Kun on tarpeeksi kauan neulomatta, tuntee suurta iloa ihan pienistäkin tekeleistä. Kuten nyt näistä lapasista. Nämä ovat ehkä sadannet lapaset, jotka olen kutonut, mutta jotenkin en vaan kyllästy. Tai no lapasethan ovat ihan hirmuhyvä keksintö, ja niitä nyt aina tarvitsee. Ja mikä parasta - ne valmistuvat nopeasti. Niin kuin esimerkiksi yhden kaksikuukautisen päiväunien aikana. Tai no
muutamien päiväunien, sentään.
Superyksinkertainen kuvio on peräisin rispaantuneista lapasista, jotka löysin vanhempieni vintiltä. Isäni ei enää muistanut, kenen lapaset olivat olleet tai kuka ne oli neulonut. Aikuisen kädessä olivat kuitenkin olleet ja kovasti oli pidetty, kun peukalossa ammotti niin iso reikä, ettei parsimaankaan kannattanut ryhtyä.
Huomaan olleeni samassa värimaailmassa
Handepanden kanssa. Ovat oikein talvisen väriset, tykkään.
Tyylikkäät värit ja koristemallit! Siis wau!
VastaaPoistaOn kyllä ihanat värit ja yksinkertaisuudessaan kaunis kuvio!
VastaaPoistatuo kuvio on kiva! ja siis ihan mahtavaa, että päiväunien aikana ehtii vähitellen jo puuhailemaan omia juttujakin.
VastaaPoistaKauniit! Eikä ole yhtään yksinkertainen mun mielestä tuo kuvio, monta mutkaa on ja kommervenkkiä. Ja parasta on kiva tarina! Kukakohan lienee samanlaisiin lapasiin aikanaan sonnustautunut.
VastaaPoistaKiitos kannustuksista! En ole varsinaisesti kirjoneuleiden ystävä, kun siinä saa olla niin tarkkana oikean langan ja oikean langantiukkuuden kanssa. Mutta tämä vielä menee.
VastaaPoistaHandepande: niinpä! Nää on jotkut mystiset sukulapaset :)