Viimevuotiset pelargoniat

Olen kuluneen kesän aikana yrittänyt opetella puutarhanhoidon saloja, vaihtelevalla menestyksellä.

Yksi loppukesän yllätys olivat nämä vasta elokuussa kukkimaan alkaneet pelargoniat. Olin jo luopunut toivosta, mutta onneksi en ihan. Nämä ovat nimittäin viimevuotisia kasveja, jotka laitoin talvehtimaan pimeään, viileään kellariin.
Ostin nämä kesäksi -08 ja ihastuin niiden haalean roosaan sävyyn. Siksi halusin yrittää saada ne pysymään hengissä talven yli. Onnistuihan se, mutta kukat ei ole tänä vuonna ollenkaan niin kauniin värisiä, höh... ovat tällaisia perus-pinkkejä ja kukinnotkaan eivät ole kovin reheviä.

Mutta jos joku haluaa kokeilla saada pelargoniat säilymään talven yli niin näin se tapahtuu:
- Leikkaa kasvin varret syksyllä lyhyiksi
- Vie ruukut pimeään ja viileään paikkaan talveksi, kellari on hyvä
- Kastele kukkia vain vähän talven aikana, minä kastelin ehkä kolme kertaa, koska unohdin niiden olemassaolon miltei tyystin.
- Kevään koittaessa tuo ruukut pikkuhiljaa valoisampaan ja lämpimämpään paikkaan
- Vaihda kukkiin mullat ja lannoita (itse en lannoittanut ja siksi kuulemma tämän vuoden kukinnot ovat vähän nihkeitä)
- Sitten vain odottelemaan elonmerkkejä!

En bra tidning

Tässä vinkki tosi hyvästä ja kauniista lehdestä, jota me ollaan hurahdettu ostamaan kuukausi toisensa jälkeen. Gård & Torp on ruotsalainen, vanhoihin taloihin ja perinnerakentamiseen erikoistunut lehti. Ja sitä lukiessa voi jopa lipsahtaa oppimaan ruotsia, oho!

Uusi asukas

Uudesta designkauppa Makoisasta löytyy vaikka mitä kivaa, kuten tällainen veijari:



Froteejänis pitää omenoista, aivan kuten minäkin. Kaupassa oli myös esimerkiksi Riitta-kissa, joka käy sienessä, Mauri-mäyräkoira, Amalia-kissa - ja vaikka ketä muita. Hurmaavia otuksia! Ensin ajattelin, että jänis päätyisi jonkun pienen ihmisen lahjapakettiin, mutta en ehkä enää voikaan luopua tästä kaverista!

Jäniksen on tehnyt Onneli, jonka blogista löytyy lisää näitä hurmaavia tyyppejä. Ja onko näin, että jänikseni onkin oikea maailmanmatkaaja?

Kaupasta ostin myös pinssin, jonka viestin on selkeä:



Asuintoverin mielestä viimeisen sanan kohdalla pitäisi lukea "parents".

Kesäkurpitsapizza

Sain työkaverilta kesäkurpitsan. Se oli aika iso.

Itseasiassa se oli isoin kesäkurpitsa jonka olen koskaan nähnyt (tuo alla oleva pata on oikeasti iso!) ja se oli myös ehdottomasti paras yksilö jota olen koskaan maistanut! Ikinä ennen mun ei ole tehnyt mieli syödä kesäkurpitsaa raakana, vaan nyt teki. Ja söinkin. Terveiset Sipooseen, jossa tällaisia sikiää!

Sen lisäksi että mussutin uutta vihreää ystävääni tuosta vaan, siitä tehtiin erittäin hyväksi havaittua mahtavaa kesäkurpitsavuokaa ja sitten siitä syntyi vielä mainio pizza! Kesäkurpitsaa vierastava asuintoverikin tykkäsi kovasti, ei kuulemma kaivannut lihaa yhtään :)


Kesäkurpitsapizza

Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
2 dl vettä
2 tl kuivahiivaa
1 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa ja sokeria

Täyte:
1 kesäkurpitsa (tai vajaa puolet jättikesäkurpitsasta)
2 rkl punaista pestoa
1 dl tacokastiketta (mulla oli mietoa, ensi kerralla laitan tujumpaa)
1 dl yrtti-tomaattimurskaa
2 dl juustoraastetta

Tee pohja ensin, sekoita kuivat ainekset ja lisää lämmin vesi sekä öljy. Sekoita ja jätä kohoamaan, mulla oli tunnin verran. Taikina on löysää, voit lisätä jauhoja jos siltä tuntuu, mutta hyvää tulee näinkin.

Sitten täyte. Viipaloi pesty kesäkurpitsa. Laita pannu kuumenemaan keskilämmölle ja lisää pesto ja hetken päästä kesäkurpitsasiivut. Paistele 5-10 minuuttia, kunnes viipaleet hieman pehmenevät.

Kaada taikina leivinpaperille ja levitä. Sekoita tomaattimurska ja tacokastike keskenään ja levitä taikinan päälle. Sitten ripottele juustoraaste (pizzeriassa nuoruudessa työskennellessä mulle opetettiin että juusto AINA ennen täytettä). Ja lopuksi päälle vielä kesäkurpitsaviipaleet. Paista 225-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia.

Nam!

Amaranttipataa

Kaapin perukoilta löytyi viimeistä käyttöpäivämäärää lähentelevä pussi amaranttia, joten nopsaan oli keksittävä siitä jonkin sortin muonaa. Ja amaranttihan osoittautui taipuvansa moneksi: yön yli liottamisen jälkeen surautin siitä aamulla banaanin, mustikoiden ja auringonkukan siementen kanssa puuroa (nam!), illalla tein pataa, jonne viskelin kaikenlaista mieleen juolahtanutta. Koemaistajan mukaan pata oli ihan hyvää, mutta eri makuja oli vähän liikaa. Mikäli siis haluaa hieman maltillisemman makujen sinfonian, voi omenan jättää pois ja korvata vaikka porkkanalla.

Amaranttipata

2 dl amaranttia
n. 3 dl vettä
1 rkl kookosöljyä
3 valkosipulin kynttä
2-3 cm pätkä inkivääriä
1/2 tl chiliä (tai maun mukaan)
1/2 tl kurkumaa
1/4 tl kanelia
1 tl currya
1 rkl soijakastiketta
1 rkl makeaa chilikastiketta
0,5 tl suolaa
1 tl sitruunamehua

1 rkl kookosöljyä
1/3 kukkakaali
2 pientä omenaa
3 pientä (tai 2 keskikokoista) sipulia
0,5 dl pähkinärouhetta (cashewit ja saksanpähkinät ainakin sopivat hyvin)
10 kirsíkkatomaattia

Pilko valkosipulinkynnet ja inkivääri. Kuumenna öljy, paista siinä valkosipulia, inkivääriä ja muita mausteita hetki. Huuhtele amarantti ja lisää kattilaan, paista muutama minuutti. Lisää vesi ja hauduta kypsäksi (noin 40 minuuttia).

Pilko kasvikset. Paista sipulia, kukkakaalia ja omenoita öljyssä kunnes ne pehmenevät. Lisää pähkinärouhe ja tomaatit.

Sekoita amarantti ja kasvispaistos toisiinsa. Valmista tuli!

Vietnamilaiset kevätkääryleet

Mun on jo pitkään tehnyt mieli testata riisipaperia ja niistä tehtyjä kevätkääryleitä. Luin monia eri reseptejä ja käsitin että näitä voisi myös paistaa, vaan huonosti kävi. Kääryleet hajosivat pannulle saman tien, en tiedä miksi. Mutta ne mitä en paistanut ylittivät kyllä odotukseni, tosi hyviä!

Tein kaksi erilaista täytettä, toisen kasviksista ja toiseen tuli broilerin jauhelihaa, sen voi halutessaan korvata vaikka sienillä. Myös lasinuudelit sopivat täytteeksi, niitä en vaan kaupasta löytänyt. Kääryleitä syödään kastikkeen kanssa johon niitä dippaillaan, en jaksanut tehdä sen ihmeempiä sooseja, dipattiin valmiiseen teriyaki-kastikkeeseen, hyvin toimi. Riisipaperi oli hyvin helppokäyttöistä, suosittelen!

Porkkana-pähkinätäyte (kahteen isoon kevätkääryleeseen)

2 isoa salaatinlehteä
2 porkkanaa
2 rkl paahdettua ja suolattua pähkinäseosta
2 rkl pavunituja
1 rkl teriyakikastiketta
ruohosipulia
korianteria

Raasta porkkanat ja murskaa pähkinät. Sekoita keskenään ja lisää pavunidut sekä teriyakikastike (tai soijaa). Lisää maun mukaan ruohosipulia ja korianteria, jälkimmäisen voi jättää halutessaan poiskin. Kun täytät, laita porkkanatäyte alle ja salaatinlehti nippuna päälle.

Broileri-pavunitutäyte (viiteen isoon kevätkääryleeseen)

200g broilerin jauhelihaa (tai sieniä)
1 paprika
hiukan vajaa tölkki pavunituja
ruohosipulia
korianteria
soijakastiketta

Paista jauheliha (tai sienet) pannulla, mausta soijalla. Lisää pilkottu paprika joukkoon. Paista vielä hetki ja anna jäähtyä. Sekoita yhteen valutettujen pavunitujen kanssa ja silppua joukkoon ruohosipulia ja korianteria. Maista ja mausta lisää jos siltä tuntuu, esim paprikajauhetta ja chiliä.

Ja sitten täyttämään!
Ota esiin leikkuulauta ja iso lautanen johon kaadat lämmintä vettä. Upota yksi riisipaperi kerrallaan veteen, se alkaa pehmetä pian. Kun paperi on pehmennyt, valuta vedet pois ja aseta leikkuulaudalle. Laita täytettä keskelle, taita toinen puoli päälle ja käännä reunat keskelle. Rullaa kääröksi. Kannattaa olla aika ripeä jottei paperi kuivu liikaa. Sitten vaan rullat kasaan ja tarjolle. Kata jokaiselle oma pieni lautanen/kippo dippailukastiketta varten, teriyaki tai soija käy hyvin.

Milanossa

Opaskirja kertoi että "Milan is all about looks, money and shopping", joten sehän kuulosti ihan meikäläisten mestalta. Mukavasti siellä viikonloppu kuitenkin moisista uhkailuista huolimatta vierähti (vaikka en päässytkään kerhoon, nyyh!), eikä vähiten kaupungin kuuluisan aperitivos-kulttuurin ansiosta.

Jokainen ilta klo 18-21 on baareissa nimittäin tarjolla omavalintaisen drinksun rinnalla ihan ilimaiseksi notkuva pöytä kaikenlaista naposteltavaa. Noh, tarjoilun määrä ja laatu vaihteli, mutta esimerkiksi Le Biciclette -nimistä baaria voi suositella. Mojiton kera maistuivat couscous-salaatti, grillatut ja marinoidut paprikat, munakoisot ja kesäkurpitsat, perunasalaatti, dippivihannekset, sipsit, foccacia-leipä, bruschetat... taisi siellä jotain tonnikalaa ja lihaakin olla tarjolla. Eipä tarvinnut illallista enää muutaman baarin aperitivos-kierroksen jälkeen!

Sorbetti- ja jäätelövalikoimat olivat tietenkin perinteistä italialaista tasoa: ihan huippua. Ehdin maistamaan viikuna-, vadelma-, kookos- ja mangosorbettia sekä maailman parasta pistaasisoijajäätelöä. Huoh.

Joka kuun viimeisenä sunnuntaina Milanossa on antiikkimarkkinat, ja sinnehän oli päästävä penkomaan. Löytöjä ei tällä kertaa tehty, mutta pelkkä hypistelykin oli antoisaa, tarjolla oli kaikkea astioista ja huonekaluista koruihin ja vaatteisiin. Myyjät tosin olivat varsin hintatietoisia.

Sade yllätti markkinaväen, mutta onneksi lähimmästä ikkunasta saattoi hypätä espressolle pieneen vaaleanpunaiseen kahvilaan. Ja kahvin jälkeen alkoikin taas paistaa.

Vaikka Milano muodin luvattu kaupunki onkin, maltoimme olla liittymättä Pradan, Guccin ja Versacen kasseja kanniskelevien shoppailijoiden joukkoon. Mutta jos joku oman elämänsä pikku Carrie haluaa vinkin mistä saa ihan oikeat Manolo Blahnikit 150 eurolla (eli melkein ilmaiseksi), kääntyköön meikkisten puoleen!

Tomaattinen tofusalaatti ja kokoontuminen

Herkun ja Koukun elokuun kokoontuminen tapahtui tällä kertaa mun luona. Puikot viuhuivat kiivaaseen tahtiin, suunniteltiin syysretkeä, kirottiin viallista villasukka-ohjetta ja herkuteltiin, tottakai. Tarjolla oli tomaattista tofusalaattia ja mummon rieskaa sekä pannukakkua ja omatekoisia hilloja.

Tomaattinen tofusalaatti (viidelle)

2-3 ruukkua erilaisia salaatteja (jäävuori, lollo rosso, tammenlehti)
1 pkt yrttimarinoitua tofua
1,5 pkt kirsikkatomaatteja
3 dl mustia oliiveja
2 rkl punaista pestoa
3 rkl pinjansiemeniä
mustapippuria, oliiviöljyä

Kuutioi tofu ja sekoita peston kanssa. Anna maustua jääkaapissa sen aikaa kun teet salaatin.Halkaise kirsikkatomaatit ja levitä leivinpaperin päälle pellille. Ripottele myös pinjansiemenet mukaan ja paahda 175-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia. Revi salaatti, kaada oliivit sekaan. Kasaa päälle hieman jäähtyneet, paahdetut tomaatit ja siemenet sekä pestomarinoitu tofu. Rouhi päälle mustapippuria ja halutessa lisää vielä loraus oliiviöljyä. Tarjoa leivän kanssa.


Ja jälkkärina oli siis pannukakkua, vaniljajäätelöä ja omatekoisia hilloja, kirsikkaa ja mustikkaa. Suosittelen hillojen tekemistä kyllä kaikille, tosi helppoa ja tosi hyvää!



Polveilevan keskustelun lomassa saatiin aikaan myös yksi synttärikortti ja puikoilla syntyi ainakin neuletakkia, villasukkaa ja huivia. Näistä lisää sitten kun saavat lopullisen muotonsa:

Porukassa kutominen on kyllä parasta terapiaa!

Elokuun ruokahaasteen voittaja on selvinnyt!

No huh, johan meni jännäksi! Elokuun ruokahaasteessa annettiin yhteensä 78 ääntä ja lopputuloksena oli tasapeli. 13 ääntä sai Tuulestatemmattua-blogin syntisen herkulliselta vaikuttava Hillamisu sekä Vellipojan todella hurmaava Paistetut ahvenet ja sahramikanttarellit.


Järjestimme töissä viralliset arpajaiset, pomoni oli onnetar ja arvontakulhona kangaskassi. Täddä dä däää...

Ja voittaja on...

Isot onnittelut voittajalle!!!

Kolmanneksi eniten ääniä keräsi Lettupannun aivan ihana Kantarelli-linssikeitto, nam!

Kiitos kaikille äänestäjille ja koville haastajille. Nyt jäämme mielenkiinnolla odottamaan millaisen haasteen Reija syyskuulle heittää!

Eripariraitalapaset

Neulominen on ollut todella vähäistä viime aikoina, tuntuu ettei mikään projekti oikein edisty tai innosta. Yhdet lahjalapaset sain väkerrettyä, ja niiden neulominen oli kyllä aika kivaa. Raitojen neulominen on kyllä yleensäkin kivaa, se on helppoa ja yksinkertaista, mutta silti koko ajan neuleessa tapahtuu jotain.

Itseraidoittuvat tai muuten väriä itsekseen vaihtavat langat ovat oikeastaan nounou-listallani, mutta tunnen niitä kohtaan kyllä jotain salaista viehtymystä, miten muuten voi selittää sen, että lankoja löytyy varastoistani useampiakin ja vieläpä ihan tietoisesti hankittuna? Tämä lanka on testimielessä handlattua ruotsalaista Visjögarnia neulottuna kahdelta kerältä. Leikkelin aina välistä tummimpia vihreitä osuuksia pois, koska halusin pitää lapaset suht vaaleina. Ihan kiva lanka, todella pehmeä (ja aika huopuvaisen oloinen) eikä oikeastaan yhtään villamainen, enemmänkin tuntui höttöiseltä puuvillalta.

Taidanpa alkaa nyt tämän kokemuksen rohkaisemana kaivelemaan neulepusseista niitä muita keskeneräisiä rojekteja...