perjantai 27. heinäkuuta 2012
Karviaismarenkipiiras
Tämä leipomus on viime kesältä, mutta kyllä oli niin hyvää, että kelpaa muistella ja tehdä tänä kesänä uudestaan. Jahka marjat valmistuvat.
Peruspiirakkamurupohja, jossa ekstramausteena kaardemummaa. Mumm nam nam. Sopiva määrä marjoja kattilaan ja fariinisokeria perään ja hetken keittämisen jälkeen hilloke vuokaan.
Piirakan paiston jälkeen vielä marenkivaahto päälle ja hetkeksi takaisin uuniin.
Kirpsakkaa ja makiaa.
torstai 26. heinäkuuta 2012
Nalle ja huppupyyhe
Ellu kyseli muutama postaus sitten, mitä muuta voisi tehdä vohvelikankaasta kuin pyyhkeitä ja pussukoita, niin muistin tämän viime kesänä tekemäni huppupyyhkeen. Joo, eli ei uusia ideoita täältä, mutta esitellään nyt kuitenkin. Tämä meni lahjaksi naapurin naperolle, joka täyttääkin sitten tänä kesänä vuoden.
Toteutus oli helppo, koska kangas oli sen verran leveää, että siitä sai hupunkin ilman niskasaumaa. Viimeistely mieleisen värisellä kanttinauhalla ja valmis.
keskiviikko 25. heinäkuuta 2012
Espoon saaristossa
Kesäloman alkajaisiksi toteutimme rouva ja herra Paun kanssa vuosikausia mielessä olleen Espoon saaristoveneristeilyn. Homman yksityiskohtainen ja pitkällinen suunnittelu toteutettiin huolellisesti siten, että eräänä sunnuntaiaamuna kahdeksan aikaan laitoin tekstiviestin paulle, että mites olis, ja pikaisen neuvonpidon jälkeen nousimme heti yhdeksän jälkeen bussiin. Homma oli muutenkin naurettavan helppoa, Isoon Vasikkasaareen menee Espoon Haukilahdesta ja Matinkylästä veneitä lähes jatkuvalla syötöllä, ja matkakin kestää Matinkylästä vaivaiset kymmenenen minuuttia. Oli ehkä hieman liioittelua suunnitella retkeä viitisentoista vuotta, kun perille pääsi kotoaan parin tunnin varoitusajalla?
Iso Vasikkasaari on Espoon ulkoilusaarista suurin ja parhaiten varusteltu. (Erityisesti vessoja oli hämmentävän tiheästi ja ne olivat tosi siistejä.) Vaunullisille tiedoksi että hyvin pääsee lykkimään vaunuja vaikka saaren ympäri. Varhainen lähtö kannatti: saarella oli vielä hyvinkin hiljaista ja pääsimme kiertelemään ja katselemaan rauhassa.
Kiersimme saaren lauttasatamasta katsottuna vastapäivään. Tähän oli selvä syy: näin saimme visiitin ravintola Gula Villaniin ajoitettua juuri lounasajaksi. Supersymppis keltainen puuhuvila oli loistava lounaspaikka: ruoka oli hyvää ja palvelu ystävällistä. Harvoin on tarjoilija-kokki ollut yhtä vilpittömän oloinen toivottaessaan uudestaankin tervetulleeksi - aion kyllä toteuttaa lupaukseni mennä!
Tässä taisi olla valkosipulisilakoita. Toisena annoksena jotenkin ovelasti maustettua punajuuri-vuohenjuustopastaa. Jälkiruokavaihtoehdot näyttivät herkullisilta listalla, harmitti ettei niille jäänyt aikaa.
Ison Vasikkasaaren pikaveneyhteyksien lisäksi Espoon ulkoilusaaria kiertää pitempi saaristoreitti, joka pysähtyy myös Isossa Vasikkasaaressa. Sulattelimme lounasta tällä pidemmällä reitillä seilaillen mukavasti pari tuntia saaristossa. Oli kiva nähdä muutkin ulkoilusaaret edes lauttalaiturista! Telttailu on sallittu monilla saarista, joten nyt voi paremmin suunnitella pidempiä saaristoretkiä.
Lisätietoa:
Saaristoveneet
Saaristo-opas
Voittaja on selvillä!
Arvonta toteutettiin hyvin perinteisesti, nimeä lappuun vain:
Sitten lainattiin taaperon hellehattua:
Ja pian voittaja olikin selvillä:
Siispä onneksi olkoon parla (Tunnistan kyllä käsialani: se on selvä r eikä i)! Lähetähän meille yhteystietosi osoitteeseen herkkujakoukku@gmail.com, niin pistetään maanmainio järkäle Ruokatorstai postiin. Onnea voittajalle! Ja ihan kaikille oikein mukavaa kesän jatkoa!
tiistai 24. heinäkuuta 2012
Vielä ehtii osallistua
Niin tähän arvontaan. Kiitos jo kaikista tähän mennessä tulleista vastauksista ja terveisistä - on ollut ilo lukea niitä ja samalla taas saada vähän vihiä siitä, kuka tätä blogia oikein lukeekaan. Olemme iloisia, kun meillä on niin kivoja lukijoita!
Nyt vain raapustamaan nimimerkkiä arvontapostauksen perään, niin on mukana mainion Ruokatorstain arvonnassa. Huomenna keskiviikkona arvotaan! Onnea!
Nyt vain raapustamaan nimimerkkiä arvontapostauksen perään, niin on mukana mainion Ruokatorstain arvonnassa. Huomenna keskiviikkona arvotaan! Onnea!
perjantai 20. heinäkuuta 2012
Krakova
Jos ei kamalasti tykkää vellovista ihmisjoukoista, kuumista kaupungeista tai jalkapallosta, kannattaako lähteä jalkapallon EM-kisojen aikaan isäntämaahan kaupunkilomalle turistisesongin aikaan...? No, juhannuksen tienoilla retkeilty retki Krakovaan ei ehkä ollut ihan loppuun asti harkittu, mutta kyllähän tuo kovastikin kannatti mahdollisista epäilyistä huolimatta!
Kaupunkihan on nätti kuin postikortti! Pieni UNESCOn perintölistalta löytyvä vanha keskusta säilyi tuhoitta sotien yli ja on lisäksi kauniisti kunnostettu. Katukaava on lisäksi superhelppo navigoida (vannon, että jos minä osasin suunnistaa, niin kuka tahansa osaa) - kaikki tiet tuntuvat johtavan lopulta keskusaukiolle, Rynek Glownylle, ja vanhaa kaupunkia ympäröi kokonaisuudessaan ihanan vehreä puistoalue Planty, sinne ajautuessaan tietää aina tulleensa ulkomaailmaan.
Rynek Glownylla olisi päässyt hevosrattaisiin ja kaupunkiajelulle. Kovin oli suosittu ajanviete.
Vanhan keskustan kupeessa pönöttää Krakovan kuulemma suosituin nähtävyys, Wavelin linna. Kyllä olikin kovin suosittu, koululaisryhmiä oli erityisesti paljon liikenteessä, joten kannattaa suunnata paikalle heti porttien avautuessa, jos rauhallinen tutustuminen paikkaan kiinnostaa.
Herkkupuolelta kameraan oli jostain syystä tallentunut nimenomaan niitä herkkuja - kyllä reissun aikana ihan oikeaakin ruokaa syötiin, äitille tiedoksi. Itäeurooppalaiset juustokakut ja -täytteet ovat vaan niin hyviä.
Erityismaininnan ravintolapuolelta ansaitsee Bunkier Cafe, kasvihuonehenkisesti rakennettu ulkoilmaterassikahvila aivan vanhan kaupungin kupeessa Planty-puistoalueella. Ihana viileys ja teevalikoima.
Hotelli sijaitsi Kazimierzissa, entisessä vapaakaupungissa, jonka väestö koostui juutalaisista ja kristityistä. Toisen maailmansodan järjettömien surullisten käänteiden jälkeen alue ajautui alamäkeen, kunnes on noussut viime aikoina uuteen suosioon ja kukoistukseen. Kaupunginosa tuntui olevan erityisen suosittu ravintola- ja kahvilahengailupaikka, samat kuppilat tarjosivat särvintä aamiaisesta seuraavan aamun pikkutunneille. En ole itse asiassa yhtään varma, että ne menivät kiinni missään vaiheessa (nimimerkillä hotellin ikkuna kadulle).
Ompelukonepöydät! Heti lämpenin tälle kuppilalle.
Rakennuskanta oli huomattavasti vähemmän puunattua kuin keskustassa, ihanan romanttista ainakin kadulta katsottuna.
Kazimierzin sydämessä Plac Novy -aukiolla oli takuulla kaupungin suosituin pikaruokasnägäri - pyöreä pömpeli, jonka joka ikkunasta sai jotain mättöä.
Harmittamaan jäi se, että Tatra-vuoriston juurelle Zakopaneen olisi pääässyt kahdessa tunnissa, mutta kun sopivat retkikengät puuttuivat matkalaukusta, niin en lähtenyt vuorenrinteille yrittämään. Muutkin suositut retkikohteet (mm. Wieliczkan suolakaivos) jäivät tällä kertaa käymättä turistiahdingon vuoksi, mutta sitä suurempi syy on nyt sitten palata noihin maisemiin rauhallisempina aikoina.
Ja se jalkapallo, niin. Näkyi itse asiassa aika vähän katukuvassa, vaikka pari maajoukkuetta tietääkseni Krakovassa kisojen aikana majailikin. Yritin sen verran pysyä selvillä tilanteista, että tietäisin mitkä maat kulloinkin pelaavat. Hankalaa se välillä oli.
Jos meinaan luulitte, että Italia on Italia kaikilla kielillä. Puolalaiset kutsuvat italialaisia ihan vaan muukalaisiksi. (Nähtäväksi erotuksena saksalaisista, joita kutsutaan "ei-meiksi". Kätevää.)
Kaupunkihan on nätti kuin postikortti! Pieni UNESCOn perintölistalta löytyvä vanha keskusta säilyi tuhoitta sotien yli ja on lisäksi kauniisti kunnostettu. Katukaava on lisäksi superhelppo navigoida (vannon, että jos minä osasin suunnistaa, niin kuka tahansa osaa) - kaikki tiet tuntuvat johtavan lopulta keskusaukiolle, Rynek Glownylle, ja vanhaa kaupunkia ympäröi kokonaisuudessaan ihanan vehreä puistoalue Planty, sinne ajautuessaan tietää aina tulleensa ulkomaailmaan.
Rynek Glownylla olisi päässyt hevosrattaisiin ja kaupunkiajelulle. Kovin oli suosittu ajanviete.
Vanhan keskustan kupeessa pönöttää Krakovan kuulemma suosituin nähtävyys, Wavelin linna. Kyllä olikin kovin suosittu, koululaisryhmiä oli erityisesti paljon liikenteessä, joten kannattaa suunnata paikalle heti porttien avautuessa, jos rauhallinen tutustuminen paikkaan kiinnostaa.
Herkkupuolelta kameraan oli jostain syystä tallentunut nimenomaan niitä herkkuja - kyllä reissun aikana ihan oikeaakin ruokaa syötiin, äitille tiedoksi. Itäeurooppalaiset juustokakut ja -täytteet ovat vaan niin hyviä.
Erityismaininnan ravintolapuolelta ansaitsee Bunkier Cafe, kasvihuonehenkisesti rakennettu ulkoilmaterassikahvila aivan vanhan kaupungin kupeessa Planty-puistoalueella. Ihana viileys ja teevalikoima.
Hotelli sijaitsi Kazimierzissa, entisessä vapaakaupungissa, jonka väestö koostui juutalaisista ja kristityistä. Toisen maailmansodan järjettömien surullisten käänteiden jälkeen alue ajautui alamäkeen, kunnes on noussut viime aikoina uuteen suosioon ja kukoistukseen. Kaupunginosa tuntui olevan erityisen suosittu ravintola- ja kahvilahengailupaikka, samat kuppilat tarjosivat särvintä aamiaisesta seuraavan aamun pikkutunneille. En ole itse asiassa yhtään varma, että ne menivät kiinni missään vaiheessa (nimimerkillä hotellin ikkuna kadulle).
Ompelukonepöydät! Heti lämpenin tälle kuppilalle.
Rakennuskanta oli huomattavasti vähemmän puunattua kuin keskustassa, ihanan romanttista ainakin kadulta katsottuna.
Kazimierzin sydämessä Plac Novy -aukiolla oli takuulla kaupungin suosituin pikaruokasnägäri - pyöreä pömpeli, jonka joka ikkunasta sai jotain mättöä.
Harmittamaan jäi se, että Tatra-vuoriston juurelle Zakopaneen olisi pääässyt kahdessa tunnissa, mutta kun sopivat retkikengät puuttuivat matkalaukusta, niin en lähtenyt vuorenrinteille yrittämään. Muutkin suositut retkikohteet (mm. Wieliczkan suolakaivos) jäivät tällä kertaa käymättä turistiahdingon vuoksi, mutta sitä suurempi syy on nyt sitten palata noihin maisemiin rauhallisempina aikoina.
Ja se jalkapallo, niin. Näkyi itse asiassa aika vähän katukuvassa, vaikka pari maajoukkuetta tietääkseni Krakovassa kisojen aikana majailikin. Yritin sen verran pysyä selvillä tilanteista, että tietäisin mitkä maat kulloinkin pelaavat. Hankalaa se välillä oli.
Jos meinaan luulitte, että Italia on Italia kaikilla kielillä. Puolalaiset kutsuvat italialaisia ihan vaan muukalaisiksi. (Nähtäväksi erotuksena saksalaisista, joita kutsutaan "ei-meiksi". Kätevää.)
torstai 19. heinäkuuta 2012
Salainen kevätkokoontuminen
Meikäläisen hiljaisuutta täällä blogirintamalla on jatkunut jonkin aikaa, mutta tänään sain tsempin päälle. Tästä salakokoontumisesta on nimittäin jo tovi. Kokoontumisella oli tuikitärkeä tavoite, sillä Raisun pikkuinen oli niihin aikoihin syntymäisillään ja muut kerholaiset halusivat tottakai muistaa uutta äitiä ja vauvaa jollain itsetehdyllä söpöllä asialla.
Aluksi oli tarjolla pientä purtavaa ja oli niinkin kiva keli, että saimme sekä syödä, että ommella ulkona.
Kesäiset keväiset wrapit sisälsivät:
porkkanaa ja kukkakaalta raasteena
tahinia
sitruunamehua
sitruunaäljyä
mustapippuria
suolaa
Lisäksi vielä salaattia, kevätsipulia ja tomaattia pieneksi pilkottuna.
Juomaksi oli tarjolla kuplivaa kuohuvaa sekä vesimelonimehua.
Vesimelonimehu valmistui blenderissä jäiden kera ja muista ainesosia siihen ei tainnut tullakkaan. Tuore ananas sopii joukkoon kyllä erinomaisesti.
Kaikki muut paitsi Raisu olivat paikalla kangastilkkuinensa ja niistä oli tarkoitus tehtailla pehmopalikoita. Kankaita katseltiin ja vaihdeltiin, jotta saataisiin kuusi värikoodattua palikkaa aikaiseksi. Sisälle laitettavat superlonpalikat saa kätevästi patjamateriaalista Etolasta ja ne jopa paloiteltiinkin siellä valmiiksi.
Ja tällaisia niistä sitten tuli! Muutamaan sujahti sisään pieni kulkunen kiinnostusta lisäämään.
Surautin myöhemmin palikoille vielä lahjakassin ja kassissa palikat pysyvät myös järjestyksessä ja tallessa.
Mukavia tulevia leikkihetkiä Raisun pikku pallerolle! Ja Raisulle itselleen!
Aluksi oli tarjolla pientä purtavaa ja oli niinkin kiva keli, että saimme sekä syödä, että ommella ulkona.
Kesäiset keväiset wrapit sisälsivät:
porkkanaa ja kukkakaalta raasteena
tahinia
sitruunamehua
sitruunaäljyä
mustapippuria
suolaa
Lisäksi vielä salaattia, kevätsipulia ja tomaattia pieneksi pilkottuna.
Juomaksi oli tarjolla kuplivaa kuohuvaa sekä vesimelonimehua.
Vesimelonimehu valmistui blenderissä jäiden kera ja muista ainesosia siihen ei tainnut tullakkaan. Tuore ananas sopii joukkoon kyllä erinomaisesti.
Kaikki muut paitsi Raisu olivat paikalla kangastilkkuinensa ja niistä oli tarkoitus tehtailla pehmopalikoita. Kankaita katseltiin ja vaihdeltiin, jotta saataisiin kuusi värikoodattua palikkaa aikaiseksi. Sisälle laitettavat superlonpalikat saa kätevästi patjamateriaalista Etolasta ja ne jopa paloiteltiinkin siellä valmiiksi.
Ja tällaisia niistä sitten tuli! Muutamaan sujahti sisään pieni kulkunen kiinnostusta lisäämään.
Surautin myöhemmin palikoille vielä lahjakassin ja kassissa palikat pysyvät myös järjestyksessä ja tallessa.
Mukavia tulevia leikkihetkiä Raisun pikku pallerolle! Ja Raisulle itselleen!
Kesäkäsitöitä
Kiitos kesäloman aikaisten innokkaiden lastenvahtien, olen jopa ehtinyt askartelemaan ja tikkuamaan. Mahtavaa!
Alkukesästä syntyi kummitytölle keltainen neulemekko. Olin joskus kauan sitten ostanut kirppikseltä Debbie Blissin kirjan Essential Kids sen kannessa olevan ihanan mekon takia. Kirja tuli mieleen, kun kummitytölle tilattiin 2-vuotislahjaksi hihaton mekko - jätin vain hihat pois. Langaksi tilasin Titityystä kirkkaan keltaista luomupuuvillaista Alba-lankaa (kummitytön äidin toive) ja hauskanpunaiset napit löytyivät Stockmannilta. Mekosta tuli ihan kiva, joskin malliltaan aika leveä. Kiittelin kuitenkin tehdessä itseäni siitä, että tajusin tikuta tuon mekon alaosan sileän osuuden pyöröneuleena. Siinä säästyi aika monelta nurjalta silmukalta!
Jälkimmäiselle kesälomareissulle en ottanut lainkaan lankaa ja puikkoja mukaan (!), mutta sen sijaan pakkasin laukkuun erilaisia kangastilkkuja ja kirjailulankoja. Tykkään ommella käsin pieniä pussukoita ja muita juttuja, jotenkin se on terapeuttisempaa kuin ompelukoneella huruuttamiseen.
Veljentyttö toivoi uuden opiskelupaikan kunniaksi uutta kynäkoteloa, ja semmoisen hän sai.
Kynäkoteloon on kirjailtu ajatuksenvirran mukanaan tuomia viestejä ja vähän sisäpiirin huonoja vitsejä.
Samalla tekniikalla syntyi myös pari neuvolakorttikoteloa. Ensimmäinen omalle vauvalle...
...ja toinen Raisun ihanalle beibelle.
Vielä on kankaita paljon jäljellä, ja pieniä juttuja tuloillaan. Loma vaan alkaa uhkaavasti käydä vähiin. Täytyy pistää töpinäksi.
Alkukesästä syntyi kummitytölle keltainen neulemekko. Olin joskus kauan sitten ostanut kirppikseltä Debbie Blissin kirjan Essential Kids sen kannessa olevan ihanan mekon takia. Kirja tuli mieleen, kun kummitytölle tilattiin 2-vuotislahjaksi hihaton mekko - jätin vain hihat pois. Langaksi tilasin Titityystä kirkkaan keltaista luomupuuvillaista Alba-lankaa (kummitytön äidin toive) ja hauskanpunaiset napit löytyivät Stockmannilta. Mekosta tuli ihan kiva, joskin malliltaan aika leveä. Kiittelin kuitenkin tehdessä itseäni siitä, että tajusin tikuta tuon mekon alaosan sileän osuuden pyöröneuleena. Siinä säästyi aika monelta nurjalta silmukalta!
Huono kuva. Minkäs teet. |
Veljentyttö toivoi uuden opiskelupaikan kunniaksi uutta kynäkoteloa, ja semmoisen hän sai.
Hyvä kuva. Kiitos Hannan (kuvaaja) ja Maijan (malli). |
Samalla tekniikalla syntyi myös pari neuvolakorttikoteloa. Ensimmäinen omalle vauvalle...
Vielä on kankaita paljon jäljellä, ja pieniä juttuja tuloillaan. Loma vaan alkaa uhkaavasti käydä vähiin. Täytyy pistää töpinäksi.
sunnuntai 15. heinäkuuta 2012
Turkkilainen jugurttikakku
Merhaba!
Heinäkuun ruokamatkalla sukelletaan Turkkiin. Olen käynyt Turkissa teininä useammankin kerran, mutta parhaat ruokamuistot noilta ajoilta liittyvät Burger Kingiin ja kanakebabeihin, joten nyt piti keksiä jotain muuta. Siispä partaäijän matkaan.
Hyvin kiinnostava kakku (joka todellakin perustuu jugurttiin), löytyi Tastepottingin kautta, O Pistachio -blogista.
Turkkilainen jugurttikakku
4 kananmunaa
1,2 dl sokeria
3 rkl vehnäjauhoja (käytin mantelijauhoja kun tein gluteenitonta)
4,5 dl turkkilaista jugurttia
1 sitruunan kuori raastettuna
1 sitruunan mehu
Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Vatkaa keltuaiset ja sokeri paksuksi vaahdoksi. Lisää jauhot, jugurtti, sitruunan kuoriraaste ja sitruunan mehu, sekoita. Vaahdota valkuaiset ja lisää joukkoon, sekoita seos tasaiseksi. Kaada se irtopohjalliseen kakkuvuokaan. Kannattaa laittaa leivinpaperia alle ja voidella pohja ja reunat. Paistetaan 50-60 minuuttia, kunnes saa pinnalle ruskeaa väriä. Kakku kohoaa uunissa ja läsähtää sieltä pois otettaessa, kuuluu asiaan. Tarjoillaan kylmänä tai kuumana.
Mulla kävi niin että kakkuvuoan reunasta valui hieman nestettä uuniin, kakkua jäähdytellessä sama jatkui. Taisi johtua siitä, että mantelijauho ei ime niin hyvin nestettä. Maku oli jännä, vähän niinkuin olisi syönyt juustokakun sitä täyteosaa, mutta ei ihan niin tuhtia. Sitruunankuori on tässä se juttu.
Ja tietty lisuke. Alkuperäisessä ohjeessa tehdään raparperimuhjua tähän kaveriksi, itse käytin valmista raparperimarmeladia, hyvin maistui.
Just tajusin, että täähän on ihan samanhenkinen kuin toukokuun virolainen uunirahka. Joku näissä maitotuote-kaakkusissa kiehtoo.
Vaan nyt mä häivyn itse italialaisen keittiön pariin, jospa sieltä löytyisi inspiraatiota elokuun ruokamatkaa varten, ciao!
perjantai 13. heinäkuuta 2012
Hyvää ruokaa Alppilassa
Ravintola Tori perusti toisen ravitsemusliikkeen Alppilaan ja se on hyvä juttu se. AlppiTori on nimittäin mainio paikka. Kiva pikku terassi. Oivallista vuohenjuustosalaattia.
Katkarapucaesar oli kanssa hirmu hyvä.
Etanoita valinnut syöjä vaikutti myös tyytyväiseltä.
Kaiken kaikkiaan hyvä ja rento meno. Ruokien hinnat on siinä 10-15e, 16 cl hyvää rieslingiä 8e. Oikein sopusuhtainen hintataso ja hyvät raaka-aineet. Suosittelen!
keskiviikko 11. heinäkuuta 2012
Herkkupallerot
Päätimme työkaverini kanssa järjestää lomallejäämisen kunniaksi kollegoille sangria-tarjoilun. Ja toki tarvittiin jotain naposteltavaa. Mulle lankesi vastuu makeasta, ja jotenkin mieleen tuli tämä monissa ruokablogeissa (itse bongasin sen ensimmäistä kertaa Ruokahommia-blogista) muutama vuosi sitten pyörinyt Hanna Jensenin dominokeksipalleroiden ohje. Jotta herkkupalleroiden syntisyys saataisiin maksimoitua, lisäsin massaan vielä tummaa suklaata ja kirsikkalikööriä, suklaakuorrutuksesta laiskuuttani luovuin. Alla oma versio.
Lienee turha hehkuttaa että törkeän hyviä palleroita, raaka-ainelista puhukoon puolestaan.
Dominokeksipallerot
2 pötköä Domino-keksejä
200 g maustamatonta tuorejuustoa
125g tummaa suklaata
4 rkl kirsikkalikööriä
kaakaojauhetta
Aja keksit tehosekottimessa rouheeksi. Lisää joukkoon tuorejuusto, kirsikkalikööri ja sulatettu suklaa ja pyöräytä vielä sen verran, että massa on tasainen. Nosta taikina tunniksi jääkaappiin kylmenemään. Mulla taikina maustui yön yli.
Ota taikina jääkaapista ja ala
pyörittää siitä pieniä palleroita. Pyöritä pallerot lopuksi kaakaojauheessa ja nosta takaisin jääkaappiin. Nosta esiin juuri ennen tarjoilua.
Niin ja hei kiitos tuhannesti kaikista yli-ihanista viesteistänne tuolla arvonta-postauksessa, vielä ehtii osallistua!
tiistai 3. heinäkuuta 2012
Tuhat (tähän huutomerkkejä!) blogipostausta eli arvonta
Töttöröö, tadaa ja kaikenlaiset muut juhlatöräykset! Tämä on Herkun ja Koukun tuhannes postaus! Aika hurjaa, ainakin meidän seitsemän mielestä. Juhlan kunniaksi järjestetään arvonta, mutta siitä lisää vähän myöhemmin.
Nyt on aika tehdä pieni yhteenveto tähän blogimatkaan eli tuhanteen postaukseen, joka ajallisesti tarkoittaa noin kahta kuukautta vaille neljää vuotta. Jos joku ei vielä tiedä, oli aivan ensimmäiseksi Herkku ja Koukku -kerho, ja vasta hieman myöhemmin päätettiin pistää myös blogi pystyyn. Alun perin ideana taisi olla perustaa blogi ihan vain meidän omaksi iloksemme, mutta sittemmin blogin lukijakunta on kasvanut. Kiitos kaikki ihanat lukijat kommenteista ja vinkeistä!
Blogi on ollut pääasiallisesti herkku- ja koukkupostausten areena, emmekä ole juuri täällä omista elämistämme avautuneet. Juhlan kunniaksi luvassa kuitenkin hieman statistiikkaa. Kas näin:
Tuhannen postauksen aikana Herkku ja Koukkulaiset:
- ovat menneet neljä kertaa naimisiin (ei kuitenkaan keskenään)
- saaneet neljä lasta (kaikki tyttöjä!), eikä sitä viidettäkään tarvitse enää kauaa odotella
- remontoineet yhtä puutaloa ja sen ulkosaunaa, yhtä kesämökkiä, yhtä yksiötä ja kahta kylpyhuonetta kaupungissa
- reissanneet yhdessä ja erikseen ainakin seitsemässätoista maassa
- käyneet blogimatkalla Tallinnassa, Hämeenlinnassa ja Lahdessa
- kokoontuneet kerhoilemaan nelisenkymmentä kertaa
- tehneet 97 joulukalenterin luukkua blogiin
- ja ennen kaikkea kokanneet ja leiponneet ja neuloneet ja ommelleet AIVAN MIELETTÖMÄSTI!
Juhlan kunniaksi järjestämme siis arvonnan, jonka palkintona on usein tämänkin blogin postausten ja reseptien innoittajana toiminut klassikko: Ruokatorstai. Se voi olla sinun, jos huikkaat kommenttilaatikkoon terveisesi nimimerkin kera (anonyymejä vastauksia ei huomioida). Arvonta alkaa just nyt ja päättyy kolmen viikon kuluttua 24.7.2012 klo 23:59. Arvonta suoritetaan viimeistään seuraavana päivänä, ja kirja postitetaan voittajalle elokuun alkupuolella (kunhan Jytis palaa lomilta).
Ei muuta kuin onnea arvontaan!
Nyt on aika tehdä pieni yhteenveto tähän blogimatkaan eli tuhanteen postaukseen, joka ajallisesti tarkoittaa noin kahta kuukautta vaille neljää vuotta. Jos joku ei vielä tiedä, oli aivan ensimmäiseksi Herkku ja Koukku -kerho, ja vasta hieman myöhemmin päätettiin pistää myös blogi pystyyn. Alun perin ideana taisi olla perustaa blogi ihan vain meidän omaksi iloksemme, mutta sittemmin blogin lukijakunta on kasvanut. Kiitos kaikki ihanat lukijat kommenteista ja vinkeistä!
Tässä skoolataan kolmevuotiasta kerhoa, mutta kannattaa se juhlamalja nostaa nytkin! |
Tuhannen postauksen aikana Herkku ja Koukkulaiset:
- ovat menneet neljä kertaa naimisiin (ei kuitenkaan keskenään)
- saaneet neljä lasta (kaikki tyttöjä!), eikä sitä viidettäkään tarvitse enää kauaa odotella
- remontoineet yhtä puutaloa ja sen ulkosaunaa, yhtä kesämökkiä, yhtä yksiötä ja kahta kylpyhuonetta kaupungissa
- reissanneet yhdessä ja erikseen ainakin seitsemässätoista maassa
- käyneet blogimatkalla Tallinnassa, Hämeenlinnassa ja Lahdessa
- kokoontuneet kerhoilemaan nelisenkymmentä kertaa
- tehneet 97 joulukalenterin luukkua blogiin
- ja ennen kaikkea kokanneet ja leiponneet ja neuloneet ja ommelleet AIVAN MIELETTÖMÄSTI!
Juhlan kunniaksi järjestämme siis arvonnan, jonka palkintona on usein tämänkin blogin postausten ja reseptien innoittajana toiminut klassikko: Ruokatorstai. Se voi olla sinun, jos huikkaat kommenttilaatikkoon terveisesi nimimerkin kera (anonyymejä vastauksia ei huomioida). Arvonta alkaa just nyt ja päättyy kolmen viikon kuluttua 24.7.2012 klo 23:59. Arvonta suoritetaan viimeistään seuraavana päivänä, ja kirja postitetaan voittajalle elokuun alkupuolella (kunhan Jytis palaa lomilta).
Ei muuta kuin onnea arvontaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)