita ja paahda 225-asteisessa uunissa kunnes palat ovat saaneet väriä (n. 15-20 min). Kuullota kattilassa öljytilkassa silputut sipulit, viipaloitu porkkana sekä selleri. Varo ettei valkosipuli pala pohjaan. Anna kypsyä noin 10 min sekoitellen.

Lisää mausteet, kasvisliemi (mulla nestettä oli 0,5 litraa, jolloin keitto on aika paksua) sekä paahdetut kukkakaalit kattilaan. Anna kiehua tovi kunnes kaikki kasvikset ovat varmasti kypsiä ja lisää kermaviili. Soseuta, maista ja mausta lisää tarvittaessa. Päälle voi laittaa vielä nokareen kermaviiliä.

Ja jälkkäriksi voi vaikka haukata suklaata.

Purnukat

Suunnitteilla on kaappien kevätsiivousta. Suunnitteilla oli tarkemmin ottaen jo joulusiivous, mutta siinä oli nyt sitten kaikenlaista parempaakin tekemistä.



Aloitin siivousprojektin tällä kertaa marssimalla Clas Ohlsonille ja Stockmannille. Ensiksi mainitusta hain dymon, jälkimmäisestä pieniä lasipurkkeja. Yhdessä näistä syntyi hienosti nimitarroitettuja maustepurkkeja.

Kyl maar nyt on maustekaapissa nättiä!

Puikoilla taas

Kun on tarpeeksi kauan neulomatta, tuntee suurta iloa ihan pienistäkin tekeleistä. Kuten nyt näistä lapasista. Nämä ovat ehkä sadannet lapaset, jotka olen kutonut, mutta jotenkin en vaan kyllästy. Tai no lapasethan ovat ihan hirmuhyvä keksintö, ja niitä nyt aina tarvitsee. Ja mikä parasta - ne valmistuvat nopeasti. Niin kuin esimerkiksi yhden kaksikuukautisen päiväunien aikana. Tai no muutamien päiväunien, sentään.

Superyksinkertainen kuvio on peräisin rispaantuneista lapasista, jotka löysin vanhempieni vintiltä. Isäni ei enää muistanut, kenen lapaset olivat olleet tai kuka ne oli neulonut. Aikuisen kädessä olivat kuitenkin olleet ja kovasti oli pidetty, kun peukalossa ammotti niin iso reikä, ettei parsimaankaan kannattanut ryhtyä.

Huomaan olleeni samassa värimaailmassa Handepanden kanssa. Ovat oikein talvisen väriset, tykkään.

Horchata eli pähkinä-kookos-kaneli-maitojuoma

Horchata (pähkinä-kookos-kaneli-maitojuoma)

165 ml kookosmaitoa
1,5 dl soijamaitoa
2 dl pähkinöitä (cashew, manteli, hassel) yön yli liotettuna
kanelia
raakaruokosokeria

Jauha aineksista ihana kuohkea juoma sauvasekoittimella.
A) nauti juoma
B) tönäise astiaa jossa juoma on lopuksi niin että se kaatuu tiskialtaaseen. Pelasta siitä hiukan niin että arvioit että saat siitä edes yhden pikku lasillisen. Varmista että vieressäsi on apukokki joka yrittää juuri irroittaa kuollutta korianteripuskaa ruukusta. Kun puska on aggressivisesti irroitettu niin että siitä on lentänyt isot multaköntsät pelastamaasi juomaan, tadaa, valmis!

Ja siis mun oli tarkoitus osallistua tällä tammikuun ruokahaasteeseen toistamiseen koska ensimmäinen kokeilu meni persiilleen. Jep, ei ollut tää haaste mua varten. Menkää kumminkin äänestämään niitä ketkä saivat aikaan vaikka mitä herkkuja.