Se on vähän niinkuin pizza. Ja siihen ihastuin.

Terveiset Etelä-Saksasta! Siellä on viinitiloja, paljon.

Ja ihan järjettömän hyvää ruokaa. Sekasyöjäseuralainen oli taivaassa kebabien ansiosta, mutta oli vegekebutkin sellaisia että huh uh. Aivan tuoretta, ohutta vehnäleipää johon on kääräisty friteerattua halloumia, ihanaa punakaalisalaattia, kasviksia, valkosipulikastiketta ja marinoituja sipuleja.

Myös pretzeleitä tuli ahmittua. Tavallisia, juustopäällysteisiä, voilla siveltyjäkin oli tarjolla. Alla matkustaa makea versio, pehmeä, sokerinen, kuohkea, suuhun sulava.

Mutta asia jolle siis menetin sydämeni oli Flammkuchen. Se on kuin todella ohutpohjainen pizza, mutta tomaattikastike on korvattu creme fraichella. Nerokasta! Pääsin myös itse kokkailemaan moista.

Ensiksi pohja peitetään sillä creme frichella.  Mieluusti reilusti.

Perinteiseen versioon tulee kinkkua, sipulia ja juustoa.  Kokille olutta.

Kasvissyöjän lettuun laitettiin paprikaa, ruohosipulia, keltasipulia, fetaa sekä perusjuustoa.

Ja suolaa ja mustapippuria! Sitten uuniin tai grilliin, asteita 300 ja 10-15 minuuttia kun odottelee saa mukavan rapean pohjan.

Ja sitten se leikataan keskeltä puoliksi, pitkulaisiksi palasiksi ja nautiskellaan ystävien kanssa. Jakaminen kuuluu olennaisesti asiaan. Sitten kun eka on syöty, tehdään toinen.

Ruokajuomaksi voi hakea lähitilalta naurettavan halpaa ja hyvää viiniä.

Pakko oli pakata rinkkakin täyteen viiniä edellämainituista syistä. Kaikki pullot jotka olisin halunnut eivät mahtuneet mukaan.

Ja kun tuli pyörittyä siinä rajan tuntumassa, piipahdettiin myös Ranskan puolella syömässä eclairet.

Vappupäivänä Reinin varrella ei näkynyt yhtään haalaripukuista tyyppiä.

Ja niin hei, vielä yksi Flammkuchen! Makea versio jossa on creme fraichea, omenakuutioita, kanelia, rusinoita ja koko homma liekitetään calvadoksella. Uijuijui.

Wunderbar.