Maukas lipstikkakeitto

Alussa oli litra lipstikkaa ja epäilys mitä tästä koivuvihdan makuisesta yrtistä voi saada aikaan. Aivan uusi tuttavuus minulle. Vieraita oli tulossa joten jotain täytyi keksiä.

Noin tuntia myöhemmin tilanne näytti tältä. Ja mieli oli huojentunut sillä keitto oli ihan tositosi hyvää. Lipstikassa on ihan oma, erikoinen makunsa, mutta erittäin hyvä sellainen. Raakana en tykkää, mutta näin toimi mainiosti.

Tein keittoa ison annoksen, noin 12 hengelle. Suuren määrän takia muokkailin alkuperäistä reseptiä (kokkailuakotona.blogspot.fi), suunnilleen näin oma versioni meni:


Lipstikkakeitto
n. 7-8 dl lipstikkaa
9 sipulia
voita
n. 3 litraa vettä + 3 palaa kasvisfondia
mustapippurirouhetta
reilu puolikas paketti Koskenlaskijaa
noin 4 dl kermaa
5 rkl perunajauhoa vesitilkkaan sekoitettuna


Huuhtele, kuivaa ja silppua lipstikka.
Laita kattilaan reilu nokare voita. Silppua sipulit ja kuullota niitä voissa hetki. Lisää lipstikkasilppu ja kuullota vielä hetki. Lisää vesi ja liemifondit. Rouhaise mukaan mustapippuria. Hauduta keittoa puolisen tuntia. Lisää Koskenlaskijajuusto paloina ja kerma. Kiehauta ja soseuta. Suurusta perunajauholla. Anna kiehahtaa. Nauti, sillä keitto on erinomaista.

Keiton kaverina juotiin ystävän tekemää raparperimehua, mikä mahtava kesäjuoma.

Kuusenkerkkäsiirappi-omenamuffinssit

Saatiin lahjaksi purnukallinen kuusenkerkkäsiirappia. En ollut ennen sitä maistanut, mutta hyvältähän se maistui. En oikein keksinyt sille mitään innovatiivista käyttötarkoitusta (kaalilaatikkoa kokeilen vielä!), joten siirappia päätyi ensimmäiseksi muffinsseihin. 

Muffinssit ovat turvaleivonnaiseni: onnistuvat yleensä aina, ovat nopeita ja helppoja tehdä ja pakastaa, en tarvitse niiden tekemiseen enää reseptiä ja taikinaan voi aina upottaa kaikenlaiset marja-, suklaa-, hillo- ja muut herkkujämät. Hyviä tuli näistäkin, kuusenkerkkäsiirappi ja omena olivat aika toimiva yhdistelmä. Tällä kerralla kirjasin ainesosamäärätkin ylös, joten kerrankin saan muffinssireseptin oikein jakoonkin asti. 

Vinkkejä siirapin muistakin käyttötarkoituksista otetaan vastaan!

Kuusenkerkkäsiirappi-omenamuffinssit

14 kpl

4 dl vehnäjauhoja

1,5 dl fariinisokeria

1 tl leivinjauhetta

0,5 dl soodaa

1 tl vaniljasokeria

1/4 tl suolaa

1 dl öljyä

1 dl omenasosetta

1 dl omenamehua

1 dl kauramaitoa

0,5 d kuusenkerkkäsiirappia

pinnalle:

1 omena

kuusenkerkkäsiirappia

Sekoita kuivat aineet keskenään ja öljy, omenasose, omenamehu, maito ja siirappi keskenään. Lisää nesteet jauhoseokseen ja sekoita taikina tasaiseksi. Kuori ja pilko omena ohuiksi viipaleiksi. Jaa taikina muffinssivuokiin ja asettele muffinssien päälle omenaviipaleita. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Valuta muffinssien päälle kuusenkerkkäsiirappia ennen tarjoilua.

Puolalainen (aivan mahtava) kurkkukeitto

Witajcie!

Ruokamatka jatkuu ja kesäkuussa suunnataan jalkapallon EM-kisojen kunniaksi Puolaan! Kävin Puolassa toissakesänä ja maa yllätti minut täysin tarjoamalla huikean hyvää kasvisruokaa. Ajattelin aluksi että tekisin itse pierogeja, puolalaisia ravioleja, mutta sitten vastaan tuli tämä kurkkukeiton resepti. Muistan nähneeni tämän usealla ruokalistalla, mutta en koskaan tilannut. MIKSEN? Aivan törkeän hyvää. Testatkaa! Maistuu kesälle.

Alla oma sovellus Coffee & Vanilla -blogin reseptistä.

Puolalainen kurkkukeitto

1 litra kasvislientä
250g uusia perunoita
1 porkkana
1 palsternakka
1 pieni sipuli
1 valkosipulin kynsi
3 maustekurkkua
1 dl kermaa
suolaa, pippuria, kurkumaa
tuoretta tilliä

Raasta porkkana ja palsternakka isolla terällä. Kiehauta kasvisliemi ja lisää siihen 1 tl kurkumaa. Lisää pestyt, puolitetut uudet perunat sekä porkkana- ja palsternakkaraaste liemeen ja keitä 15 minuuttia.

Sillä aikaa sulata nokare voita paistinpannulla. Kuullota siinä silputtu sipuli sekä valkosipuli. Kuutioi maustekurkut ja lisää pannulle. Paista kunnes nesteet ovat hävinneet ja lisää kurkku-sipuli-seos kattilaan. Ota muutama desi lientä eri kippoon ja sekoita kerma siihen. Tämä kuulemma estää kerman saostumisen. Lisää kermaseos keittoon, anna kiehahtaa ja leikkaa reilusti tuoretta tilliä päälle. Maista ja lisää suolaa ja pippuria jos tarve. Valmis!

Keitto ei kyllä ole parasta kisakatsomoruokaa (läikkymisvaara, juu nou), mutta hyvää vaihtelua nachoille, joita mennyt kisojen aikana jotenkin ihan kamalasti. Mutta oivallista juhannusruokaa tämä on! Leppoisaa keskikesän juhlaa kaikille!

Coleslaw korianterilla

Jos keittiö näyttää tältä, mitä siellä on tehty?

No coleslaw-salaattia tietenkin. Sillä coleslaw ON kesän paras salaatti, kuten Jytiskin aiemmin hehkutteli. Tässä tulee kilpaileva resepti, kumpi mahtaa olla parempaa..?!
Ai juu, koska tämän hetken lempiyrttini on korianteri, lisäsin sitä myös tähän, sopi tosi hyvin.


Coleslaw
puolikas kesäkaali
2-3 porkkanaa
1 sipuli varsineen

Kastike:
1 dl majoneesia
0,5 dl kermaviiliä
2 rkl (omena)viinietikkaa
1 rkl sinappia
1 rkl sokeria
suolaa

Silppua vihannekset, sekoita kastike, kaikki sekaisin ja kaappiin vetäytymään. Parasta seuraavana päivänä.
Lähde: Mojo-kirja (Nurmi-Vahtera-Rantala)

Salaatti katosi talkoolaisten suihin. Heidän ansiostaan ulkorakennuksemme on nyt italianpunainen. Taas ollaan iso harppaus edetty tästä. Kiitos mahtaville apujoukoille!

Vohvelikankaan (mahdollinen) paluu

Muistatteko ala-asteen käsityötuntien ehdottoman suosikin, vohvelikankaan? Minä en muistanut ennen kuin vauva sai lahjaksi näin hienon pyyhkeen.

Mahottoman nätti! Ei liene sattumaa, että sen on taiteillut käsityönopettajana toimiva kaveri.

Äitin varastosta löytyi myös tämmöinen pussi, joka nimikirjaimista päätellen on Hannan tekosia.

Pussi on muistaakseni toiminut ala-asteella liikuntavaatteiden säilytyspussukkana. Vai keskeneräisten käsitöiden? Aika kiva väritys siinä joka tapauksessa! (Hanna, pussi odottaa mökillä, mikäli haluat nostalgisoida.)

Nyt sitten kovasti innostaisi ostaa palanen vohvelikangasta ja pujottaa parsinneulaan iloisen väristä lankaa. Mutta kun en oikein keksi mitään järkevää käyttöä tuleville epäilemättä todella hienoille tuotoksilleni! Keksittekö muita mahdollisuuksia kuin pyyhkeet ja pussukat?

Ps. Kahden suora -blogi ennustaa, että vohvelikangas on seuraava pärekori. Erittäin paljon mahdollista!

Paahdettu fenkoli-tomaattisalaatti

En ole aiemmin ollut mikään fenkolin suuri ystävä, mutta taannoin tekemäni fenkolisipsit muuttivat ystävyyssuhdettamme. Siksipä repäisin irti Me Naisissa jokin aika sitten olleen Marja Samulin Fenkoli-tomaattisalaatin ohjeen. Eikä ystävyyssuhde katkennut.

Fenkoli-tomaattisalaatti (neljälle)

3 fenkolia

150g kirsikkatomaatteja

100g rucolaa

1 dl mustia oliiveja

parmesanlastuja

kastike:

0,5 dl öljyä

1 sitruunan puristettu mehu

2 valkosipulinkynttä

puolikas ruukku basilikaa

puolikas ruukku persiljaa

ripaus chiliä

suolaa ja pippuria

Siisti fenkolit ja leikkaa lohkoiksi. Valmista kastike yhdistämällä ainekset pieneksi pilkottujen yrttien kanssa. Valele puolet kastikkeesta fenkolien päälle ja paahda 200 asteessa noin 15-20 minuuttia ja anna jäähtyä.

matkalla uuniin.

Halkaise kirsikkatomaatit, huuhtele ja kuivaa rucola, valuta oliivit. Yhdistä keskenään kaikki salaatin ainekset ja tarjoile lopun kastikkeen kanssa. Lohi sopi kivasti kaveriksi salaatille. Testimaistajana ollut äitikin tykkäsi, oikein maukasta. Ja jos äiti sanoo, niin sitten se on niin.

Raparperi-kinuskikeksit

Vielä vähän raparperista! Herkun ja Koukun Raisu tarjoili mulle yhtenä päivänä näitä keksejä ja piti testata itsekkin, oli niin hyvä idea tuo kinuskikastikkeen käyttö taikinassa. En mä ole tiennyt että valmiskastikkeet kestävät kuumennusta. Heti alkoi aivot hyrräämään, mihin kaikkeen kinuski- tai lakukastiketta voisikaan hyödyntää. Hyrryr.

Raparperi-kinuskikeksit (20 kpl)
(ohje Maku.fi)

200g voita
2dl sokeria
1 dl kinuskikastiketta
4 dl vehnäjauhoja
1,5 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
200g raparperia (laitoin 3 vartta)
1 rkl perunajauhoja

Vaahdota voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon kinuskikastike. Sekoita jauhot, hiutaleet ja leivinjauhe keskenään ja vaivaa käsin taikinaan. Viipaloi raparperit ja sekoita joukkoon perunajauhot. Sekoita käsin taikinan joukkoon.

Pyörittele taikina hyvin jauhotetulla leikkuulaudalla noin 30 cm:n pituiseksi tangoksi. Peitä kelmulla ja nosta jääkaappiin ainakin tunniksi. Viipaloi taikina 20 palaan ja nostele viipaleet pellille leivinpaperin päälle. Mä kyllä tein vaan ihan klönttejä pellille. Ja sitten ne vähän levisivät.

Paista raparperi-kinuskikeksejä 200-asteisen uunin keskitasolla 16–18 minuuttia.  Siirrä keksit leivinpaperin avulla tasaiselle alustalle jäähtymään.


Ja mikäs se siellä lymyää.

Sormi jolla on naama!

Hullua! Ja jotta raparperikiintiö ei jäisi övereittä, tarjolla oli myös ihan tajuttoman hyvää Martha Stewartin ohjeella tehtyä raparperi-muru-keikauskaakkua,  leipurina Hanna. Oikeasti, testatkaa tuota. Ja kakun saa tehdä parikin päivää ennen tarjoilua, paranee vaan muhiessaan, ah.

Ei töki raparperi muuten vielä yhtään. Onneksi, nimittäin aivan mahtavalta vaikuttavat raparperi-curd ja raparperivanukas vielä testaamatta! Ja muuten joka kerta kun kirjoittaa raparperi, pitää tsekata se noin kolmesti, kirjoittiko oikein.

Iltapuhdetta

Heti alkuun netissä kiertävä alkukevennys.

kuvalähde

Tuo c-kasetti kuvaa hyvin meikäläisen audiokuunteluvälineitä* . No ei vaan, on mulla ikivanha mp3-soitin, mutta sen näyttö on pimennyt aikapäiviä sitten ja lenkit ovatkin aikamoista jännitysnäytelmää kun ei koskaan tiedä että mikä duranduran sieltä seuraavaksi pamahtaa tärykalvoille. Siispä päivitin itseni nykyaikaan eräänkin markkinajohtajan soittolaitteella. Iltapuhteina syntyi kotelo laitteelle ja kuulokkeille.

Ensin oli kangaspala ja soitin.



Sitten oli origamituokio.



Lopputuloksena sisältä kaksiosainen pussi, toisessa pussin päässä säilytetään kuulokkeita ja toisessa soitinta. Pussien välissä kotelon sisätiloissa on reikä, joka mahdollistaa kuulokkeiden pitämisen kiinni laitteessa.





En minä nyt tätä mallia suorastaan suosittele muille, olin ompelua aloittaessani aivan innoissani että nyt on mahtava idea, mutta vähän epäkätevä tuo on kyllä käytännössä, ja ehkä vähän naftikin. Mutta tällä mennään toistaiseksi. Kivoja tee-se-itse-koteloita saa mielellään vinkata vastaisen varalle!

* c-kasetti, tuo katoava kansanperinne.

Coleslaw (kesän paras salaatti)

Halpaa, helppoa ja ihan todella hyvää. Miksei tätä tule tehtyä useammin? Viime viikonloppuna teinkin sitten kaksi satsia. Ensimmäinen päätyi ruokabloggaajien olkkaripiknikille, josta kuvia löytyy mm. ihanan emännän toimesta eli Kädenvääntöä-blogista,  Hannan sopasta ja Sillä Sipulilasta.

Tällä kertaa käytin salaattiin Kodin Kuvalehden ohjetta, joka oli erinomaisen maukas.

Coleslaw

1 pieni varhaiskaali
2 porkkanaa

Majoneesikastike:
1 hienonnettu valkosipulinkynsi
1 dl ranskankermaa
1 dl majoneesia
1 rkl juoksevaa hunajaa
3 rkl sitruunamehua
suolaa, mustapippuria myllystä

Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi esimerkiksi juustohöylällä. Kuori porkkanat ja suikaloi tai viipaloi ne. Valmista joko majoneesikastike sekoittamalla kaikki aineet keskenään. Yhdistä kastike, kaalisuikaleet ja porkkanapalat. Anna maustua viileässä vähintään 2 tuntia.
Koristele valmis salaatti esim. suolapähkinöillä, kuvassa Hannalta saatuja poimulehtiä.

Coleslawn paras kaveri on hodari. Ja tämä oli myös se syy, miksi se syntyi tälläkin kertaa. Olkkaripiknikiltä jäi hieman nakkeja yli, niin saman teeman äärellä jatkettiin seuravanakin päivänä.

Kasvissyöjä luotti Hälsans Kökin hyväksi havaittuihin knakkeihin ja vanhaan kunnon hodarisämpylöiden ohjeeseen.

Tältä maistuu kesä.

Ja samma med soijanakki.

 Kiitos vaan vielä kaikille ylensyöntitovereille!