Meikäläinen on juhlinut tällä viikolla synttäreitä ja sain työtovereilta niin kivoja lahjoja että heitä piti palkita herkuilla. Jotain gluteenitonta piti keksiä ja päädyin klassikkoon, kauralastuihin, joita höystin kuivatuilla mustikoilla ja mahtavilla paahdetuilla kookoslastuilla. Hyvin menivät kaupaksi! Reseptin pohja on Marianne Kiskolan Koti -ruokaa koko perheelle -keittokirjasta jonka sain lahjaksi. Mainio teos, kaikista resepteistä annetaan myös vegaaninen ja gluteeniton vaihtoehto!
Mustikkaiset kaurakookoskeksit
100g margariinia
1 1/2 dl sokeria
2 1/2 dl kaurahiutaleita
2 rkl perunajauhoja
2 rkl soija/kaurakermaa
2 rkl kuivattuja makeita mustikoita
2 rkl paahdettuja kookoslastuja
Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sulata margariini kattilassa. Sekoita kuivat aineet keskenään toisessa astiassa. Kaada sulanut margariini joukkoon hyvin sekoittaen, lisää myös kerma. Nosta taikinasta nokareita leivinpaperille, jätä reilusti tilaa niiden ympärille koska nokareet leviävät paistuessaan. Paista noin 5 minuuttia.
Kauralastut on mielestäni aliarvostettujen leivonnaisten ja jälkkärien aatelia. Samaa sarjaa kuin marjakiisseli ja marjarahka. Tosi hyvännäköisiä!
VastaaPoistaMulla on toi Koti lainassa kirjastosta ja se on kyllä oiva teos.
VastaaPoistaAiemmin olen tavannut Kiskolalta vain kasviskeittokirjoja, joten hieman tuo lihaisuus pöyristytti (hih). Mutta onneksi suurimpaan osaan ohjeista on kasvisvaihtoehdotelma - tai jos ei ole, niin voihan sen keksiä itse sitten.
Joo olen ehdottoman samaa mieltä aliarvostetuista jälkkäreistä!
VastaaPoistaJa Hertta, mä siis luulin aluksi että se olisi kasviskeittokirja mutta tosiaan, kyllähän siellä lihaakin välillä esiintyy. Mutta siis tuo erilaisten vaihtoehtojen antaminen reseptien toteuttaminen on tosi mainio juttu, toivoisin tätä enemmänkin keittokirjoihin!
Monelle kumminkin on varmaan tullut eteen se että kokkaa joskus vegaanista tai gluteenitonta tarjottavaa vieraalle mutta ei ole hankkinut "erityskeittokirjaa" sitä varten niin hyvä että vinkkejä löytyy "perusteoksesta".
ja pitää vielä kiittää kirjaa erityisen hienosta värimaailmasta. Mä tykkään!
VastaaPoista