Kerällä

Joko saa puhua syksystä? Kalenterin mukaan ainakin, joten hyvää syyskuuta vain!

Vaikka hankinta tuli tehtyä jo elokuun puolella, uskaltaisin väittää, ettei yksi syksyn kivoimmista - ellei jopa kaikkein kivoin - neulekirja on tässä: Kerällä!

 Kyseessä on siis ihanan lankakauppa Kerän toisen omistajan, Jonnan kirja. Kävin ostamassa kirjan suoraan tekijältään eräänä aurinkoisena elokuun lauantaina, kun olin Tampereella juhlimassa ystävien häitä. Kerässä oli juuri silloin neuletapaaminen: pieni kauppa oli täynnä neulojia, hyllyt pursuilivat ihania lankoja ja sitten vielä tämä kirja. Oi! Muutenkin Tampere on muuttunut niin paljon, parempaan suuntaan. Se on jotenkin paljon eläväisempi kuin vielä seitsemisen vuotta sitten, kun opiskelin kaupungissa.

Mutta siihen kirjaan. Se on ihana ja inspiroiva! Jutut ovat simppeleitä, kuvat todella kauniita. Tätä kirjaa selatessa muistaa taas, kuinka yksinkertainen on kaikkein kauneinta. Ja harmaa, hih. Kirjan innoittamana pistin jälleen yhden Baktuksen puikoille, kahdessa harmaan sävyssä.

 Vaikka mitä pitää kirjan ohjeilla kokeilla: hiilenharmaa villatakki, turbaanipipo, tilkkupeitto... ja varmaan ne 42 muutakin käsityötä.

Vahvasti näyttää siltä, että syyskuun illat tulee vietettyä sohvannurkassa kudin kädessä. Parasta!

Minttua muutenkin kuin jäätelössä*

Takinkääntäjän kahvimuki näyttää tältä.

Kahvi maistuu paremmalta kun sen juo mintunvärisestä mukista. Hah! Siinä on lause, jota en olisi vielä sanotaanko kaksi kuukautta sitten uskonut ikinä kirjoittavani. Mutta näin se vain on. Kun näin uudet Kokot, jotenkin ymmärsin, että tuo minttu olisi minun mukini.

Ellun maukkaalla muffinssivierailulla puhuimme myös siitä, kuinka oranssi ei ole enää ollenkaan niin kammottava väri kuin se joskus mielestämme on ollut.

Sitten tajusin: taidan olla vain helposti vietävissä. Kun minttua ja oranssia näkee nyt muutenkin joka paikassa (astioissa, vaatteissa, lehdissä jne.), niin ehkä se väri yllättäen alkaa näyttääkin kivalta. Tässä näyte uusimmasta Glorian kodista. Oranssia juu!

No mutta värithän ovat ihania, joten mitä sitä turhia jarruttelemaan. Mintunvihreää löytyy myös täältä ja oranssia täältä, kurkatkaapa!

Onko teillä värejä, jotka ovat muuttuneet inhokkiväreistä suosikeiksi?

*Otsikko viittaa tietysti siihen, että tähän saakka olen kelpuuttanut mintun ainoastaan Puffet-muodossa.

Puputytön papupihvit

Kotona on pakattu viisi kassillista kirjoja kirpparille vietäväksi, ja KAIKKI kirjat mahtuvat tällä hetkellä ihan oikeasti kirjahyllyyn, hurraa! Siitä innostuneena päädyin nappaamaan mukaani yhden uuden keittokirjan, kun kaupassa sattui tulemaan vastaa hyvään hintaan Raisa Kettusen Puputytön juhlakirja. Edellinen Puputyttö-kirja keskittyi leivonnaisiin, juhlakirjassa on reseptejä joka lähtöön. Tyyli on yhtä pinkki ja epäterveellinen kuin edellisessäkin kirjassa, mutta hei, juhlareseptejähän nämä ovatkin. Veikkaisin, että monet ohjeet ovat myös lasten mieleen.

Ensimmäiseksi päätin kokeilla kirjasta hyvin arkiruoaksi taipuvia papupihvejä. Liekö syy pakkasissa vai missä, mutta papuja tekee nyt mieli ihan koko ajan, erityisesti mustapapuja. Näissä ne olivatkin pääosassa, ja maistuivat mahtavasti. Korianterin unohdin valitettavasti kauppaan, mutta ensi kerralla muistan senkin!

Kirjassa pihvit tarjoiltiin hampurilaispihveinä, mutta minä pyöräytin lisukkeeksi salaatin porkkanasta, kaalista, keitetystä ohrasta, maustamattomasta soijajukurtista ja mausteista (sitruunaa, pippuria ja suolaa nyt ainakin). Vähän niinku coleslaw, mutta ohra tuo vielä ruokaisuutta. Tätä salaattia syödään meillä aika usein, koska se on hyvää.

Ja sitten vielä se pihviresepti sellaisena, kuin se Puputytön kirjasta löytyy.

Mustapapupihvit

8 dl keitettyjä mustapapuja
4 rkl vegaanista majoneesia (käytin tätä Plamilin majoneesia)
1 dl korppujauhoja (käytin ruiskorppujauhoja)
2 tl jeeraa
1 tl suolaa
1 tl kuivattua oreganoa
0,25 tl cayennepippuria
0,5 dl tuoretta korianteria

paistamiseen ruokaöljyä

Soseuta puolet pavuista majoneesin, korppujauhojen, jeeran, suolan, oreganon ja cayennepippurin kanssa. Sekoita mukaan korianteri ja loput pavut. Muotoile pihveiksi ja paista öljyssä keskikuumalla pannulla, kunnes pinnasta tulee rapea ja se on saanut väriä. Käännä ja paista toiseltakin puolelta.

Joulukalenterin luukku 23

Jos vielä on intoa askarteluun ennen kuin pukki tulee niin tästä kirjasta löytyy kivoja ohjeita. 

Kyseessä on Kati Rapian ja Mari Savion mainio Surrur-kirja.

Itse innostuin tekemään kirjasta pärekoppa-tyylisen korin. Aluksi tarvittiin tietenkin päreitä.
Ne syntyivät silittämällä itselle mieluinen kangas tukikankaan molemmin puolin.
Sitten kangaslaatasta leikattiin noin 4 cm leveitä päreitä.

Ja sitten ei kun punomaan koria. Homman koossa pitämiseen tarvittiin hieman kärsivällisyyttä ja järkeilyä, mutta vähän kun nuppineuloilla jeesaili niin jo alkoi homma hahmottua.

Ja ihan hauska kori siitä tuli, vaikkapa lankakerien tai villasukkien säilytykseen.
Seuraavaksi voisin hankkia vähän railakkaampaa kangasta ja tehdä säilytyskoreja lapsen leluille..
Eipäs sitten muuta kuin oikein hyvää joulua kaikille!

Inspiraatiota

Ideoita ja inspiraatioita syksyn neulehommiin ja värivalintoihin löytyi ehkä hieman yllättävästäkin paikasta - nimittäin jälkikasvun kirjasta! Tammen Metsän eläimiä on ihan ihana: tykkään kovasti Karoliina Pertamon kuvituksista ja kirjan värimaailmasta.

Sekin on kivaa, että kirjassa seikkailevat lumikko, mäyrä, pöllö, tikka, ilves. hirvi ja kettu. Hieman vaihtelua tavanomaisiin kissa-, koira- ja possujuttuihin.

Kirjassa on myös hauska runo, joka sopii hyvin meidän Herkku ja Koukku -meininkeihin, me taidetaan olla yhdenlaisia mäyriä:

Kun mäyrä kohtaa mäyrän,
luona männyn käppyrän ja käyrän.
Ruuasta silloin puhutaan, 
jossakin on herkkuja, niin huhutaan!

Nyt vaan puikot suihkimaan, kun vettäkin tulee taas taivaan täydeltä!

Joulukalenterin luukku 19

Tässä yksi hyvä lahjavinkki pukinkonttiin: hiljattain ilmestynyt Ruokatorstain joulu -kirja. Kirjaan on koottu Helsingin Sanomien ruokasivujen parhaat jouluruoka-ohjeet. Hesarin Ruokatorstai -kirja taitaakin jo löytyä jokaisen Herkku & Koukku -ryhmäläisen kirjahyllystä ja tässä on jouluinen jatko-osa sille. 

Ruokatorstain joulu on pitkälti samoilla linjoilla kuin sitä edeltänyt "pääopus": taitto on selkeä, reseptit vaikeusasteeltaan sopivia ja kuvat herkullisia. Tosin kuvia saisi olla vielä enemmän!

En ole kirjasta vielä ehtinyt paljon kokkailla, mutta mielenkiintoisia reseptejä merkkaavia lappusia on sivujen väliin kertynyt melkoinen määrä. Me ollaan järkkäämässä perhejoulua täällä meillä ja veikkaanpa että useampikin resepti menee silloin kokeiluun. Kiva että kaikki joulureseptit löytyvät yksien kansien välistä.

Tänään päädyin testailemaan marinoitujen siitakesienien ohjetta, johon tulee mausteeksi muunmuassa kanelia. Tosin kokkailu ei mennyt ihan putkeen. Luin siitakesienien pakkauksesta että niitä tulisi käyttää vain kypsennettynä. Ja netistä kun luettiin aiheesta lisää niin kävi ilmi että raakoja siitakkeiden syönnin seurauksena voi saada nokkosihottuma-typpisiä iho-oireita. Mmmitähh ihmettä??
Lopuilta päädyin marinoimaan sieniä yön yli ja seuraavana päivänä paistoin koko satsin pannulla kypsäksi. Hyvää tuli niinkin. Mutta onkohan tässä reseptissä ideana se että marinointi ikäänkuin kypsentää sienet.. vai kypsentääkö?

Marinoidut sienet

2 rasiaa siitakesieniä (yht. 200 g)

2 valkosipulinkynttä

3 salottisipulia

pala tuoretta inkivääriä

1/2 ruukkua persiljaa

1 kanelitanko

1/2 rkl hunajaa

1 1/2 tl valkoviinietikkaa

2 rkl oliiviöljyä

suolaa 

pippuria

Kuori sipulit ja inkivääri. Leikkaa valkosipulit viipaleiksi, sipulit lohkoiksi ja inkivääri ohuksi suikaleiksi. Silppua persilja. Katko kanelitanko muutamaan palaseen. 

Puhdista sienet, jos tarpeen. Sekoita ainekset kulhossa ja anna maustua vähintään seuraavaan päivään. 

Tarjoa sienet joulun alkupalapöydässä. Marinoidut sienet sopivat mainiosti pikkublinien lisäkkeeksi.

Lähde: Ruokatorstain joulu

Taatelikeitto ja symppis raw food -keittokirja

Heti alkuun se kirjavinkkaus, Sigur Ros -yhtyeen laulaja julkaisi puolisonsa kanssa kesän lopulla raw food -keittokirjan netissä ja päädyin vihdoin selailemaan sitä. Supersymppis ja hauskaa kun pääsee oikeasti kääntelemään sivuja, löytyy täältä!


Ja sitten taatelikeittoon. Se löytyi puolestaan Ann Wigmoren Elävän ravinnon ruokaohjeita -kirjasta. Resepti jolla pääsin hyödyntämään kahta saamaani mainiota joululahjaa, sauvasekoitin-vatkain-tehosekoitin-yhdistelmää (tästä olen haaveillut niiin pitkään) sekä raastinkuppia (havaintokuva löytyy alta). Lopputulos oli keiton sijaan enemmänkin omenaraastetta taatelikastikkeella mutta hyvää, tosi makeaa!

Taatelikeitto (2-4 annosta)

4 suurta omenaa
2 dl liotettuja taateleita
3/4 dl uudistavaa juomaa (käytin taateleiden liotusvettä)
1/2 tl kanelia

Raasta omenat. Sekoita muut ainekset tehosekoittimessa, lisää nestettä kunnes koostumus sopiva, mulla meni varmaan desi. Lisää lopuksi omenaraaste. Taateleiden sijaan voi käyttää myös rusinoita, luumuja, viikunoita tms kuivattuja hedelmiä.


Ja tässä raastinkuppi! Kuppi jota kiertää raastinterä, pienestä isoon raasteeseen. Yllättävän hyvin toimi käytännössä, lähes kaikki raasteet menivät tosiaan kuppiin.

Reissutuliaisia

Pikainen reissu rapakon taakse sattui ikävästi juuri sille viikolle, kun elävän ravinnon kurssilla olisi ollut herkuttelukerta. Menetys täytyi ottaa takaisin vierailuilla Whole Foods- ja Trader Joe's -kaupoissa, ja matkalaukun pakkasin täyteen kaikenlaista raakaa herkkua.

Raakasuklaata ja -tryffeleitä, raakapatukoita, raakakeksejä... näillä pärjätään pitkään. Tervetuloa maistiaisille! Lisäksi nappasin mukaan agavesiirappia ja kookosjauhoja, joiden raakuudesta ei kyllä ole mitään tietoa. Luomua sentään.

Barnes & Noblen kirjakaupassa selasin läpi käsityö- ja keittokirjahyllyn. Mukaan lähti Vegan Cupcakes Take Over the World -kirjan tekijöiden uudempi tuotos Vegan Cookies. Kirjan kuvat eivät valitettavasti erityisen houkuttelevia olleet, mutta luotan resepteihin. Java Green -kahvilasta ostin mukaan elämäni mahtavimpia maapähkinävoi-suklaahippukeksejä - toivottavasti kirjan reseptit yltävät samaan!

Lentokentällä tuhlasin viimeiset dollarit joululehtiin, joissa tarjontaa riitti vaikka kuinka. (Jytis, saat kyllä lainaan tuon idolisi Martha Stewartin lehdykän...)

Lentomatkoja varten hankin bambuiset sukkapuikot. Ehkä ne tavallisetkin olisi saanut ottaa koneeseen mukaan, mutta pelasin nyt varman päälle. Nopeasti hurahti pitkä lento elokuvien ja tikkuamisen parissa! Syntymässä on pitkävartiset lapaset, tiivistä ja lämmintä helmineuletta.

Omistaapa huvila

Alkukesän vehreys puskee läpi joka puolelta, kesäillat ovat huumaavan valoisia (vaikkakin auttamattoman kylmiä, hrrr!) ja tämä tyttö kaipaa maalle taas enemmän kuin koskaan.

Kesälomaan ja maalaiseloon on aikaa, joten on lohduttauduttava näillä kuvilla. Annoin Pia-Maria Lehtolan ja Tomi Parkkosen Huvilan hengessä -kirjan äidilleni lahjaksi, mutta onneksi ehdin nauttia itsekin kirjan kauniista kuvista.






Ja jos ihan totta puhutaan, niin ei tarvitsisi olla huvilaa (kirjoista ihastelu riittää), mutta olisipa oma piha! Tai edes parveke! Lomaan on vielä montaa pitkää viikkoa, uuuh.

Napit, purkit ja vanhat lehdet

Kirppiksellä kävin kyllä jo viikko sitten, mutta löytöjen esittely jo viivästynyt. Tässä se kuitenkin on.

Nappivarasto täydentyi erään mukavan mummon pöydässä vieraillessa. Hän oli kovin ihmeissään, että joku on oikeasti kiinnostunut napeista.

Ruusupurkit löytyivät pieneltä itsepalvelukirppikseltä. Näissä on säilötty ainakin rågmjöliä.

Vanhoja lehtiä löytyi saman myyjän hyllystä. Itsepalvelukirppiksen myyjä kertoi ostaneensa sisarilleen heidän syntymävuotensa vanhat Kotiliedet ja lähettäneensä ne naistenpäivän tervehdyksinä. Hyvä idea.

Pitkästä aikaa kirpputorilta löytyi jotain kivaa. Nykyään niissä on mielestäni aika paljon pelkkää roinaa. Toki toisen roska on toisen aarre, mutta minua ei ole onnistanut kirppiksellä ennen tätä reissua aikoihin.

Tramp heart bear ja muita ihania

Tadaa, hyvää maaliskuuta! Maaliskuussa alkaa kevät, ja se jos mikä innoittaa suunnittelemaan erilaisten, värikkäiden(!) pitsihuivien neulomista. (Yhden huivin sain jo aloitettua, mutta jouduin lopulta purkuhommiin. Mutta jos ikinä huivista tulee valmis, niin kerron täällä siitä varmasti.)

Keväästä huolimatta palataan hetkeksi jouluun. Piilotin asuintoverin joulupakettiin mainion kirjan Softies-kirjan. Siinä on ohjeet 25 erilaisen pehmokaverin tekoon, ja ne tyypit ovat kyllä toinen toistaan hauskempia.



Kuvassa on Tramp heart bear, mutta ohjeet löytyvät myös Dorian the dogin, Portuguese plaidin ja Ice cream sandwichin tekoon. Muun muassa.

Asuintoveri ei ole opiskelu- ja työkiireidensä takia vielä tarttunut ohjeisiin, mutta uskon että jatkossa Seppo saa seuraa.

Hauskasta Monster-Munch-blogista löytyy myös tällaisia kivoja.

Ja loppuun on vielä pakko kysyä, että neulottaisko kettupuuhka? (Tai ostettais, kun sellaisia valmiinakin on.) Celapiun jäljille päädyin tämän blogin kautta.

Että olishan tässä taas, inspiraatiota odotellessa.

Kurdikeittiön antimia

Eilen julkaistiin uusi keittokirja Sieltä missä pippuri kasvaa ja tähän tutustumista suosittelen lämpimästi!
Kirja on paljon muutakin kuin pelkkiä ruoka-ohjeita, siinä viisi ulkomailta muuttanutta uussuomalaista kertoo elämäntarinansa, kuten myös ne parhaat reseptinsä. Lisäksi kerrotaan kunkin maan ruokakulttuurista sekä raaka-aineista. Esittelyssä on vietnamilainen, chileläinen, venäläinen ja somalialainen keittiö sekä kurdikeittiö jota lähdin testaamaan ensimmäisenä.


Kurdikeittiön herkkuja kirjassa esittelee Cafe Caisan ravintoloitsija Yusuf Kartia, hänen resepteistään päätin testata linssikeittoa sekä sipuli-pinaattipiiraita ja kyllä kannatti. Todella maistuva ateria tuli!

Kurdikeittiön linssikeitto
3dl punaisia linssejä
2 tl suolaa
1 1/2 l vettä (laitoin vaan reilun litran koska tämä on aika ohutta keittoa)
1 sipuli
25g voita
1 tl kuivattua minttua
1tl paprikajauhetta

Huuhdo linssit hyvin. Laita kattilaan vesi, linssit, pilkottu sipuli ja suola ja keitä noin puoli tuntia. Soseuta keitto sauvasekottimella. Sulata voi pienessä kattilassa ja paista siinä hetki minttua ja paprikajauhetta. Lusikoi seos mausteeksi keiton päälle, älä sekoita. Valmis!

Sipuli-pinaattipiiraat
Leipä:
5-6dl vehnäjauhoja
1/2 rkl suolaa
1/2 rkl sokeria
1/2 tl kuivahiivaa
2 dl vettä
(kananmuna voiteluun, mulla ei kyllä ollut)
koristeluun mustia ja vaaleita seesaminsiemeniä

Sekoita kulhossa suola, sokeri, 5 dl jauhoja ja kuivahiiva. Lisää kädenlämpöinen vesi ja vaivaa hyvin jotta saat kimmoisan, pehmeän taikinan. Anna kohota liinan alla pari tuntia (lämpimässä paikassa tunti riitti mulla).

Täyte:
1 iso sipuli
200-250g tuoretta pinaattia (laitoin 1 1/2 pussia pakastepinaattia)
oliiviöljyä
1 tl suolaa
1 tl paprikajauhetta
1 tl mustapippuria

Paista silputut sipulit pehmeiksi paistinpannussa öljyssä ja lisää pinaatti sekä mausteet ja paista muutama minuutti.
Jaa kohonnut taikina neljään osaan ja kaulitse ne ohuiksi pyöreiksi lätyiksi (noin 20cm halkaisija). Laita täytettä toiselle puolelle ja nosta toinen puoli päälle ja painele reunat kiinni. Siisti reunat veitsellä, eli leikkaa ylimääräiset pois. Voitele halutessasi ja paista uunissa 250-300 asteessa 7-10 minuuttia.

Tahdotko keittokirjailijattareksi?

Kuulkaas arvon kotikokkailijat, nyt on tilaisuus saada oma resepti ikuistetuksi ihan oikeaan keittokirjaan! Valmisteilla on toinen osa Vegaanin keittokirjasta, ja siihen kuulutetaan reseptejä kautta maan. Ei muuta kuin muistelemaan, mitä kaikkia (vegaanisia) herkkuja on menestyksekkäästi aikojen saatossa tullut loihtineeksi, ohje paperille ja lähetys osoitteeseen kasviskeittokirja@gmail.com. Lisätietoja esimerkiksi täältä.

Kuvat kirjaa tulee muuten ottamaan Chocochili-blogin Seitti, joten näyttävä eepos luvassa!

Nöyrä paluu perusasioiden ääreen

Nyt seuraa tunnustus. Olin väärässä. Luulen olevani parempi neuloja kuin todellisuudessa olen. OK, neulon hyvin (raita)lapasia ja kaulahuiveja, ehkä peruspipojakin, mutta siihenpä se sitten jää.

Katselen aina ihaillen erilaisia neulemalleja ja -ohjeita ja suunnittelin niitä toteuttavanikin. Mutta suunnitelmat kariutuvat viimeistään siinä vaiheessa, kun tajuan etten osaa edes lukea neuleohjetta. Langankierrot kavereineen ovat minulle oikeasti täyttä hepreaa.

Onneksi on Stitch'n bitch - neulojan käsikirja! Kirja on ollut minulla hyllyssä jo pari vuotta, mutta olen selaillut lähinnä siinä olevia ohjeita (joista en ole toteuttanut... yhtäkään). Eilen havahduin lueskelemaan kirjaa alusta lähtien ja voi kuulkaa, tässä saattaa olla ratkaisu ongelmaani. Siellä neuvotaan kaikki langankierroista pykäpistoihin ja oikein havainnollisten kuvia kanssa. Meikämandoliini on aika innoissaan! Luulisin opuksesta olevan iloa muillekin, ainakin Raisulle ja Jytikselle. Et voinpa ottaa joskus sen kerhoon mukaan.

Stitch'n bitch -sarjassa ovat suomeksi ilmestyneet myös Koukussa - virkkaajan käsikirja (kuvassa kirjaston kappale, ei oma) ja uusimpana tulokkaana Neulo ja virkkaa elämäsi miehelle.

Kaikki ohjeet ei (luonnollisesti) miellytä, mutta hauskoja ja värikkäitä ne ovat. Plussaa siitä, että langoille esitellään aina suomalainen vaihtoehto.

Ehkä mä vielä joskus neulon jotain muuta kuin lapasia. Edes sukkia.

P.S. Myös Ullassa on kirjoitettu Stollerin kirjoista.

Ja tässä vielä kirjasarjan englanninkieliset sivut.

Lehti

Päivän ehkä kivoin uutinen löytyy täältä.

Voipi olla, että lehti täytyy tilata tuota pikaa. Ostin kyllä jo viime numeron irtona, kun siellä oli kiva ja helppo mekko-ohje ja kivat raitasukat. Mutta siinä se saldo sitten taisikin olla. Toivottavasti jatkossa on enemmän ohjeita mun makuun.

Ja siis kyllä, prinsessa on nyt kotona. Mutta vieläkö ehtisi ommella!