Aloitin vuoden alusta Uusi tuttavuus -projektin jossa tarkoitus on tutustua kuukausittain raaka-aineisiin joita ei ole aiemmin tässä keittiössä näkynyt. Handepande haastoi mut testaamaan kohupiimää ruoanlaitossa. Hänen hyppysissä tämä virolainen maitorahka on päässyt mahtaviin kaakkuihin, nyt toiveissa oli jotain suolaista. Noh, leivonnaksi meni täälläkin.
Olin viikonloppuna Tallinnassa jossa ihastelin rahkan kekseliästä käyttöä kaikenlaisissa leivonnaisissa. Reissusta käteen jäi paikallinen OmaMaitse -ruokalehti josta löysin mielenkiintoisen pizzapohjan reseptin (käännösapua sain kaverilta vaikka aika hyvin vironkielistä ohjetta pystyikin lukemaan). Kohupiimän ostin Suomesta, mainiosta Eesti Marketista. Ja siis kohupiim on maitorahkaa, ei kuitenkaan niin hapanta kuin suomalainen kaverinsa ja sitä on saatavilla eri rasvaprosenteilla ja makeina versioina maustettuina esim vaniljalla tai rusinoilla. Nyt ymmärrän Handepanden ylistyksen, toden totta mahtavan monipuolinen tuote ja tuli ihan älyttömän hyvä pizza!
Rukiinen sieni-kaalipizza (pohjan ohje "Rukkipitsa" OmaMaitse -lehdestä, täyte oma kehitelmä)
250g ruisjauhoja (eli noin 4,5dl)
1 tl leivinjauhetta
150g voita
200 kohupiimää (käytin 5%)
(ripaus suolaa)
1 tlk sienikuutioita (315g/160g)
1 sipuli
iso lohko kaalia
oliiviöljyä
persiljaa
valkosipulia
suolaa, mustapippuria
paseerattua tomaattia
juustoa raastettuna (käytin vanhaa goudaa, sopi todella hyvin)
Sekoita jauhot ja leivinjauhe. Lisää kuutioitu, huoneenlämpöinen voi ja puristele ainekset sekaisin. Lisää kohupiimä ja sekoita tasaiseksi. Kaulitse pizzapohja. Itse tein pikkupizzoja, taikinasta tuli 13 sellaista leipälautasen kokoista pizzaa. Ja koska olen laiska, tein siis 13 palleroa jotka vaan litistin kämmenellä. Laita jääkaappiin odottamaan. Voit myös esipaistaa pohjia 10 minuuttia 200-asteisessa uunissa.
Kuullota silputtu sipuli ja kaali oliiviöljyssä pannulla kunnes pehmenevät ja saavat hieman väriä. Sekoita valutetut sienikuutiot mukaan ja mausta valkosipulilla, persiljalla, suolalla ja mustapippurilla. Levitä pizzapohjien päälle paseerattua tomaattia, sitten juustoraaste. Kyllä, olen sitä koulukuntaa joka laittaa juuston tässä välissä niin täytteet ihanasti uppoavat siihen. Ja sitten täyte. Leivittele pohjan päälle, täytettä ei tarvitse olla mitenkään överisti, pohja ja maukas juusto kyllä tuovat makua. No okei, voi päälle laittaa vielä ihan vähän juustoa..
Ja uuniin, jos on esipaistanut niin 20-25 minuuttia pitäisi riittää, asteita 200. Mä vähän unohdin sen niin pizzat olivat uunissa 40 min jotta pohjat kypsyivät. Pelkäsin jo että palavat mutta ei. Niin hyvää!
Tässä vielä uusi tuttavuuteni. Tuo pienempi kaveri on samaa tavaraa mutta makeana, vaniljalla maustettuna. Suosittelen tutustumaan!
heeei, mahtavaa! mä oon niin aatellut että sä tykkäisit tästä. supertuote, miksei suomesta saa normikaupoista?
VastaaPoistakaalia pitsassa. voisi toimia myös eräälle kaalikammoilijalle, joka kuitenkin tykkää kaikesta, minkä nimi on pitsa! (tai hampurilainen.)
VastaaPoistaHandepande, no olit niin oikeassa. Ja tulipa vihdoin käytyä siellä Eesti Marketissa josta löytyi kaikkea muutakin kivaa, mm. säilöttyjä munakoisoja, pelmenejä ja halpoja mausteita! Seuraavaksi ajattelin testaa kohupiimää johonkin keittoon. Mmm.
VastaaPoistaJa Ellu, hahaa, pitsa ja hampurilainen ovat kyllä mahtavia taikasanoja :) Herttahan aikoinaan ujutti hapankaalia pizzaan, nerokasta.
Ei Tere, mikä mahtava tuotemerkki! Koskahan me saataisin Moro tänne Suomeen? Menisi Valio ja Arla heti vaihtoon!
VastaaPoistaKyllä on tuttuja tuotteita!!! Tyttömme tykkää Kohukene-rahkapatukoista. Ne ovat eestiläisten lasten suuria suosikkeja.
VastaaPoistaKampin ison k-marketin maitohyllystä löytyy muuten noita rahkapatukoita, MoMa-merkkisiä muistaakseni. Sorrun niihin vähän liian usein.
VastaaPoistaEki, no sanoppa muuta!
VastaaPoistaHande ja Voisula, mahtavaa että herkkua saa täältä jo ihan marketistakin. Tallinnassa patukoiden valikoima oli kyllä tosi laaja joten en ihmettele että paikallisten lasten herkkua, olipa näemmä Kinderkin tehnyt oman versionsa. Ja niin siis hyvin maistuu vähän vanhemmillekkin. Jep, liian hyvin.
Hehee, poikakaveri kävi Tallinnassa ja sattui rahtaamaan sieltä pussillisen juurikin noita kissasuklaita :D Mustikkaversiota maistoin, mielenkiintoinen tuttavuus. Mutta enemmän kiinnostaisi kyllä tuo ehta tavara!
VastaaPoistaHarmi vaan, ettei Tampereella ilmeisesti enää ole virolaismarkettia. Josko Stockan Herkkuun joskus rantautuisi...