perjantai 9. maaliskuuta 2012

Tilkkuja 70-luvulta

Toisinaan harmittelen, kuinka vähän olen saanut neulottua tai ommeltua omalle jälkikasvulle. Junasukkia joo, mutta en kovin paljon muuta. Sitten kipuan kotikodin vinttiin ja tajuan, ettei mun ehkä tarvitsekaan.

Tässä väri-ilottelua 70-luvulta, tekijänä äitini.
Käytetään mm. pulkkaillessa kevätauringossa. Toimii yhä!

15 kommenttia:

  1. Ihana peitto, todella iloiset värit!

    VastaaPoista
  2. Tosi nätti! Toivottavasti omalle tytölleni tekemäni vastaava peitto kestää yhtä hyvin aikaa (ja en ole minäkään lapselleni paljon tehnyt, peiton ja yhdet sukat. Oma napa lähinnä, kai.)

    VastaaPoista
  3. Kiitti tyypit! Minustakin peitto on hieno - juuri tuollaisen olisin itsekin halunnut tehdä. Mustaa ja kaikkia kirkkaita värejä mausteeksi.

    Liina: varmasti säilyy perintöpeitto! Hienoa, että sait aikaiseksi.

    VastaaPoista
  4. Tämä on kyllä hieno klassikko! Minunki kotoa löytyy kyseistä virkkuuta, jopa sohvatyynynpäällisenäkin.

    VastaaPoista
  5. Joo mahtava! Ja oivallinen tuo musta pohjavärinä, go äiti!

    VastaaPoista
  6. voi mitkä ihanat värit! miks mun jämälangat on harmaata ja ruskeaa vaan? ai nii, oon tainnut hankkia just sen värisiä lankoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin ihan samaa... Ei mun langoista tällaista peittoa varmaan sais aikaiseksi.

      Poista
  7. Ihana, ihana peitto! Mut tää on niin tätä; jos itse alan tekemään just tuommosta, ni puolivälissä kyllästyn ja esim. tuon ns. päävärin päättäminen on hankalaa. Musta on varma, mutta eiks sit joku oranssikin ois kiva.. Ääh. Mulla ON itse asiassa isommista neliöistä peitto tulossa. Sen pitäisi oikeesti olla iso, joten todennäköisyydet kyllääntymiselle ennen valmistumista ovat noin 150 prossaa. Mutta alkuperäiseen aiheeseen palaten: ihana, ihana peitto! Ja vielä perintöpeitto, siksikin ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minähän kyllästyn useimpiin neuletöihin puolivälissä, vaikka kyseessä olisivat lapaset. Joten ymmärrän! Mutta toivotan taemppiä projektiisi!

      Poista
  8. Pieni tarkennus. Tämäkin tilkkupeitto on yhteistyö, eli ensin
    "äitiliini" tytär aloitti innokkaana peiton virkkaamisen, mutta into lopahti ja
    siten minun äitini eli Hetan mummu jatkoi peiton tekoa ja jossain loppuvaiheessa taas innostuin virkkailemaan mustalla langalla. Toinen samanlainen on keinutuolimattona.
    Äitiliini

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tarkennuksesta! Tämähän tekee peitosta vain entistäkin arvokkaamman!

      Poista