Marinoitua munakoisoa

Aah, vihdoin sain aikaiseksi testattua tätä Appelsiineja ja hunajaa -blogin Yaelianin marinoitujen munakoisojen reseptiä josta olen haaveillut jo pitkään. Ja kyllä kannatti, mahtavaa herkkua! Itse lisäsin näitä salaattiin, sopisivat sellaisenaan tapas-pöytään ja mietin että olisi myös oiva lisäke tomaattikeiton päälle! Muutin ohjetta vaan sen verran että leikkasin munakoison paloiksi pitkien siivujen sijaan.

Marinoitua munakoisoa

2 keskikokoista munakoisoa
oliiviöljyä (myös rypsiöljy sopii)
3 valkosipulinkynttä murskattuna
6 rkl valkoviinietikkaa
4 rkl oliiviöljyä
2 rkl vettä
chilihiutaleita (käytin jauhetta)
persiljaa koristeeksi

Leikkaa munakoisot suupalan kokoisiksi kuutioiksi (tai pitkittäin ohuiksi viipaleiksi). Levitä pellille ja lorauta oliiviöljyä päälle ja sekoita. Paahda 180-asteisessa uunissa reilut puoli tuntia, varo ettei kärvähdä mutta väriä saa tulla.
Sekoita marinadi-ainekset keskenään kannellisessa kulhossa ja lisää paahdetut munakoisokuutiot joukkoon. Sekoittele niin että kaikki palaset saavat osansa marinadista, laita kansi päälle ja anna mausteiden imeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Ja sellainen vielä kerrottakoon että tein puolikkaan annoksen ja se riitti hyvin kahteen salaattiin jossa muina ainesosina oli salaattia, keitettyä ohraa, kirsikkatomaatteja ja persiljaa. Samassa hengessä kuin alkuperäisessä reseptissä. Nam mmm.

Paahdettua parsakaalia valkosipulin ja parmesanin kera

Parsakaalin voi kypsentää paahtamallakin, miten mä olin tän ihan unohtanut. Onneksi Voisilmäpeliä muistutti aiheesta, sieltä on tämä lisuke-ohje peräisin. Mukava potku tuli sitruunasta ja chilistä, tykkäsin!



Valkosipuli-parmesan-parsakaalilisuke (2-4 annosta)

1 parsakaali
2-3 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
1/2 sitruunan mehu
1 tl raastettua sitruunan kuorta
chililastuja tai -jauhetta
suolaa
rouhittua mustapippuria
parmesania

Viipaloi parsakaali suupalan kokoisiksi, siivuta valkosipuli. Sekoita kulhossa parsakaali, valkosipuli, oliiviöljy ja mausteet. Paahda uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia. Veistele päälle parmesanista lastuja.

Ja hei, tammikuun ruokahaasteen äänestys on käynnissä, sinne vaan ääntä käyttämään!

Appelsiininen linssikeitto

Linssikeittoa vähän erilaisella kierteellä. Keitossa mausteissa yhdistyy kaksi herkullista makumuistoa: kaverin luona saamani appelsiini-juureskeitto ja Ravintola Perhossa taannoin tarjoiltu vaniljalla maustettu kukkakaalikeitto. Keiton juju on mielestäni appelsiinin ja mustapippurin yhdistelmässä, joten älä ujostele pippurimyllyn käytössä!

2 dl linssejä (vihreitä)

2 perunaa

1 sipuli

1 appelsiinin mehu

1 rkl appelsiinikuoriraastetta

0.5 tl vaniljajauhetta

1 rkl (loraus) agavesiirappia (tai hunajaa)

suolaa

reippaasti mustapippuria (myllystä)

Huuhtele linssit ja kaada kattilaan. Lisää mukaan kuoritut ja pilkotut perunat ja sipuli sekä appelsiinin mehu ja ripaus suolaa. Kaada kattilaan vettä niin paljon, että ainekset peittyvät, ja keitä noin 20 minuuttia, tai kunnes linssit ja perunat ovat pehmeitä (lisää vettä tarvittaessa).

Aineisten pehmennyttyä lisää mukaan appelsiininkuoriraaste, agavesiirappi, vanilja ja mustapippuria. Soseuta sauvasekoittimella ja maistele, lisää mustapippuria ja suolaa tarvittaessa. Kiehauta keitto vielä kertaalleen ja laita tarjolle!

Lisää sukka-asiaa

Sukkavuosi, ehkä hyvinkin! Olen hyvä suunnittelemaan sukkia ja niiden neulomista, mutta huono toteuttamaan - tai tarkemmin sanoen, olen huono neulomaan sitä toista sukkaa. Mikä on epäkiitollisempaa kuin neuloa ensin yksi sukka ja sitten tajuta, että nyt pitää aloittaa koko homma taas alusta? Opettelenkin ehkä seuraavaksi neulomaan kaksi sukkaa kerralla. Nämä kuitenkin on vielä tikuttu perinteisesti yksi kerrallaan.

Malli: Anastasia Socks / pepperknit

Lanka: Araucania Ranco Solid (80 g)

Puikot: 2.5 mm

Lisähorinaa Ravelryssa.

Tajusin juuri, että nämä ovat tällä hetkellä ainoat ehjät pitkävartiset villasukkani. Ehkä täytyy liittyä mukaan Hertan sukkaprojektiin. (tai vihjailla asiasta jatkuvasti, viedä pieniä lahjoja ja käydä viikottain siivoamassa Hertan koti :)

Jos tää olis sukkavuosi

Mulla on liikaa lankaa. Niitä on ainakin kolmessa eri paikassa, ylä- ja alahyllyillä, eri pusseissa ja koreissa. Erilaisia värejä, yleensä alle kerä yhtä väriä. Hermostuttaa. Jotain täytyy tehdä.

Ajattelin aloittaa langanvähennysprojektin neulomalla sukkia. Tällaiset tein joululahjasukkien ylijäämäkeristä. Novitan Nallea siis, kahta eri harmaata.



Jos tämä 2010 olisikin sukkavuosi. Tekisin yhdet sukat per kuukausi. Tammikuun sukat ovat siis tässä ja 11 paria vielä tekemättä.


Katsotaan, miten käy!

Mutta jotain muutakin täytyy keksiä. Lähipiiri ja ystävät ovat alkaneet saada jälkikasvua, joten ehkä vauvaneuleilla voisi pienentää lankakasoja. Ja on tällainenkin kirja. Kävin jo selaamassa kirjakaupassa ja tykkäsinkin. Mutta joku näissä neulekirjoissa tökkii: miksi aina tarjotaan niitä "näin neulot nopeasti paksuilla puikoilla ja paksusta langasta" -ohjeita? Ne eivät oikein ole mun juttu.

P.S. Marttaliitto on muuten hauskalla kiertueella. Uskaltaisitko hypätä sukkarekan kyytiin?

Mainio soijasuikalesalaatti

Heti kun näin Chocochilin soijasuikale-avokadosalaatin ohjeen, mietin että tätä pitää testata. Mun kokemukset soijasuikaleista eivät ole kovin kummoisia, vähän mauttomia, joskus jopa kumisia pötkylöitä. Ja näiden kokemuksien myötä en ole suikaleita ikinä kotiin hankkinut. Vaan nyt siihen tuli muutos! Ohjeen mukaan tehtynä soijasuikaleista tuli tosi maukkaita ja heti alkoi viritä vaikka minkälaisia ideoita miten näitä voisi hyödyntää. Kiitos ja kumarrus Chocochilin suuntaan !


Reseptin avokado vaihtui appelsiiniin kun niitä oli kotona sopivasti ja avokado unohtui kauppaan.

Soijasuikalesalaatti (2 annosta)

Soijasuikaleet:
2 isoa kourallista soijasuikaleita
2 kasvisliemikuutiota
0,5 dl rypsiöljyä
1,5 rkl sitruunamehua
0,5 tl agavesiirappia (tai sokeria)
1 iso valkosipulinkynsi puristettuna
1 tl tabascoa (mä laitoin 0,5 tl harissaa)
1/4 tl suolaa
0,5 tl savupaprikajauhetta
0,5 tl jeeraa
mustapippuria

Salaatti:
rucolaa
jääsalaattia
tammenlehtisalaattia
kirsikkatomaatteja
1-2 avokadoa (käytin tämän sijaan appelsiinia, oli raikas lisä!)
balsamicoa/kurpitsansiemenöljyä/salsakin sopisi

Keitä soijasuikaleet pehmeiksi kasvisliemessä, noin 10 minuuttia. Sekoita marinadin ainekset. Kaada pehmenneet soijasuikaleet lävikköön ja painele liika neste pois. Sekoita suikaleet marinadiin ja anna maustua puolisen tuntia.

Paista suikaleet pannulla kauniin ruskeiksi. Pese ja revi salaatti, halkaise tomaatit ja kuutioi avokadot/appelsiinit. Lisää soijasuikaleet lopuksi. Mä pirskotelin päälle ihanaa kurpitsansiemenöljyä. Myös salsa ja tacot sopisivat ihan mainiosti tähän kaveriksi tai jugurttipohjainen kastike kuten alkuperäisessä ohjeessakin vinkataan.

Kookos-kaalilaatikko

Kookos ja kaali on mainio yhdistelmä, se on todettu ennenkin ja aiheesta puhuttu mm. täällä kommenttilootassa. Mä laitoin tällä kertaa nämä kaverukset laatikkoon ja itämaisia mausteita perään (Thaiburgerin tyyliin). Kyllä, lyömätön yhdistelmä ja vitsi kaali on nyt halpaa! Ja kaaliruoat epäkiitollisia kuvattavia..

Kookos-kaalilaatikko (6 annosta)

0,8-1 kg kaalia
2 dl ohraa
2 isoa porkkanaa
1 dl chilipähkinöitä (tai cashewpähkinöitä + chilimaustetta)
5 dl kasvislientä
1/2 ruukku korianteria
1 tl inkivääritahnaa
3 rkl soijakastiketta
2 dl kookosmaitoa
oliiviöljyä
(suolaa)

Laita ohra kiehumaan kasvisliemeen. Pilko kaali ja raasta porkkanat. Kuullota kasvikset pannussa oliiviöljyssä kahdessa erässä tai kerralla isossa kattilassa. Kun ne ovat hieman pehmenneet, sekoita joukkoon inkivääri, soijakastike ja pilkottu korianteri. Kaada uunivuokaan kasvisseos, murskatut pähkinät ja keitetty ohra. Sekoita ja maista, lisää tarvittaessa suolaa. Kaada lopuksi kookosmaito päälle ja kypsennä 200-asteisessa uunissa 45 minuuttia.

Raparperi-porkkanahillo

Raparperit olivat ottaneet ylivallan pakastimesta, asialle piti tehdä jotain. Hesarin ruokasivut tarjosivat mielenkiintoisen vaihtoehdon ja koska porkkana on yllättänyt ennenkin positiivisesti jälkiruokapuolella, siitä sitten hillohommiin.

Liekö sukutelepatiaa tai mitä mutta äiti oli samana päivänä ollut samojen raaka-aineiden kimpussa ja laittanut raparperia ja porkkanaraastetta piirakkapohjaan, lopputulos oli kuulemma ollut varsin mehevä! Ja hyvää oli hillokin! Sopii mm. voileipäkeksien/paahtoleivän/skonssien kaveriksi tai kääretortun sisään.

Raparperi-porkkanahillo

500g porkkanoita
500g raparperia
1,5 dl vettä
500g hillosokeria

Paloittele porkkanat sekä raparperit ja keitä pehmeiksi vedessä. Soseuta. Laita kattila takaisin liedelle ja lisää sokeri soseeseen ja anna kiehahtaa. Säilö hillo puhtaisiin purkkeihin ja säilytä viileässä, voi myös pakastaa.

Clafuutii eli klafoutis

Kahden nuhjaantuneen omenan surkea, keittiön pöydällä vietetty elämä päättyi loisteliaaseen loppuhuipentumaan: omena-clafoutikseen. Tai kuten Wikipedia kertoo, saattaa se olla myös flognarde. Mutta koska en ole koskaan kuullutkaan flognardesta, puhun kuitenkin clafoutiksesta (kun kerran alkuperäisessäkin ohjeessakin) - ei sekään nyt mikään vanha tuttu ole, mutta jonkinasteisen googlailun seurauksena olen kuitenkin luullakseni selvillä vesillä: kyseessä lienee kirsikka(/hedelmä/marja)paistos, jossa kirsikat(/jne) peitellään pannukakun ja vanukkaan välimuodolla ja ihastellaan lopputulosta jälkiruoka-, kahvi- tai aamiaispöydässä.

Ohje on napattu nami-nami -blogista, ja se toteuttaa clafoutiksen eestiläisin vivahtein. Olin kirjoittelemassa kaikenlaisia asioita raaka-aineista ja muista, kunnes muistin, että olen kehunut sekä blogia että kohupiim-rahkaa aikaisemminkin, vieläpä aika samanhenkisen kakutuksen yhteydessä. Tyydyttäköön siis toteamaan, että sama pätee edelleen, ja näin on näreet.

Noudatin ohjetta melkoisen orjallisesti, paitsi viipaloin omenoita vuoan pohjalle ja heitin taikinan päälle (eikä siis toisinpäin). Lopputulos nautittiin keikautettuna. Ja kyä mää sitte taas tykkäsin.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Hahaa! Täältä pesee todistusaineistoa! Kaikille epäileville tuomaille tiedoksi, että minä olen ommellut meille verhot! Eikä siihen mennyt edes vuotta.

No myönnettäköön, että uusia verhoja ei olisi ripustettu makuuhuoneen ikkunaan ehkä vielä tänäänkään, ellei asuintoveri olisi päättäväisesti nykäissyt kangasta alas kaapin perukoilta. Oli kaivettava Elna esiin.

Lopputuloksesta tykkään kyllä: Marimekon Kaakaopuu on kiva kangas ja se toi valoa makuukammariin. Paras sisustuselementti on tietysti kissa.





Aivan ongelmitta eivät ompeluspuuhat sujuneet, sillä suruuttelin ompelukoneen neulalla etusormeni läpi! Säikähdin tosi paljon, ja sormen irrottaminenkin otti aika lujille. Mutta lopulta verta tuli vain muutama tippa, eikä sormi ole juurikaan kipeä. Huh! (Äiti, jos luet tämän, niin joojoo tiedetään: pyhätyöt eivät koskaan suju ongelmitta.)

Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin. Nyt kutsuu keittiö, sillä jostain syystä tulin ostaneeksi kolmen kilon kaalikerän. Jotain tarttis nyt tehdä.

Thaiburgeri

Eilen läjä ruokabloggajia kokoontui Helsingin yössä ja tapaamisessa riitti ääntä, naurua, juomia ja burgereillakin oli kokoa :) Kiitos vielä kaikille, olipa hauska nähdä teitä! Ja kun en eilen burgeria tilannut niin tänään sitä sitten tekikin mieli ja kehittelin version jolla myös osallistun kuukauden ruokahaasteeseen!

Haasteen aiheena on tällä kertaa äyriäiset ja nilviäiset mutta tämä on helposti muunneltavissa myös kasvisversioksi kun vaihtaa katkaravut tofuun.
Ja tulipahan muuten hyvää! Erityisesti tuo pihvi (vaikka olikin vähän mureneva) oli tosi herkkua, chilipähkinät sopivat sekaan mainiosti vaikka aluksi mietin että mitenköhän käy.


Thaiburgeri

Pihvit (4-6):
180g katkarapuja
1 dl chilipähkinöitä
lohko kaalia (n. 150g)
1/2 ruukku korianteria
1-2 kananmunaa
1 tl suolaa

Kastike:
2 dl maustamatonta jugurttia
2-3 rkl makeaa chilikastiketta

Lisukkeeksi:
salaattia
kurkkua
1 tl inkivääritahnaa
1 rkl seesamiöljyä
(porkkanaa)
hyvää tuoretta leipää (chapattaa, sämpylää tms)

Jauha tehosekoittimessa sulatetut katkaravut, chilipähkinät, kaali ja korianteri tasaiseksi massaksi. Lisää kananmuna ja suola, sekoita. Muotoile massasta pihvejä ja paista pannulla öljyssä kunnes ne ovat saaneet kauniin ruskean pinnan.

Leikkaa kurkusta pitkiä suikaleita ja pyörittele ne seesamiöljyssä ja inkivääritahnassa. Sekoita jugurtti ja chilikastike keskenään. Ja sitten vaan burgeria kokoamaan. Ja syömään!


Loppukommenttina sanottakoon että vaikka kurkut näyttivät ihanilta, ne eivät imaisseet makua niin paljon kuin olisin toivonut ja tuli mieleen että porkkanaraaste olisi voinut toimia paremmin. Mutta eipä näistäkään jäänyt mitään jäljelle.

Caesar-salaatti marinoiduilla kikherneillä

Okei, otsikko hieman huijaa sillä tässä ei ole caesar-kastiketta, mutta muut elementit paikallaan. Tykkäsin! Olisin lisännyt tähän vielä aurinkokuivattuja tomaatteja jos kaapista olisi löytynyt, mokoma kaappi.


Caesar-salaatti marinoiduilla kikherneillä (2 annosta)

2 ruukkua salaattia (esim roomansalaattia ja rucolaa)
1 prk kikherneitä
2 viipaletta leipää (käytin ruisleipää)
2-3 rkl parmesanlastuja
oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
suolaa
1/2 sitruunan mehu
(muutama aurinkokuivattu tomaatti)

Huuhtele kikherneet ja lisää niihin loraus oliiviöljyä, yksi valkosipulinkynsi raastettuna, sitruunamehu ja ripaus suolaa. Anna marinoitua pari tuntia, mutta jos on karmiva nälkä niin anna vetäytyä edes sen ajan kun teet salaatin.

Seuraavaksi tee krutongit. Kuutioi leipäviipaleet. Kuumenna pannulla loraus oliiviöljyä, lisää yksi raastettu valkosipulinkynsi, hieman suolaa ja leipäkuutiot. Paahda kuutioita kunnes ne saavat kauniin ruskean värin. Huuhtele salaatti ja asettele lautasille. Lisää päälle marinoidut kikherneet, aurinkokuivatut tomaatit ja krutongit. Viimeistele veistelemällä parmesanista lastuja salaatin päälle.

Pajunkissoja ja helmiäistä

Vihdoinkin ovat esittelykunnossa pipo ja lapaset, jotka ovat puolivalmiina lojuneet nurkissa jo useamman kuukauden - joskus peukalon neulominen ja langapäiden päättely vaativat vain ihan liikaa ponnisteluja. (Ja aika usein langanpäät jäävät päättelemättäkin neuleista, jotka tulevat "vain" omaan käyttöön...)

Harmaan setin langat ovat Handepanden jämiä, värjäämätöntä suomenlampaan lankaa veikkaisin. Lapaset ovat piiitkävartiset, koska kirppistalvitakkini hihat ovat aika lyhyet. Kuosi on perinteistä helmineuletta, joka osoittautuikin tiiviiksi ja lämpimäksi.

Pipon tein Ulla-verkkolehdestä löytyneellä pajunkissa-pipon ohjeella. Levensin ja pidensin sitä melkoisesti, että mallista tuli sopivan rento.

Koristeeksi virkkasin sekä pipoon että toiseen lapaseen pienet pyörylät, joihin kiinnitin Stockmannilta löytyneet himmeän metalliset paljettinapit. Sitten puuttuukin enää settiin sopiva huivi!

Hei kala, ollaanko kavereita?

Olen uhonnut (mm. Sillä Sipuli -blogissa) että tänä vuonna alan kaveeraamaan kalan kanssa. Syön pääasiassa kasvisruokaa mutta myös kalaa, jos sitä on tarjolla. Pidän kalasta ja siitä saisi hyviä rasvoja ja vitamiineja, en vain osaa kokata siitä yhtään mitään. Ja tonnikalaa ei lasketa koska se saa nyt jäädä, haluan oikeaa kalaa ja mieluiten kotimaista. Niinpä haastoin kaverini mukaan kalaprojektiin. Tänä vuonna joka kuussa valitsemme kuukauden kalan ja siitä sitten kokataan!

Okei, ensimmäinen kalakokkaus ei ihan täytä "oikea ja kotimainen" kriteerejä mutta olin mennyt myöskin uhoamaan että ekana teen itse kalapuikkoja ja kun kerran uhotaan niin sitten tehdään! Nämä valmistuivat Sillä Sipulin ja Pippurimyllyn reseptien pohjalta, lisäsin kuorrutteeseen vielä parmesania, mmm. Oli kyllä tosi hyviä (myös kaverin mielestä) ja kukkakaalimuusi myös!

Kalapuikot

1 pkt (400g) pakasteseitä
1-2 kananmunaa
vehnäjauhoja
korppujauhoja
raastettua parmesania
suolaa, pippuria
tarjoiluun sitruunaa

Leikkaa kohmeinen kala puikoiksi. Kuorruta siten että pyörittele puikkoa ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi seoksessa jossa on korppujauhoja, mausteita ja parmesania. Paista pannulla rapsakoiksi ja tarjoile sitruunalohkon kanssa.

Kukkakaalimuusi

2-3 pientä kukkakaalia
loraus maitoa
suolaa, pippuria
raastettua parmesania
tilliä

Pilko pestyt kukkakaalit ja keitä kypsiksi. Kaada keitinvesi pois ja lisää pieni loraus maitoa. Mausta suolalla ja pippurilla (muskottipähkinä kuulemma sopisi myös) ja survo muusiksi. Lisää lopuksi raastettua parmesania ja sekoita. Tarjoile tillihatun kanssa!

Jälkkärinä nautiskeltiin vaniljajäätelöä kurpitsaöljyn ja kurpitsansiementen kanssa, kiitokset Ekille vinkkauksesta ja joululahjana saadusta öljystä, oli ihan törkeän hyvää!

Automiehen käsityöt

Anoppilan kaapeista löytyi mahtava ala-asteikäisen automiehen taidonnäyte: työkalulaukku, johon oli huolellisesti koneella kirjailtu SAAB. Mitäpä muutakaan.

Laukkuun ei kuitenkaan tällä kertaa pakattu ruuvimeisseleitä tai muita autonrassaukseen soveltuvia työkaluja, vaan virkkuukoukkuja ja sukkapuikkoja. Toimii ihan melkeen yhtä hienosti kuin esikuvansa!

Siitä suomalaiset tykkää*

Lunta ja pakkasta! Ihanaa! Olen vanhemmiten (köh köh) tullut siihen tulokseen, että talvi on ehkä jopa kaikista kivoin vuodenaika - jos se vaan on kunnon talvi! Etelä-Suomen talvet eivät ole viime vuosina vakuuttaneet, ja tuttavat ovatkin saaneet kuulla usein joulu-helmikuussa marinaani, kuinka varmasti muutan lumirajalle ihan just ja nyt.

Tänä vuonna ei ole tarvinnut muutosta haaveilla, sillä pakkasta ja lunta on riittänyt myös Helsinkiin. Pakkanen on kuitenkin paljon mukavampi, jos se on ottaa vastaan kunnon varusteissa. Tässä yksi vinkki.

Tein taannoin asuintoverille maailman yksinkertaisimman neuletyön eli ainaoikeaa-kaulurin. Kudoin itsellenikin samanlaisen. Langat löytyivät syysretkeltä Hämeenlinnasta.


Pakkasella puen kaulurin alle tavallisen kaulahuivin (jolla tilkitsen kaikki mahdolliset reiät, ettei viima osu kaulaan) ja kaulurin kiepautan päälle. Neuleen uumeniin voi haudata vaikka koko pään, jos oikein viluttaa.

(Ja tuo myssy ei muuten ole itsetehty, vaan huippuostos Las Palmasista viime syksyltä.)

Pienellä sunnuntairetkellämme puut olivat ihania.




Talven ainoa huono puoli on, että lempikahvila on kiinni.


* Pahoittelut tästä talven ylistämispostauksesta erityisesti Ellulle! Joo-o, tiedetään: kaikki eivät tykkää. Siitä huolimatta halusin vähän hehkuttaa.

Kalenterin uudet vaatteet

Raisun kanssa maristiin siitä, miten kaupasta ei tänä vuonna löytynyt lainkaan kivoja kalentereita. Kaikki vaan tylsiä ja ankeita! Hetken asiaa mietittyäni ja kauppoja kierrettyäni päätin ratkaista asian ompelemalla tylsälle kalenterille kivat kuoret.

Kirppikseltä sattui sopivasti löytymään keväisen turkoosi puuvillakangas, josta kannet tekaisin. Kaava oli helppo: leikkasin kaksinkertaisesta kankaasta kalenterin korkuisen (saumavaroilla) ja kalenteria noin 10 cm leveämmän palasen ja ompelin nurjalta puolelta suorakulmioksi (jätä kääntöaukko). Käänsin kankaan oikein päin, mittasin reunoihin oikean mittaiset taitteet ja ompelin ihan reunan viereen tikkaukset siten, että kansille jäi reunoihin taskut. Sitten kalenterin voikin ujuttaa paikoilleen.

Koristeeksi tietenkin pitsiä ja ruusunappeja ja reunaan koristetikkaukset. Valmista tuli!

Veneperunat ja tofu-tillidippi

Kaivoin jälleen keittokirjahyllystä esiin yhden lempikirjoistani, Becky Johnsonin The Tofu Cookbook. Reseptit ovat niin houkuttelevia että valinnanvaikeus iskee aina. Ja ikävä kyllä, tällä kertaa myös pettymys! Päätin tehdä jotain pehmeästä tofusta, sillä sitä en ole juurikaan ennen käyttänyt. Testaukseen meni tofu-tillidippi joka oli mun makuun aika väkevää, olisi kaivannut jotain raikkautta. Höh. Onneksi potut oli hyviä.


Tofu-tillidippi

300g pehmeää tofua
1/2 ruukku tilliä
1 pieni valkosipulinkynsi
1 sitruunan mehu
1 tl hunajaa
1 tl soijakastiketta
1 tl sinappia (mulla ei ollut)
ripaus suolaa
loraus oliiviöljyä

Sekoita ainekset sauvasekoittimella tai tehosekoittimella. Tillin voi vaihtaa myös johonkin muuhun yrttiin esim korianteriin tai basilikaan. Kun lisää oliiviöljyä hieman reippaamman lorauksen, tätä voi käyttää myös salaatinkastikkeena.

Veneperunat

2-3 perunaa per syöjä
oliiviöljyä (kookosöljy varmaan sopisi myös mainiosti)
muutama valkosipulinkynsi
suolaa
paprikamaustetta
ripaus chiliä

Kuori perunat ja leikkaa veneiksi. Sekoita öljy ja mausteet, pyörittele perunat seoksessa. Paista 225-asteisessa uunissa noin 35 minuuttia.

Vuoden ensimmäinen kerhotapaaminen

Herkku ja Koukku pitää kiinni perinteistä. Myös tänä vuonna kokoonnuimme loppiaisena, kun kaikkien muiden paitsi remonttikiireistä kärsivän Ekin (vaadimme todistusaineistoa blogiin myöhemmin!) aikatauluihin tuo pakkaspäivä sopi.

Raportti tapaamisesta tulee kuitenkin vasta nyt, sillä allekirjoittanut on ollut kiireinen ja nyt myös sairas. (Valitettavasti pidän perinteistä kiinni myös tässä: kolmena edellisenä vuonna olen ollut kuumeessa ja lentsussa juuri tammikuussa).

Ohjelmassa oli muun muassa lomakuulumisten vaihtoa, neulomista ja pääsipä Elnakin käyttöön.

Tässä valmistuvat jättimäiset tyynyliinat.


Ja tässä viimeistellään joululahjaa. (Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.)


Tein kolmen sipulin piirakan soveltamalla tätä ja tätä ohjetta.

Kuvankin ehdin napata vielä kun piirakkaa oli jäljellä.


Pohja:

3 dl täysjyväspelttijauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
75 g margariinia
1 dl maustamatonta soijajugurttia
2 rkl vettä

Ensin sekoitetaan jauhot ja leivinjauhe. Joukkoon lisätään margariini, jugurtti ja vesi. Sekoitetaan. Taikina painellaan piirakkavuokaan, ja sitä esipaistetaan uunissa 225 asteessa noin viisi minuuttia.

Täyte:

250 g sipulia
2,5 dl purjorenkaita
3 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
2 dl maustamatonta soijajogurttia
0,5 tl suolaa
1/4 tl pippuria
0,5 tl basilikaa

Sipulit kuoritaan ja paloitellaan. Niitä kuullotetaan hieman, mutta ei ruskisteta. Sipulien joukkoon lisätään jugurtti-mausteseos. Täyte levitetäänpiirakkapohjan päälle. Piirakkaa paistetaan 200 asteessa uunin alatasolla noin 25 minuuttia. Sitten maltetaan odottaa, että piirakka jäähtyy. Ja eikun syömään!

Jälkiruokana oli puolukkajäädykettä, jonka ohje on muunnelma Härkäpapua sarvista -kirjasta. Kirjan ohjeessa oli käytetty raparperia, mutta mä halusin nyt puolukkaa.

Hyvää oli, vaikka kuva ei niin herkulliselta näytäkään (syytän luonnonvalon puutetta).


Ja näin valmistuu n. 7-8 annosta puolukkajäädykettä:

7 dl puolukoita
1 dl ruokosokeria
1 tl jauhettua inkivääriä
1 tl kanelia
1 dl vettä (saa olla ehkä vähän vähemmänkin)
4 dl kauravaniljavalmistetta

Sekoita puolukat, sokeri, vesi ja mausteet kattilassa ja keitä miedolla lämmöllä, kunnes puolukat alkavat soseutua. Jäähdytä. Vaahdota kauravaniljakastike. Sekoita puolukoiden kanssa ja kaada seos kakkuvuokaan (tai muuhun soveltuvaan astiaan). Peitä vuoka foliolla ja pakasta noin 4-5 tuntia. Ennen tarjoilua kannattaa antaa jäädykkeen seistä nloin 15 minuuttia huoneenlämmössä ja sitten käyttää nopeasti kuumassa vedessä. Kyllä se sieltä irtoaa!

Taatelikeitto ja symppis raw food -keittokirja

Heti alkuun se kirjavinkkaus, Sigur Ros -yhtyeen laulaja julkaisi puolisonsa kanssa kesän lopulla raw food -keittokirjan netissä ja päädyin vihdoin selailemaan sitä. Supersymppis ja hauskaa kun pääsee oikeasti kääntelemään sivuja, löytyy täältä!


Ja sitten taatelikeittoon. Se löytyi puolestaan Ann Wigmoren Elävän ravinnon ruokaohjeita -kirjasta. Resepti jolla pääsin hyödyntämään kahta saamaani mainiota joululahjaa, sauvasekoitin-vatkain-tehosekoitin-yhdistelmää (tästä olen haaveillut niiin pitkään) sekä raastinkuppia (havaintokuva löytyy alta). Lopputulos oli keiton sijaan enemmänkin omenaraastetta taatelikastikkeella mutta hyvää, tosi makeaa!

Taatelikeitto (2-4 annosta)

4 suurta omenaa
2 dl liotettuja taateleita
3/4 dl uudistavaa juomaa (käytin taateleiden liotusvettä)
1/2 tl kanelia

Raasta omenat. Sekoita muut ainekset tehosekoittimessa, lisää nestettä kunnes koostumus sopiva, mulla meni varmaan desi. Lisää lopuksi omenaraaste. Taateleiden sijaan voi käyttää myös rusinoita, luumuja, viikunoita tms kuivattuja hedelmiä.


Ja tässä raastinkuppi! Kuppi jota kiertää raastinterä, pienestä isoon raasteeseen. Yllättävän hyvin toimi käytännössä, lähes kaikki raasteet menivät tosiaan kuppiin.

Lempihuivi

Uusi huivi. Mii likes! Tämä on tosi simppeli, aika paljon vaan sileää neuletta ja välillä vähän helppoa tekstuuria. Lopuksi, kun hermo on jo mennä, saa vedellä ainaoikeaa.

Malli: Textured Shawl / orlane

Lanka: Pirtin kehräämön kampalanka (2-säikeinen), menekki 155g

Puikot: 4 mm

Ravelryssä on hää.

Lanka saa myös erityismaininnan yleisestä ihanuudesta. Ostin vyyhdittömän langan Riihivillan kojulta Kauppatorilta, mutta olisiko samaa kuin netistä tilattava (110 TEX 2)? Taidan alkaa suunnittelemaan uutta tilausta kehräämölle, tästä olisi ihana neuloa vaikka mitä... (Paitsi että olen langanostolakossa. Ai niin.)

Pinaattilasagne with a twist

Lasagne on mitä mainiointa pakkaspäivän lämmikeruokaa. Tällä kertaa halusin tehdä pinaattiversion ja päädyin Fuusiokeittiön reseptin äärelle. Ja se reseptihän mullisti kertakaikkisesti käsitykseni lasagnesta, koska kastike tehtiin kikherneistä! Onko niin onnellisesti, että kikherneitä voi ihan oikeasti ja luvan kanssa tunkea jokaiseen mahdolliseen ruokaan? Testattava hetipaikalla!

Ja niinhän se on, että kikherneet kruunaavat jopa lasagnen. Koostumus oli hyvä ja maku mainio siitäkin huolimatta, että jätin fetajuuston ja suurimman osan muustakin juustosta kokonaan pois. Kikherneisiin ei-niin-rakastunut koemaistaja söi myös annoksensa tyytyväisenä, hieman olisi rasvaa ja epäterveellistä makua kuulemma voinut olla enemmän. Sitä varmasti halutessaan saa juurikin juuston määrää lisäämällä.

Tässä lasagneresepti sellaisena kuin itse sen tein Fuusiokeittiön ohjeesta vegaanistamalla. Suosittelen!

Pinaattilasagne

Kikhernekastike

2 dl kypsiä kikherneitä
5 dl kasvislientä
2 rkl margariinia
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl jauhoja
valkopippuria
muskottipähkinää
suolaa
soijajuustoa (käytin n. 1/4 kiekkoa Cheezly Edamia)

Pinaattitäyte

450 gr pakastepinaattia
1 iso tai 2 pientä sipulia
1/2 purjoa
1/2 pkt tofua
valko- ja mustapippuria
suolaa
korianteria

Päälle
soijajuustoa (käytin n. 1/4 kiekkoa Cheezly Edamia)

Lisäksi
lasagnelevyjä

Soseuta kikherneet kasvisliemen kanssa. Kuumenna margariini ja öljy, lisää jauhot ja anna kypsyä hetki. Lisää kikherneliemi koko ajan sekoittaen ja keittele hetki. Lisää sekaan juusto ja mausteet.

Pehmennä hienonnettua sipulia ja purjoa öljyssä. Lisää murustettu tofu ja mausteet, paista hetki. Lisää jäiset pinaatit ja paista kunnes ne ovat sulia.

Kokoa lasagne vuokaan kerrostamalla vuorotellen pinaattitäytettä, pastaa ja kikhernekastiketta. Raasta päälle juustoa ja paista175 asteessa noin 50 minuuttia. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoamista.

Kasvisruokaa 70-luvulta: Papukroketit

Lisää kroketteja! Äidiltäni löytyy mainio keittokirja nimeltä Kasvis (josta myös uuden vuoden perunakrokettien ohje oli). Kirja on julkaistu 80-luvun alussa ja reseptit ovat peräisin 70-luvulla Helsingissä aloittaneesta ravintola Kasviksesta, joka käsittääkseni oli aika edelläkävijä ravintolakasvisruoan maailmassa.

Täytyy sanoa että teos jaksaa hämmästyttää. Ohjeissa käytetään tofua, carob-jauhetta, agar-agaria ja muita aineksia joihin itse olen tutustunut vasta viime vuosina ja luullut että ne olisivat jotain uusia tulokkaita Suomessa. Heh, vähän nolottikin oma tietämättömyys. Mutta mikä tärkeintä, kirjasta löytyy paljon hyviä reseptejä! Päätimme äidin kanssa tyhjentää kuivakaapin papuvarastoja ja testata Kasviksen papukroketteja, tykättiin!



Papukroketit

4-5 dl keitettyjä soija-, valko-, tai härkäpapuja (meillä oli 1 prk Go Green papusekoitusta ja 1 prk kidneypapuja)
2 rkl soijakastiketta
1-2 dl grahamjauhoja (käytettiin riisijauhoja kun tehtiin gluteenitonta)
paprikajauhetta
chiliä
oreganoa
suolaa

Survo pavut massaksi (lisäsin pari lusikallista vettä niin menivät helpommin). Lisää massaan jauhot ja mausteet. Maista ja tarvittaessa mausta lisää. Pyörittele palleroiksi/pikku lettusiksi ja paista öljyssä pannulla. Kirjan ohjeessa kroketit paistettiin upporasvassa mutta vähemmälläkin pärjättiin. Toimi mainiosti perunalaatikon ja kermaviilikastikkeen kanssa.

Munakoisopizza

Kiitokset vaan ihanille siskoilleni, joilta sain tuparilahjaksi Marja Lindforsin kirjan Taivaallinen munakoiso! Kirjaa on siitä lähtien kovasti selailtu ja ohjeita mutusteltu mielessä. Viikonloppuna munakoisoa sujautettiin jo rohkeasti pizzaan. Ohje oli kylläkin sovellus kirjan ohjeesta "Pizza munakoison, artisokan ja tattien kera", koska mulla ei ollut artisokkia eikä tatteja. Eikä ihan kaikkea muutakaan.

Taikina:

3.5 dl spelttijauhoja

1 dl grahamjauhoja

2 dl lämmintä vettä

1 ps kuivahiivaa

1 tl suolaa

Kastike:

400 g tomaattikastiketta

0.5 dl punaviiniä

1 tl suolaa

1 valkosipulinkynsi

1 rkl hunajaa

Täytetarvikkeet:

1 suurehko munakoiso

250 g (herkku)sieniä

1 valkosipulinkynsi

1 nippu basilikaa

1 dl juustoraastetta

öljyä

suolaa

mustapippuria

Sekoita taikinan kuivat ainekset ja lisää neste. Vaivaa voimakkaasti sekaisin. Anna kohota liinan alla lämpimässä paikassa noin tunnin ajan.

Tee taikinan noustessa muut valmistelut. Hienonna kastikkeen valkosipulinkynsi, sekoita kaikki kastikeainekset kattilassa ja anna porista reilu puoli tuntia, kunnes nestettä on sopivasti haihtunut.

Leikkaa munakoiso puolen sentin siivuiksi. Ripottele siivujen päälle suolaa, anna seisoa noin puoli tuntia ja pyyhi kuivaksi. Paista pannulla öljyssä, kunnes siivut hieman ruskistuvat. Mausta mustapippurilla.

Siivuta sienet ja paista kuivalla pannulla. Hienonna valkosipulinkynsi ja tiristä se öljyssä, lisää sienien sekaan. Ripsauttele sekaan suolaa.

Kaulitse taikina leivinpaperille suureksi ympyräksi. Lusikoi kastike pohjan päälle. Lado päälle munakoisot ja ripottele sienet ja hienonettu basilika tasaisesti. Ripsauttele lopuksi juustoraaste.

Paista 225 asteessa n. 15-20 min.

Lisää pottua ja uutta vuotta

Jytis jo postailikin meidän peruna-teemaisesta uudesta vuodesta, tässä vielä pieni lisäys siihen, eli illan aikana tarjoiltu papupiirakka. Se hyväksyttiin illan teema-ruokalistalle mukaan sillä piirakan taikinaan tulee kuin tuleekin YKSI peruna. Alkuperäiosessä ohjeessa piirakkaan tuli myös pekonia, mutta me jätettiin se pois.
Piirakka on tosi tuhti ja aikas isotöinen, mutta maistui hyvältä. Ja tuo punaviini sopi täytteeseen kuin papaatti uudenvuodenyöhön!

Papupiirakka
Taikina
1 keitetty peruna
4 dl täysjyvävehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
150 g voita
1/2 rkl sitruunamehua
2 rkl kermaa tai vettä

Täyte
1 punasipuli
2 porkkanaa
n. 250 g tuoreita sieniä
pieni purjo
1 rkl vehnäjauhoja
2 dl punaviiniä tai vettä
100 g sulatejuustoa
1/2 tl rouhittua mustapippuria
1 tl kuivattua rakuunaa
suolaa
2 dl kypsiä isoja valkoisia papuja
2 dl kypsiä kidneypapuja
1 dl juustoraastetta
voiteluun munaa

Liota ja keitä pavut edellisenä päivänä. (Itse oikaisin hieman ja käytin ihan valmiita tölkkipapuja).
Valmista ensin taikina. Kuori ja raasta peruna. Mittaa sekaan jauhot, leivinjauhe ja paloiteltu rasva. Nypi ainekset sekaisin.Lisää sitruunamehu ja kerma ja sekoita nopeasti, älä vaivaa, taikina on pehmeää. Nosta taikina jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi.
Kuori sipulit ja porkkanat ja leikkaa ohuiksi suikaleiksi. Viipaloi sienet ja purjo. Paista kasviksia pannulla noin 5 minuutin ajan. Ripottele sekaan jauhot ja sekoita. Kaada pannuun punaviini, sekoita ja kiehauta. Lisää sulatejuusto ja mausteet. Nosta kastike pois liedeltä.

Voitele piirakkavuoka. Painele jauhojen avulla vähän yli puolet taikinasta vuokaan. Pistele pohja ja ripottele pavut pohjalle. Kaada sieniseos papujen päälle ja ripottele lopuksi pinnalle juustoraaste. Kaaviloi loput taikinasta pyöreäksi levyksi ja kumoa se piirakalle kanneksi. Pistele kanteen reikiä ja voitele halutessasi munalla.
Paista 225 asteessa uunin alimmalla tasolla noin 30 minuuttia kunnes pinta on kullanruskea. Anna jäähtyä hiukan ja tarjoa vihreän salaatin kanssa.

Lähde: Kodin Kuvalehti 21/2009

Säälittävät muffinssit

Kävimme taannoin yhden kaverin kanssa keskustelua blogissa esitetyistä ruokahehkutuksista - eikö muka mikään koskaan epäonnistu? No, terveisiä vaan J: tässä mustikkamuffinssit suoraan meikän huippukeittiöstä. Ei onnistuneet, ei. Tarttuivat paperiin, valuttivat rasvat pellille ja olivat sitten vielä pahojakin. Ainoa hyvä puoli näissä oli, että ihan nätisti värinsä puolesta sointuvat uuteen violettiin lakanaani, jonka näette taustalla kuivumassa.

No, kohti uusia seikkailuja sitten vaan.

Vielä vähän joulua

Joulusta on toki yli jo viikko, mutta kun loma jatkuu, palaan aiheeseen vielä hetkeksi. Tänäkään vuonna en saanut pukinkonttiin kovin paljon itsetehtyjä lahjoja, mutta jotain sentään.

Äiti toivoi pitkänpitkiä villasukkia lämmittämään jalkoja, ja sellaiset saikin. Lankana oli tummanharmaa Nalle ja malli (eli käytännössä kavennukset) omasta päästä. Isän sukat valmistuivat vaaleammasta Nallesta, ja niihin mallia hain Sukkasillaan-kirjasta. Malli on nimeltään Pentti (hauska!), mutta sitä jouduin kyllä reippaasti kaventamaan, kun meinasi väkisinkin tulla melkoisen kookas ilmestys sukasta. Ja iso se on nytkin. Kirjasta tykkään kovasti, ja siellä on monia muitakin malleja, jotka toivottavasti saan aikaiseksi.



Kuvasin sukat samassa paikassa kuin viime vuonna. Huomaan oppineeni jotain uutta vuoden aikana, sillä jo vain sukka muotoutuu äkkiä, enkä kammoksu niitä sivureikiäkään. Kun ne nostaa puikolle kiertäen, ei reikää jääkään, hahaa.

Siskon pakettiin sujahtivat Mario-myssy, lapaset ja Baktus-huivi. Myssy ja lapaset ovat Novitan Isoveli-lankaa ja huiviin meni kaksi kerää Novitan Rosen mohair -lankaa, puikot nro 4. (Olisivat hyvin voineet olla hyvin vitosetkin.)

Virkatuista kukista kiitos Handepandelle! Mitä tästä opimme? No ainakin sen, että kannattaa avata suunsa oikeassa paikassa (kommenttiboksissa) oikeaan aikaan!





Ensi vuonna sitten toivottavasti enemmän itsetehtyjä lahjoja!