Maapähkinävoikastike

Lyhyestä virsi kaunis: uusi suosikkikastike kasvispihveille ja Kaukoitä-henkisesti marinoidulle tofulle.



Maapähkinäkastike (2-4:lle)

4 n. rkl-kokoista köntsää maapähkinävoita
0.75 - 1 dl vettä
1 cm pala inkivääriä
1 pieni valkosipulinkynsi
suolaa
mustapippuria

Mätä blenderiin/sauvasekoitinkulhoon maapähkinävoi, pilkottu inkivääri ja valkosipulinkynsi. Lisää 0.5 dl vettä ja ala soseuttaa. Lisää vettä vähitellen kunnes haluttu koostumus on saavutettu. Hipsauta mukaan suolaa ja mustapippuria maun mukaan.

Sushia ja prinsessa- eikun suklaakakkua

Tänään kerhoiltiin taas, joskin todella harvalukuisena. Seitsemästä herkkukoukkulaisesta paikalle pääsi itseni lisäksi vain kaksi: kiitos Jytis ja Raisu! Mutta mukavaa meillä oli silti. Toivottavasti saadaan ensi kerralla enemmän kerholaisia mukaan.

Siipan avustuksella kääräisimme sushirullan jos toisenkin. Maistui! Täytteinä oli kurkkua, avokadoa, porkkanaa ja aurinkokuivattua tomaattia.

 Viikon prinsessauutisten kunniaksi olisin halunnut ostaa sen aidon oikean ja vihreän prinsessakakun, mutta ei auttanut neljässä kaupassa käyminen: ei löytynyt! Yhdessä kaupassa sen sijaan näytti olevan valikoimassa, mutta sattuneesta syystä varmaankin loppunut. Oli tyydyttävä suklaa- eli mutakakkuun, jota en väliaikaisesta uunin puutteesta johtuen suinkaan tehnyt itse, vaan jätin homman Frödingen tädeille.

Jytiksen Tallinnan tuliaiset kelpasivat myös!

Kerho aloitettiin tällä kertaa Marimekon tehtaanmyymälästä, jonne itse menin vahakankaan kiilto silmissä. (Kyllä, olen luovuttanut. Lapsiperhearjessa ollaan siinä vaiheessa, että vahakangas on oltava.) Olin ajatellut Siirtolapuutarhaa tai Puutarhurin parhaita, mutta hieman yllättäen valitsinkin Pikkujätskin. Ja sehän näyttääkin - hieman yllättäen - aika kivalta.

Samaan myymälään sattunut kaveri antoi vielä vinkkivitosen: vahakankaan reunassa on kapea kaistale kangasta, joka kannattaa leikata pois. Jos sille kaatuu mustikkasoppaa, saattaa se lähteä leviämään myös vahakangasosaan ja imeytyä siihen. Selvä!

Tupsupipo raidoilla

Muita ihania -blogin Tiinan innostamana tartuin elämäni ehkäpä ensimmäiseen kässähaasteeseen: tein pipon. Malli on musta oikein kiva, mutta lopputulokseen en ole ehkä aivan tyytyväinen. Tässä kootut selitykset: väritys on makuuni ehkä liian kasari (mutta nämä langat nyt sattuvat olemaan mukana putkiremppaevakossa), pipo olisi saanut olla pidempi ja raidat ehkä leveämpi. Mutta olkoon tämä nyt prototyyppi ja tuotekehittely jatkukoon!

Kallioilla kävi aika kipakka viima, siksi kärsivä ilme.

Pipo oli helppo ja nopea neuloa. Neuloin koko ajan oikeaa, vaikka lopputulos näyttääkin nurjilta raidoilta. Käänsin työn joka neljännellä kierroksella, siinä ratkaisu. Pipon ohje löytyy täältä. Mulla oli lankana 7 veljestä ja sukkapuikot numero kolmoset. Silmukoita oli 96. Olisin halunnut virkata pipoon piparireunuksen, mutta enhän mä nyt osaa!

Oikein kiva haaste, mutta lopputulos ei ehkä ihan mun näköinen. Vaatii totuttelua tai sitten uuden pipon! Onko joku muu osallistunut Tiinan haasteeseen? Kuun loppuun asti ehtii lähettää kuvia eli vielä ehtii pistää puikot suihkimaan!

Semifreddo

Jamie Oliveria on tässä maailmassa varmasti kiittäminen monestakin asiasta, mutta henkilökohtaisesti haluaisin kiittää häntä semifreddosta tuomisesta elämääni (Alaston kokki-kirjansa myötä). Semifreddo eli käytännössä pakastettu kerma-munaseos on nerokas jälkiruoka: superhelppo, superhyvä ja loputtomasti muunneltavissa. Itse teen semifreddoa aina silloin tällöin jäätelön korvikkeeksi yksinkertaisesti jo siitäkin syystä, että sokerin määrä on säädeltävissä: kaupan jäätelöt kun maistuvat omaan suuhuni supermakeilta.



Semifreddon reseptejä ja maustamisideoita löytyy netistä hurumykke. Niitä näyttää olevan kahta laatua: valkuaisilla ja ilman valkuaisia - itse olen tainnut aina laittaa valkuaiset mukaan. Reseptikirjosta huolimatta perusresepti on kuitenkin helppo ja hommassa voi edetä näppituntumalla. Sen verran etukäteissuunnittelua vaaditaan, että pakastusaikaa kannattaa varata reilusti.



Lime-semifreddo (4:lle)

2-3 kananmunaa
2 dl kermaa
2-3 rkl sokeria/hunajaa
1 limen raastettu kuori
0.5 tl vaniljajauhetta

Tarvitset kolme kulhoa. Erottele valkuaiset ja keltuaiset omiin kulhoihinsa ja kaada kerma kolmanteen. Lisää sokeri keltuaiskulhoon (lisää sokerin määrää halutessasi, tästä määrästä ei vielä riitä makean ystäville). Vatkaa kaikkia kulhoja sähkövatkaimella pari minuuttia: kerma löysäksi vaahdoksi, valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja keltuais-sokeriseos vaaleaksi vaahdoksi. Yhdistä kaikki ainesosat suurimmassa kulhossa kevyesti sekoittaen. Pakasta laakeassa astiassa mielellään ainakin yön yli tai ainakin 4-5 tuntia. Tarjoa hieman sulaneena ja puolikylmänä eli semifreddona!

Saksalaiset suolarinkelit

 

Helmikuun ruokamatkalla suunnataan Saksaan! Inspiraationa tähän toimi kansanopiston saksankielen alkeiskurssi, jolla innokkaasti ramppaan. Innokas olen varsinkin ravintolasanojen kohdalla, kieliopin kohdalla ihan hieman vähemmän.

Pidän Saksasta kovasti. Ja oikein kovasti pidän heidän suolarinkeleistään eli pretzeleistä, joita on tullut mm. Berliinissä ja etelämmässäkin syötyä. Vihdoin ja viimein sain itse testattua näiden tekemistä, ja ei se nyt niin työlästä ollutkaan. Ja ah, das schmeckt lecker!! Saksalaisen vehnäoluen kanssa nautittuna aivan täydellistä, eihän näiden syömisestä meinannut tulla loppua ollenkaan. Ennenkuin ne loppuivat.

Laugenbretzeln eli saksalaiset suolarinkelit (10 kpl)
ohje: Maailman ihanimmat leivonnaiset, s.116

1,5 dl maitoa
1 dl vetä
25g hiivaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
6,5 dl vehnäjauhoja
50g voita

Keittovesi:
2 l vettä
3 tl ruokasoodaa

Päälle:
keltuainen
karkeaa merisuolaa

Lämmitä maito ja vesi kädenlämpöiseksi ja murenna joukkoon hiiva. Lisää suola ja sokeri sekä suurin osa jauhoista. Vaivaa taikinaa hetki. Lisää pehmeä voi ja loput jauhot. Alusta taikina tasaiseksi ja kohota kaksikertaiseksi. Jaa taikina kymmeneen osaan ja pyörittele pitkiksi tangoiksi, jotka sitten pyöräytetään rinkelin muotoon. Vähän piti ottaa kirjasta mallia.

Kohota liinan alla hetki. Sillä aikaa keitä soodavesi kiehuvaksi. Keitä rinkeleitä yksi kerrallaan muutama minuutti ja nosta reikäkauhalla (mulla oli lasta) leivinpaperin päälle pellille. Voitele keltuaisella ja ripottele päälle suolaa. Paista 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia kunnes ovat kullanruskeita.

Tarjoile tuoreena oluen kanssa.

Ja jos nyt jostain syystä ei mitenkään jaksa alkaa leipomaan, mutta kaapissa on olut joka huutaa seuralaista, niin vihjaistakoon että Lidlistä saa oikein hyviä yksilöitä, sieltä tuoreiden leipien hyllystä.

Guten Appetit!

Minttua muutenkin kuin jäätelössä*

Takinkääntäjän kahvimuki näyttää tältä.

Kahvi maistuu paremmalta kun sen juo mintunvärisestä mukista. Hah! Siinä on lause, jota en olisi vielä sanotaanko kaksi kuukautta sitten uskonut ikinä kirjoittavani. Mutta näin se vain on. Kun näin uudet Kokot, jotenkin ymmärsin, että tuo minttu olisi minun mukini.

Ellun maukkaalla muffinssivierailulla puhuimme myös siitä, kuinka oranssi ei ole enää ollenkaan niin kammottava väri kuin se joskus mielestämme on ollut.

Sitten tajusin: taidan olla vain helposti vietävissä. Kun minttua ja oranssia näkee nyt muutenkin joka paikassa (astioissa, vaatteissa, lehdissä jne.), niin ehkä se väri yllättäen alkaa näyttääkin kivalta. Tässä näyte uusimmasta Glorian kodista. Oranssia juu!

No mutta värithän ovat ihania, joten mitä sitä turhia jarruttelemaan. Mintunvihreää löytyy myös täältä ja oranssia täältä, kurkatkaapa!

Onko teillä värejä, jotka ovat muuttuneet inhokkiväreistä suosikeiksi?

*Otsikko viittaa tietysti siihen, että tähän saakka olen kelpuuttanut mintun ainoastaan Puffet-muodossa.

Klaus K:n brunssilla

Heti alkuun tunnustus: olen aika surkea raportoimaan ravintolakokemuksistani. Ensinnäkin: tässä elämänvaiheessa (lue: pienen lapsen kanssa) ulkona tulee syötyä verrattain harvoin, ja silloin harvoinkaan on kädet täynnä muuta työtä kuin kaivaa esiin kamera. Toiseksi: olen joka tapauksessa huono kaivamaan kameraa esiin ravintolassa. Haluan SYÖDÄ!

Viikonloppuna kuitenkin terästäydyin molemmilla saroilla: menin ulos brunssille (ilman lasta!) ja otin mukaani kameran. Kuvasaldo on silti laihanlainen: halusin jälleen paitsi syödä myös jutella ystävien kanssa.

Kyseessä oli Helsingin keskustassa sijaitsevan hotelli Klaus K:n brunssi. Kotiäidin sydän kyllä pomppasi kurkkuun, kun tajusin hinnan: 32 euroa. Tuolla hinnalla brunssin olisi parasta olla tosi hyvä!

Tarjolla oli notkuva alkuruokapöytä leipälajitelmineen. Oli kalaa ja lihaa, mutta onneksi myös kasvissyöjälle riitti purtavaa. Pidin oikein kovasti leivistä ja vuohenjuustosalaatista sekä hummuksesta, myös sienisalaatti ja kylmä tomaattikeitto maistuivat.

Brunssi oli aika tukeva, sillä siihen kuului myös valinnainen pääruoka. Söin sienilasagnea, mikä olikin todella hyvää, ehkä parasta koko brunssissa. Seuralainen tosin valitteli, että yhdessä sienessä oli santaa. Hmmmm, ei kovin miellyttävä yllätys se.

Jälkiruokabuffet oli oikein runsas: erilaisia leivonnaisia, suklaamoussea, hedelmiä ja juustoja. Hedelmien lisäksi parasta antia taisi olla ehkä pöydän perinteisin leivonnainen: banaanikinuskikakku. Sitruunamarenkipiiras ei odotuksista huolimatta ollut kovin maittava, enkä lämmennyt sillekään leivonnaiselle, joka maistui makealle, mutta samalla myös tervalle.

No mitä tästä sitten ajattelisi? Alkuruuat ja pääruoka olivat hyviä, jälkiruoat ehkä hieman pettymyksiä. Brunssi oli runsas ja mahansa sai kyllä täyteen (söin seuraavan kerran vasta illalla). Oli ihanaa istua rupattelemassa ystävien kanssa, ja kolme tuntia hurahtikin kuin siivillä. Toisaalta taas tuntuu, että yli 30 euroa brunssista on vain liikaa. Kaipaan kyllä Berliinin aamupaloja! Mukana ollut ystävä suositteli myös Sunnin brunssia, joka on kuulemma hyvä ja yli puolet halvempi!

Aamiaiset ovat kyllä ihan lemppareita, joten brunssilla tulee varmasti käytyä jatkossakin. Kotibrunssithan ovat myös aivan mahtavia!

Tuorepuuro jugurtista

Jugurttipuuron testaaminen on ollut mulla mielessä jo pitkään. Ja kappas, Hesarin välissä luukusta tipahti Valion lehtinen, jossa olikin ohje moiseen. Sitä sitten hieman versioin.

Tuorepuuro jugurtista (kahdelle)

4 dl turkkilaista jugurttia
2 dl kaurahiutaleita
1,5 dl pähkinä-siemensekoitusta (auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä sekä cashewpähkinöitä)
hunajaa
marjoja tai mehukeittoa

Paahda pähkinä-siemensekoitusta kuivalla pannulla kunnes se saa väriä ja keittiö hyvän tuoksun. Anna jäähtyä ja murskaa seos karkeaksi rouheeksi. Sekoita rouhe, kaurahiutaleet ja jugurtti ja anna vetäytyä. Valion ohjeessa puuro nautitaan heti, mutta muistelen nähneeni ohjeita joissa puuro on yön yli jääkaapissa joten päätin testata sitä. Oikein hyvä.

Tarjoile hunajan ja marjojen tai mehukeiton kanssa.

Hienostunut leivosrasia

Sovittiin Hetan kanssa iltapäiväksi semmoinen työnjako, että minä leivon muffinssit, Heta nukuttaa lapsen ja keittää teet. No, lapsi ei sitten ollutkaan uninen, mutta muuten suunnitelma onnistui mainiosti! Kiitos vaan seurasta ja teestä molemmille.

Muffinsseista ei nyt tällä kertaa sen enempää (hyviä olivat appelsiinivanukasmuffinssit suklaakuorrutteella, kuten vissiin kaikki leipomukset Vegan Cupcakes Take Over the World -kirjasta aina ruukaavat olla), mutta haluan esitellä askartelutuotokseni: hienostunut pahvirasia muffinssien pakkausta ja kuljetusta varten.

Rasiahan syntyi Dr. Martensien mukana tulleesta kenkälaatikosta ja paksusta ruskeasta pakkausteipistä. Nauratti niin kovasti tuo tekele, että suunnittelin jo, miten tulevassa muffinssipuodissani leivonnaisia ei suinkaan pakata kauniisiin pinkkeihin kartonkirasioihin, vaan tämmöisiin hieman rouheampiin ja katu-uskottavampiin kierrätyslaatikoihin. No, ehkä en ihan vielä jätä päivätyötäni tämän bisnesidean takia.

Rullaati rullaati munakasrulla

 

Hyvä brunssi lähtee siitä että on läjä ystäviä saman katon alla. 

Sitten tarvitaan hieman kuohuviiniä.

Sitten vedetään tehosekoittimella jugurttia ja jäisiä marjoja sur rur ja kippistetään silläkin.

Sitten kaivetaan esiin juustoa, hedelmiä ja leipää.

  

Kaveriksi sopii mainiosti salaatti, jonka kastike muodostuu marinoiduista punasipuleista.

Oli sitä salaattiakin, kamera ei vaan jotenkin osunut siihen.

Ja se rulla. Halusin tuoda pöytään jonkinlaisen munakasjutun, rulla vaikutti kiinnostavalta. Ohje on sovellettu kaikista mahdollisista rullaresepteistä joita löytyi. Koska menu oli pääasiallisesti gluteeniton, vaihdoin vehnäjauhot auringonkukansiemenistä jauhettuun jauhoon. Ei imenyt nestettä niin hyvin joten rulla oli aika kostea. Maistui kuitenkin oikein hyvin.

Lohi-munakasrulla

5 munaa
5 dl maitoa
1,5 dl jauhoja
loraus öljyä
0,5 tl suolaa

250g lämminsavustettua lohta
1 prk smetanaa
sitruunapippuria
sitruunamenhua
tuoretta tilliä

Sekoita munakkaan ainekset ja paista leivinpaperin päällä pellillä 200-asteisessa uunissa, noin puoli tuntia. Sekoita sillä aikaa täytteen ainekset. Levitä jäähtyneelle munakkalle ja rullaa tiukaksi pötköksi. Siirrä pötkö folion tai kelmun sisään ja anna vetäytyä jääkaapissa noin tunnin verran ennen tarjoilua.


Jälkiruokana oli sydämenmuotoisia lettuja ja kesän marjasatoa hillona. Ah.

Puputytön papupihvit

Kotona on pakattu viisi kassillista kirjoja kirpparille vietäväksi, ja KAIKKI kirjat mahtuvat tällä hetkellä ihan oikeasti kirjahyllyyn, hurraa! Siitä innostuneena päädyin nappaamaan mukaani yhden uuden keittokirjan, kun kaupassa sattui tulemaan vastaa hyvään hintaan Raisa Kettusen Puputytön juhlakirja. Edellinen Puputyttö-kirja keskittyi leivonnaisiin, juhlakirjassa on reseptejä joka lähtöön. Tyyli on yhtä pinkki ja epäterveellinen kuin edellisessäkin kirjassa, mutta hei, juhlareseptejähän nämä ovatkin. Veikkaisin, että monet ohjeet ovat myös lasten mieleen.

Ensimmäiseksi päätin kokeilla kirjasta hyvin arkiruoaksi taipuvia papupihvejä. Liekö syy pakkasissa vai missä, mutta papuja tekee nyt mieli ihan koko ajan, erityisesti mustapapuja. Näissä ne olivatkin pääosassa, ja maistuivat mahtavasti. Korianterin unohdin valitettavasti kauppaan, mutta ensi kerralla muistan senkin!

Kirjassa pihvit tarjoiltiin hampurilaispihveinä, mutta minä pyöräytin lisukkeeksi salaatin porkkanasta, kaalista, keitetystä ohrasta, maustamattomasta soijajukurtista ja mausteista (sitruunaa, pippuria ja suolaa nyt ainakin). Vähän niinku coleslaw, mutta ohra tuo vielä ruokaisuutta. Tätä salaattia syödään meillä aika usein, koska se on hyvää.

Ja sitten vielä se pihviresepti sellaisena, kuin se Puputytön kirjasta löytyy.

Mustapapupihvit

8 dl keitettyjä mustapapuja
4 rkl vegaanista majoneesia (käytin tätä Plamilin majoneesia)
1 dl korppujauhoja (käytin ruiskorppujauhoja)
2 tl jeeraa
1 tl suolaa
1 tl kuivattua oreganoa
0,25 tl cayennepippuria
0,5 dl tuoretta korianteria

paistamiseen ruokaöljyä

Soseuta puolet pavuista majoneesin, korppujauhojen, jeeran, suolan, oreganon ja cayennepippurin kanssa. Sekoita mukaan korianteri ja loput pavut. Muotoile pihveiksi ja paista öljyssä keskikuumalla pannulla, kunnes pinnasta tulee rapea ja se on saanut väriä. Käännä ja paista toiseltakin puolelta.

Kikherne-artisokkasalaattia ja omenakiisseliä eskimoille

Huomenta!

Herkku ja koukku kokoontui pitkästä aikaa täydessä vahvuudessaan, jei! Kokoontumisessa pohdittiin blogia. Tänä vuonna tahti saattaa olla hiljaisempi, kun kaikilla on kaikenlaisia projekteja meneillään, mutta päätettiin että blogia ei silti laiteta tauolle. Yritettiin myös hieman selkeyttää ulkoasua, oikean reunan hakemistosta löytyy nyt reseptit, käsityöjutut ja muut höpötykset aiheiden mukaan listattuna!

Mutta ihan ekana syötiin brunssia. Uneliaan kokin blogista bongatut sämpylät tehdään edellisenä iltana, aamulla vaan pyöräytys, kohotus ja uuniin. Mahtavan kätevää, ihanan pehmeitä olivat.

 

Olin jo kauan, kauan sitten korvamerkinnyt Vegan Yum Yum -keittokirjasta salaatin, johon tulee paistettuja kikherneitä ja artisokkaa sekä paahdettua mantelia. Nyt vihdoin tuli testattua ja oli kyllä just niin hyvää kuin kuvittelin. Teen toistekkin!

Paistettu artisokka-kikhernesalaatti (alla tupla-annos)

(Ohje Vegan Yum Yum cookbook s.121)

2 tlk kikherneitä

2 tlk artisokkaa suolavedessä

100g mantelilastuja

persiljaa

oliiviöljyä

sitruunamehua

suolaa

Paahda mantelilastut kuivalla pannulla kunnes saavat hieman väriä. Siirrä sivuun jäähtymään. Lorauta pannulle öljyä ja kaada valutetut kikherneet pannulle. Paista n. 10 min kunnes herneet saavat väriä. Siirrä tarjoiluastiaan. Lorauta hieman lisää öljyä pannuun ja paista valutettuja, lohkottuja artisokan sydämiä kunnes saavat väriä. Kaada kikherneiden päälle ja mausta suolalla sekä sitruunamehulla. Jauha paahdetut mantelilastut (sellainen pieni sauvasekoittimen myllyosa on kätevä, eiköhän sauvasekoittimellakin onnistu) ja sekoita joukkoon. Lisää pilkottua persiljaa, sekoita ja tarjoile!

 

Jälkiruokana oli siiderissä kypsennetyistä omenoista tehty kiisseli sekä kaupan tädin tekemät kanapeet. 

Kanelinen omenakiisseli (n. 10 annosta)

(ohje Hyvä Terveys -sivusto)

7 omenaa
5 dl kuivaa omenasiideriä

3 dl omenamehua

1 kanelitanko

1 sitruuna

3 rkl sokeria

1,5 rkl perunajauhoja

loruas siirappia

kanelia

Kuori omenat, poista siemenet ja paloittele. Keitä omenapalat pehmeiksi siiderissä, johon on lisätty kanelitanko. Halutessaan keiton voi valmistaa myös omenamehuun tai veteen. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Purista sitruunasta mehu ja makeuta se sokerilla makusi mukaan. Mun mielestä tuo sokerimäärä ei piisannut niin laitoin perään vielä lorauksen tummaa siirappia, oma lisäys oli myös 1-2 tl jauhettua kanelia tässä välissä. Sekoita perunajauhot vesitilkkaan ja lisää nauhana keiton joukkoon koko ajan sekoittaen. Keitä kunnes ensimmäinen kupla nousee pinnalle. Nosta liedeltä ja anna jäähtyä. Tarjoile haaleana, kanelilla maustetun kermavaahdon kanssa

Ja sitten viuhui tikut. Ja kädet. Ja juonittiin kevättä. Niin, tuo otsikon eskimot viittaa pakkaspäivän pukeutumiseen, toppahousut rules!

Luonnostelua

IPad on korvannut luonnosvihkosen. Sovelluksena ilmainen neu.Notes. Tykkään! Ihan hetkessä saa ideat muistiin, ja jos piirros menee pieleen niin uutta vaan tilalle.



Tällä hetkellä tallessa on lähinnä neuleideoita. Myös kesälomaideoita alkaa jo putkahtelemaan.

Pähkinäkeittiöstä, päivää!

Hiljattain eli eilen reaalimaailmassa käydyssä keskustelussa hehkutettiin taas maapähkinävoita. Ai jai kun se on hyvää! Ja hyvä oli kun hehkutettiin, tänään välipalatarpeen iskiessä inspiraatio oli sitten valmiiksi haettuna. Maapähkinävoipirtelö ja jälkiruokana parapähkinätahna sammuttivat kyllä pähkinähimon kiitettävästi ainakin tältä päivältä.



Maapähkinävoipirtelö

3 dl maustamatonta jogurttia
2 rkl maapähkinävoita
1 banaani
hunajaa
vaniljajauhetta

Vedä ainekset tehosekoittimella pirtelöksi. Helppoa kuin heinänteko.



Parapähkinätahna

150 g parapähkinöitä
0.5 tl suolaa
0.5 tl raakaruokosokeria / hunajaa
2-5 rkl kauramaitoa / vettä

(1 rkl pikakahvijauhetta)
(2 rkl sokeria)
(ripaus vaniljajauhetta)

Jauha pähkinöitä aivan hulluna jollain koneella. Tähän ei sauvasekoitin riitä vaan tarvitaan järeämpia aseita. (Itse hoidan homman ekassa kuvassa näkyvällä Bamixin myllyosalla, toimii.) Ideana on saada pähkinät niin murskaksi, että öljy alkaa erottua ja jauhe muuttuu tahmaiseksi. Lisää mausteita ja vettä ruokalusikallinen kerrallaan, kunnes haluttu koostumus on saavutettu.

Tahna toimii tällaisenaan pähkinävoin sijasta, tai sitä voi maustaa suolaiseksi tai makeaksi. Suluissa mainituilla ainesosilla saa makeaa kahvitahnaa. Jännittävää, nams!

Samaan syssyyn jauhoin vielä kaapista löytyneet kurpitsansiemenet samanlaiseksi tahnaksi (tai ei siis kahvitahnaksi, ihan vaan perusmausteilla). Nyt löytyy tahnaosastolta parin päivän ajan!

Herkku ja koukku goes Motti

Herkun ja koukun ja kavaljeerien kuukausittaiset ravintolatestaukset saatiin tämän vuoden osalta käyntiin heti tammikuussa. (Harmi kyllä viime vuoden puolella bloggaamatta jäivät kokemukset ainakin Chef & Sommelieristä ja Shanghai Cowboysta - ei vaan sattunut kenellekään kameraa mukaan.) Vuoden ensimmäiseksi ravinteliksi valittiin Motti, jonne mahtui perjantai-iltana mukavasti isommallakin porukalla.

Seurueessa tilailtiin kaikenlaista tarjolla olevaa sen verran innokkaasti, että eiköhän pöydästä lopulta löytyneet miltei kaikki menun lajikkeet, plus vielä lisäksi vegaaniset versiot (ihan kaikista ei kyllä jäänyt kuvamateriaalia).

Kasvissyöjät aloittivat ruokailun maukkaalla lanttucapuccinolla...

...kun taas joku maisteli nahkiaisia.

Nieriäleipä herätti ihastusta...

...mutta vuohenjuusto-punajuuripiiras vähän jakoi mielipiteitä.

Vegaanimenuun kuului mm. suppilovahveroista, merilevästä ja fenkolista koostettu salaatti, joka oli kyllä jännittävä, mutta ei valitettavasti oikein kohdannut omia makumieltymyksiä.

Sen sijaan vegaaniset grillatut juurekset olivat mainioita, joskin kovin suolaisia.

Aika moni valitsi sieni-perunagnocchit valkoherukkaketsupilla, ja hyvin vaikuttivat maistuvan.

Rapujäätelöstäkin tykättiin useammankin maistelijan toimesta...

...ja jälkiruokajäätelöistä vasta tykättiinkin! Tarte tatin jäätelöllä ja marengilla herätti ihastusta...

...ja tyrni creme brulee suorastaan hurmiota. Onneksi yksi oli niin kaukaa viisas, että tilasi kaksi jälkiruokaa.  Ei kuulemma kaduttanut.

Vegaanijälkkärivaihtoehto oli sorbettia ja lakkoja - hyvää ja raikasta.

Kaiken kaikkiaan Motista jäi ihan mukava maku, homma toimi ja ruokien hinta-laatusuhde oli hyvä. Vaikka isossa porukassa kaikki tilailivat eri määriä ruokalajeja (4-6 noin yleisimmin), niin ruoat onnistuttiin tarjoilemaan siten, että kukaan ei joutunut yksinään syöpöttelemään muiden odottaessa. Hieman lisähuomiota tarjoilijoilta olisi kyllä toivonut - tai edes, että lähtiessä olisi toivotettu tervetulleeksi takaisin.

Ps. Huomasin muuten, että Motin menu oli muuttunut, ja samalla hinnat olivat nousseet muutamalla eurolla/ruokalaji. Jos joku käy testaamassa uutta menua niin kertokaapa, onko hinta-laatusuhde edelleen kohdillaan!