Ite tein: pinaattipestoa!

Kesällä ei jaksa eikä ehdi kokkailla pitemmän kaavan kautta, ja ainakin meillä ruokapöydässä on varsin yksinkertaisia aterioita. Eilen tein pestoa pastan kaveriksi. 

Pinaatit takapihan yhteisestä viljelylaatikosta ja kaveriksi pinjansiemeniä, öljyä, valkosipulia ja oliiviöljyä. Maukasta tuli! Ja kokki saa olla tyytyväinen, kun kaksivuotiaskin kiljahti: "Tosi hyvää!". Ihan joka aterialla ei tuota lausetta valitettavasti kuulla...

Kaksivuotiaskin kommentoi tätä tosi hyväksi. Tiedä sitten, paljonko kuvan muumilusikalla oli osuutta asiaan.

Ohjeen löysin Googlen avulla, joka vei minut Matfabriken!-blogiin. Sellaisenaan sen sitten käytinkin. 

Pinaattipesto

150 gr pinaattia (itse kyllä otin puskasta suurpiirteisesti ison kourallisen pinaattia)

2 valkosipulinkynttä

0,75 dl pinjansiemeniä

0,5 dl oliiviöljyä

40 g parmesania

2-3 rkl pinaatin keitinlientä

suolaa 

pippuria

sitruunamehua (meillä ei ollut, mutta hyvää tuli ilmankin)

Keitä pinaatinlehtiä muutama minuuttia ja valuta ylimääräinen vesi pois siivilän avulla. Paahda pinjansiemenet kullanruskeiksi kuivalla kuumalla pannulla. Viipaloi valkosipulinkynnet, lisää pannuun tilkka oliiviöljyä ja paista siemeniä, valkosipulia ja pinaattia hetki. Raasta juusto. Sekoita pinaatti-siemenseos, juusto ja öljy sauvasekoittimella tahnaksi. Lisää tarvittaessa hieman keitinlientä, jotta pesto notkistuu. Mausta suolalla ja pippurilla ja sitruunamehulla. Nam!

Meillä pesto tarjoiltiin pastan, lohen ja tomaattien kanssa. Hyvää kesäruokaa! Ja niin helppoa kuin peston tekeminen itse onkin, kokeilin tätä vasta ensimmäistä kertaa. Oho. No ei jää viimeiseksi. Nii-in paljon parempaa kuin kaupan pesto!

Kesäkääryleitä ja pähkinä-kookossoosia

Kaikki maailman ihmiset ovat tietenkin tehneet jo kevät- tai kesäkääryleitä aikapäiviä sitten (Jytiskin moneen otteeseen), mutta minä sain aikaiseksi vasta nyt. Kääryleet tulivat mieleeni, kun yritin keksiä jotain kesäistä ja kevyttä tarjottavaa kaverille, joka tuli kyläilemään ennen työvuoroon menoa. Eikä tarvinnut valintaa katua, sillä kääryleet olivat mahottoman hyviä! Rullien pyörittely ei jääne viimeiseksi kerraksi (semminkin, kun kaappiin jäi aika pino noita riisipapereita), oli se sen verran helppoa ja kivaa puuhaa. Rullat soveltuvat myös kätevästi monenlaiseen ruokavalioon.

Tein kääryleet pitkälti Chocochilin ohjeen mukaan. Riisipaperin sisään upposi porkkanaa, avokadoa, riisinuudeleita, pinaattia, savutofua, korianteria ja minttua. Riisipaperin käsittely alkoi sujua ihan kivasti, kun hommaan sai muutaman harjoituskappaleen jälkeen vähän tuntumaa. Ei näistä nyt mitään muotovalioita tullut, mutta makuhan se tärkein...

Kääryleille Chocochilin ohjeella tekemäni dippisoosi oli pähkinän ja kookoksen ystävälle varsin herkkua. Sooseja voisi olla monenlaista, ja tämä on varmaan sieltä tuhdimmasta päästä. Se ei oikeastaan haitannut, kun muutenhan nämä ovat vallan kevyttä syötävää. Uppopaistettujen versioiden kanssa yhdistelmä voisi olla vähän liikaa!

Kastike kesäkääryleille

2 rkl makeuttamatonta maapähkinävoita
2 rkl kookosmaitoa
2 rkl Ketjap manis -soijakastiketta
Chilikastiketta maun mukaan
1/2 limen mehu
vettä (tarvittaessa)
suolaa (tarvittaessa)

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Dippaile!

Raparperipasta

Tänä raparperikautena olen varsia maasta kiskoessani mietiskellyt raparperin käyttöä suolaisissa ruoissa. Siis tokihan raparperi on mainio piirakka- ja kiisseliainesosa, mutta let's face it, se on vihannes, joten kai sitä nyt voi käyttää vihanneksen tavoin? Raparperin hapokkuus johtaa ainakin omissa mielleyhtymissä suolaisista ruoista puhuttaessa ajatukset sitruunamaiseen kirpeyteen ja makumaailmoihin, ja rohkaisevasti ainakin makeankirpeitä chutney-reseptejä on raparperille viime vuosina näkynytkin (esmes).

Kuka ties mistä mielenliikkeestä johtuen ensimmäisenä raparperiruokana piti kuitenkin yrittää tehdä raparperipastaa. Kun onhan sitruunapastaakin.



Ohje on nerokkaasti osattu yhdistellä kahdesta ensimmäisestä (1, 2) "rhubarb pasta" -googlauksen tuottamasta reseptistä.

Raparperipasta

Klöntti (2-3 rkl) voita
3 kevätsipulia varsineen
4 ohutta raparperinvartta
(1 valkosipulin kynsi, ei ollut mutta laittaisin)
1 dl kuivaa valkoviiniä
1 kourallinen basilikan lehtiä
1 dl pinjansiemeniä
3-4 rkl sokeria
suolaa
mustapippuria
reilusti parmesaania raastettuna

Pastaa ohjeen mukaan keitettynä (tuore tagliatelle sopisi hyvin)

Paahda pinjansiemeniä kuumalla pannulla kunnes saavat hieman väriä, siirrä siemenet syrjään odottamaan. Sulata voi pannulla ja kuullota sipulia ja raparperia minuutin verran. Kaada sekaan valkoviini ja anna poreilla, mausta suolalla, sokerilla ja mustapippurilla (jos suuri sokerin määrä ihmetyttää niin raparperin happo vaatii mielestäni reilusti sokeria että maku pehmenee - lisää ruokalusikallinen kerrallaan ja maistele). Painele kypsymisen aikana raparperia puulastalla tms. mössöksi. Lisää lopuksi basilikan lehdet silputtuna. Sekoita kastike keitetyn pastan sekaan ja tarjoile pinjansiementen ja parmesaanin kera.



Yllättävän hyvin raparperi toimii pastakastikkeessa! Pieni kesäflunssa haittaa tällä hetkellä makujen täyttä arvostamista mutta kyllä tätä kehtaa syödä. Pieni aaninki on että maut paranisivat vielä tasoittuessaan, joten uudelleenlämmitystä odotetaan jo innolla!

Kardemummalohi

Sain ruokaseuraa Kädenvääntöä-blogin Pitkästä. Työnjako oli seuraavanlainen: minä teen jotain kalajuttua ja jälkkäriä, Pitkä tuo leipää ja lisukkeita. Kalajutuksi valikoitui mainiosta Pipsan keittiössä -keittokirjasta bongattu kardemummalohi, joka teki vaikutuksen helppoudellaan. Ja mielenkiintoisella makuyhdistelmällään: vaahterasiirappia ja savupaprikaa. 

Lopputulos oli varsin veikeä. Potkua pippurista, syvyyttä paprikasta ja makeutta siirapista. Ja ihan naurettavan helppo. Pidimme!

                                  Oli niin kiire päästä maistamaan, että tällainen kuva oli sitten vaan itse kalasta tallella.

Kardemummalohi (neljälle)
(Ohje: Pipsan keittiössä s. 81)

4x n.150g lohifilettä
1 luomusitruuna

Kastike:
1 dl vaahterasiirappia
1 tl savupaprikajauhetta
2 tl jauhettua kardemummaa
1 tl suolaa
1 tl cayennepippuria

Sekoita kastikkeen ainekset kipossa. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Voitele lohifileet kastikkeella ja kypsennä uunissa tai grillissä noin 10 minuuttia. Purista lohen pälle hieman sitruunaa ja tarjoile.


Lisukkeena oli mitäs muuta kuin hittileipää! Vaivaamaton leipä oli tällä kertaa saanut sisuksiinsa siemeniä. Aina vaan mahtava leipä.

Ja tomaatti-avokado-herneenversosalaattia, limellä, öljyllä, suolalla ja pippurilla.

Jälkiruoka oli erikoinen vohvelirautakokeilu, josta ei tallentunut kuvia. Palaan asiaan kunhan tuotekehittely on edennyt sellaiselle tasolle, että on jotain suositeltavaa. Kiitos vaan Hannalle vohvelirautalainasta, olen tunkenut sinne kokeilumielessä vähän sitä sun tätä. Heh. Mutta rauta voi hyvin!

Yhdessä kokkailu, maailman parasta ajanviettoa. Heti yhdessä syömisen jälkeen.

Lime-savupaprika-tofupihvit

Tofu for Two oli blogi jota luin säännöllisesti blogin aktiiviaikoina - se on jäänyt mieleenä yhtenä parhaista kasvisruoka-/vegaaniblogeista evah. Sieltä on nyysitty resepti ihaniin lime-savupaprika-tofupihveihin, joita teen edelleenkin silloin tällöin. (Tosin nyt kun vilkaisin tuon reseptin niin olen vesittänyt sitä aika lailla vuosien varrella. Oikeastaan olen muistanut reseptistä vain juuri ne savupaprikan ja limen - ja kyllä, olen jossain vaiheessa ihan oikeasti lukenut reseptin enkä vain katsonut reseptin nimeä...) Itse asiassa tämä on resepti joka on tutustuttanut minut savupaprikajauheeseen. Enkä siltä tieltä ole sen koommin poikennut.



Tässä nyt pihvit sellaisena kuin itse viimeksi väsäsin. Tofusta johtuva pehmeä rakenne toimii mielestäni parhaiten esim. pitaleivän täytteenä tai rapsakan salaatin seurana.

Lime-savupaprika-tofupihvit

1 pkt (270g) savutofua
2 tl harissatahnaa
1 tl inkivääritahnaa
1 valkosipulin kynsi
1 limen mehu ja raastettu kuori
0.5 tl savupaprikajauhetta
1 puntti tuoretta korianteria
0.5 punttia tuoretta persiljaa
1 raastettu porkkana
reilu kourallinen cashew-pähkinöitä pilkottuna
1 kananmuna
3 rkl korppujauhoa
suolaa
mustapippuria
(hunajaa olisin laittanut kanssa jos olisi tullut mieleen)

Murenna tofu käsin mössöksi ja yhdistä mausteet ja pilkotut tuoremausteet. (Soseuta jos siltä tuntuu.) Heitä mukaan porkkanaraaste, cawhew't, kananmuna ja korppujauho ja sekoita. Mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla. Anna seisoa jääkaapissa vähintään puolisen tuntia. Paista pannulla tai uunissa.

Seuraksi fiiliksen mukaan yhdisteltävää tahinitahnaa jonka olen blogannut ehkä ennenkin mutta kun en heti löytänyt niin menköön nyt:

Tahinitahna

tahinia ja vettä suhteessa 50/50
sitruunamehua
valkosipulin kynsi
tuoretta persiljaa
hunajaa
suolaa
pippuria

Ja ei kun sauvasekoittimella sekaisin vaan.

Joulukalenterin luukku 17: Pikkujoulut

Niin kauan kuin olemassa on ollut Herkku ja Koukku, olemme myös järjestäneet pikkujoulut. Viiden vuoden aikana juhlan toteututus on jonkin verran vaihdellut, mutta pysyvää on ollut herkuista notkuva pöytä. Niin tälläkin kertaa.

Kaikkia reseptejä en edes yritä kirjoittaa tähän, hyvä kuin muistan menun. Mutta suurin piirtein tällainen oli nyyttäripöytämme tänä vuonna.

Pikkujoulumenu sisälsi ainakin seuraavia ruokia:
- sienisalaattia
- thai-henkistä salaattia, jossa oli myös punajuurta ja kvinoaa
- vihersalaattia, jossa oli appelsiinia, macadamia-pähkinöitä ja granaattiomenoita
- ainakin kolmea erilaista pasteijaa
- Chocochilin huippuhyvä Shepherd´s pie linsseistä (ilman selleriä)
- helppo ja nopea viikunaleipä (ohje kirjasta Leivo itse hyvää leipää)

Jälkiruokapuolella naposteltiin muun muassa:
- suklaapähkinöitä
- ihanan kuohkeita omena-tuorejuustopullia (vegaanistettuna)
- bataattisuklaakakkua

Juhlajuoma oli muun muassa kuplivaa, mutta yhden vinkin haluamme ehdottomasti jakaa. Jo vuosia sitten, ennen kuin koko Herkkua ja Koukkua taisi olla olemassakaan, keksimme tällä samalla kaveriporukalla mainion joulunalusdrinkin: karvapiparin! Siihen tulee loraus Becherovkaa ja loput Tonicia. Yhdistelmä on karvas ja piparinen, siitä nimi. Suosittelemme maistamaan!

Ja oli meillä pukkikin, joka jakoi hienoja kierrätyslahjoja kaikille niille, jotka olivat olleet kilttejä. Luonnollisesti paketin saivat kaikki. Kierrätyslahja on hyvä tapa antaa eteenpäin jo kotoa löytyvä lahja, jota ei itse enää tarvitse. Omasta paketistani löytyi muun muassa supertyylikkäitä piparkakkumuotteja vuosikymmenien takaa sekä ihanat suklaalusikat, nam!

Kesken iltaa teemaa hieman muutettiin, koska seurueessamme oli yksi, joka oli karannut salaa naimisiin. Pitihän ne polttarit järjestää, vaikka sitten jälkijunassa! Askarteluhengessä edettiin, tässä pari esimerkkiä.

Onnea vielä asianosaisille! Teillä on tänä vuonna ainakin huiput joulukoristeet! Kaikille kerholaisille kiitos kivasta illasta ja Hannalle vielä kiitos kuvista. Olispa jo ensi vuoden pikkujoulut!

EDIT: Juhlien soundtrack meinasi unohtua (yritin aktiivisesti unohtaa), mutta Ellu onneksi muistutti. Kuunnelkaa itse, mutta muistakaa, että teitä on varoitettu!

Omenareseptejä

Kävin äidin luona omenavarkaissa. Tai noh, pikemminkin vastasin "hukun omenoihin" -hätähuutoon. Hesari oli oivallisesti koostanut kaikille hukkuville parhaita omenareseptejä. Tästä innostuneena, päätin minäkin pistää nippuun muutamia hyväksi havaittuja omenansijoituspaikkoja.

Omenateeleivät, viikonloppuaamun pelastajat.

Omenakuskus, veikeä yllättäjä!

Omena-taatelipiirakka. Edelleen paras omenapiirakka, jota olen koskaan tehnyt. Ja syönyt.

Omenasose ja minttu-mascarponevaahto. Juhlava jälkkäri nopeasti ja helposti.
 

 

Tai sitten vaan pistää ohuiksi viipaleiksi, pistää roikkumaan pyykkinaruviritelmiin ja antaa kuivua.

Hyviä omenakokkauksia kaikille ja loppuun vielä muistutus että syyskuun ruokahaasteen äänestys on käynnistynyt, meikän bataatti-suklaakakkukin mukana kisassa!

Paniikkipasta ja muita herkkuja

Kevään hiippaillessa kotinurkille alkaa multapeukaloita kutkuttaa. Ekskursio kasvimaakollektiivimme yhteispalstalle on jo käynyt mielessä, mutta ehkä maltan vielä vähän odotella. Mutta siellä lumipeitteen alla raparperit alkavat varmaan jo miettimään heräilemistä!



Eilen kokoonnuimme vuoden ensimmäiseen kasvimaapalaveriin keskustelemaan kesän suunnitelmista. Olin lupautunut houstaamaan tapaamista mutta valmistelut jäivät hieman viime tippaan: kolme tuntia ennen vieraiden saapumista aloin töissä ennen kauppaanlähtöä nopeasti guuglailemaan reseptejä kolmen ruokalajin illalliseen. Kuulkaa onneksi on olemassa näitä blogeja ja intternetti! Miten sitä ennen oikein selvittiin.



Vaikka kiire tulikin, ystäville kokkaaminen (ja yhdessä kokkaaminen) on kyllä aina hauskaa! Jotenkin ruoanlaiton ilot unohtaa siinä vaiheessa kun on kaksi viikkoa kasannut ruokavalionsa tähteistä joita sattuu kaapista löytymään. Kun eihän se reseptien noudattaminen ja parempien raaka-aineiden käyttö kuitenkaan lopulta ole kovin ylivoimaista.

Alkusalaattina tomaatti-mozzarellasalaatti ciabattan kera.



Pääruokana paniikkipastaksi nimeämäni Pastanjauhajien reseptistä kaupassa muistelluista aineksista kasattu pasta primavera. Nopeaa ja hyvää, kiitos reseptistä!



Jälkiruokana Jytikseltä napattu juustokakku pienin muunteluin (täytteessä 2 dl kermaa + 200 g philadelphiaa + 100 g mascarponea + 1 dl tomusokeria + vaniljaa + 1 rkl cointreauta). Kuulkaa tämä oli niin hyvää että taju lähti ja järki siinä samalla. Jäähdytin sitä vaivaiset kaksi tuntia enkä vieläkään ymmärrä miten kakku voi pysyä leikatessa kasassa noilla aineksilla.

Lisukkeena marinoituja mansikoita.



Marinoidut mansikat
500 g pakastemansikoita
4 rkl cointreau-likööriä
2 rkl sokeria

Sulata mansikat ja valuta sulamisvedet pois (itse sulatin siivilässä kiehuvan kattilan höyryissä, hyvä tuli). Nakkaa sekaan likööri ja sokeri, sekoita ja anna marinoitua pari tuntia.

Kokatkaahan yhdessä!

Kuoharin mentävä risotto

Vaalihuuma nousi sunnuntai-iltana siihen malliin, että olihan se kuohari korkattava. Arkena sitten mietittiin, mitä loppupullolle tehtäisiin. Naapuri onneksi valisti, että sen voi piilottaa risottoon. Ja näin tehtiin. Tuloksena aivan oiva kasvisrisotto, johon päätyi mm. omena ja pakasteherneitä (operaatio pakastimen tyhjennys etenee!)

Omena-hernerisotto

2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
voita
1 omena
pakasteherneitä (noin 150 g)
3 dl risottoriisiä
2 dl kuohuviiniä
7-9 kasvislientä
voita
loraus kermaa
parmesanraastetta (vajaa 2 dl tai vähemmänkin)
suolaa
mustapippuria
persiljaa

Kuullota sipulit voissa. Lisää omena ja herneet ja freesaa vielä hetki. Lisää risottoriisi ja kuullota läpinäkyväksi. Lisää kuohari ja anna haihtua puolet. Lisää vettä vähitellen. Tuo 7-9 dl on ihan summittainen arvio. Itse laitoin niin kauan kun tuntui nestettä imevän. Riisiä ei kannata keittää liian kypsäksi, vaan jättää hieman pureskelun tuntua. Mutta ei liikaa tietenkään! Lisää reipas loraus kermaa ja lopuksi mausteet, parmesan ja persilja. Syö!

Olipa hyvää! Ei tosin mitään terveysruokaa... Aloitetaanpa se keveämpi ja terveellisempi ruokavalio sitten huomenna. Joo joo.

Joulukalenterin luukku 1

Tip tap, tip tap! Nyt on kuulkaas jälleen aika avata Herkun ja Koukun joulukalenteri - jo neljättä kertaa. Täytyy sanoa, että kun väänsin ihkaensimmäistä luukkua vuonna 2008 en olisi mitenkään osannut kuvitella tekeväni sitä vielä 2011. Mutta täälläpä ollaan, entistä ehompana!

Tänä vuonna kalenterilla on ihan oma jouluinen ilmeensä. Ken ei vielä huomannut, niin kiinnittäkää katseenne blogin logoon. En kertonut tästä edes meidän blogin tytöille, mutta toivottavasti tämä ylläri eli uusi ilme kelpaa myös teille. Kiitoksia (tai kritiikkiä!) ei kannata tähän suuntaan heitellä, sillä ne kuuluvat asuintoverilleni. (Hän on kehittänyt myös sen alkuperäisen logon.) Kiitos ihana!

Jouluilmeestä tykkään, mutta tämän oman ensimmäisen jouluväkerryksen visuaalinen ilme eri kaliiperia. Ei, se ei ole jouluinen pyttipannu, vaikka siltä näyttääkin.

 Kyseessä ovat nimittäin jouluiset juurekset eli ihan eri asia, hih. Ohjeen löysin Kauneus&Terveys-lehden nettisivuilta. Simppeleihin, mutta aah, niin ihaniin uunijuureksiin saa jouluisen twistin vaikkapa näin:

Jouluiset juurekset (ohjeessa luki että neljälle, mutta pääruokana sanoisin, että reilu kaksi annosta)

3 porkkanaa
2 palsternakkaa
1 pieni lanttu
1 iso punasipuli
1 dl öljyä
½ dl juoksevaa hunajaa
1 tl suolaa
½ tl neilikkaa
1 tl inkivääriä
½–1 tl rouhittua mustapippuria

Pese ja kuori kaikki juurekset. Leikkaa juurekset tasakokoisiksi (noin 2,5 x 2,5 cm) lohkoiksi. Älä poista sipulin kantaa vaan leikkaa se lohkoiksi niin, että rakenne pysyy kasassa kannasta.

Sekoita öljy, hunaja, suola, neilikka, inkivääri ja pippuri keskenään suuressa kulhossa. Lisää lohkotut juurekset kulhoon kastikkeen joukkoon ja sekoita. Anna mausteiden vetäytyä 1–2 tuntia.

Kaada juurekset leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paahda kypsiksi 225 asteisessa uunissa noin 30–40 minuuttia.

(Lähde: Kotimaiset kasvikset)

Ja vaikka kuvassa näyttääkin pyttipannumössöltä keltaisessa keinovalossa, niin maussa ei ollut kerrassaan mitään vikaa! Juuresten kannatti antaa maustua jääkaapissa ennen kypsentämistä. Jouluiset maut pääsivät hyvin esille.

Että nyt on sitten ensimmäinen luukku auki. Jännityksellä odotan, mitä muista luukuista paljastuu! Odotellessa voi käydä kurkkimassa vaikka niitä vanhoja.

Munakoiso-ohracurry

 

 Kuten taisin jo aiemminkin todeta, kokkailuinto on ollut kateissa. Oltiin jo tilaamassa pizzaa kun heräsi ajatus currysta. Muistelin että kaapista löytyy munakoiso ja kookosmaitoa, siinähän on jo hyvä pohja. Löytyipä kaapista myös ohraa, josta tulikin maukasta kun se imaisi kookosta ja mausteet itseensä. Ohessa valmistui myös naan-leivät, vanhalla hyvällä ohjeella. Kyllä tämä setti sen pizzan päihitti.

Munakoiso-ohracurry (kahdelle)

1 iso munakoiso

3 porkkanaa

1 sipuli

1 tlk kookosmaitoa

1,5 dl ohraa

oliiviöljyä

valkosipuli- inkivääri- ja currytahnaa

garam masalaa

kurkumaa

jeeraa

suolaa

pippuria

Pilko ja itketä munakoiso. Laita ohra kiehumaan suolalla maustettuun veteen, anna kiehua 10 minuuttia, valuta. Kuumenna öljy pannulla ja lisää tahnat (n. 1 tl jokaista) ja mausteita ja sekoittele. Lisää silputtu sipuli, pilkotut porkkanat ja munakoiso pannulle. Paistele kunnes ovat imaisseet mausteet ja porkkanat ovat pehmenneet sekä munakoiso alkaa tuntua kypsältä. Lisää kookoskerma ja ohrat pannulle. Anna hautua kannen alla reilun vartin verran. Maista ja mausta lisää tarvittaessa. Tarjoile naan-leivän kanssa.

Omat naan-leipäset meinasivat kärvähtää. Nää on niin nopeita. Ja älyttömän helppoja.

Ruskaretki

Viime viikonloppuna vietin ihanan viikonlopun mökillä kaveritapaamisen merkeissä. Sää sattui olemaan mahtavan syksyinen ja aurinkoinen, ja ruskakin parhaimmillaan.

Vanhempien porstuassa oli odottelemassa kasvimaan satoa: järjettömän isoja kurpitsoita ja kesäkurpitsoita. Lisäksi mullasta käytiin vielä kiskomassa (edelleen järjettömän isoja) punajuuria ja porkkanoita. Eipä tarvinnut käydä kaupassa!

Punajuurista tehtiin punajuuri-kookospataa. Sanna-ystävä oli kyseistä pataa tarjoillut kerran aikaisemmin vuosia sitten, ja se oli jäänyt mieleeni erityisen herkullisena. Enkä muistanut väärin, herkullista se oli taas! Reseptin alkuperä ei ole enää muistissa, mutta onneksi se on turvassa Sannan reseptikirjassa.

Pähkinäiset kookospunajuuret

1 rkl seesamiöljyä
1 tl juustokuminaa
1 tl chilijauhetta
4 kuorittua punajuurta lohkoina
1 1/2 dl (=n. 100g) cashewpähkinöitä
1 tl sokeria
1 tl suolaa
2 rkl limetin mehua
4 dl kookosmaitoa
1 ruukku rucolaa

Kuullota mausteita hetki öljyssä. Lisää sekaan punajuuret ja jatka kuullotusta. Lisää limetin mehu ja kookosmaito ja hauduttele kunnes punajuuret ovat kypsiä, eli noin tunti. Lisää pähkinät. Tarjoile rucolan ja vaikkapas riisin tai quinoan kera.

Jälkkäriksi leivoin punajuuri-suklaakakkua, mutta siitä tuli niin kamala ja kuminen, että kyseinen räpellys voidaan unohtaa. Potentiaalia kyllä oli sen verran, että kokeiluihin kyseisen makukombon suhteen täytyy vielä palata.

Kaakkupettymyksen jälkimainingeissa leivoin sitten vielä kesäkurpitsa-kardemummakakkua, ja se onneksi onnistui paremmin: makea oli ja kardemumma maistui vahvasti. Tämä kakku katosi parempiin suihin sen verran nopeasti, että Kamomillan konditoriasta löytyvää reseptiä voi suositella. Tein reseptin puolikkaana, ja paistoin pellin sijaan kakkuvuoassa.

Kardemummainen kesäkurpitsakakku

1 dl vettä
2 dl öljyä
4 dl sokeria (3 dl riittää myös)
4 dl raastettua kesäkurpitsaa
1 tl vaniljajauhetta
1 tl suolaa
2 tl kardemummaa
7 dl vehnäjauhoja
0,5 tl ruokasoodaa
0,25 tl leivinjauhetta

Laita uuni kuumenemaan 170 °C:en ja vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Yhdistä vesi, öljy, sokeri, hienolla terällä raastettu kesäkurpitsa, vanilja, suola ja kardemumma ja sekoita. Sekoita ensin toisessa kulhossa vehnäjauhot, ruokasooda ja leivinjauhe ja yhdistä ne sitten märkien aineiden joukkoon. Sekoita nopeasti tasaiseksi. Kaada taikina uunipellille ja levitä tasaiseksi kerrokseksi. Paista esilämmitetyssä uunissa 30 minuuttia eli kunnes kakun pinta on saanut kauniin värin ja kakku on sisältä kypsä. Anna jäähtyä, leikkaa annospaloiksi ja tarjoile.

Suuri kiitos vielä kavereille viikonloppuseurasta. Toivottavasti nähään pian taas!

Koko sunnuntai köökissä

Kesäloman loppumisen jälkeen en ole tainnut tehdä kertaakaan kunnolla ruokaa. Jep jep, kaurapuurolla, marjasmoothieilla ja työpaikan ja lähiravintoloiden lounastarjoomuksilla on pysytelty hengissä - aika säälittävää, tiedetään. Mutta kun sunnuntaiksi oli kutsuttu ruokavieraita, muuttui tilanne kertaheitolla, ja päädyin viettämään hellan äärellä aika monta tuntia. Valinta oli toki oma, onhan sitä vähän nopeampiakin ruokalajeja olemassa kuin intialaiset padat. Mutta kun niitä teki mieli!

Ohjeet nappasin oikeastaan kaikki Garam masala -blogista, josta löytyy mainioita ohjeita intialaiseen kasvisruokaan. Osaan resepteistä olin oikein tyytyväinen sellaisenaan, osa tuntui intialaisravintoloiden annoksiin verrattuna vähän terveysversioilta. Ehkä sitä ei vain kotona kehtaa ruoanlaitossa käyttää yhtä paljoa rasvaa kuin ravintoloissa.

Naan-leivät tein tällä ohjeella. Paistoin kyllä kauemmin kuin 5 minuuttia (ehkä kymmenen) ja silti tuntui, että leivät jäivät sisältä hieman huonosti paistuneiksi. Maussa ei kuitenkaan valittamista! Käytin leipomisessa maustamatonta soijajukurttia, voin sijasta öljyä sekä korvasin miltei puolet jauhoista täysjyvävehnäjauhoilla.

Sen sijaan Channa masala, eli kikhernekastike, oli kaiken hauduttelun väärti. Okei, vielä parempaa se olisi varmasti ollut, jos olisin löytänyt kaupasta amchooria ja asafoetidaa, mutta enpä ruvennut Prismassa edes kyselemään. Hämeentiellä olisi saattanut onnistaa, jos sinne asti olisin ehtinyt.

Aloo gobhi, eli peruna-kukkakaalipata, oli sitten se vähän liian terveellisen makuinen. Tai ehkä tein jotain väärin: keitin vihannekset liian kypsiksi tai lisäsin pataan liikaa vettä. Joka tapauksessa pata oli hyvää, ja kukkakaalit nyt ovat tähän aikaan vuodesta muutenkin parhaimmillaan. Mutta ehkä ensi kerralla testaan tälle ruoalle jotain muuta reseptiä.

Intialaisella aterialla täytyy tietenkin tarjoilla myös dalia, eli linssikastiketta. Käytin keltaisten linssien sijaan kokonaisia punaisia linssejä (vedoten jälleen Prisman tarjontaan), mutta ei se nyt niin kovin menoa haitannut. (Huomatkaa muuten myös joka ainoan ruokalain päällä koristeena oleva korianteritupsautus. Niiiin luovaa.)

Kastikkeiden lisäksi pöytään katettiin basmatiriisiä, soijajukurttiin tehtyä kurkkuraitaa sekä intialaista salaattia. Kyllähän näistä maha tuli täyteen. Saa vain nähdä, missä vaiheessa ensi viikkoa samojen ruokien syöminen rupeaa kyllästyttämään. Veikkaan nimittäin, että omat rajat tulevat vastaan ennemmin kuin nämä ruoat loppuvat.

Uusi tuttavuus: kesäkurpitsan kukka

Saatiin kesällä parvekkeelle kesäkurpitsan taimi. Olin ihan varma ettei siitä mitään tule, mutta kappas, nuupahtanut taimi alkoikin rönsyillä ulos laatikostaan ja sitten alkoi ilmestyä näitä keltaisia kaunokaisia. Itse olin ehkä enemmän odottanut saavani kesäkurpitsan, mutta muistelin että kukkiakin voi syödä, joten elokuun Uusi tuttavuus oli sillä selvä.

Toteutus hieman jännitti niin päätin tutustua asiaan ensin Italiassa (reissusta lisää myöhemmin), jossa kesäkurpitsan kukat tulevat vastaan melkein jokaisen ravintolan listalla. Ja kaupassa.

Ravintoloissa yleensä kesäkurpitsan kukat olivat tarjolla alkupalana tai lisukkeena, friteerattuina.

Täytyy sanoa että hieman petyin makuun. Tai siis itse kukka oli aika mauton. En tiedä onko niissä eroja mutta lähinnä frittitaikina ainakin tässä annoksessa maistui. Netissä kun guuglailin reseptejä, monessa kukat oli täytetty yrteillä ja juustolla, vaikutti hauskalta idealta. Ja ehkä kesäkurpitsan kukissa enemmän kiehtookin sen hyödyntäminen eri keinoin kuin itse kukan maku. Mutta mielenkiintoinen tuttavuus toden totta.

Omat kukat olivat ehtineet nuupahtaa reissun aikana, lohdutukseksi tehtiin muista parvekkeen antimista (ja kaupasta haetusta kesäkurpitsasta) valepastaa joka oli sen verran hyvää että ohje tulee tässä.

Kesäkurpitsapaistos pannulla

1 kesäkurpitsa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
kirsikkatomaatteja pari kourallista
1 pallo mozzarellaa
tuoretta pinaattia
tuoretta basilikaa
loraus valkoviiniä
oliiviöljyä
suolaa, pippuria

Viipaloi kesäkurpitsa juustohöylällä pitkiksi, ohuiksi siivuiksi. Pilko sipulit, halkaise tomaatit. Kuullota sipuleita oliiviöljyssä kunnes muuttuvat läpikuultaviksi. Lisää kesäkurpitsasuikaleet ja paistele kunnes liiat nesteet ovat haihtuneet. Lisää pannulle loraus valkoviiniä, tomaatit, pinaatin lehdet ja hämmentele tovi. Lisää viimeisenä pilkottu basilika ja kuutioitu mozzarella. Mausta suolalla ja pippurilla.

Liemi oli niin hyvää että lautanen piti nuolla lopuksi.

Uusi tuttavuus: tiikerirapu (ja yksi hyvä yleispätevä marinadi)

Tämän kuun uusi tuttavuus valikoitui vallitsevan grillausinnon myötävaikutuksesta. Grillatut kasvikset ja halloumi ovat taivaallista tavaraa mutta tällä kertaa halusin testata jotain uutta. Ja siis olen tiikerirapuja syönyt ennenkin, mutta en koskaan valmistanut itse, joten sopivat projektiini mainiosti. Ja vartaaseen.

Ravut hankin pakastealtaasta, kuorellisina ja kypsentämättöminä.

Marinadi, joka kehittyi pitkälti kaapin perukoilla nököttävistä öljyistä ja tahnoista, oli todella hyvä. Tätä suosittelen ehdottomasti myös kasviksille ja tofulle. Vahva, maukas, koostumus kohdillaan.

Itämainen marinadi vähän kaikelle
(200 g kuorellisia tiikerikatkarapuja)

4 rkl soijakastiketta
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl seesamiöljyä
2 rkl makeaa chilikastiketta
0,5 tl inkivääritahnaa
0,5 tl valkosipulitahnaa
lusikan kärjellinen chilitahnaa
2 tl hunajaa

Anna rapujen/kasvisten/tofun marinoitua muutamia tunteja, silloin tällöin sekoitellen. Ja marinoidut asiat vartaaseen, vartaat grilliin. Tiikerirapuja kypsennetään noin 3-4 minuuttia per puoli. Ja huom, nää kuorelliset eivät ole mitään treffiruokaa. Vaan käsillä syötävää ruokaa jossa naama, sormet ja lautanen ovat sotkussa. Mutta maku on sen arvoinen. Ja olin yllättynyt miten mehukkaita ravuista grillissä tulikaan.

Lisukkeena oli ruisnappeja sekä mainiota Stockalta saatavaa chili-rapuaiolia. Ja halusin myös tavallista aiolia dippailuun, mutta laiskotti, niin raastoin vaan valkosipulia majoneesiin.

Omjom. Jälkkärinä vesimelonia, jotain valuvan löysää ranskalaista juustoa jota juustotiskin setä suositteli hedelmien kanssa, hilloa ja vaaleaa näkkäriä.