Jamien matkassa Ateenassa

Pari viikkoa sitten katselin toisella silmällä telkkarista, kun Jamie Oliver hengaili Ateenassa ohjelmassa Jamie Oliverin etniset herkut (on muuten huippukäännös alkuperäisestä nimestä Jamie's Food Escapes). Jotain se siellä kokkaili ja hääräili, kunnes alkoi puhua jälkiruoasta, jolloin tarkkaavaisuuteni luonnollisesti kiinnittyi seuraamaan kokkailua. Jälkiruokaohjeen puolivälissä tajusin, että tämä olisi saatava muistiin, ja aloin söhertää ainesosia käteensattuneelle paperilappuselle. Jamie mätti kuitenkin samaan aikaan lisää aineksia kulhoon semmoista vauhtia, että ainesten tarkat määrät ja ehkä jokunen ainesosakin jäi siinä tiimellyksessä ikuiseksi arvoitukseksi. Reseptin autenttisuudesta en siis mene takuuseen, mutta kaikki kunnia Jamielle ja virheistä syyt meikäläiselle!



Jamie-henkinen hunaja-pähkinäkakku

5 kananmunaa
250 g jogurttia
1.5 dl sokeria (Jamie: 225 g eli reilut 3 dl?)
1.25 dl jauhettua mantelia
2.5 dl speltti-/vehnäjauhoja
1 dl oliiviöljyä
1 tl ruokasoodaa
1 sitruunan kuori raastettuna

150 g (pistaasi)pähkinöitä
1 dl hunajaa
1 sitruunan mehu
1 appelsiinin mehu
(Välihuomautus: mielestäni sitrusmehua oli liikaa jos laittoi sekä sitruunan että appelsiinin, seuraavalla kerralla käyttäisin vain tuon sitruunan, enkä sitäkään ehkä kokonaan).

Vatkaa sekaisin kananmunat ja jogurtti. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää ne öljyn ja sitruunankuoren kera taikinaan, sekoita. Kaada voideltuun vuokaan ja paista 175 asteessa 30-45 minuuttia (eli kunnes kypsä. Jamie väitti että 30 minuuttia, minä paistoin 45 minuuttia.) Anna jäähtyä vuoassaan vähintään tunnin ajan.

Pilko/murskaa pähkinät veitsellä tai morttelissa rouheeksi. Kuumenna kattilassa pähkinöitä ja hunajaa, kunnes hunaja muuttuu juoksevaksi. Älä keitä, vaan ota liemi pois levyltä ja yhdistä sitrusmehut. Töki kakkuun reikiä veitsellä, kaada lämmin pähkinäliemi kakun päälle ja anna imeytyä. Valele kakun reunoille valuvaa lientä takaisin kakun päälle.

Jamie tarjoili kakkua tuoreiden mansikoiden ja maustamattoman jogurtin kanssa, mutta muutu nyt tässä sitten tuoreiksi mansikoiksi keskellä talvea. Tuoreet hedelmät sopivat tähän tarkoitukseen varmasti loistavasti myöskin. Kakku vaikuttaa erinomaisen hyvin tiiviissä astiassa tai kelmukääreessä säilyvältä.

Kuurna

Päätettiin Herkun ja Koukun tyttärien kesken että sen sijaan että vain aina puhutaan että pitäisi mennä testaamaan sitä ja sitä ravintolaa, ihan oikeasti mennään! Päätimme aloittaa tästä kuukausittaisen tradition vuoden alusta. Nooh, tammikuun flunssa-aalto kaatoi kaikki mutta tässä kuussa vihdoin onnistuttiin ja paikaksi valikoitui Kuurna. Tämän innoittamana muuten lisään blogiin Ravintolat ja kahvilat -osion.

Kuurnasta sanottakoon yleisesti että tunnelma oli ihana. Sopivan pieni ravintola, kattokruunut ja kynttilät sopivat kiviseinien ja puupöytien kanssa yhteen erinomaisesti ja palvelu oli hyvää. Pakkanen paukkui ulkona, sisällä tuli vetoa jalkoihin mutta tarjolla oli vilttejä. Kuurnassa menu vaihtuu viikottain, etukäteen pyynnöstä sai myös vegaanisen menun. Hinta 31/37e.

Alkuun tuli voita ja iiihania pikkusämpylöitä sekä ohutta näkkileipää. Todistettavasti sämpylöitä voi vetää ainakin kuusi ja silti mahtuu kaikki ruoat mahaan.

Alkuruokana monella oli endiiviä, sinihomejuustoa ja pähkinöitä. Joidenkin mielestä endiivi hallitsi makua, toisilla homejuusto. Ei hullumpi yhdistelmä.

 

Alkuruoista lohenpääkeitto sai ylistystä ja rohkea tartarpihvin tilaaja oli myös tyytyväinen. Pääruoista itse valitsin haudutettua kuhaa, savojin kaalia, siitaketta ja kurpitsaa. Lisuke oli aivan loistava, mainio kaveri kalalle.

Vegaanin pääruoka sen sijaan oli aika pettymys. Kasvisspydäri. Ei sen ihmeempiä mausteita, lisukkeita tai muuta.

Kasvissyöjien pääruokana oli maa-artisokkagratiini ja lämmin kasvissalaatti. Gratiinin maku oli jotenkin jouluisa. Pidin siitä mutta tuli myös vähän sellainen fiilis että pääruokana olisi lisuke. 

Ja jälkiruoka-osioon jossa vegaani taisi vetää pisimmän korren. Ananassorbetti ja pähkinäkrokantin ja marinoidun ananaksen kanssa oli erinomaista. Piti kysyä mitä marinadissa oli mutta unohtui, todella hyvää.

Lettujen syöjät olivat hieman pettyneitä pieniin lettusiinsa, yllätyksellinen kelluva saari suklaakastikkeella paahdetun ja sokeroidun pähkinän kanssa sen sijaan maistui. Paljastettakoon että saari oli marenkia.

Sitruunatorttu oli hyvin sitruunainen, sai kehuja myös.

Viineistä ei ole mainintaa kun en itse ollut niitä valitsemassa ja meni vähän ohi mutta hyvältä maistui, heh. Kaiken kaikkiaan sanoisin että hinta-laatusuhde oli hyvä ja paikka tunnelmallinen. Kannattaa tehdä pöytävaraus. Ja ei hätää kun ne sämpylät ja näkkärit loppuvat. Niitä saa lisää!

Marjaisa meininki

Viime sunnuntain kerho käynnistyi aamupuuron voimin. Yhdeksän aikoihin laitoin ohrasuurimot vuokaan kauramaidon kanssa uuniin valmistumaan ja yhdeltoista päästiin lusikoimaan. Kyllä puuro kauramaidollakin puuroutui, mutta peitti alleen ohran makua ja vaikutti hieman koostumukseen. Lehmän maidosta tässä tapauksessa tykkään siis enemmän ja mielellään siitä rasvaisimmasta versiosta.

Omasta marjamehusta valmistin mehukeiton ja pakastimesta löytyi myös karpaloita sekä mustia viinimarjoja. Olen kiitettävästi onnistunut uudenvuodenlupauksessani eli marjojen syömisessä pakastimesta. Ensimmäistä kertaa taitaa käydä niin, että loppuvat ennen uusien saapumista. Uusin myös viimevuotisen lupaukseni tehdä eväät töihin joka päivä ja nyt ollaan jo onnistuneesti helmikuun lopulla!

Vadelmasuklaapiirakkaakin maisteltiin, kun oli ensin hieman edistetty tikkuuprojekteja.

Handepande se on niin näpsäkkä tikkuamaan, että Ellun täytyy jo purkaa toisesta päästä. Ehkä myöhemmin nähdään, mitä purkulangasta syntyy.

Ekin sukkaprojekti lähenee loppuaan, kuten Raisun unelmanpehmeä baktuskin. Hertalla oli puikoilla toiset junasukat. 

Vadelmaiset Browniet (Vegaanin uusi keittokirja, toim Fauna ry)

1 dl tummaa kaakaojauhetta
2 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1/4 tl suolaa
75 g hasselpähkinärouhetta (jätin pois)
2 banaania
2 1/2 dl sokeria (laitoin vajaa 2 dl)
2 dl vegaanista margariinia (laitoin vajaan desin keijua, loput rypsiöljyä)
100 g vegaanista suklaarouhetta (laitoin palasina)
100 g pakastevadelmia (laitoin 200 g)

Kuivat aineet sekoitettiin aluksi keskenään. Banaani, sokeri ja sulatettu margariini surautettiin sauvasekoittimella mössöksi ja lisättiin varovasti sekoitellen jauhoseokseen. Vuokani oli 27x27 ja mielestäni tavallinen uunipelti olisikin ollut kooltaan liian iso. Levitellyn taikina päälle asettelin marjat ja suklaat. Ohjeen mukainen valmistusaika 200 asteessa oli noin 20 min. Ei tullut ainakaan kuivaa piirasta, ennemminkin lähenneltiin mutakaakkua. Saattoi johtua tekemistäni muutoksista ja marjojen lisäyksestä, mutta hyvä näin.

Piirakan seurana tarjosin Korealaista Snow Dew teetä kauniista korealaisista kupposista. Tarkemmin ohjeita luettuani pannulliseen riittää yksi lehti, joten seuraavalla kerralla keittelen vähän miedompaa ja vähemmän makeaa versiota.

Näillä ruuilla ei ehkä tajuntaa räjäytetä, kuten Jytis on lupaillut seuraavassa kerhotapaamisessa käyvän(iik!), mutta tällä hetkellä minulle maistuu parhaiten puurot, perunat ja juurekset. Ja ne marjat! Heh, suosikkieväsruokani näin alkuvuodesta on ollut perunalaatikko. Lieko Koreassa oleilu nostanut pintaan kaipuun yksinkertaisesta suomalaisesta ruuasta, jossa maistuu tunnistettu raaka-aine. Noo.. ehkä vähän suolaa ja pippuria voi laittaa.

Merihommia

Nyt kelpaisi lähteä risteilylle.



Ostin jo vuosi sitten Regian ohutta sukkalankaa valkoisena ja sinisenä, tarkoituksena oli tehdä juurikin merihenkinen, kesäinen raitahuivi. No, hommassa kävi niinkuin aika usein käy, eli jäihinhän projekti meni pitkäksi aikaa. Mutta nyt se on kuitenkin valmis! Harmi ettei ole kesä.



Surffailin huiviin ohjetta etsiessäni useiden feather-and-fan -huivien ohjesivustoilla, mutta mikään ei ollut ihan sen mallinen kuin halusin eli tuommoinen pitkänomainen. Aloin siis neulomaan ja arvailemaan. Ei se mikään suunnittelun mestaritaidonnäyte ole, mutta löysää neulosta (toim. huom. puikot 4.5 mm) saa ihmeesti muokattua haluamaansa malliin pingotuksessa.



Kyllä se on semmoinen kuin pitikin. Kesä saa tulla.

(Ravelryssa.)

Parempi päärynäpiirakka

Halusin leipoa viikonloppuvieraille vähän herkkuja. Viime aikoina olen yrittänyt leivonnassa vaihtaa raaka-aineet hieman terveellisempiin versioihin: sokeri intiaanisokeriksi, vehnäjauhot täysjyväspelttiin ja margariini kasvisöljyyn. Eihän siitä nyt mitään terveysruokaa silti tule, mutta kuitenkin vähän parempi vaihtoehto! Näistä lähtökohdista syntyi myös tämä mukavan mehevä päärynäpiirakka.

Piirakka on väriltään aika tumma jauho- ja sokerivalinnasta johtuen. Intiaanisokeri ei myöskään ole yhtä makeaa kuin valkaistu, joten makean ähky ei tule yhtä nopeasti. Kookoskermaturaus kruunaisi vielä kokonaisuuden!

Päärynäpiirakka

Taikina:
4 dl täysjyväspelttijauhoja
2 dl intiaanisokeria
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
0,5 tl vaniljaa
2 dl kookosmaitoa
1 dl öljyä
1 dl maustamatonta soijajukurttia

Päälle:
3 päärynää
intiaanisokeria

Kuori päärynät ja viipaloi ne ohuiksi siivuiksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja öljy, kookosmaito ja soijajukurtti keskenään. Lisää nesteet jauhoseokseen ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina jauhotettuun uunivuokaan ja asettele päärynäviipaleet taikinan päälle. Ripottele päärynäviipaleille vielä intiaanisokeria. Paista 200 asteisessa uunissa noin puoli tuntia tai kunnes päärynät tuntuvat pehmeiltä. Peitä piirakka loppuvaiheessa leivinpaperilla jos se näyttää tummuvan liikaa.

Tarjoile vaikkapa kookoskerman kera.

Hiihtäjän Hugo

Hiihtoloman kynnyksellä tekaisin kaulurin, jonka on tarkoitus pitää lämpimänä laskettelurinteessä. Tai oli tarkoitus, kunnes iskivät nämä pakkaset, joita vastaan ei taida mikään tämän maailman neulos purra... no, vielä on toiveita kelien muuttumisesta kelvollisemmiksi ennen varsinaista lomille lähtöä!

Kaluri on tehty Ullan 03/08 Hugo-kaulurin ohjeela. Varsin pätevä ohje - oma moka oli se, että rupesin tekemään kauluria tummansinisestä jämälangasta, joka ei tietenkään riittänyt. Jouduin tekemään loppuosan harmaalla, eikä se nyt kauhean glamorööri yhdistelmä ole. Mutta menköön, käytännöllisyys voittakoon tyyliseikat tällä kertaa.

Pienenpienille viluvarpaille

Taas on maailmassa yksi uusi ihana vauva! Tällaiset sukat lähtevät postiin tänään, ja toivottavasti pian lämmittävät ystäväperheen uuden tulokkaan varpaita.

Junasukkien ohje löytyy täältä. Sukilla on myös ihana tarina, joka kannattaa myös linkin takaa lukaista. Lankana näissä oli Gjestalin Maija ja puikot kokoa 2,5 mm.

Taidanpa neuloa samanlaiset myös meidän vauvelille, sillä näitä on kehuttu moneen otteeseen. Vauvojen jalat tuppaavat vispaamaan sellaista kyytiä, että liian löysät sukat lentävät vauhdissa pikkujaloista pois. Näiden varret näyttävät napakoilta.

Meitä on kyllä lahjottu niin monilla ihanilla sukilla ja töppösillä, ettei vielä ole ollut kiire neuloa niitä lisää. Tässä Ellun tekemät mainiot tossut in action!

Ja tuosta oranssista piti vielä sanoa, että liekö innostuksen on tartuttanut jälkikasvu pirteine potkuhousuineen vai kevään kohina (juu-u, kyllä se sieltä tulee, uskokaa vaan!), mutta mulla on puikoilla oranssia lankaa! Siis oranssia! Mulla, huh huh! Lopputuloksesta lisää myöhemmin.

Uusi tuttavuus: juuripersilja

Olettekos nähneet tällaisia pötkylöitä?

Uuden vuoden lupauksena aloitin Uusi tuttavuus -projektin jossa on siis tarkoitus tutustua uusiin raaka-aineisiin. Helmikuun raaka-aineeksi valikoitui juuripersilja, ihan vaan siksi että jäimme ystävän kanssa Stockan Herkussa molemmat monttu auki tämän nähtyämme. Emme olleet ikinä kuulleetkaan moisesta. Näyttää palsternakalta mutta pidempi ja laihempi. Raakana maku ei ollut mitenkään houkutteleva mutta kypsänä se yllättikin oikein kunnolla. Maistui porkkanalle! Ja pussin kyljessä olleen ohjeen mukaan valmistettuna ihan tosi hyvää, suosittelen!

Juuripersiljapaistos (kahdelle)

500g juuripersiljaa
2 dl kermaa
50g voita

Pilko juuripersiljat ohuiksi siivuiksi. Lado viipaleet matalaan uunivuokaan ja kaada kerma päälle. Veistele voinokareita pinnalle ja paista 175-asteisessa uunissa noin tunti. Simppeli kun mikä.

Paistoksen kanssa tarjolla oli lohta ja salaattia. Olimme testimaistajan kanssa samaa mieltä, täydellinen illallinen.

Oodi maa-artisokalle

Maa-artisokka, sinä ihana! Hieno ja vieno aromi. Kotimainen ja hyvällä tuurilla luomukin läpi vuoden. Samettinen sosekeittoaines. En ymmärrä, miksi käyt keittiössäni niin harvoin. Tästä lähin ollaan kyllä parempia kavereita.



Maa-artisokka-fenkolikeitto (4:lle)

500 g maa-artisokkaa
1 fenkoli (n. 400 g)
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1-2 rkl voita
1 dl kuivaa valkoviiniä
n. 5 dl kasvislientä
1 dl kermaa
2-3 rkl sitruunamehua
1 tl hunajaa
suolaa
pippuria

Kuori ja pilko maa-artisokat, fenkoli, sipuli ja valkosipuli. Kiehauta pilkkomisen lomassa kasvisliemi (eri kattilassa kuin mihin keittoa aletaan koostaa). Kuullota keittokattilassa kasvissilppua voissa muutama minuutti. Lisää valkoviini ja anna kiehahtaa parin minuutin ajan, kunnes viini on suurinpiirtein haihtunut. Lisää kasvislientä, kunnes kasvikset peittyvät juuri ja juuri, ja anna kiehua pehmeiksi (lisää kasvislientä aina tarvittaessa). Soseuta. Lisää kerma ja mausteita maun mukaan, kiehauta vielä kertaalleen. Koristele fenkolitupsuilla (nätimmin kuin minä).

Muistattekos tämän?

Nuoruudessani tämä vempele oli meillä kovassa käytössä. Römertopfin savipata löytyy varmaan nykyäänkin monesta taloudesta, sitä en tiedä minne meidän oma joutui. Kun työtoverini tarjosi käyttämättömänä omaansa, nostalgia-aalto pyyhkäisi mukaansa sen verran rajusti että huomasin käveleväni töistä kotiin pata kainalossa.

Mutta mutta, mites tämä toimiikaan? Sen verran muistan että kansia liotetaan ennen kuin pata laitetaan uuniin. Okei, guuglaamalla löytyy varmaan ohjeita mutta halusin kuitenkin kysyä jos täältä löytyisi hyviä vinkkejä padan käyttöön. Mitä sinne kannattaa laittaa?

Korvani nääs lerputtaa

Pakkasten jatkuessa meni hermo paleleviin korviin. Korvat siis peittoon, hinnalla millä hyvänsä. Siispä Mitered Hat / Desiree Pelletier.



Mainio ohje, ja kivoja pipoja sillä on tehty. Omaan päähäni tämä ei vaan jotenkin sovi. Näytän vähän dorkalta se päässä. Mutta ainahan ei voi tunnetusti voittaa.

En siis ole ihan varma, että tulisiko tätä muuten pidettyä, mutta kun neuloin siihen vuoren, ja se on ihanan lämmin! Että ehkäpä. Jos siis näette jonkun dorkan luppakorvapipo päässä kadulla pyörimässä, niin se olen sitten minä.



Ravelryn projektisivu.

Kastanja-jugurttivaahto ja paistetut omenat

Tovi sitten pähkäilin että mitäs tällaisella kastanjatahnalla oikein tehdään. Noh, kuten kommenttiboksissa tiesivät kertoa, sitähän voi laittaa melkein minne vaan, hillon tyylinen veijari. Ja tässä se pääsi maustamaan vaahtoa jota tarjoiltiin ihanien paistettujen omenalohkojen kanssa. Kookosöljyssä paistaminen on vaan niin maistuva keksintö että huh.

Kastanja-jugurttivaahto ja paistetut omenat (kahdelle)

1 dl kuohukermaa
3 isoa lusikallista turkkilaista jugurttia
1 rkl kastanjatahnaa
2 omenaa
n. 2 tl kookosöljyä
kanelia

Vaahdota kerma. Sekoita toisessa astiassa jugurtti ja kastanjatahna ja sekoita ne kermavaahtoon. Pilko omenat ja paista kookosöljyssä pannulla kunnes ovat pehmentyneet ja saaneet väriä. Ja siinä se sitten olis! Kanelia päälle ja herkuttelemaan.

Räps räps ja poks poks!

Räps sanoi kamera ja poks sanoi samppanja. Molemmat äänet toistuivat jokusen kerran viikonloppuna ruokabloggaajien tapaamisessa Hotelli Helkassa, jonne myös meidän jengi ystävällisesti kutsuttiin vaikka emme pelkästään ruokablogi olekkaan. Monissa blogeissa on jo tehty mainioita reportaaseja päivän ja illan kulusta, joten täällä kuvat saavat johdatella tarinaa.

Edustus: allekirjoittanut ja Ellu
Varustautuminen: vähäiset yöunet ja kaksi kameraa joista toisesta loppui heti akku
Muuta huomioitavaa: no vähänkö jännitti

Essi Avellanin samppanjatasting ja luento olivat aivan mahtava aloitus päivälle. Varsinkin kun ei ollut ehtinyt syödä aamiaista. Olimme yhtä hymyä.

Kestitys oli kohdillaan mutta vähän jotain piti tehdä itsekkin. Nimittäin ruokaa.

Näistä aineksista syntyi ainakin perunasalaattia, kirsikkatomaattihilloketta, marinoitua punasipulia, siikachevicheä, Aura Gold-moussea, marinoitua omenaa, rosmariini-limesorbettia ja punaherukkajäädykettä. Ja muutama valokuva.

  
Meidän mahtavassa jengissä oli mun ja Ellun lisäksi Unelias kokki Anna, Kokkaavat siskot sekä Peruspöperöä-blogin Virpi. Tsing tsing!

Ja tällä jengillä oli pilkkomishommat hanskassa!

 Sekä tehokkaat vatkaamiset.

" Öö, kuuluuko tätä tulla näin paljon?" "Hei kenen kerma palaa täällä pohjaan?" "Tästä TULEE siirappia!!"

Saatiin mekin siis jotain aikaiseksi ja pääsimme illallispöytään. Siellä niitä omia kokkailuja sai sitten ihailla. Tosin keittiön väki oli hieman siistinyt ja jatkojalostanut ja lisäillyt juttuja. Tadaa!

 Vegaaninen versio.

Kasvisyöjien pääruokana oli Helkan keittiön listaltakin löytyvä Helkan kasviskäärö ja rosmariiniperunaa sekä ihania juureksia.

Väliruokana toimineen sampanjassa lepäilleen rosmariini-sorbetin jälkeen piti vielä jaksaa jälkkäriä. Kamala kohtalo.

Tuo tumma asia tuolla taustalla on ihan järjettömän tuhti suklaakaakun pala, phiu. Ja ah. Vegaanille ei ollut leivonnaisia tarjolla, hedelmiä ja sorbettia kylläkin. Jälkiruoan ehdoton huipennus oli Essi Avellanin valitsema jälkiruokaviini Pacific Rim Riesling Vin de Glacière 2007 Riesling.

Iso kiitos ja kumarrus Helkan suuntaan, nautimme mielenkiintoisesta päivästä ja illasta todella paljon. Ja te kanssabloggaajat, olette sekopäistä ja aivan mahtavaa jengiä. We like.