Joulukalenterin luukku 21: Keittiöpyyhkeet

Pari pakettipaljastusta! Itse tehtyjä joululahjoja ei monen montaa tänä vuonna valmistunut, mutta muutama keittiöpyyhe nyt kuitenkin. Kiva ja käytännöllinen lahja, ja lisäksi nämä ovat molemmat niin nopeatekoisia, että vielä ehtii aatoksi jos heti aloittaa!

Ensimmäinen pyyhe on neulottu Eilen tein -blogin ohjeella, joka on yksinkertaisen kaunis. Langaksi valitsin pellavaa pehmeämpää bambua (Novitan Helmi), joka toimikin tässä ihan hyvin. 

Pyyhkeen ympärille virkkasin kolmisen kerrosta kiinteitä silmukoita, niin pyyhe sai vähän ryhtiä. Samalla oli helppo tehdä ripustuslenkki.

Toiseen pyyhkeeseen sain idean kauppareissulla. Granitissa huomasin mustia vohvelikankaisia keittiöliinoja, ja rupesin heti visioimaan sellaiseen jotain hilpeitä koristepujoitteluita. Koristelut tulivatkin  kuitenkin lopulta tekstin muodossa, kun sopiva lause tuli eteen suuren runouden alkulähteillä eli Prisman sisustustaulussa.

Tosi kiva oli vohvelikangasta työstää, ensimmäistä kertaa sitten ala-asteen! Täytyy ottaa pian uusiksi.

Joulukalenterin luukku 14: Pehmoautot

Kaivoin piiiitkästä aikaa esille ompelukoneen ja surauttelin pukinkonttiin muutamat autot. Idean tähän sain Tiinalta Pics, Dots and Stripes -blogista.

Tällaisia pirsseistä sitten tuli, muun muassa.

Kolmevuotias valitsi itselleen vaaleanpunaisen auton.

Pikkuveli sai kuplavolkkarin.

Marimekko on viime aikoina ollut esillä kyseenalaisessa valossa muutamaankin otteeseen, mutta kankaansa Bo Boo on kyllä kiva. Metrin mittaisesta palasta tuli seitsemän autoa, ja taakse ompelin sitten tavallista valkoista puuvillakangasta.

Lopuksi kolmevuotias täytti ne vanulla ja minä ompelin "autojen mahat" käsin kiinni.

Liukuhihnatehtailu oli oikein kivaa ja todellakin kannattaa kaivaa se ompelukonekin välillä esiin. 

Mekkotalkoiden jälkimainingit

Talkoot olivat hyvä alkusysäys herkkukoukkulaisten mekkoprojekteille. Koneongelmatkin selvisivät, joten kerhoa seuraavana päivänä valmistui tämä laatikkomainen mekko. Innostuksissani olin hommannut kahta kangasta. Nähtäväksi jää, valmistuuko siitä toisesta jotain myöhemmin. Toivottavasti!

Tämä mekko valmistui jotakuinkin seuraavaan tapaan:

Piirsin mekon yläosan kaavan mieleisestä neulepuserosta. Alaosaa jatkoin suorana alaspäin. 

 Kaula-aukkoon ja hihansuihin ompelin muotokaitaleet, koska en halunnut käänteitä näkyviin.

Mietin aluksi, että ompelisin nauhakujan kiristysnauhalle, mutta päädyin kuitenkin irralliseen versioon. Kuja olisi kuitenkin tullut juuri sille väärälle korkeudelle.

Tässä muotokaitaleet nurjalta puolelta. Ompelin ne muutamalla pistolla saumakohtiin kiinni.

Kangasta oli sen verran hintsusti, että tein pienen jatkopalan helmaan. Kiinnitin helman käänteen palttausnauhalla ja toivon, että käänne pehmenee pesussa tai muutoin.

Tässä parhainta pönötysosaamistani.

Mekkotalkoot

En tiedä, kenen idea alunperin oli, mutta se oli tosi hyvä idea! Pidetään Herkun ja Koukun mekkotalkoot! Kolttu kesäksi, eikä mustasta kankaasta (yleensä jos meillä on blogin tyttöjen kanssa joitain juhlallisuuksia, pukeutuvat kaik-ki aina mustaan)! Aika villiä.

Paun luona päätettiin kokoontua, koska siellä ompelukoneita oli peräti kaksi ja lisäksi saumuri. Kuvat puhukoot puolestaan:

Ei oo hei musta!

Lopulta kohtasimme kohtuullisen massiivisia ompelukoneongelmia (ei kuvassa, toim.huom.), jotka Hanna kuitenkin selvitti!

Yhtään mekkoa ei tullut valmiiksi, mutta ainakin yksi huivi!

Pöytä notkui herkuista niin kuin aina.

Jälkkäriksi syötiin herrrkullisia mehujäitä, joissa oli ainakin appelsiinia, passionhedelmää ja tyrnimarjaa. Huippuja!

Vaikka emme saaneet mekkoja valmiiksi, oli tämä huippuhauska kokoontuminen! Tällaisia teemakokoontumisia saisi olla enemmänkin.

Mekot jäivät puolitiehen, mutta ehkä ne valmistuvat blogin kesäpiknikille. Siitä lisää piakkoin!

P.S. Mietimme myös hieman blogin kohtaloa, kun kaikilla tuntuu olevan mahdottoman kiire ja sen huomaa harventuneesta bloggaustahdista. Pahoittelemme tätä! Päätimme kuitenkin ainakin toistaiseksi jatkaa. Bloggauksia siis tulee, mutta harvakseltaan. Toisaalta: kesä on täällä ihan just, joten ehkä silloin kukaan ei edes jaksa lukea blogeja, vaan kaikki kirmailevat auringonpaisteessa. Toivottavasti!

(Jutun kirjoitti oikeasti Heta vaikka blogger Hannaa ehdottaakin.)

Kiikkutuolin uudet vaatteet

Liukasta laskiaista! Kohta mennään pulkkamäkeen, mutta sitä ennen tiedotusluonteista asiaa. Me ollaan vihdoin myös Facebookissa, käykääpä kurkkaamassa (ja tykätäkin tietty saa)! Löytyy tuosta edeltävästä linkistä ja ihan haulla Herkku ja Koukku.

Kukaan ei varmaankaan enää muista tätä projektia? No ei ihme - johan tuon kiikkutuolin meille kotiutumisesta on kulunut puolitoista vuotta. Nätti se on kuin mikä, mutta istuminen siinä on ollut hieman kivuliasta. Selkänoja ilman pehmustetta on painanut istujan selkää. Minua on maaniteltu, lahjottu, kiristetty ja melkein uhkailtukin tekemään ne lupaamani pehmusteet. Tietenkään en ole saanut aikaiseksi!

Mutta onneksi on äidit (tämä virke on kirjoitettu toimestani muutamaankin kertaan tässä blogissa). Äiti tuli kylään, kävi kangaskaupassa ja surautti tällaisen:

Marimekon punainen Räsymatto-kangas sopii hyvin tähän meidän olohuoneen värisekamelskaan: täällä on valkoista, punaista, mustaa ja räsymattojen riemunkirjavia värejä sulassa sovussa. Tykkään. Myös selkä tykkää.

Samaisella kyläilyreissulla opin, että tulppaanit voivat kukkia myös parvekkeella, talvella.

Jälleen kerran: kiitos äiti!

Puuhasteluja

Viimeaikaisia puuhasteluja - suonette anteeksi jaarittelun vähäisyyden tässä postauksessa, runosuoni on nyt vähän tukossa ja kuvatkin taattua keskitalven laatua...

Kummitytölle ongintapeli joululahjaksi. Kalat piirretty ja väritetty nörttisupervoimilla eli Paintilla :), printattu ja liimattu pahvinpalalle, josta metalliniitti läpi magneettiongen tartuttavaksi. Laatikkoon plasteroitu jotain ohutta paperia decoupage-lakalla aalloiksi ja viimeistelty glitterliimalla. Kansikin laatikkoon on, mutta se jäi nyt kuvista pois.





Ellun blondille balleriinat (Baby Merry Jane -ohje Ravelryssa).



Itselle pikkukukkainen säkkitunika. Kangas näyttää kuvassa aika häiriintyneeltä, uskokaa pois että pikkukukkainen on. Kaavat muokattu Joka tyypin kaavakirjan t-paitakaavoista.

Joulukalenterin luukku 20: Joulukuusen matto

Meillä on ollut monena vuonna joulukuusi - välillä muovinen, välillä oikea. Koristeitakin alkaa olla sen verran, että en oikein voi tänä vuonna oikeuttaa itselleni perinteistä hamstrausta joulun jälkeisessä Stockmannin joulukoristealessa (sori Marika). Yksi asia on kuitenkin puuttunut: joulukuusen matto. En ole mieleistä löytänyt kirppareilta enkä kaupoista, kaikki on olleet jotain säkkikankaisia tonttuviritelmiä. Ja yleensä myös ihan liian isoja, meidän kuuset kun on aina aika maltillista kokoluokkaa.

Tänä vuonna päätin tehdä kuuselle maton itse. Olin jo lähdössä kauppaan etsimään tarvikkeita, mutta sitten muistin parvekkeen pöydällä olevan pitsiliinan. Se on aikoinaan ostettu kahdella eurolla Herttoniemen pihakirpparilta, ja toiminut tähän asti siis alkuperäistarkoituksessaan pöytäliinana. Sattumalta liina oli kuitenkin juuri täydellisen kokoinen myös kuusen matoksi. Ja sattumalta samalta parvekkeelta löytyi kiertoon menossa ollutta lakanakangasta. Eipä tarvinnutkaan lähteä parveketta edemmäksi mattotarvikkeita hankkimaan!

Matto syntyi yksinkertaisesti siten, että leikkasin lakanakankaasta kaksi vähän pitsiliinaa isompaa ympyrää ja ompelin ne koneella reunoista yhteen. Käänsin saumat sisäpuolelle ja ompelin käsin kääntöaukon kiinni sekä pitsiliinan kiinni kangasympyrään. Valmis!

Aika romantillinen lopputulos, mutta menköön nyt näin jouluna. Nyt vaan vielä isot kasat lahjoja kuusen alle! (Ja jostain uusi liina parvekkeen pöydälle.)

Joulukalenterin luukku 8: Pannunalunen huovutetuista palloista

Nurkissa pyöri vailla päämäärää hahtuvakerän loppu. Ajattelin pyöritellä siitä pienenpieniä lankakeriä, heittää ne pesukoneeseen ja askarrella huopapalleroista joulukoristeita. Alku sujuikin ihan suunnitelmien mukaan, kerästä syntyi monta pientä nöttöstä jotka päätyivät pesupussissa kuudenkympin konepesuun. Mutta sitten kun valmiilla huopapalleroilla rupesi leikkimään, niin ne halusivatkin muodostaa suoria rivejä. Ja riveissä ne rupesivat näyttämään joulukoristeiden sijaan pannunaluselta. Eipä siinä auttanut taistella vastaan.

Ehkä tämä palluroista muodostunut pannunalunen on hieman joulukoristeita tarpeellisempikin. Yhdistin pallot ihan neulalla ja ompelulangalla, yritin aina laittaa tiukan solmun lankaan joka pallon jälkeen. Ihan hyvin pysyy alunen muodossa tällä viisiin.

Luulin olleeni originelli pannunalusideoineni, mutta pieni googlaus todisti muuta. Täällä on esimerkiksi ohjekin alustan laadintaan. Ja opinpa googlatessani, että näitä kutsutaan laiskan palloiksi. Vallan osuvaa.

Joulukalenterin luukku 4: Tossut vauvalle

Nyt on kuulkaas helpot ja nopeatekoiset tossut vauvoille! Näihin ei millään saa tuhrautumaan yhtä iltaa kauempaa, ja malli on vielä oikein itseltään Martha Stewardilta. Ei voi mennä vikaan.

Tarvikkeetkaan eivät ole kovin ihmeelliset: vähän huopaa (tai huovuttunutta vanhaa villapaitaa, kuten minulla), sakset, lankaa, neula ja nappi. Huovasta leikataan kaavan mukaiset lärpäkkeet, jotka ommellaan yhteen yksinkertaisen ohjeen mukaan. Lisätään halutut koristeet ja kiinnityssysteemi (itse käytin kiinnitykseen pientä nepparia ja tuo näkyvä nappi on koriste) ja sittenhän ne onkin jo valmiit. Oho!

Tässä vielä demonstraatiokuva ja elävä todiste siitä, että oikein ovat tossut vauvan jalkaan sopivaiset.

Pehmoilua

Tein vauvalle tuommoisen pehmojutun etunimen ensimmäisen kirjaimen malliin. Käytin (taas niitä samoja) jämäkankaita ja ompelin käsin.

Ei mikään muotovalio ja täytettäkin liian vähän.

No, menköön tämä tämmöisenä harjoitustyönä, jonka mokista voi ottaa opikseen. Seuraavalla kerralla voisi käyttää viivotinta, kaavapaperia, silitysrautaa ja kaikkia semmoisia juttuja, ehkä jopa ompelukonetta. Ois kuitenkin aika kiva jos näitä olisi sen verran, että saisi tavattua vauvan koko etunimen.

Nalle ja huppupyyhe

Ellu kyseli muutama postaus sitten, mitä muuta voisi tehdä vohvelikankaasta kuin pyyhkeitä ja pussukoita, niin muistin tämän viime kesänä tekemäni huppupyyhkeen. Joo, eli ei uusia ideoita täältä, mutta esitellään nyt kuitenkin. Tämä meni lahjaksi naapurin naperolle, joka täyttääkin sitten tänä kesänä vuoden.

Toteutus oli helppo, koska kangas oli sen verran leveää, että siitä sai hupunkin ilman niskasaumaa. Viimeistely mieleisen värisellä kanttinauhalla ja valmis.

Kesäkäsitöitä

Kiitos kesäloman aikaisten innokkaiden lastenvahtien, olen jopa ehtinyt askartelemaan ja tikkuamaan. Mahtavaa!

Alkukesästä syntyi kummitytölle keltainen neulemekko. Olin joskus kauan sitten ostanut kirppikseltä Debbie Blissin kirjan Essential Kids sen kannessa olevan ihanan mekon takia. Kirja tuli mieleen, kun kummitytölle tilattiin 2-vuotislahjaksi hihaton mekko - jätin vain hihat pois. Langaksi tilasin Titityystä kirkkaan keltaista luomupuuvillaista Alba-lankaa (kummitytön äidin toive) ja hauskanpunaiset napit löytyivät Stockmannilta. Mekosta tuli ihan kiva, joskin malliltaan aika leveä. Kiittelin kuitenkin tehdessä itseäni siitä, että tajusin tikuta tuon mekon alaosan sileän osuuden pyöröneuleena. Siinä säästyi aika monelta nurjalta silmukalta!

Huono kuva. Minkäs teet.

Jälkimmäiselle kesälomareissulle en ottanut lainkaan lankaa ja puikkoja mukaan (!), mutta sen sijaan pakkasin laukkuun erilaisia kangastilkkuja ja kirjailulankoja. Tykkään ommella käsin pieniä pussukoita ja muita juttuja, jotenkin se on terapeuttisempaa kuin ompelukoneella huruuttamiseen.
Veljentyttö toivoi uuden opiskelupaikan kunniaksi uutta kynäkoteloa, ja semmoisen hän sai.

Hyvä kuva. Kiitos Hannan (kuvaaja) ja Maijan (malli).

Kynäkoteloon on kirjailtu ajatuksenvirran mukanaan tuomia viestejä ja vähän sisäpiirin huonoja vitsejä.

Samalla tekniikalla syntyi myös pari neuvolakorttikoteloa. Ensimmäinen omalle vauvalle...

...ja toinen Raisun ihanalle beibelle.

Vielä on kankaita paljon jäljellä, ja pieniä juttuja tuloillaan. Loma vaan alkaa uhkaavasti käydä vähiin. Täytyy pistää töpinäksi.

Vohvelikankaan (mahdollinen) paluu

Muistatteko ala-asteen käsityötuntien ehdottoman suosikin, vohvelikankaan? Minä en muistanut ennen kuin vauva sai lahjaksi näin hienon pyyhkeen.

Mahottoman nätti! Ei liene sattumaa, että sen on taiteillut käsityönopettajana toimiva kaveri.

Äitin varastosta löytyi myös tämmöinen pussi, joka nimikirjaimista päätellen on Hannan tekosia.

Pussi on muistaakseni toiminut ala-asteella liikuntavaatteiden säilytyspussukkana. Vai keskeneräisten käsitöiden? Aika kiva väritys siinä joka tapauksessa! (Hanna, pussi odottaa mökillä, mikäli haluat nostalgisoida.)

Nyt sitten kovasti innostaisi ostaa palanen vohvelikangasta ja pujottaa parsinneulaan iloisen väristä lankaa. Mutta kun en oikein keksi mitään järkevää käyttöä tuleville epäilemättä todella hienoille tuotoksilleni! Keksittekö muita mahdollisuuksia kuin pyyhkeet ja pussukat?

Ps. Kahden suora -blogi ennustaa, että vohvelikangas on seuraava pärekori. Erittäin paljon mahdollista!

Iltapuhdetta

Heti alkuun netissä kiertävä alkukevennys.

kuvalähde

Tuo c-kasetti kuvaa hyvin meikäläisen audiokuunteluvälineitä* . No ei vaan, on mulla ikivanha mp3-soitin, mutta sen näyttö on pimennyt aikapäiviä sitten ja lenkit ovatkin aikamoista jännitysnäytelmää kun ei koskaan tiedä että mikä duranduran sieltä seuraavaksi pamahtaa tärykalvoille. Siispä päivitin itseni nykyaikaan eräänkin markkinajohtajan soittolaitteella. Iltapuhteina syntyi kotelo laitteelle ja kuulokkeille.

Ensin oli kangaspala ja soitin.



Sitten oli origamituokio.



Lopputuloksena sisältä kaksiosainen pussi, toisessa pussin päässä säilytetään kuulokkeita ja toisessa soitinta. Pussien välissä kotelon sisätiloissa on reikä, joka mahdollistaa kuulokkeiden pitämisen kiinni laitteessa.





En minä nyt tätä mallia suorastaan suosittele muille, olin ompelua aloittaessani aivan innoissani että nyt on mahtava idea, mutta vähän epäkätevä tuo on kyllä käytännössä, ja ehkä vähän naftikin. Mutta tällä mennään toistaiseksi. Kivoja tee-se-itse-koteloita saa mielellään vinkata vastaisen varalle!

* c-kasetti, tuo katoava kansanperinne.

Isältä tyttärelle

Viimeksi Ellun luona käydessäni kassiini heitettiin vanha miestenpaita, jonka Ellu vienosti ehdotti muuntuvan liivimekoksi pienelle bebelle. Ajatuksena oli hyödyntää paitaa niin, että nappilista ja takaosan hartiavahvikesauma laskoksineen tulisivat mekkoon mukaan, napit taakse ja hartiavahvike eteen.



Etuosan joutui kuitenkin konstruoimaan toisesta hihasta, kun selkäkavennussaumat olivatkin ratkoneet takakappaleeseen reiän. Ajatus vaakasaumasta kuitenkin säilyi.



Liivimekko avautuu takaa nappilistan kohdalta.



Vielä tikkasin mukaan miestenpaidan kauluksesta ratkotun merkin muistoksi kankaan alkuperästä.



Tähtäsin jonkun vanhan käsityölehden potkupuvusta muokatuilla kaavoilla kokoon 62, mutta epäilyttää kyllä että näinköhän tuli oikean kokoinen - näyttää kamalan suurelta. Mutta on varmaan beibikin varmaan kasvanut sitten viime näkemän, tähän uskon!