Savusilakka-mojokupit ja muuta pientä hyvää

Hei kala, ollaanko kavereita? -projekti on edennyt jo niin pitkälle että kalatiskillä alkaa tosiaan olla vaikeaa kun ei löydä enää kaloja mitä ei olisi maistanut. Aikamoista. Lähes vuoden kestänyt projekti on siis lopuillaan, kaksi päävastustajaa jäljellä. Silakka sekä se yksi jouluinen haiseva juttu jonka maistamista en ole vielä edes uskaltanut ajatella.

Ja jos totta puhutaan, ajattelin että skippaan silakan koska maistoin jo silliä. Mutta tapashenkiseen alkupalaan suunniteltua pippurimakrillia ei löytynytkään ja kalakauppias piti sellaisen myyntipuheen ("Sä tulet hakemaan tätä lisää, lupaan! Aidolla lepällä savustettu, siis aitoa leppää, tietsä!") että lähdin kotiin Sundomin savusilakat kourassa.

Ja itseasiassa savusilakka ja mojo-kastike sopivat yhteen yllättävän hyvin! Okei, olisi se pippurimakrilli sopinut varmaan paremmin mutta kukaan testimaistajista ei valittanut oudosta fuusiosta ja kaikki kupit katosivat.

Kupit on siis kurkkua joihin on kaiverrettu kolot. Koloissa mojo-kastiketta jota jämäköitettiin majoneesilla ja päällä savusilakkaa. Noi kurkkukupit on muuten hyväksi havaittu gluteeniton/vähähiilihydraattinen alkupala, niihin voi tuuttaa oikeastaan mitä vaan. 

Ja se silakka. Noh, tää oli mun aikuisiän toinen kerta kun maistoin sitä, oli tää parempi kuin se eka mutta ihan ystävyyssuhteesta ei voida puhua. Tarjolla oli myös hummusta, tsatsikia, yrttisiä parmesanlastuja, oliiveja, mojo-kastiketta, vihreää salaattia sekä kreikkalaisia herkkusieniä. Ja viiniä. Oikeastaan aika täydellinen lauantai-illan kattaus.