Mokkapalat, muffinsseina

Koulumyyjäisten klassikko, mokkapalat. Tuli mieleen, että eipä ole tullut mokkapaloja vastaan ikinä muualla kuin Suomessa, onko kyseessä siis kansallisherkku?

Vaniljaiset mokkapalat (10 muffinssia)
(Ohje: Syömään! Kotiruokien parhaat s.272)

110g voita
2 kananmunaa
2 dl sokeria
3,25 dl vehnäjauhoja
1 tl (reilu) leivinjauhetta
3 rkl kaakaota
1 tl vaniljasokeria
1 dl maitoa

Kuorrutus:
3 rkl vahvaa kahvia
50g voita
2 dl tomusokeria
1,5 rkl kaakaota
1 tl vaniljasokeria
nonparelleja

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sulata ja jäähdytä rasva. Vaahdota kananmunat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita ne, vaahto, rasva ja maito. Jaa seos muffinssivuokiin (voit laittaa vuoat muffinssipellin koloihin niin pysyvät ainakin muodossaan) ja paista keskitasolla n. 25 minuuttia.

Tee kuorrutus pohjan kypsyessä. Sulata voi ja sekoita kuivat aineet keskenään. Lorauta kahvi sulaneeseen voihin ja sekoita neste kuivien aineiden kanssa. Jos on liian tiukkaa, lisää kahvia. Levitä kuorrute kuumien muffinssien päälle, koristele nonparelleilla ja jos maltat, viilennä jääkaapissa.
 

Jugurttipuuro

Haa, laitoin jugurttia puuroon!

Tiesittekö että niin voi tehdä? Mä en. Ja ehkä vähän suutun jos kaikki muut ovat tienneet, eivätkä ole kertoneet mulle. Ystävä vinkkasi ja täähän oli nerokasta, siis todella hyvää. Samettista. Eli keitetään puuroa, kaadetaan päälle jugurttia. Tadaa!

Tykkään näistä puurokikkailuista. Raejuustopuuro ja paistettu puuro ovat myös olleet menestyksiä.
Mitä seuraavaksi?

Harmaat villasukat

Tein kaverille villasukat. Harmaat, paksut ja isot. Mallina herrasmiehen harmaat, lankana Villa Laurilan kainuunharmas-sukkalankaa.

Kesällä ei koskaan tule juuri neulottua, mutta josko tästä taas innostuisi. Seuraavaksi voisi kokeilla vaikka lapasia - ei nyt otetan mitään riskejä innostuksen lopahtamisen suhteen ennen syksyn alkua!

Palsternakkavoi. Ja levite.

Paluu arkeen, paluu keittiöön. Ja kävi hassu sattuma. Olin tsekkaillut Vihreä pöytä -keittokirjasta palsternakkalevitteen ohjetta, ja oikein ostanut palsternakatkin. Mutta sitten bongasin Kulinaarimurulasta tämän Viva ciabatta -blogista ammennetun palsternakkavoin reseptin. Ja päädyinkin testaamaan sitä. Ja myöhemmin huomasin, että innoitus siihen oli haettu Vihreästä pöydästä. Ympyrä sulkeutui.

Hyvä levite!  Ei Jaana turhaan ylistänyt.

Palsternakkavoi

300 g palsternakkaa
50 g voita
½ tl väkiviinaetikkaa
suolaa

Kuori ja pilko palsternakka. Keitä palat kypsiksi. Ruskista voi pannulla reilusti ruskeaksi. Lisää keitetyt palsternakkapalat pannulle ja pyörittele hetki. Mausta seos etikalla ja suolalla. Sauvasekoita tasaiseksi tahnaksi. Maista, lisää suolaa jos siltä tuntuu.

Monipuolinen veijari, tuo palsternakka. Juureksia voisi hyödyntää enemmänkin tahnoissa. Ainakin porkkana ja punajuuri sopivat mainiosti tahnahommiin. Tässä muuten vielä se Vihreä pöydän resepti, kertokaa kommentit jos testaatte!

Palsternakkalevite
 (Vihreä pöytä, s.33)

1 iso palsternakka
3 rkl oliiviöljyä
3 rkl mantelikermaa
0,5 tl puhdistamatonta merisuolaa

Keitä paloiteltu palsternakka kypsäksi ja yhdistä ainekset tehosekoittimessa, ja soseuta sileäksi.

Niin ja sellaista piti vielä hehkuttaa, että olen yrittänyt etsiä pitkään suomalaista näkkileipää tai hapankorppua, tuloksetta. Tai no on niitä Ruislastuja, jotka ovat kyllä hyviä, mutta mun makuun liian ohuita. Hajoaa käsiin, jos ei ole pehmeää voita.

Mutta nyt löytyi! Leipomo J. Martin tekee tällaisia rieskanäkkäreitä, aivan hullun koukuttavia ja hyviä, iso, iso suositus näille. Isoista marketeista pitäisi löytyä.

Ja näistä tuli mieleen, että pitääpä taas tehdä näitä superhelppoja rieskoja. Ja ylipäätään alkaa taas viettämään enemmän aikaa keittiössä.

Mangoldijuustotomaatti-piirakka

Takapihamme yhteiset viljelylaatikot tuottavat nyt ruhtinaallisesti satoa, mikä on aivan ihanaa. Myönnettäköön, että lapsiperhearjessa tulee välillä sorruttua pakastepizzaan tai -pinaattikeittoon, mutta tähän aikaan vuodesta sellainen tuntuu erityisen syntiseltä. Yritänkin nyt välttää sitä viimeiseen asti ja käyttää satoa hyödyksi.

Viikonloppuna tein antimista mangoldijuustopiirakkaa. Jääkaapissa oli pari keitettyä perunaa, jotka laitoin piirakkapohjaan Marttojen ohjeiden mukaisesti. Mutta ei tämä kyllä mikään kevytpiirakka ollut: piirakkaan tuli voita, kermaa ja juustoa. No mutta hyvää ainakin oli!

Mangoldijuustotomaatti-piirakka

Pohja:

100 g voita tai margariinia
2-3 keitettyä, kylmää perunaa hienona raasteena
2 ½ dl vehnäjauhoja
2 rkl vettä
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa

Täyte:
2-3 dl mangoldinlehtiä
1 dl cheddarjuustoa raasteena
1-2 tomaattia siivuina
2 dl kermaa
2 munaa
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

Sekoita keskenään pehmeä rasva ja perunaraaste. Sekoita keskenään vehnäjauhot sekä leivinjauhe ja nypi ne sormin rasvaperunaseokseen. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Taputtele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Kaada mangoldinlehtien päälle litra kiehuvaa vettä, minkä jälkeen huuhtele lehdet vielä kylmällä vedellä. Purista lehdistä liika vesi pois. (Huom! Varmaan sellainen oikeaoppinen ryöppääminen olisi tässä ihan hyvä!) Hienonna mangoldi silpuksi ja levitä piirakkapohjan päälle. Lisää viipaloidut tomaatit ja juustoraaste. Lisää vielä kermamunaseos ja mausteet. Paista 180 asteessa noin 35 minuuttia tai niin kauan, kunnes pohja on kypsä ja täyte kokonaan hyytynyt ja piirakka saanut ruskeaa väriä pintaansa.

Söimme piirakkaa pensaspapujen kera.

Kardemummaisa kesäkurpitsakakku

Jos viime kesänä tuli leivottua hirveän helppoa suklaakakkua, on tämän kesän hitti ollut kardemummalla ryyditetty kesäkurpitsakakku.

Myönnetään, olin aluksi skeptinen. Kesäkurpitsaa kakkuun? Mutta onneksi kokeilin. Niin hyvää! Käytin pohjana tätä Ellun taannoin löytämää reseptiä, mutta tehtyäni tätä ehkä noin kuusi (öhöm, meillä on käynyt paljon vieraita... ehkä) kertaa, olen vähän muuttanut ohjetta. Tällä muokkaamallani ohjeella kakusta tulee oikein mehevä ja sopivankokoinen irtopohjakakkuvuokaan, tuolla alkuperäisellä kokemuksieni mukaan vähän kuivempi kakku (hyvää sekin oli) uunipellilliseen. Minä siis vähensin jauhojen, sokereiden, öljyn ja veden määrää, mutta pidin kesäkurpitsan ja mausteiden määrän samana (paitsi suolan).

Hah, tämä pala näyttää jotenkin ihan surkealta minipalalta. Mutta nyt ei oo kuvaa muista.

Kardemummaisa kesäkurpitsakakku kakkuvuokaan

0,5 dl vettä
1 dl öljyä (mulla oliiviöljyä)
1,5 dl sokeria
4 dl raastettua kesäkurpitsaa
1 tl vaniljasokeria
0,5 tl suolaa
2 tl kardemummaa
3 dl vehnäjauhoja
0,5 tl ruokasoodaa
0,5 tl leivinjauhetta

Kuumenna uuni 180 asteeseen, voitele kakkuvuoka ja korppujauhota se. Yhdistä vesi, öljy, sokeri, raastettu kesäkurpitsa, vaniljasokeri, suola ja kardemumma ja sekoita. Sekoita ensin toisessa kulhossa vehnäjauhot, ruokasooda ja leivinjauhe, ja yhdistä ne sitten muiden aineiden joukkoon. Sekoita tasaiseksi. Kaada taikina vuokaan ja levitä tasaiseksi kerrokseksi. Paista noin 30 minuuttia eli kunnes kakun pinta on saanut kauniin värin ja kakku on sisältä kypsä.

Tämä on ihan todella helppo kakku, ei tarvitse edes vatkailla, vaan puuhaarukalla selviää sekoittamisestakin. Kardemummasta jos tykkää, niin kannattaa laittaa ainakin 2 teelusikallista, ehkä ripsaus enemmänkin.

Olen tosiaan tehnyt tätä kakkua monta kertaa, ja aina palaute on ollut positiivista. Parhaan kommentin sain naapurin kuusivuotiaalta pojalta, joka kysyi: "Mitä tuo vihreä on?". Kun vastasin, että kesäkurpitsaahan se, mietti poika hetken ja sanoi: "No mutta on silti hyvää!". Heh. Kakku on vähän sellaista porkkanakakkuhenkistä. Mies on ehdotellut kokeilemaan kakkua vaniljajäätelön tai hillon kanssa, mutta joku roti sanon minä. Oikeasti kakku ei mielestäni tarvitse mitään muuta kuin kupin kahvia kaverikseen.

Suosittelen kokeilemaan! Onko täällä muita kesäkurpitsaan skeptisesti suhtautuneita, mutta iloisesti yllättyneitä?