keskiviikko 31. elokuuta 2011

Inspiraatiota

Ideoita ja inspiraatioita syksyn neulehommiin ja värivalintoihin löytyi ehkä hieman yllättävästäkin paikasta - nimittäin jälkikasvun kirjasta! Tammen Metsän eläimiä on ihan ihana: tykkään kovasti Karoliina Pertamon kuvituksista ja kirjan värimaailmasta.




Sekin on kivaa, että kirjassa seikkailevat lumikko, mäyrä, pöllö, tikka, ilves. hirvi ja kettu. Hieman vaihtelua tavanomaisiin kissa-, koira- ja possujuttuihin.

Kirjassa on myös hauska runo, joka sopii hyvin meidän Herkku ja Koukku -meininkeihin, me taidetaan olla yhdenlaisia mäyriä:

Kun mäyrä kohtaa mäyrän,
luona männyn käppyrän ja käyrän.
Ruuasta silloin puhutaan, 
jossakin on herkkuja, niin huhutaan!

Nyt vaan puikot suihkimaan, kun vettäkin tulee taas taivaan täydeltä!

maanantai 29. elokuuta 2011

Koko sunnuntai köökissä

Kesäloman loppumisen jälkeen en ole tainnut tehdä kertaakaan kunnolla ruokaa. Jep jep, kaurapuurolla, marjasmoothieilla ja työpaikan ja lähiravintoloiden lounastarjoomuksilla on pysytelty hengissä - aika säälittävää, tiedetään. Mutta kun sunnuntaiksi oli kutsuttu ruokavieraita, muuttui tilanne kertaheitolla, ja päädyin viettämään hellan äärellä aika monta tuntia. Valinta oli toki oma, onhan sitä vähän nopeampiakin ruokalajeja olemassa kuin intialaiset padat. Mutta kun niitä teki mieli!

Ohjeet nappasin oikeastaan kaikki Garam masala -blogista, josta löytyy mainioita ohjeita intialaiseen kasvisruokaan. Osaan resepteistä olin oikein tyytyväinen sellaisenaan, osa tuntui intialaisravintoloiden annoksiin verrattuna vähän terveysversioilta. Ehkä sitä ei vain kotona kehtaa ruoanlaitossa käyttää yhtä paljoa rasvaa kuin ravintoloissa.


Naan-leivät tein tällä ohjeella. Paistoin kyllä kauemmin kuin 5 minuuttia (ehkä kymmenen) ja silti tuntui, että leivät jäivät sisältä hieman huonosti paistuneiksi. Maussa ei kuitenkaan valittamista! Käytin leipomisessa maustamatonta soijajukurttia, voin sijasta öljyä sekä korvasin miltei puolet jauhoista täysjyvävehnäjauhoilla.


Sen sijaan Channa masala, eli kikhernekastike, oli kaiken hauduttelun väärti. Okei, vielä parempaa se olisi varmasti ollut, jos olisin löytänyt kaupasta amchooria ja asafoetidaa, mutta enpä ruvennut Prismassa edes kyselemään. Hämeentiellä olisi saattanut onnistaa, jos sinne asti olisin ehtinyt.


Aloo gobhi, eli peruna-kukkakaalipata, oli sitten se vähän liian terveellisen makuinen. Tai ehkä tein jotain väärin: keitin vihannekset liian kypsiksi tai lisäsin pataan liikaa vettä. Joka tapauksessa pata oli hyvää, ja kukkakaalit nyt ovat tähän aikaan vuodesta muutenkin parhaimmillaan. Mutta ehkä ensi kerralla testaan tälle ruoalle jotain muuta reseptiä.


Intialaisella aterialla täytyy tietenkin tarjoilla myös dalia, eli linssikastiketta. Käytin keltaisten linssien sijaan kokonaisia punaisia linssejä (vedoten jälleen Prisman tarjontaan), mutta ei se nyt niin kovin menoa haitannut. (Huomatkaa muuten myös joka ainoan ruokalain päällä koristeena oleva korianteritupsautus. Niiiin luovaa.)


Kastikkeiden lisäksi pöytään katettiin basmatiriisiä, soijajukurttiin tehtyä kurkkuraitaa sekä intialaista salaattia. Kyllähän näistä maha tuli täyteen. Saa vain nähdä, missä vaiheessa ensi viikkoa samojen ruokien syöminen rupeaa kyllästyttämään. Veikkaan nimittäin, että omat rajat tulevat vastaan ennemmin kuin nämä ruoat loppuvat.

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Uusi tuttavuus: kesäkurpitsan kukka


Saatiin kesällä parvekkeelle kesäkurpitsan taimi. Olin ihan varma ettei siitä mitään tule, mutta kappas, nuupahtanut taimi alkoikin rönsyillä ulos laatikostaan ja sitten alkoi ilmestyä näitä keltaisia kaunokaisia. Itse olin ehkä enemmän odottanut saavani kesäkurpitsan, mutta muistelin että kukkiakin voi syödä, joten elokuun Uusi tuttavuus oli sillä selvä.

Toteutus hieman jännitti niin päätin tutustua asiaan ensin Italiassa (reissusta lisää myöhemmin), jossa kesäkurpitsan kukat tulevat vastaan melkein jokaisen ravintolan listalla. Ja kaupassa.


Ravintoloissa yleensä kesäkurpitsan kukat olivat tarjolla alkupalana tai lisukkeena, friteerattuina.


Täytyy sanoa että hieman petyin makuun. Tai siis itse kukka oli aika mauton. En tiedä onko niissä eroja mutta lähinnä frittitaikina ainakin tässä annoksessa maistui. Netissä kun guuglailin reseptejä, monessa kukat oli täytetty yrteillä ja juustolla, vaikutti hauskalta idealta. Ja ehkä kesäkurpitsan kukissa enemmän kiehtookin sen hyödyntäminen eri keinoin kuin itse kukan maku. Mutta mielenkiintoinen tuttavuus toden totta.

Omat kukat olivat ehtineet nuupahtaa reissun aikana, lohdutukseksi tehtiin muista parvekkeen antimista (ja kaupasta haetusta kesäkurpitsasta) valepastaa joka oli sen verran hyvää että ohje tulee tässä.


Kesäkurpitsapaistos pannulla

1 kesäkurpitsa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
kirsikkatomaatteja pari kourallista
1 pallo mozzarellaa
tuoretta pinaattia
tuoretta basilikaa
loraus valkoviiniä
oliiviöljyä
suolaa, pippuria

Viipaloi kesäkurpitsa juustohöylällä pitkiksi, ohuiksi siivuiksi. Pilko sipulit, halkaise tomaatit. Kuullota sipuleita oliiviöljyssä kunnes muuttuvat läpikuultaviksi. Lisää kesäkurpitsasuikaleet ja paistele kunnes liiat nesteet ovat haihtuneet. Lisää pannulle loraus valkoviiniä, tomaatit, pinaatin lehdet ja hämmentele tovi. Lisää viimeisenä pilkottu basilika ja kuutioitu mozzarella. Mausta suolalla ja pippurilla.

Liemi oli niin hyvää että lautanen piti nuolla lopuksi.



torstai 25. elokuuta 2011

Punaviinimarjamuffinssit

Kävin vähän (luvan kanssa) kuikuilemassa Hannan puutarhapalstan marjapuskissa, ja siellähän kukoisti mahtava punaviinimarjasato. Erittäin tehokkaasta keräysmenetelmästäni huolimatta (joka toinen kourallinen suuhun, joka toinen keräysastiaan) sain mukaani hyvän satsin marjoja. Suurin osa päätyi tietenkin suoraan pakastimeen aamuisia smoothiesessioita odottamaan, mutta maltoin nyt kuitenkin leipaista myös muffinsseja. Taikinaan meni marjojen seuraksi mantelimassaa - se mukavasti tasapainottaa kirpsakoita marjoja. Nyt iltateelle muffinsseja maistelemaan!


Punaviinimarja-mantelimassamuffinssit
12 kpl

4 dl jauhoja (sattui olemaan vain vehnäjauhoja, terveellisemmätkin vaihtoehdot varmasti käyvät)
1,5 dl sokeria
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 dl öljyä
2 dl soija- tai muuta kasvismaitoa
150 g mantelimassaa (käytin yhden tämmöisen Mauste-Sallisen pötkön)
3 dl punaviinimarjoja

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja öljy ja maito keskenään. Lisää öljy-maitoseos jauhoseokseen ja sekoita varovasti tasaiseksi. Raasta taikinan joukkoon mantelimassa ja lisää marjat. Sekoita.

Täytä muffinssipellin kolot paperivuoilla ja vuoat taikinalla. Paista noin 25 minuuttia.

lauantai 20. elokuuta 2011

Pikasukat

Koko kesänä en ole tikunnut yhtään mitään. Mutta nyt kun viime viikolla puikkoihin tartuin, niin eihän niistä meinannut malttaa päästää irti. Sukat tulivat valmiiksi neljässä illassa. (Tähdennettäköön, että se on minulle erittäin epätyypillisen ripeä tahti.)


Langat ovat lankakorin pohjalta löytyneitä suurinpiirtein Seittemän veljeksen pakusuisia kirppislankoja, mallina perusraitaa ja ohje ulkomuistista. Ei siis mitään uutta taivaan alla, mutta välillä on niin kiva vaan posottaa menemään ilman kommervenkkejä.

Sukat päätynevät syksyn mittaan johonkin synttäri- tai muuhun pakettiin, elleivät sitten suorastaan jää odottamaan joululahjojen paketointia. Kerrankin olisi sekin projekti aloitettu hyvissä ajoin!

torstai 18. elokuuta 2011

Pari ravintolavinkkiä Tallinnasta

Mä olen käynyt viimeisen puolen vuoden aikana kolme kertaa Tallinnassa. Lähinnä syömässä. Ja hakemassa edullista portviiniä. Jos hyväksi havaitut Africa Kitchen ja Elevant on jo testattu, tässä pari mainiota vinkkiä.


Lounge Museum. Ihan lähellä keskustaa, satamaa ja vanhaa kaupunkia, silti sopivasti jemmassa. Hinnat ovat Suomen tasoa mutta ruoka todella hyvää, sisustus upea. Ravintola on keskittynyt itämaiseen keittiöön, sushivalikoima on kattava. Alla olevassa salaatissa on tuoretta tonnikalaa, inkivääri-soijamarinoituja sieniä, kookoslastuja, mangoa ja ties mitä muuta. Jokainen suupala oli aah.


Tämä paikka on puolestaan keikkapaikkana ja baarina monelle tutuksi tullut von Krahl. Ruokaa tarjoillaan alakerran ravintolassa sekä mainion rustiikkisessa baarissa ja sen terassilla. Hinnat ovat naurettavat.




Kuvan täyteläisen maukas sienikeitto maksoi 2,50 e. Viinilasi 2 e. Pääruokana nautitut katkaraputäytteiset paistetut letut veivät nekin kielen mennessään, hinta 5 e.


Ja vielä yksi tärppi gruusialaisen keittiön ystäville. Must Lammas. Ja heidän alkupalana tarjoilema gruusialainen lämmin juustopiiras eli hatshapuri (5, 20 e). Otin tämän päälle sitten tosiaan vielä pääruoan. Kun sain järjettömän kokoisen juustopiiraan eteeni, tajusin että tämän olisi voinut myös jakaa. Tosin, piiras on niiin hyvää että suosittelen ottamaan sen ja jonkun toisen alkuruuan pääruokien sijaan.



Joka visiitillä Tallinna tuntuu vaan entistä mukavemmalta. Kulttuuritarjontaa, kivoja liikkeitä ja edullista, loistavaa ruokaa. Menkää, syökää!

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Juhlapäivä

Kyllä se niin on, että syntymäpäiväsankarille kuuluu kiikuttaa aamiainen sänkyyn lahjan ja laulun kera!


Koska aamiainen täytyy tietenkin valmistella salassa, ei sitä välttämättä kovin suuriin ihmeisiin arkiaamuna taivu. Onneksi sankarille kelpaavat myös puolivalmiit tarjoomukset: croissantit menivät uuniin Danerollesin purkista. (Tuoteselosteen perusteella croissantit vaikuttavat suhteellisen vegaanisilta, ihan kaikista aromeista en tiedä.) Aikaisemmin en ollut purkkicroissantteja testannut, ja ihanhan ne ajoivat asiansa tämmöisenä hätäratkaisuna. Ja mikä tärkeintä, valmistuvat äänettömästi. Tämän päivän herkkäuninen sankarikaan ei tiennyt puuhistani mitään ennen kuin potkaisin oven auki ja rupesin kailottamaan että paaaljooon ooonneeeaaa vaaaan!

Kirsikka-rahkapiirakka


Äidin kirsikkapuu oli tänä vuonna taas anteliaalla päällä. Kirsikka-portviinihilloa on jo tehty satsi ah, ja jostain aivojen uumenista tuli mieleen tämä Hannan postaus jossa puhuttiin kohupiim-rahkan sekä kirsikoiden liitosta. Ja kappas, juuri olin Tallinnassa ja raahasin kyseistä rahkaa sieltä mukanani, (Suomestakin saa kyllä) niin niitä sitten yhdistelemään.

Koska en omista irtopohjaista kakkuvuokaa (?) tein piirakan, mukaillen Valion piimäpohjaista piirakkaohjetta.


Kirsikka-rahkapiirakka
400 g kohupiim -rahkaa (tai 4 dl piimää)
4 dl sokeria
1,5 dl sulatettua voita
6 dl vehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
n. 1 l kirsikoita (tai muita kauden marjoja)

Sekoita pohjan ainekset. Jos käytät piimää, taikina on löysempää, rahkan kanssa se muistutti murotaikinaa. Voisi siis laittaa isoon piirakkavuokaankin. Itse kuitenkin painelin leivinpaperilla vuoratulle pellille. Päälle painelin peratut kirsikat ja ripottelin raakaruokosokeria. Paistetaan 200-asteisessa uunissa 20-25 minuuttia.



maanantai 15. elokuuta 2011

Kesäkurpitsa-vuohenjuustomunakas


Viimeisten viikkojen ajan ruokapuoli on koostunut lähinnä kaikkea mitä kaapista + parvekkeen kasvimaalta löytyy -salaateista, öisistä pizzanhakureissuista, grillaamisesta, jäätelöstä ja marjapuskien antimista. Kesäisin ei tosiaan tule vietettyä aikaa keittiössä. Helpolla pääsee esimerkiksi uunimunakkailla jotka sopivat niin aamiaiselle, brunssille, piknikille, iltapalaksi kuin lounaaksi. Tässä yksi mainio kokeilu.

Kesäkurpitsa-vuohenjuustomunakas

1 kesäkurpitsa
8 kananmunaa
1 pieni purkki oliiveja
1 pötkö vuohenjuustoa
loraus vettä
suolaa, mustapippuria
persiljaa

Raasta kesäkurpitsa. Ripottele päälle suolaa ja anna seistä vartin verran. Suola irrottaa kesäkurpitsasta turhat nesteet, puristele raaste "kuivaksi" ja sekoita vatkattujen munien joukkoon. Lisää mukaan myös loraus vettä, mausta suolalla ja pippurilla sekä silppua joukkoon persiljaa ja lisää oliivit. Kaada seos piirakka/uunivuokaan. Leikkaa päälle vuohenjuustosiivuja ja paista 200-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia.


tiistai 9. elokuuta 2011

Kirppislöytöjä Turun suunnalta

Viime viikonloppuna lähdettiin Turkuun John Malkovichin perässä. Turussa oli taas kaikin puolin mukavaa, sillä kulttuurielämysten lisäksi osuttiin sopivasti Portsan ihanan puutalokaupunginosan pihakirppikselle. Toki ehdittiin myös Bossaliinaan kahville, Pinellaan drinksulle ja Tintån pitsalle, mutta kuva-aineiston puuttuessa (kamera jäi kotiin, plääh) ei niistä tällä kertaa sen enempää. Sen sijaan esittelen vähän kirppissaalista!

Menomatkalla pysähdyttiin Salon seudun suurkirppiksellä, josta olin kuullut paljon hyvää. Eikä tarvinnut pettyä, kirpputori oli ISO, ja pöydät täynnä tavaraa. Mukava kyllä, myynnissä oli myös sitä oikeasti vanhaa tavaraa. Erityisesti vanhoja tekstiilejä, astioita ja lasitavaraa tuntui olevan runsaasti.


Omaan ostoskoriin päätyi lopulta Upo-merkkinen valurautapannu (vihdoinkin lopullisesti eroon niistä teflonisista, jes), kaksi Tamara Aladinin Carmen-kääntömaljakkoa sekä nippu Sorsakosken aterimia. Aterimet ostin kesämökkiä ajatellen, mutta saapa nähdä, maltanko niitä sinne viedä. Ovat niin nättejä!


Portsassa kierreltiin sunnuntaina useampi tunti, eikä sieltäkään tyhjin käsin tarvinnut lähteä. Mukaan tarttuivat neljä Merri Vikin Lotta-kirjaa (nuoruuden suosikkikirjoja, joita olen pikkuhiljaa keräillyt), aika cooli huivi, pieni emalikippo sekä pari kerää huovuttuvaa merinolankaa.

Jep, Turku-fanitus ei tälläkään reissulla päässyt laimenemaan. Täytyy yrittää pyörähtää sillä suunnalla taas pikapuoliin!

maanantai 8. elokuuta 2011

Raparperia valkoviinissä


Ystäviä tuli kylään tuossa taannoin ja heistä yksi loihti mahtavan jälkiruoan,  jonka ohje on peräisi hänen äidiltään. Ja koska äitien reseptit on aina parhaita, on se syytä laittaa myös jakoon.

Raparperia valkoviinissä

1 kg raparperia (pakastettu käy myös)
kunnon loraus kuivaa valkoviiniä (meidän vuokaan taisi mennä noin 3 dl)
2 rkl hunajaa tai siirappia (agavesiirappi sopii myös mainiosti) / 1 dl sokeria (käytimme raakaruokosokrua)

Pilko raparperit ja laita uunivuokaan. Kaada päälle valkkari ja makeuttaja ja sekoittele.



Anna muhia 150-asteisessa uunissa 1,5h. Meillä taisi olla lähemmän kaksi tuntia. Paistos tarjoiltiin soijajäätelön kanssa. Ystävä vinkkasi että mukaan voi laittaa myös muita hedelmiä, luumut, aprikoosit ja omena on hyväksi havaittuja. Reseptin perässä luki slurps. Allekirjoitan.


lauantai 6. elokuuta 2011

Pikkuburgereita ja muita piknikhommia

Herkku ja koukkulaiset ovat huidelleet kuka missäkin kesän ajan joten tapaamiset ovat olleet vähissä. Saatiin kuitenkin yhtenä iltana samalle viltille neljä kerholaista, kännykkäkamera ja ruokaa. Sovittiin että ei kerrota/päätetä etukäteen kuka tekee mitä ja katsotaan miten käy. No aika hyvin.

Alkuruoaksi syötiin gazpachoa.



Sitten maisteltiin pieniä burgereita. Ciapatan väliin oli kasattu ainakin paistettuja munakoisoja, sieniä, avokadoa, sipulia ja suolakurkkuja. Omjom.



Burgereiden lisukkeena oli salaattia jossa oli tomaattia, pinaattia, basilikaa ja balsamico-oliiviöljykastike.



 Ja löytyi laukuista myös jälkkäriä, ihanaa pullataikinaan tehtyä mustikkapiirakkaa.



 Syömäpuikkoihin oli iskettu ananaspaloja. Nerokasta.



Ja saatiin Ellulta New Yorkin reissun tuliaisina healthy snackeja. Yep. Kaikkiin terveysruokiin pitäisi lisätä vaahtokarkkia, miten tätä ei ole aiemmin tajuttu.



Syöminkien ja juoruilun välillä toki myös tikuttiin.


Postaukset kuvat on nyt vähän köpösiä, eikä tässä ihmeempiä reseptejä ollut mutta halusin jakaa tämän hämmentävyyden, eli tosiaan, mitään ruokia ei oltu sovittu ja eteen ilmestyi keitto, leipää, salaattia ja jälkkäriä. Hyvää telepatiaa. Testaamme tätä uudestaankin. Ja jos viltille ilmestyisi vaikka neljä kakkua,  ei sekään ihan kamalaa olisi.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Lamppuprojekti


Asuintoveri a.k.a. mies päätti uudistaa lampun. Spraymaalia haettiin K-raudasta (mikä ihana kauppa!), ja kerman on tarkoitus muuttua mattamustaksi.

Perästä kuuluu. Ainakin jos muistetaan, miten se kootaan taas lampuksi.

maanantai 1. elokuuta 2011

Vegaani-syöpön New York

Suurkiitos Jytikselle ja Hetalle blogin hengissäpitämisestä kesähelteiden keskellä! Itse huitelin puolet lomasta New Yorkissa ja toisen puolen mökillä - olivat oikein hyvää vastapainoa toisilleen. Netin ääressä en lomalla juurikaan ollut, mutta pieni listaus New Yorkin vegaaniravintolatarjonnasta kelvannee näin jälkikäteenkin.

Reissussa parasta taisi kyllä olla syöminen (ja Whole Foodsissa shoppailu.) Onhan se nyt aika mahtavaa, että vegaanisia ravintoloita on ympäri kaupunkia, ja satunnaisotannan perusteella vaikuttavat vielä harvinaisen kivoilta paikoilta! Olin etukäteen orientoitunut lukemalla tarkkaan Hyvän kurkun New York -postaukset, ja niistä olikin paljon hyötyä. Lisäksi nappasin jostain kaupungilta mukaani lehtisen, johon oli kaupunginosittain koottu kaikki vegaaniravintolat ja -kahvilat. Se oli erittäin kätevä, sillä sen avulla pystyi aina nälän yllättäessä nopeasti tsekkaamaan lähimmät ruokapaikat. Saatavilla on myös Vegan Guide to New York City -kirjanen, mutta sitä en enää kokenut tarpeelliseksi hankkia.


Varsinaisten vegaaniravintoloiden lisäksi vegaanisiin herkkuihin saattoi törmätä ihan perusrafloissakin. Reissun ensimmäinen hampurilainen syötiin Sohossa katukahvilassa, johon mentiin jalkoja lepuuttamaan. Tuoretta ja hyväähän se oli.

Brooklynin puolella Williamsburgissa käytiin muutamaankin kertaan, ja kahdesti jopa syötiin samassa paikassa, Bliss Caféssa.


Ensimmäisellä kerralla herkuttelin French Toasteja mansikoilla, banaanilla ja vaahterasiirapilla (niiin hyvää), toisella kerralla valitsin papu-bataattiburriton höysteineen. Reissukaveri maisteli tuhtia tempehtäytteistä leipää, joka kyllä jäi vähän kuivakaksi kokemukseksi. Sympaattinen ja suositeltava paikka joka tapauksessa!


Upper West Side meinasi jäädä kokonaan käymättä, mutta onneksi sinnekin kuitenkin ennätettiin. Reissu nimittäin kannatti jo pelkästään Peacefood Cafén takia. Ihana paikka kaikin puolin!


Tarjolla on niin elävää ravintoa kuin kypsennettyäkin vegaaniruokaa. Itse valitsin lautaselle talon foccaciaa kasviksilla ja cashew-juustolla sekä juomaksi maailman parhaan mangolassin.


Toisella puolen pöytää syötiin pitsaa, jonka juusto oli kyllä harvinaisen hyvää vegaaniseksi. Suolaista ja venyvää, huoh.


Jouduin ottamaan toisen leivistäni mukaan hotellille, sillä pitihän mahaan järjestää tilaa jälkiruoalle. Sitä valikoimaa nimittäin riitti! Kaikenmaailman ihania kakkuja ja leivonnaisia. Valitsin tiramisun, joka olikin suussasulavaa (ja annoksesta olisi riittänyt noin neljälle). En oikeastaan muista miltä varsinainen tiramisu maistuu, mutta ei se nyt aikanaan kovin paljon parempaa voi enää olla. Lääh.


Harlemissakaan ei kasvissyöjän tarvitse jäädä nälkäiseksi. Itse asiassa olisin toivonut olevani paljon nälkäisempi siellä pyöriessämme ja Strictly Rootsissa käydessämme.


Tarjolla olisi ollut mahtava valikoima ihanan epäterveellisen näköistä brunssi/lounasruokaa, mutta tyydyin tilaamaan vain tofukokkelia. Älyttömän hyvää - veikkaanpa, että täällä kannattaisi syödä pitkän kaavan mukaan. Meininki oli kyllä niin rentoa, että vähän jo epäilytti ruoan saapuminen laisinkaan, mutta sieltä se sitten vihdoin pöytään kannettiin.


Upper East Sidella voi museokiertelyiden lomassa käydä tankkaamassa vaikkapa Candle Caféssa. Taas yksi huippukiva kahvila, jota ei voi olla kehumatta.


Tilasin quesadillan quacamolella ja salsalla - nam. Tortillojen välissä oli tapioka-juustoa, joka oli kyllä mahtavan hyvää ja toimi hyvin sulatettuna.


Makeannälkäänkin löytyi helpotusta monesta kadunkulmasta. East Villagessa majailee Lula´s Sweet Apothecary, tuo vegaanijäätelöiden taivas.


Päivän mauista valitsin Cookies ´n Creamin, joka olikin ihanan makiaa. Harmi, että paikka ei osunut reitille toista kertaa, olisin ehdottomasti halunnut maistaa myös Mojito-jäätelöä!


Niin ikään East Villagessa sijaitsee Viva Herbal Pizzeria, jonne suunnattiin venyvän ja sulavan vegaanijuuston perässä. Eikä tarvinnut pettyä! Hyvää, kertakaikkiaan. Paikka itsessään on melko surkea loukko, mutta se kyllä unohtuu, kun saa ruoan eteensä.


Jälkkäriksi napattiin vielä kylmäkaapista mustikka-juustokakku. Hyvää sekin, vaikka nautittiinkin muovihaarukoilla muovirasiasta. 


Hyvä kurkku osasi neuvoa, että mainioita vegaanisia pannukakkuja ja muita herkkuja saa Kate's Jointista. Sinne suunnattiin brunssille, ja pannukakkuja tilasin tietenkin. Banaani-pähkinä-pannarit olivat vähän terveellisen makuisia mutta hei, vegaanisia pannareita! Vaahterasiirapin kera luonnollisesti. 


Samoilla kulmilla Kate's Jointin kanssa sijaitsi Babycakes-leipomo. Sokerihuurrutettuja olivat leipomusten lisäksi sisustus ja työntekijöiden pinkit asut, ja pitihän sieltä vähän herkkuja ostella mukaan maisteltavaksi (hyviä olivat tietenkin).  


Viikonloppuisin järjestetään Brooklynissa kirppis, jonne riennettiin lauantaina (kirppis on lauantaisin Park Slope -kaupunginosassa).


Tarjolla oli kaikenmoista ihanaa vanhaa tavaraa ja vaatteita sekä jonkin verran uusiakin käsityöläisten tuotteita. Silmään pisti tietenkin tuo käyttämätön Arabian emalikulho, joka oli kyllä hinnoissaan (85 dollaria).


Vaan taisipa kirpputorillaki suurimman vaikutuksen tehdä ruoka. Yksi reunusta aukion laidalla oli täynnä ruokakojuja, joista sai kaikenlaista pientä ja isoa purtavaa. Ja näytti kyllä siltä, että kaikki ruoka tehtiin hyvistä ja tuoreista raaka-aineista paikanpäällä. Lisää tämmöistä meininkiä! Itse iskin kiinni kasvistacoihin (quacamole oli mahtavaa!), se toinen hodariin.


Viimeisenä vielä maininta parista mainiosta vegaanisesta korealaisesta ravintolasta, joissa käytiin kuva-aineiston puuttumisesta huolimatta. Franchia ja Hangawi sijaitsevat lähellä toisiaan keskikaupungilla, ja tarjosivat perinteisiä korealaisa ruokia kasvisversioina tunnelmallisessa ympäristössä. Lisäksi Franchiassa oli mittava lista erilaisia teejuomia, ja sellaiset napattiin eräänä helteisenä päivänä ohikulkeissa mukaan. Vihreäteejäälatte soijakermavaahdolla ja granaattiomenajuoma olivatkin aika hyviä valintoja viilentäjiksi!


Niin, kyllähän siellä New Yorkissa toki nähtävyydetkin kierrettiin, shoppailtiin ja kulttuuririennoissa käytiin, mutta ketä se nyt kiinnostaisi. Syömään sinne kuitenkin ennen kaikkea mentiin!