-"Näyttää vähän oksennukselta."
- "Noh. Joo."
Siitä lähtien kun kävin vuodenvaihteessa Afrikassa, on testilistalla ollut maapähkinäkastike. Ihanan paksu, ruskea, tuhti maapähkinäkastike, jota tuli vastaan niin kasvis- liha- kuin kalaruokien kaverina. Roderick Dixonin Afrikkalaisen keittokirjan myötä, päätin että tämän kuun ruokamatka suuntaa Ugandaan. Tosin kyseistä soosia tulee vissiin vastaan ympäri mannerta.
Vaan ei tästä nyt ihan tullut sitä mitä odotin.
Olisi pitänyt käyttää valmista maapähkinävoita, Maggi-lihalientä ja vettä, niin se autenttinen makuelämys olisi syntynyt, veikkaan. Oli tämä siis ihan hyvää, näytti vaan kamalalta. Eikä nää pimeässä otetut kännykkäkuvat juuri pelasta asiaa. Minttusilppu yrittää piristää.
Maapähkinäkastike (3-4 annosta)
250g maapähkinöitä
2 rkl öljyä
2 pientä sipulia
2 tomaattia
0,5 rkl curryjauhetta
1 pieni valkosipulinkynsi
(0,5 tl inkivääriä, voi jättää poiskin)
3,5 dl vettä tai maitoa
0,5 tl suolaa
Paahda pähkinöitä kuumalla pannulla kunnes saavat väriä ja hyvä tuoksu leviää keittiöön. Jauha pähkinät. Pane öljy, silputut sipulit, pilkottu valkosipuli, kuutioidut tomaatit ja curry kattilaan. Paista viitisen minuuttia. Lisää pähkinät ja sekoita hyvin. Keitä muutama minuutti sekoittaen jatkuvasti. Lisää vesi/maito ja keitä 15 minuuttia. Lisää suola, sekoita ja tarjoile riisin tai kuskusin kanssa. Itse maustoin kuskusin paprikajauheella ja suolalla.
Maku oli aika mieto. Täräytettiin Gambiasta tuotua karmivan vahvaa chiliä siihen sitten. Mutta joo, tällainen makumatka tällä kertaa.
perjantai 31. elokuuta 2012
tiistai 28. elokuuta 2012
Kesäkurpitsafocaccia
Paras focaccia-resepti jonka tiedän, on Ruokatorstaista ja löytyy myös täältä blogista. Mutta päätin hullutella ja testata toista. Ei huono tämäkään. Kiinnostava juttu oli se, että öljyä laitettiin myös leivän alle. Tuli mukava koostumus, mutta myös öljyiset sormet.
Muuntelin tätä Yhteishyvän reseptiä niin, että jätin aurinkokuivatut tomaatit pois ja päälle lisäsin kesäkurpitsasiivuja, oma versiointi alla.
Kesäkurpitsafocaccia
2,5
dl
karkeaa kesäkurpitsaraastetta
4
dl
haaleaa vettä
50
g
tuorehiivaa
1
tl
suolaa
1 dl oliiviöljyä
pari kourallista basilikan lehtiä
9
dl
vehnäjauhoja
1
dl
kivettömiä oliiveja
1
tl
merisuolaa
kesäkurpitsaviipaleita
Mittaa kulhoon kesäkurpitsaraaste ja haalea vesi. Murenna
joukkoon hiiva ja lisää suola. Tee oliiviöljystä ja basilikanlehdistä tahna sauvasekoittimella. Lisää puolet öljyseoksesta taikinaan. Alusta taikinaan jauhot vähän kerrallaan ja voimakkaasti vaivaten.
Taikina saa jäädä melko löysäksi. Kohota taikinaa peitettynä ja
vedottomassa paikassa tunnin ajan.
Vuoraa
uunipelti leivinpaperilla ja kaada siihen puolet jäljellä olevasta öljystä. Kaada taikina leivinpaperoidulle pellille ja levitä se
levyksi lastalla. Painele oliivit ja kesäkurpitsaviipaleet taikinaan ja
ripottele päälle merisuolahiutaleet. Ripottele loppu öljyseoksesta päälle. Paista focacciaa 200-asteisen uunin
keskitasolla 20–25 minuuttia, kunnes leipä saa kauniin värin ja kuorta
kopautettaessa kuuluu kumea ääni.
Oliiveja olisi voinut iskeä leipään muuten enemmänkin. Nautittiin salaatin ja tsatsikin kanssa. Mainio iltapalasetti.
sunnuntai 26. elokuuta 2012
Persialaisessa keittiössä
Teimme kesällä retken Espooseen. Yksi syy siihen oli Vihreä Ravintola, josta olin kuullut kehuja. Persialainen ruokakulttuuri oli kaikille retkeläisille entuudestaan tuntematon, joten suurella mielenkiinnolla lähdimme matkaan.
Tilaamisen jälkeen pöytään tuotiin hyvää, tuoretta vehnäleipää sekä pikkukipot mintulle mukavasti maistuvaa salaattia.
Ruokalista oli pitkä ja mielenkiintoinen, tarjoilija kertoi avuliaasti mitä mikäkin on. Itse päädyin munakoiso-kasvispataan, joka tarjoiltiin sahramiriisin kanssa. Munakoiso oli herkkua.
Osa retkeläisistä päätyi tarjoilijan suosituksesta testaamaan liha-papupataa ( Ghormehsabzi). Maut olivat kuulemma outoja, mutta ihan hyviä. Tämä aika hyvin kuvastaa itseasiassa koko vierailua. Paljon uusia, vieraita makuja. Ei pahoja, mutta vieraita.
Yksi otti chelokabab-annoksen, jossa oli kana- ja jauhelihavarras. Kiinnostavaa tässä oli tuo Keiju-nappi. Se tuli sekoittaa punaisen maustesekoituksen kanssa ja sitten tahna sekoitettiin riisiin, tykkäsin.
Jälkiruoaksi oli tarjolla mm. ihanan näköistä baklavaa, mutta koska ähky oli jo aikamoinen, testattiin persialaista pistaasi-sahramijäätelöä. Tämä jakoi mielipiteet. Mausteena oli ruusuvettä, jonka takia osan mielestä maku muistutti pesuainetta. En oikein osaa sanoa mitä itse tuumasin, söin kaiken kuitenkin.
Kiinnostava paikka kaikenkaikkiaan. Edullinen, hyvä palvelu ja viihtyisä. Jotain erilaista.
Niin ja se toinen syy päätyä Espooseen oli WeeGee, vielä on muutama viikko aikaa käydä tsekkaamassa veikeä Futuro!
keskiviikko 22. elokuuta 2012
Pehmoilua
Tein vauvalle tuommoisen pehmojutun etunimen ensimmäisen kirjaimen malliin. Käytin (taas niitä samoja) jämäkankaita ja ompelin käsin.
Ei mikään muotovalio ja täytettäkin liian vähän.
No, menköön tämä tämmöisenä harjoitustyönä, jonka mokista voi ottaa opikseen. Seuraavalla kerralla voisi käyttää viivotinta, kaavapaperia, silitysrautaa ja kaikkia semmoisia juttuja, ehkä jopa ompelukonetta. Ois kuitenkin aika kiva jos näitä olisi sen verran, että saisi tavattua vauvan koko etunimen.
Ei mikään muotovalio ja täytettäkin liian vähän.
No, menköön tämä tämmöisenä harjoitustyönä, jonka mokista voi ottaa opikseen. Seuraavalla kerralla voisi käyttää viivotinta, kaavapaperia, silitysrautaa ja kaikkia semmoisia juttuja, ehkä jopa ompelukonetta. Ois kuitenkin aika kiva jos näitä olisi sen verran, että saisi tavattua vauvan koko etunimen.
maanantai 20. elokuuta 2012
Uusin junasukkailija
Sukat olen tikunnut joskus paljon aiemmin, ehkä tarkoituksena antaa ne lahjaksi jollekkin pikkuvarpaalle. Nyt ne saikin oma vauva. Oho.
Olen tiskirätti, tiedän sen
Löin ranttaliksi ja tikkusin kaksi tiskirättiä.
Tässä on se toinen:
Ja tässä toinen:
Tässä ne on yhessä:
Puikot 2,5 ja lankana puuvillalankojen jämiä.
Oikeasti haluaisin tehdä tämmöisen keittiöpyyhkeen, mutta vaikuttaa ihan liian vaativalta projektilta. (Tosin tuonkin pyyhkeen tekijällä on pieni vauva, joten siinä meni sekin tekosyy.)
Ja tässä toinen:
Tässä ne on yhessä:
Puikot 2,5 ja lankana puuvillalankojen jämiä.
Oikeasti haluaisin tehdä tämmöisen keittiöpyyhkeen, mutta vaikuttaa ihan liian vaativalta projektilta. (Tosin tuonkin pyyhkeen tekijällä on pieni vauva, joten siinä meni sekin tekosyy.)
lauantai 18. elokuuta 2012
Lehtikaalisipsit
Jytiksellä on hyvä periaate tutustua kaikkeen epäilyttävän terveelliseen piilottamalla se pitsaan. Lehtikaalihan on ihan mahottoman terveellinen, mutta ei kyllä rehellisyyden nimissä kaikista herkullisimpia vihanneksia. Tähän mennessä olen lisäillyt sitä lähinnä viherpirtelöihin, ja se onkin ihan toimiva konsepti. Nyt halusin kuitenkin kokeilla jotain muuta, ja kun pitsaan ei rahkeet riittäneet, niin ajattelin sipsien olevan toiseksi paras vaihtoehto.
Ohje löytyi sopivasti Kamomillan konditoriasta. Valkosipulijauhetta ei sattunut olemaan, joten jätin pois. Lopputulos oli kuitenkin tosi hyvä! Ja rapsakka. Vähän vaan meinasivat sipsit kärähtää, joten kannattaa kärkkyä uuninluukulla paiston ajan.
Lehtikaalisipsit
n. 60 g lehtikaalia
1 tl oliiviöljyä
1/8 tl kristallisuolaa
0,5 tl savupaprikaa
(0,5 tl valkosipulijauhetta)
Revi lehtikaalin lehdet suupalan kokoisiksi kappaleiksi. Huuhtele ja kuivaa ne hyvin. Laita lehtikaali kulhoon ja hiero käsin sen pintaan öljy ja mausteet. Levitä lehtikaalin palat uunipellille siten, että ne eivät ole toistensa päällä. Paista 175-asteisessa uunissa, kunnes lehtikaali on hieman alkanut ruskistua eli n. 7–11 minuuttia.
Ps. Ruohonjuuresta saa myös valmistavarana näitä kaalisipsejä. Ovat huippuhyviä nekin!
Ohje löytyi sopivasti Kamomillan konditoriasta. Valkosipulijauhetta ei sattunut olemaan, joten jätin pois. Lopputulos oli kuitenkin tosi hyvä! Ja rapsakka. Vähän vaan meinasivat sipsit kärähtää, joten kannattaa kärkkyä uuninluukulla paiston ajan.
Lehtikaalisipsit
n. 60 g lehtikaalia
1 tl oliiviöljyä
1/8 tl kristallisuolaa
0,5 tl savupaprikaa
(0,5 tl valkosipulijauhetta)
Revi lehtikaalin lehdet suupalan kokoisiksi kappaleiksi. Huuhtele ja kuivaa ne hyvin. Laita lehtikaali kulhoon ja hiero käsin sen pintaan öljy ja mausteet. Levitä lehtikaalin palat uunipellille siten, että ne eivät ole toistensa päällä. Paista 175-asteisessa uunissa, kunnes lehtikaali on hieman alkanut ruskistua eli n. 7–11 minuuttia.
Ps. Ruohonjuuresta saa myös valmistavarana näitä kaalisipsejä. Ovat huippuhyviä nekin!
keskiviikko 15. elokuuta 2012
Pari papusalaattia
Tuhannet kiitokset papuvinkeistänne! Vihreä papu tuntuukin olevan hyvin monipuolinen pötkylä, oivallinen lisuke sekä pääraaka-aine. Ensimmäiset testaukset on menty salaattilinjoilla, nyt kun vielä lämpimät päivät hellivät.
Papu-parmesansalaatti (yhdelle)
n. 100g vihreitä papuja
1 valkosipulinkynsi
vihreää salaattia
kourallinen rucolaa
kirsikkatomaatteja
tuoretta basilikaa
parmesanjuustoa
auringonkukansiemeniä
oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria
Leikkaa pavuista päät pois ja keitä kiehuvassa vedessä muutama minuutti. Sillä aikaa paahda kuumalla pannulla auringonkukansiemenet ja mausta ne suolalla. Siirrä siemenet syrjään ja lorauta pannulle oliiviöljyä. Kuullota pilkottu valkosipulin kynsi ja lisää valutetut pavut pannulle. Paistele 5-10 min kunnes saavat väriä. Mausta suolalla.
Kokoa salaatti ja kasaa paistetut pavut annoksen päälle. Veistele päälle kunnon kasa parmesanlastuja, lisää paahdetut siemenet ja rouhi mustapippuria. Tilkka balsamicoa kruunaa homman.
Tämä toinen salaatti on sitten vähän itämaisempi. Molempi hyvä!
Papu-seesamsalaatti (yhdelle)
n. 100g vihreitä papuja
1 rkl seesaminsiemeniä
1 valkosipulinkynsi
1 pieni purkki tonnikalaa öljyssä
1 iso tomaatti
vihreää salaattia
rucolaa
persiljaa
Marinadi:
1 rkl soijakastiketta
1 rkl valkoista balsamicoa
1 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa, ripaus sokeria
Sama homma kuin edellisessä, mutta nyt papuja keitetään kauemmin, koska niitä ei paisteta. Eli keitä papuja noin 10 min ja valuta. Paahda kuumalla pannulla seesaminsiemenet ja viipaloitu valkosipulinkynsi. Sekoita ne marinadiainesten kanssa. Heitä pavut marinadiin maustumaan, pyörittele. Revi salaatti, lohko tomaatti ja kasaa tonnikalan ja yrttien kanssa annokseksi. Lopuksi lusikoi pavut marinadi päälle.
Seuraavaksi papupataa. Tai piirakkaa. Tai pizzaa? Mulle käy muuten aina näin. Innostun yhdestä raaka-aineesta ja sitten se jää päälle. Kunnes on seuraavan innostuksen vuoro.
lauantai 11. elokuuta 2012
Raitasukkaa
Pitkästä aikaa testissä taas Regian itseraidoittuvaa sukkalankaa. Kerän nappasin taannoisella työmatkalla Kuopion kivasta LankaMatkasta. Jotenkin aina välillä vaan haksahdan johonkin noista Regian lukemattomista väriyhdistelmistä - kerällä värit näyttävät aina niiiin kivoilta, mutta lopputulos on aina vähän kuviteltua laimeampi. Mutta hyväksi todettua sukkalankaa se muuten on.
Se on siis Regian Design Line Ombre Striping -lankaa, väri Fresco (4485).
Sukat menivät ellulle, jonka vakivillasukissa oli jo reikä. Ellu ei taida oikein olla violetin ystävä, enkä ole oranssistakaan ihan varma, tai vaaleanpunaisesta, joten ehkä värit ei nyt menneet ihan kohdalleen vastaanottajaa silmälläpitäen. Mutta kyllä se violettikin kuulemma varpaita lämmittää, onneksi.
Se on siis Regian Design Line Ombre Striping -lankaa, väri Fresco (4485).
Sukat menivät ellulle, jonka vakivillasukissa oli jo reikä. Ellu ei taida oikein olla violetin ystävä, enkä ole oranssistakaan ihan varma, tai vaaleanpunaisesta, joten ehkä värit ei nyt menneet ihan kohdalleen vastaanottajaa silmälläpitäen. Mutta kyllä se violettikin kuulemma varpaita lämmittää, onneksi.
torstai 9. elokuuta 2012
Mitä tehdä vihreistä pavuista?
Meidän Italian reissun aikana valtaosa parvekeviljelmistä oli nuupahtanut, mutta pavut eivät olleet poissaolostamme moksiskaan, päinvastoin! Hymyilytti, nimittäin pavun siemenet ostin joskus Verkkokaupasta.comista ja naureskelin että näistä ei varmaan tule ikinä mitään. Otan naurut takaisin ja kysynkin apuanne, mitäs hyvää vihreistä pavuista saa aikaan?
sunnuntai 5. elokuuta 2012
Talo Italiassa
Viime kesän Italian reissusta jäi sen verran hyvät muistot, että en vastustellut kun heräsi ajatus talon vuokraamisesta Italiasta tänäkin kesänä. Tällä kertaa tosin matkattiin Roomasta noin 100km pohjoiseen, Lazion aluetta. Maaseutua. Ei juurikaan turisteja, ei englanninkielen taitajia, ei nettiä eikä juuri puhelinverkkoakaan.
Kylän vanha keskusta, tai mitä siitä on jäljellä. Maanjäristykset ovat vieneet siitä ison osan.
Kauniiden maisemien lisäksi pidän Italiassa erityisesti siitä, että ruoka on halpaa. Ja aina hyvää. Kesäkurpitsaa ja sen kukkia tuli syötyä paljon.
Pidän myös siitä että viinilasin kanssa tulee aina jotain pientä suolaista. Maksutta. Tästä pidän oikein todella paljon.
Vaikka liikennesäännöissä italialaisilla on aika paljon treenattavaa (mm. meidän persuksiin ajettiin kun hölmöinä pysähdyimmä stop-merkkiin), ihmiset ovat sympaattisia. Harvoin löytyi yhteistä kieltä, sitten vaan selitettiin käsillä kahta kiivaammin.
Käsien energiaa pistettiin myös tikkuamiseen. Tässä voisi olla Herkku ja Koukku jokusen vuoden päästä (miinus toi mies). Erityissympatiapisteet tolle mummolle jonka jalat ei ylety maahan.
Reissun yksi huippuhetkistä oli erään matkalaisen synttärit.
Lahjaksi olimme hommanneet taloomme italiaisen kokin, jonka opastuksella valmistimme aterian: Kuinka paljon suolaa? -Tarpeeksi. Kuinka paljon viiniä? Sopivasti. Miksi näitä simpukoita heitellään? Si. Onko tuo juttu mustekalan kakkaa? No. Jännää!
Tadaa, aivan päättömän suuri äyriäisrisotto!
Näitä ruokakuvia on miljardi. Pizzaa, pastaa, jätskiä. Pakko laittaa vielä yksi. Huikean hyvä jälkkäri, jossa oli niitä tiramisukeksejä, kirsikkahilloa ja mascarpone-kermavaahtoa. Tämä testiin kotioloissa.
Joo, menisin ensi kesänäkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)