Joulukalenterin luukku 23: Raikas rosolli ja vegaaninen limejäätelö

Herkku & Koukku kokoontui jo hyvissä ajoin ennen aattoa testailemaan jouluisia reseptejä. Pöydässä juteltiin siitä että jonain vuonna olisi hauska tehdä vähän modernimmat versiot joulupöydän klassikoista. Tässäpä sellainen kokeilu rosollista. "Juures, mutta raikas.", totesi Jytis.

Raikas rosolli
n. 800 g keitettyjä punajuuria
1 ruukku rucolaa
1 omena
oliiviöljyä
sitruunamehua
suolaa
sokeria
mustapippuria
sinapinsiemeniä
rouhittuja suolapähkinöitä

Paloittele omenat ja punajuuret, hienonna rucola. Lisää salaattiin mausteet, oman maun mukaan.
Anna maustua muutama tunti tai yön yli.

Pöydässä keskusteltiin myös aattoaterian jälkkäreistä. Luumurahkat sun muut perinteiset olivat porukan mielestä aivan liian raskaita. Testasimme vegaanista limejäätelöä, joka oli mukavan kevyt, raikas ja hapokas kokemus jouluaterian päätteeksi. Tosin sokeria taidan ensi kerralla laittaa vähän vähemmän kuin mitä ohje sanoo. Makuasioitahan nämä.

Vegen limejäätelö
3 annosta

1/2 dl limettimehua
2 dl tomusokeria
2 dl kasvirasvasekoitetta (Go Green Vispi)

Mittaa limetin mehu ja sokeri kattilaan. Kuumenna, kunnes sokeri on liuennut mehuun. Jäähdytä hyvin, mielellään jääkaappikylmäksi. Vatkaa kasvirasvavalmiste vaahdoksi ja lisää mehu-sokeriseos samalla vatkaten.

Käynnistä jäätelökone ja anna käydä, kunnes seos on pehmytjäätelön oloista. Lusikoi massa pakastusrasiaan ja pakasta yön yli.

Raikkaan hapokas limettijätski kannattaa tarjota pienenä annoksena jälkiruoan tapaan. Seurana maistuvat vaahterasiirappi sekä tuoreet marjat tai hedelmät.
Lähde: Maku-lehti 3/2010

Joulukalenterin luukku 5: Piparkakkutaikinajäätelö

Tänään vuorossa joulukalenteriarkistojen aarteita, olkaa hyvä!

Moni arvatenkin aikoo leipoa pipareita tulevana pitkänä viikonloppuna - tai ainakin ennen joulua. Tässä neuvo oiva: ota osa taikinasta talteen, pistä pakkaseen ja syö myöhemmin vaniljajäätelön kera!

Ohje julkaistiin alunperin kaksi vuotta sitten Herkun ja Koukun joulukalenterissa, ja sitä on kyllä ehditty kokeilla moneen otteeseen. Niin hyvää, että piparkakkutaikinaa kannattaa tehdä jo tämän takia, vaikka ei leipomisesta perustaisikaan. 

Tässä ohjessa kaikessa ihanassa yksinkertaisuudessaan, kokeile ihmeessä.

Piparkakkutaikinajäätelö

1,5-2 dl vaniljajäätelöä (per syöjä)pieni köntti piparkakkutaikinaa

Annostele jäätelö kulhoon, anna sulaa tovi jotta saat jäätelön notkeaksi. Nypi piparkakkutaikinasta sormen pään kokoisia paloja ja sekoita joukkoon. Osa paloista saa sekoittua kokonaan, osa saa jäädä isommiksi paloiksi. Laita takaisin pakkaseen ja jäädytä uudelleen ennen tarjoilua.

Brandy snaps

Mitäköhän nämä brandy snapsit ovat suomeksi, en ala edes arvailemaan. Vähän kuitenkin niinkuin kauralastuja canneloniksi taivutettuna. Ilmeisesti anglosaksisen maailman suosikkeja. Tässä suurinpiirtein BBC Foodin reseptillä.

Ei kannata pelätä jos ohje tuntuu hankalalta, itse olin varma että katastrofi koittaa viimeistään siinä vaiheessa kun keksejä aletaan taivuttelemaan mutta kaikki menikin iisisti eikä homma vaatinut mitään supernopeaa koordinaatiota missään vaiheessa. Maku on mahtavan kinuskinen ja myös tosi makea, täyte kannattaa pitää vähäsokerisena.



Brandy snapsit (10-12 kpl)

50 g voita
50 g sokeria
50 g vaaleaa siirappia
50 g vehnäjauhoja
1-2 tl inkiväärijauhetta

2 dl kermaa
200 g mascarponea
1 tl vaniljajauhetta
2 tl sokeria
(1-2 tl likööriä tms)

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Sulata voi paistinpannulla miedolla lämmöllä. Lisää sokeri ja siirappi ja keittele lastalla hämmentäen kunnes sokerirakeet ovat sulaneet. Sekoita kuivat aineet sekaan ja nosta liedeltä. Nosta leivinpaperilla päällystetylle pellille nokareita (reipas ruokalusikallinen = yksi nokare) tai jos seos ehtii jäähtyä, muotoile nokareet käsin mataliksi kekseiksi (halkaisija vajaa 10 cm). Paista kunnes keksit ovat pitsisiä ja kullanruskeita (tähän ei mene kauaa). Keksit leviävät vähän uunissa joten jätä reilusti tilaa (itse laitoin 6 keksiä per pelti).

Anna keksien jäähtyä 1-2 minuuttia kunnes ne ovat hieman kovettuneet ja näpit ei pala. Kääri keksit jonkun 1-2 cm halkaisijaltaan olevan putkilon ympärille ja jätä jäähtymään liitoskohta alaspäin. Keksien jäähtyessä vatkaa kerma vaahdoksi, sekoita joukkoon mascarpone ja mausteet. Pursota jäähtyneiden keksien sisään.

Täytekakku leipävuokaan

Olin luvannut tehdä eilisen synttärisankarille mansikkakakun. Tyypilliseen tapaani homma jäi viime tippaan ja leipomispuuhiin ehdin vasta samana päivänä. (Täytekakkuhan on parasta, kun tekee pohjan ja kostuttaa sen edellisenä iltana ja täyttää ja koristelee seuraavana.) Mutta ihan hyvä siitä tuli näinkin.

Tein pohjan suorakulmion muotoiseen leipävuokaan. Valitsin summamutikassa neljän kananmunan pohjan, mutta se olikin just hyvä. Googletin vain jonkun reseptin, mutta sekin oli just hyvä. Alkuperäinen Iloleipurin ohje täällä.

Kakkupohja:

4 munaa
1,5 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
0,5 dl perunajauhoja
50 g mantelijauhetta
1 tl leivinjauhetta

Vaahdota munat ja sokeri. Yhdistele kuivat aineet ja siivilöi varovasti taikinaan. Älä enää vatkaa taikinaa tässä vaiheessa. Kaada taikina vuokaan ja paista 200 asteessa 20-25 minuuttia. Kumoa jäähtyneenä.

Varmaan ensimmäistä kertaa sain täytekakkupohjan pysymään kuohkeana ja irtoamaan vuoasta helposti. Jälkimmäiseen auttoi varmastikin huolellinen vuoan voiteleminen ja korppujauhottaminen (okei, tiedetään ettei se ole verbi!).

Täyte:

2 dl kuohukermaa
1 prk maitorahkaa
0,5 dl sokeria
1 tl vanilliinisokeria
1 banaani
pakastemansikoista tehtyä survosta
lemon curdia

Vatkaa kerma ja sekoita joukkoon rahka ja sokeri. Leikkaa kakku kolmeen osaan ja lisää väleihin kermarahkaseosta, mansikkasurvosta, muussattua banaania ja lemon curdia. Säästä kermarahkaa myös kakun päälle ja koristele miten haluat. Minä toteutin sankarin toiveen ja ladoin päälle mansikkaviipaleita, vaikka se tarkoittikin sitä, että jouduin ostamaan portugalilaisia. Yleensä odotan kotimaisia.

Aika kotikutoinen tuosta kakusta tuli, mutta kiva ja maistuva kuitenkin. Ja kynttilätkin oli! Ja nyt me ollaan miehen kanssa taas samanikäisiä, huh! (Niin, täytti se enemmän kuin kaksi, vaikka kuvasta voisi muuta päätellä, tsih.)

Mämmimuistutus

Mulla kävi virpoja! Siis silloin viime viikolla. Mutta olen täpinöissäni koska kyseessä oli ensimmäinen kerta kun olin oven tällä puolen. Onneksi oli suklaamunia. Muistan sen pettymyksen tunteen kun saikin palkaksi hedelmän tai todella pienen kolikon. Tai tarran. Ystäväni oli saanut joskus posliinieläimen.

Pääsiäisenä halutaan herkkuja, ei posliinieläimiä. Ja siksi halusin muistuttaa tästä mahtavasta herkusta, mämmijäätelöstä. Kolme vuotta sitten testasin ensimmäisen kerran ja nyt en voisi enää kuvitella pääsiäistä ilman tätä.

Mämmijäätelön resepti, kas tässä.




Ja sitten tää banaanin ja kookoksen yhdistäminen mämmiin pitäisi vielä testata. Mutta onhan tässä aikaa. Ja mämmiä.

Banaanikookosmämmi

Jytis toi Vietnamista tuliaisiksi addiktoivia banaanikarkkeja. Niitä mutusteltiin edellisessä kerhotapaamisessa ja yritettiin jäljittää makuja. Banaani, joo, ja kookos. Ja jotain vielä. Hmm... onko se... no onhan se - mämmi! Uskomatonta, vietnamilaisia mämmikarkkeja!

Lähestyvän pääsiäisen kunniaksi makuyhdistelmää piti tietysti yrittää jäljitellä. Tällä kertaa vaan ihan yhdistämällä mämmi kookosmaitoon ja banaanisiivuihin, mutta mielessä alkoi hyrrätä heti jonkinlaiset hienostuneemmat visiot - toimisiko mämmi kookoskermavaahtolla kuohkeutettuna pääsiäisen jälkiruokapöydässä? Ja joku banaanihilloke, onko sellaista olemassa?



No, katsotaan mitä tuleman pitää, mutta joka tapauksessa suositeltava makuyhdistelmä pääsiäissesonkiin!

Puolukkahalvarahka

Maistoin tätä puolukkarahkaa käydessäni ystävän luona kylässä. Tai maistoin ja maistoin: otin kunnon annoksen ja santsasinkin niin paljon kuin kehtasin - niin hyvää se oli. Ja tänään päätin tehdä sitä keittolounaan jälkiruuaksi kotonakin. Simppeli ohje, mainio maku!

Puolukkahalvarahka (aika iso satsi, riittää monelle syöjälle tai ainakin moneen santsaukseen)

4 dl puolukkasurvosta

1 prk maitorahkaa

1 prk vispikermaa

1 dl sokeria (tuli aika makeaa, voisi olla vähemmänkin)

100 g vaniljanmakuista seesamihalvaa

Vispaa kerma, sekoita joukkoon maitorahka, puolukat ja sokeri. Paloittele halva ja lisää rahkan sekaan. Valmista!

Tykkään halvasta, mutta en ole oikein osannut käyttää sitä. Puolukoiden kanssa se sopii ainakin todella mainiosti. Täälläkin blogissa on muistaakseni vaikka mitä halvareseptejä, pitääkin oikein syventyä. 

Edellämainitun keittolounaan eli paahdetun paprikakeiton ohje löytyy myös täältä: Jytis teki tätä keittoa ensimmäisen kerran jo vuonna 2009. Toimii edelleen! Paahdoin paprikoiden kanssa myös punasipulia, mikä toikin kivaa lisää makua keittoon. Ohje siis täällä.

Ranskalainen pannukakku

 

Ranskalaista pannukakkua eli clafoutista on tehty tässä blogissa ennenkin, mutta koska Ruokahommia-blogista bongattu resepti oli hieman erilainen, ja osoittautui mahtavan kuohkeaksi herkuksi, niin täältä tulee.

Oikeaan clafoutikseen laitetaan jo itse taikinaan kirsikoita, itse tein tällaisen marjattoman version, mutta nautittiin kirsikkahillon kanssa. Ihana parivaljakko.

Tässä alla oma versio Ruokahommien ohjeesta:

Ranskalainen pannari
(3-4 hengelle)

3 munaa
1 dl sokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
3 dl kuohukermaa
ripaus suolaa
voita

Vatkaa munat kevyesti. Lisää sokeri, jauhot ja suola, sekoita hyvin. Lopuksi vielä kerma joukkoon ja sekoitetaan. Voitele uunivuoka ja kaada taikina sinne. Paista pannaria 175 asteessa noin tunti. Alkuperäisessä ohjeessa oli n. 30 min, mutta tää kyllä vaati pidempää kypsyttelyä. Ja sitten hillon kanssa huiviin. Ah!

Ja saa olla korkea vuoka, mulla ainakin se kohosi hulluna. Puff.

Mordorin suklaapraliinikakku

Ihan viattomasti rupesin tekemään joulun kahvipöytään suklaapraliinikaakkua. Resepti oli mitä herkullisin, ja mielessä oli koristeluideakin: kirpputorilta olen joskus ostanut muovisia lumiukko- ja kuusimuotteja, joilla voisi tehdä suklaakoristeita kakun päälle. Koska suklaat irtoavat muotista vähän huonosti, tupsuttelin muotteihin hieman hopeaista kristallipulveria ennen sulan suklaan kaatamista niihin. Sen jälkeen irtosivat hienosti! Ja näyttivät dramaattisilta. Eipä siis muuta kuin kaakkua tekemään.

Kaakku onnistui sinänsä hienosti, mutta siitä tuli hieman... pelottava. Sekä ulkonäöllisesti, että maullisesti. Jälkimmäistä lähinnä siksi, että onhan tämä nyt ihan jäätävän suklainen. Näistä syistä kakku nimettiin yksimielisesti Mordorin suklaakakuksi.

Mutta jos joku sattumalta suklaasta tykkää, niin tykkää kyllä sitten tästäkin! Alkuperäinen resepti Sitruunaruoholasta, itse seurasin enemmän tuota Veikeän verson vegaanistettua ohjetta - isonsin sitä vain hieman, koska vuokanikin oli suurempi.

Seuraavalla kerralla voisi kuvitella höystävänsä tätä kakkua suklaakoristeluita mieluummin vaikka tuoreilla hedelmillä, passionhedelmät ja ananaskirsikat sopisivat varmasti hyvin. Veikkaisin Mordor-vaikutelmien sitä myötä väistyvän.

Suklaapraliinikakku (Mordorista)

Murotaikina:

3 dl vehnäjauhoja
3/4 dl sokeria
ripaus vaniljajauhetta
ripaus suolaa
125 g maragariinia
1/2 dl kylmää vettä

Sekoita kuivat aineet ja nypi joukkoon rasva. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi. Kauli levyksi esim. leivinpapereiden välissä ja levitä piirakkavuokaan. Paista 175 asteessa sopiva aika, meidän uunissa se oli noin 20 minuuttia.

Täyte:

2,5 dl kaurakermaa
200 g tummaa suklaata
210 g Wienernougat -konvehteja
ripaus vaniljajauhetta
ripaus suolaa

Rouhi suklaa ja konvehdit. Kiehauta kerma kattilassa ja sekoita suklaarouheen, vaniljan ja suolan kanssa. Kaada seos jäähtyneen murotaikinapohjan päälle. Anna jähmettyä jääkaapissa.

Jämäriisivanukas

Koko joulun hyllyn nurkalla pönöttäneen suklaapukin kulissit alkaa rapistumaan. Täytynee uskoa että joulu alkaa olla takana päin. Toivottavasti se oli rauhallinen tai remuisa, ihan toiveidenne mukaan! Itse en muista oikein että mitä olen tehnyt, ei johdu mistään päihdeaktiviteetista vaan siitä että en varmaankaan ole tehnyt juuri mitään. Oikein on ollut mukavaa.

Olen pikkuhiljaa kaivellut jääkaapista erilaisten jouluruokien ainesosien jämiä ja yrittänyt yhdistellä niistä jotain syötävää. Viikon ajan on pärjännyt tällä menetelmällä - selvästi aivan turhaan tulee käytyä arkena kaupassa lähes joka päivä! Tämän päiväinen jälkiruoka syntyi K niinkuin Koti -blogista muistellun riisivanukkaan perillisenä - ei suoraan vanukkaaksi keitettynä niinkuin alkuperäisessä ohjeessa vaan jämistä yhdisteltynä.



Jämäriisivanukas

n. 1 dl kermaa
1/2 prk tuorejuustoa
n. 1 dl tomusokeria
n. 3 dl riisipuuroa
1 limen raastettu kuori
0.5 tl vaniljajauhetta

Vispilöi kerma vaahdoksi, lisää tuorejuusto, sihdattu tomusokeri, vaniljajauhe ja limen kuoriraaste. Lusikoi mukaan riisipuuro ja sekoita. Nams.

(Tägään tämän vegaaniseksi, ymmärtänette tällöin käyttää vegaanisia ainesosia. Hyvin toimii, testattu juttu.)

Venäläiset rahkaletut

No kappas. Taas yksi vuosi ja ruokaprojekti on tullut päätökseen. Viime vuonna tutustuin uusiin raaka-aineisiin, vuonna 2010 kaloihin. Ja tämä vuosi on siis mennyt ruokamatka-teemalla, eli joka kuukausi jonkun eri maan reseptien kimpussa.

Listasin tuohon alle, mitä kaikkea tulikaan vuoden aikana kokkailtua, mutta sitä ennen viimeinen makumatka ja tällä kertaa suunnataan Venäjälle! Siitä ruokakulttuurista löytyy niin paljon ammennettavaa että huh. Ihania kaali-, sieni- ja kalaruokia, piirakoita, blinejä ja vielä lisää piirakoita. Ja ylipäätään rahkan ja smetanan reipas käyttö ruoissa ja leivonnaisissa, siitä pidän.

Venäläiset rahkaletut eli syrnikit ovat olleet mun to do -listalla jo pitkään, mutta nyt tämän innoittamana vihdoin sain testattua nämä. Aivan mahtavia! Mä tykkään rahkan mausta joten muhun upposi ihan täysillä. Ja todella vähällä vaivalla syntyivät.

Ohjeita oli paljon, mutta päädyin käyttämään tätä suomalais-venäläisen verkkolehti Datshan ohjetta.

 

Syrnikit eli venäläiset rahkaletut (pieni annos, vetäsee nälissään yksinäänkin)

250 g rahkaa (mitä rasvaisempaa, sitä parempi)
1 kananmuna
1 dl vehnäjauhoja
0,5 rkl sokeria
ripaus suolaa
(+ 2rkl smetanaa)
ja voita paistamiseen

smetanaa ja hilloa lisukkeeksi

Vatkaa muna kuohkeaksi. Lisää loput ainekset joukkoon ja sekoita taikina tasaiseksi. Anna taikinan levätä jääkaapissa noin vartin verran. Sulata nokare voita paistinpannulla ja nostele taikinasta lusikalla paksuja pikku lettuja pannulle. Jos taikina on niin tiivistä että saat muotoiltua letut käsin "kiekoiksi" niin sekin sopii. Paista ruskeiksi molemmilta puolilta ja tarjoile hillon sekä smetanan kanssa.

Ja nyt vasta tajusin sattuman. Tämä makumatkaprojekti myös alkoi letuilla, silloin pääraaka-aine oli peruna:

Tammikuu: Irlantilainen soodaleipä ja perunaletut

Helmikuu: Saksalaiset suolarinkelit

Maaliskuu: Chileläinen maissipaistos ja sipulimunakas

Huhtikuu: Amerikan yhdysvallat - Macaroni & Cheese

Toukokuu: Virolainen uunirahka

Kesäkuu: Puolalainen kurkkukeitto

Heinäkuu: Turkkilainen jugurttikakku

Elokuu: Ugandalainen maapähkinäkastike

Syyskuu: Ruotsalainen omenapiirakka

Lokakuu: Japanilaiset rapukakkkuset ja papu-sesamsalaatti

Marraskuu: Brasilia - Brigadeirot

Kaikkea sitä tulikin syötyä ja miten paljon jäi kiinnostavia maita testaamatta! Mutta kurkkukeitto, pretzelit, rapukakkuset ja nää rahkaletut jäivät erityisen onnistuneina mieleen. Niitä lisää ensi vuonna. Ja paljon muuta! Päätin että en ota mitään pysyvää projektia ensi vuodelle mutta ainakin aion opetella leipomaan leipää. Luulisi että vuodessa saisi sen homman haltuun..

Joulukalenterin luukku 17: Pikkujoulut

Niin kauan kuin olemassa on ollut Herkku ja Koukku, olemme myös järjestäneet pikkujoulut. Viiden vuoden aikana juhlan toteututus on jonkin verran vaihdellut, mutta pysyvää on ollut herkuista notkuva pöytä. Niin tälläkin kertaa.

Kaikkia reseptejä en edes yritä kirjoittaa tähän, hyvä kuin muistan menun. Mutta suurin piirtein tällainen oli nyyttäripöytämme tänä vuonna.

Pikkujoulumenu sisälsi ainakin seuraavia ruokia:
- sienisalaattia
- thai-henkistä salaattia, jossa oli myös punajuurta ja kvinoaa
- vihersalaattia, jossa oli appelsiinia, macadamia-pähkinöitä ja granaattiomenoita
- ainakin kolmea erilaista pasteijaa
- Chocochilin huippuhyvä Shepherd´s pie linsseistä (ilman selleriä)
- helppo ja nopea viikunaleipä (ohje kirjasta Leivo itse hyvää leipää)

Jälkiruokapuolella naposteltiin muun muassa:
- suklaapähkinöitä
- ihanan kuohkeita omena-tuorejuustopullia (vegaanistettuna)
- bataattisuklaakakkua

Juhlajuoma oli muun muassa kuplivaa, mutta yhden vinkin haluamme ehdottomasti jakaa. Jo vuosia sitten, ennen kuin koko Herkkua ja Koukkua taisi olla olemassakaan, keksimme tällä samalla kaveriporukalla mainion joulunalusdrinkin: karvapiparin! Siihen tulee loraus Becherovkaa ja loput Tonicia. Yhdistelmä on karvas ja piparinen, siitä nimi. Suosittelemme maistamaan!

Ja oli meillä pukkikin, joka jakoi hienoja kierrätyslahjoja kaikille niille, jotka olivat olleet kilttejä. Luonnollisesti paketin saivat kaikki. Kierrätyslahja on hyvä tapa antaa eteenpäin jo kotoa löytyvä lahja, jota ei itse enää tarvitse. Omasta paketistani löytyi muun muassa supertyylikkäitä piparkakkumuotteja vuosikymmenien takaa sekä ihanat suklaalusikat, nam!

Kesken iltaa teemaa hieman muutettiin, koska seurueessamme oli yksi, joka oli karannut salaa naimisiin. Pitihän ne polttarit järjestää, vaikka sitten jälkijunassa! Askarteluhengessä edettiin, tässä pari esimerkkiä.

Onnea vielä asianosaisille! Teillä on tänä vuonna ainakin huiput joulukoristeet! Kaikille kerholaisille kiitos kivasta illasta ja Hannalle vielä kiitos kuvista. Olispa jo ensi vuoden pikkujoulut!

EDIT: Juhlien soundtrack meinasi unohtua (yritin aktiivisesti unohtaa), mutta Ellu onneksi muistutti. Kuunnelkaa itse, mutta muistakaa, että teitä on varoitettu!

Joulukalenterin luukku 15: Voitaikinavohvelit ja inkiväärimascarpone

Onneksi uhmasin silloista avokkiani kun aikoinaan ostin vohveliraudan (väitti sitä muka turhaksi ostokseksi). Olen nimittäin viime aikoina ymmärtänyt että vohveliraudalla voi paistaa melkein mitä vaan. Nerokasta! Selkeästi joka kodin monitoimilaite.

Aloitin tämän uuden keittiöharrastuksen pienessä mittakaavassa: korvaamalla itsenäisyyspäivän jouluhenkisessä jälkiruokakattauksessa henkilökohtaisessa epäsuosiossa olevat joulutortut pienillä voitaikinavohveleilla - minivohvelien makean rapsakka sokerikuori ja söpö ulkonäkö toivat sinänsä mauttoman voitaikinan konseptiin juuri sen vaadittavan lisäplussan. Inkiväärimascarponen ja viikunahillon kanssa tarjoiltuina nämä toimivat sen mehevästi, että ei varmaan jää viimeiseksi paistokerraksi.



Pari vinkkiä työvaiheisiin:
- Sydämen muotoisella piparimuotilla saa kätevästi leikattua sellaiseen tavanomaiseen vohvelirautaan sopivia voitaikinakappaleita.
- Vohvelirautaa ei tarvitse rasvata, voitaikina kyllä pitää itse huolen raudan rasvoittumisesta. Kannattaa varata pöydälle talouspaperia jolla pyyhkii ylimääräistä rasvaa raudasta. (Varovasti, anna raudan jäähtyä ennen siivoamista!)
- Itse painelin palaset vielä sokerissa ennen paistamista, mikä saa vohvelipalasten kuoret mukavan rapsakoiksi kun sokeri karamellisoituu pinnalle, ja sokerikuori parantaa mielestäni myös säilyvyytta. Valitettavasti sitä sokeria karamellisoituu vähän vohvelirautaankin - jos puhdistaminen tuntuu ikävältä niin jätä sokeri väliin, mutta herkullinen kuori jää kyllä silloin saamatta.
- Jos tuo siivoaminen alkaa kuulostaa pahalta niin vinkkinä että paistoin voitaikinapalasten jälkeen vielä pari tavallista vohvelia, jotka aika hyvin imaisivat voi- ja sokerijämät raudasta.
- Vohvelit voi paistaa hyvin jo pariakin päivää ennen, säilyvät erinomaisesti tiiviissä astiassa ja avoimessakin astiassa aika hyvin. Inkiväärimascarpone sen sijaan muuttuu pistävän makuiseksi seuraavana päivänä, joten se kannattaa valmistaa vasta tarjoiluhetken lähestyessä.



Rapeat voitaikinavohvelit ja inkiväärimascarpone

500 g voitaikinalevyä
1 dl sokeria
0.5 tl vaniljajauhetta

1 prk marcarponea
2-3 rkl tomusokeria
0.5 tl vaniljajauhetta
2-3 cm pätkä inkivääriä

Leikkaa sydämenmuotoisella piparkakkumuotilla jäinen voitaikina sydämiksi (helpompi leikata jäisenä, ettei taikina pääse venymään). Kuumenna vohvelirauta kuumaksi (käytin asetusta 5/6) ja painele sydämet sokerissa molemmin puolin. Paista sydämiä 3-4 minuuttia ja anna jäähtyä (kuumana sokeri on vielä vähän tahmaista, joten älä käytä parasta perintölautasta).

Raasta kuorittu inkivääri lautasen päällä ja purista kaikki raasteesta irtoava mehu mascarponeen (ei siis itse raastetta). Lisää sokeria ja vaniljaa maun mukaan. Lisää kattaukseen vielä viikuna- tai aprikoosihilloa.



Kaivakaapas siis vohveliraudat esiin, kaiken maailman vohveliasiat odottavat paistajaansa! Ja jos kaipaa vielä lisävinkkiä vohveliraudan jouluiseen käyttöön, tässä selkeä uusperinnekisan voittaja luumuhillolla tehtynä.

(Jos jotakuta jäi nyt ihmetyttämään tuo joulutorttujen sorsiminen, niin ne ovat mielestäni vaan usein liian kuivia ja mauttomia. Uunituoreena minustakin herkullisia, mutta kun se huippuhetki on aina niin lyhyt joulutortun elämässä!)

Joulukalenterin luukku 7: Caffè affogato

Meillä juhlittiin eilen itsenäisyyspäivää sinivalkoisissa tunnelmissa. Tosin kuppien sisällöllä ei ole mitään tekemistä Suomen kanssa, se on italialaista Caffè affogatoa. Eli likööriä, espressoa, jäätelöä ja ihania cantucci-keksejä.

Caffè Affogato
4 palloa jäätelöä
4 rkl kahvi- tai mantelilikööriä
4 cantucci-keksiä
4 annosta espressoa

Mittaa likööri neljän kahvikupin pohjalle. Valmista espresso. Nosta jäätelöpallot kuppeihin ja kaada päälle kuuma kahvi. Viimeistele keksinmuruilla ja tarjoile heti.
Lähde: Glorian ruoka & viini 7/2012

Cantucci-keksit ovat avainsana ihaniin Italia-muistoihin. Yksi parhaimmista ruokamuistoistani liittyy ystävien kanssa tehtyyn matkaan Italian maaseudulle, Umbriaan. Ajelimme sadonkorjuu-juhlien aikaan kylästä toiseen. Jokaisessa oli juhlat, pitkät pöydät katettuna ja herkkuruokia tarjolla. Yksi jälkkäri oli yksinkertaisuudessaan ihan nappi: kaikille jaettiin lasilliset likööriä ja cantucci-keksit. Mantelikorppu oli kivikova sellaisenaan, mutta liköörissä uitettuna se suli suuhun. Sittemmin olen pyrkinyt pitämään cantucceja ja portviiniä aina kaapissa, ne sopivat loistavasti yhteen ja ovat mainio hätävara yllärivieraiden varalle.

Joulukalenterin luukku 5: mustikkavanukas ja mantelicrumble

Huomenta! Ja hyvää itsenäisyyspäivän aattoa!

Jos meinaatte huomenna satsata sinivalkoisiin makuihin, niin tässä aika hauska ehdotus. Resepti löytyi Top Chef Akseli Herlevin keittokirjasta Täydellä sydämellä. Ja idea on se että mustikkapiirakka pistetään uuteen olomuotoon. Maut olivat kohdillaan, varsinkin toi crumble oli ihanaa. Ensin resepti, sitten hyytymispohdintaa.


Mustikkavanukas ja mantelicrumble (neljälle)

Vanukas:
4 dl kuohukermaa (tai maidon ja kerman sekoitusta)
1 dl mustikoita
1 dl sokeria
1 tl jauhettua kanelia
1 tl jauhettua kardemummaa
3 liivatelehteä, liotettuina (tai muuta hyytelöintiainetta)

Mantelicrumble:
50g voita huoneenlämpöisenä
0,5 dl sokeria
0,75 dl vehnäjauhoja
1 dl mantelijauhetta

 Valmista vanukas edellisenä päivänä. Yhsitä kaikki aineet liivatetta lukuunottamatta kattilassa ja kiehauta. Soseuta sauvasekoittimella. Lisää liivatteet ja kaada astioihin hyytymään. Lämmitä uuni 180-asteiseksi. Nypi mantelicrumblen ainekset murusiksi ja paista 15 minuuttia, anna jäähtyä. Lisää mantelicrumblea (ja kuivattuja mustikoita) vanukkaiden päälle ja tarjoile.

 Kaunis on, vaan ei ihan täysin hyytynyt mun vanukas. Käytin eka kertaa tuota Vegegel -hyytelöimisainetta, siis liivatteen kasviperäistä korvaajaa ja vähän olin pettynyt. Tästä tuli niinkuin paksua röpelöistä kiisseliä. Onko muilla kyseisestä aineesta kokemuksia, vinkkejä?

Mutta maut olivat tässä kyllä tosi hyvät. Mantelicrumblen ohje tuli jäädäkseen tähän keittiöön. Esim uunissa paahdettujen hedelmien tai jäätelön kanssa olisi varmaan taivaallista.

Brasilialaiset guudiissit eli brigadeirot

Jösses, tämän vuoden projekti eli makumatka lähenee loppuaan. Ja vaikka minkä maiden herkut vielä testaamatta. No mutta, kyllä nyt ainakin vielä Brasiliassa käydään. Paikallisten herkkujen eli brigadeirojen ohje tuli vastaan Viva Ciabatta! -blogissa jo keväällä, siitä asti ovat pallerot kummitelleet mielessä. Myös Mausteinen Manteli -blogissa on aika veikeä versio näistä.

Ja jos ohjeen pääraaka-aine on kondensoitu maito niin ei voi mennä pahasti pieleen. Vähän jonkinsortin potkua jäin kaipaamaan, mutta en oikein osaa sanoa että millaista. Ripaus suolaa tai chiliä ehkäpä?

Tässä siis Aleksin ohjeella toteutetut brassipallerot.

Brigadeiro

400 g purkki makeutettua kondensoitua maitoa
n. 10 g voita
siivilöityä kaakaojauhetta
kaakaostrosseliä
rypsiöljyä

Kaada maito paistinpannulle, lisää voi sekä kaakao (pari lusikallista) ja keitä pienellä lämmöllä n. 10 minuuttia koko ajan sekoittaen. Massa alkaa tiivistymään pikkuhiljaa. Kun se alkaa olla kinuskikastiketta jäykempää, kaada massa laakeaan astiaan jäähtymään. Öljyä vähän pohjalle tai leivinpaperin päälle. Öljyä kädet ja pyörittele jäähtyneestä massasta palleroita, pyörittele pallerot strösselissä.

Päärynäpulkka kinuskilätäkössä

Vielä yksi postaus liittyen kaurahaasteeseen.

Minä: Mikä on parasta mitä kaurahiutaleista voi tehdä?
Mies: No se kauramuru.
Minä: No mihin sitä murua voisi laittaa?
Mies: Päärynäpulkkaan!

Päärynäpulkka kaurakinuskilla

2 päärynää
3 dl kaurahiutaleita
1 dl fariinisokeria
50g margariinia

Kinuski:
2 dl kaurakermaa
2 dl fariinisokeria

Valmista ensin kauramuru. Sulata margariini pienessä kattilassa, lisää siihen fariinisokeri ja kaurahiutaleet. Sekoittele tovi jotta ainekset sekoittuvat tasaiseksi muruksi. Tässä välissä voi siirtää murun toiseen kippoon ja käynnistää kinuskin keittämisen kattilassa. Kaada fariinisokeri sekä kaurakema kattilaan ja keitä kinuskia välillä sekoitellen (saa kuplia) 10-20 minuuttia, kunnes kastike muuttuu hieman jähmeämmäksi.

Pese kypsät päärynät ja halkaise kahtia. Kaavi lusikalla hedelmälihaa pois jotta saat kolot päärynöihin täytettä varten. Lusikoi kauramurua koloihin. Laita täytetyt päärynät uunivuokaan ja paista 225-asteisessa uunissa 10 minuuttia. Tarjoile kinuskin kanssa.