Kesän vakioimmat retkikohteet

Se ensimmäinen: Turku.

Hyppäsin vauvan kanssa junaan ja lähdin Turkuun kaveria treffaamaan ja kesäpäivää viettämään. 

Lounaalle mentiin Eliksiiriin. Kysyn vaan, että miksi en ole käynyt siellä aiemmin? Kaikenlaista kivaa kasvispainotteista ruokaa oli tarjolla. Ite sai ottaa ja painon mukaan maksaa. Ei nyt mitään hienostelua, mutta passelia lounasruokaa!

Parhaita asioita kesä-Turussa on tori. Miten siellä voi kirsikat, mansikat ja herneet maksaa 2 euroa kilolta, kun Helsingissä saa pulittaa kolminkertaisen hinnan? Vääryys.

Lisäksi parasta on jokiranta alati lisääntyvine kahviloineen ja ravintoloineen. Tällä kertaa luotettiin tuttuun ja hörpittiin lattea Café Artissa.

Paljon muuta yleisen notkunnan lisäksi ei tehtykään, ja hyvä niin. Jos kuitenkin kaipaa (lapsiperheelle) virikkeitä ja tekemistä Turuus, niin Taikinanaama on ystävällisesti laatinut mainion listan!

Toinen kesäretkikohde oli Tallinna.

               

Siellä tavoitteena oli käydä syömässä Von Krahlissa, ja niin tehtiin.

On se aina hienoa, kun ihan tavallisessa ravintolassa voi tilata jotain oikeaa ruokaa vegaanisena. Söin kikhernekroketteja, ja ennen kaikkea suklaakakkua. Se oli mahtavaa! Lisähärpäkkeitä oli paljon (kuusenkerkkäjäätelöä, kirsikka, ananaskirsikka, mustikoita, mansikoita ja lämmintä marjakompottia), vähemmälläkin olisi pärjännyt. Mutta hyvää yhtä kaikki.

Pieni ostoskierroskin tehtiin, ja kävin jo muinaiselta Herkun ja koukun yhteisreissultakin tutussa Nu Nordikissa. Kaikenlaisia käsitöitä, koruja, vaatteita ja sisustustavaroita virolaisilta suunnittelijoilta, kiva! Kaupasta saa mukaan myös Design-kartan (viime vuoden mallia, mutta ei haitannut asiaa), johon on kätevästi koottu pikkuliikkeet, kahvilat ja muut kiinnostavat kohteet.

Toisena päivänä tehtiin päivä(uni)kävely kauniiseen Kalamajan kaupunginosaan. Ihania puutaloja!

Pääkohteena Kalamajassa oli F-hoone -ravintola, josta olin lukenut paljon hyvää. Paikka sijaitsee teollisuusalueen ja junaraiteiden keskellä, mutta ei sinne silti montaa kilometriä vanhasta kaupungista tai satamasta ole.

Ravintolan tila oli kaunis kuin mikä! Ja iso. Pihassa oli myös suuri terassi. Lisäksi samassa rakennuksessa oli toinenkin kahvila, pieniä kauppoja, kirppis ja muuta kiinnostavaa. Valitettavasti ne olivat melkein kaikki sunnuntaina kiinni.

Lapset oli huomioitu hyvin: syöttötuoleja oli paljon, vessassa oli potta ja olipa ravintolan sivussa pieni leikkihuonekin. Huomaavaista!

Ruoka oli edullista ja ihan ok. Tilasin kuskusia ja munakoisopataa, jossa maistui mukavasti chili.

Siinäpä ne retket tällä erää. Ehkä kuitenkin jo ensi viikonloppuna kohti uusia seikkailuita! Vaikkapa hannan ja paun jäljille Espoon saaristoon. Mukaantulijoita?

Ihana kesäkahvila Helsingin Hella

Maakuntamatkailut on tältä erää saatu päätökseen eli kaupungissa ollaan taas. Mutta onneksi on lomaa jäljellä, koska kesä-Helsinkihän on aivan paras!

Tänään retkikohteena oli moneen otteeseen ylistetty ihana kesäkahvila Helsingin Hella, jonne teimme treffit Ellun kanssa. Kahvila sijaitsee Helsingissä Laajasalossa lähellä Aino Acktén huvilaa. Herttoniemestä lähimmäksi pääsee bussilla 88, mutta jos vain mahdollista, niin suosittelisin hyppäämään pyörän selkään!

 Kahvilasta on kirjoitettu Helsingin Sanomissa, sitä on hehkutettu Facebookissa ja siitä on kirjoitettu blogeissa (itse löysin nopealla googlettamisella ainakin nämä kolme postausta). Suosio lienee yllättänyt kahvilan perustajat. Kuulimme, että heinäkuun alussa avatussa kahvilassa on ollut joka päivä satakunta kävijää. Alun perin kahvilan piti olla auki heinäkuun ajan, mutta tänään meille sanottiin, että kahvila on auki viimeistä viikkoa.

Mutta ei hätää, vielä ehtii maistamaan esimerkiksi maukasta, kylmää tomaatti-mantelikeittoa.

Kahvilan astiat ovat ihanat, ja leivät tarjoillaan hauskasti paperipussissa.

Kyllä kelpaa maistella luomuomenamehua tällaisesta lasista.

Ja hörpätä kahvit söpöstä kupista.

Ruuan jälkeen onkin hyvä hetki lukea mukaan pakattua reissukirjaa.

Kolmen aikuisen ja kolmen lapsen seurueemme oli varsin tyytyväinen kahvilan tarjoiluihin ja tunnelmaan. Suosittelemme! Jostain syystä kameraan ei tallentunut julkaisukelpoista kuvaa itse huvilasta, jonka pihalla kahvila siis on, mutta menkää itse katsomaan!

Herkku ja Koukku on muutenkin reissaillut kesän aikana, joten jonkinlaista reissuraporttia on varmastikin luvassa. Stay tuned!

Pitkä viikonloppu

Pitkän viikonlopun aikana ehtii kaikenlaista. Perjantaina käytiin ihanassa Johan & Nyströmin konseptikahvilassa maistamassa maailman parasta raakaa Snickers-kakkua (oikeasti, miten voi olla niin hyvää?). Eikä kahvissakaan mitään vikaa ollut...

Lauantaina ravintolapäivä toi kodin lähelle vegaanisen kuppikakku- ja porkkanapiirakkakojun. Molempia testattiin, nam!

Sunnuntaina käytiin Roihuvuoressa ihastelemassa kirsikankukkia hanami-juhlassa. Ne olivatkin ihania, ja väkeä oli paikalla paljon. Niin paljon, että ruokakojuille oli kauhia jono. No, ei se mitään, kun kotimatkalla Vegemesta tarjoili kebabia ja bataattiranskalaisia.

Tämän kaiken jälkeen lienee viisainta suunnata lenkille. Puuh.

Se kiva kahvila

Tulipa mieleen tuota Tukholma-raporttia kirjoitellessani, että saahan niitä hienoista hienoimpia Saltån jauhopussukoita Helsingistäkin! Nimittäin yhdestä lempikahvilastani Gottland Deli & Café:sta.

Kahvila sijaitsee Meilahdessa Pihlajatiellä, ja on todella minipieni. Aina sinne on kuitenkin mahtunut vauvoineen päivineen! Välillä kyllä joutuu jakamaan pöydän (sen ainoan) vieraiden kanssa, voi kauhistus. Onpa joskus joku ruvennut juttelemaankin. Mutta ei hätää, kesällä pihamaalle kannetaan lisäpöytiä.

Edelliskäynnillä juotiin vaan soijalattea (kahvi on vahvaa ja hyvää) ja syötiin leipiä (tuo porkkanaleipä on ihan kuin karkkia), mutta korvapuustit ovat isoja ja taatusti tuoreita - niitä ehditään nostaa uunista monta pellillistä sillä aikaa, kun minä saan kahvikupin tyhjennettyä. Kaupan päälle kahvilan ystävälliseltä omistajalta saa usein luennon speltin terveyshyödyistä. 

Samoille kulmille on avautunut jokin aika sitten myös toinen kahvila, nimeltään Sumppi. Se on vielä testaamatta, mutta vaikuttaa sympaattiselta. Mukavaa saada eloa naapurustoon!

Kevätretki Tukholmaan

Käytiin Raisun kanssa kevätretkellä Tukholmassa. Mukaan otettiin vanhempainlomailevat puolisot ja vauvat. Kovin keväistä ei Tukholmassa ollut, mutta muuten kaikin puolin ihanaa!

Hotelliin majoittumisen jälkeen suunnattiin ensimmäiseksi Fotografiskaan. Mainio museo, mielenkiintoiset näyttelyt ja myös erittäin kiva ravintola yläkerrassa.

Fotografiskan ravintolassa oli paitsi melkomoiset näkymät merelle, myös isot salaattiannokset. Ja monta syöttötuolia.

Fotografiskan lähellä (pystysuoraa kiviseinää vaan parisataa metriä, tietä pitkin vähän enemmän), on aikaisemminkin hyväksi havaittu kasvisravintola Hermans. Se taisi olla pääasiallinen pyhiinvaelluskohde tällä reissulla, emmekä joutuneet pettymään tarjoiluihinsa. Varsinkin salaattipöydässä oli hirmusen monta herkkua. (Syöttötuoleja oli myös nurkassa iso pino.)

Eikähän tuo kaakkupöytäkään kovin huonolta näyttänyt. Kaikki leivonnaiset olivat myös vegaanisia, ou jee.

Valitsin jälkiruoaksi ananas-kookoskakkua. Maut olivat kohdillaan, mutta minun makuuni pohja oli kyllä aika taikinainen. Muut seurueesta pelasivat korttinsa jotenkin huonosti, eivätkä jaksaneet jälkiruokaa ensinkään.

Käytiin myös fiilistelemässä Café Stringissä. Sehän on sikäli legendaarinen paikka, että siellä sai edellisellä reissullamme alkunsa ajatus muinaisen Bellyn muinaisesta aamiaisklubista. Ei toki minun päässäni, mutta erään legendaarisen klubijärjestäjän. Stringissä on tarjolla vegaanisiakin herkkuja, kuten kuvan kookospallo, soijalatte ja mustikkapaistos. Syöttötuoleja oli ainakin yksi.

Vauvojen takia iltariennot jäivät aika vähäisiksi. Haettiin kuitenkin hotelliin iltapalaksi take away -sushia, joka oli ihan todella hyvää. Kattauksesta vastasi porukan insinööri.

Siinäpä ehkä tärkeimmät herkuttelut. Pari kivaa kauppaa koluttiin, Retro.etc:stä ostettiin vauvoille ihanimmat lautaset ja Saltån kaupasta melkein kaura- ja ohraryynejä ihan vaan pakkaustensa takia. Mielessä oli ollut käynti joissain lastenvaateputiikiessa, mutta ehkä ensi kerralla. Siihen asti täytyy tyytyä siihen selitykseen, että Mini Rodinit on pesussa.

Sattuneesta syystä Heta pesueineen ei päässyt retkelle mukaan, mutta lupasin, että tästä tulee jokakeväinen perinne. Saattaa kyllä olla, että loppukesästä täytyy jo käydä pyörähtämässä Södermalmilla uuemman kerran! Sen verran mukavasti reissu sujui laivamatkoineen kaikkineen. Ja pieni maisemanvaihdos tekee aina hyvää.

Mistä niitä kivoja brunsseja löytää?

Brunssille sunnuntaina ilman pöytävarausta - Mission Impossible?

Kuvan aamiainen on nautittu tamperelaisessa American Dinerissa. Se oli överi. Ja hyvä. Mutta nyt oltiin Helsingissä.

Herkun ja Koukun kuukausittainen kokoontuminen päätettiin tällä kertaa järjestää kahvilamiljöössä Kalliossa, brunssia lähdettiin hakemaan. Noh, eka mentiin Sandroon, pohjoisafrikkalaiset maut kiinnostivat. Hullu jono. Siitä sitten mentiin kurkkaamaan Villiä Puutarhaa ja Cafe Cardemummaa. Kiinni molemmat. Siitä jatkoimme Pacificon brunssia kohti. Hullu jono. Tästä matka jatkui Veganissimon brunssille. Kiinni.

Sitten ratikalla Hakaniemeen. Cafe Talon brunssi näytti hyvältä. Vapaita pöytiä vaan ei ollut. Koska tässä vaiheessa alettiin olla jo ylitetty se brunssiaika, siirryttiin lounasvaihtoehtoihin. Sävelen burgerit on mahtavia, vaan kiinni oli sekin. Cafe Java oli jotenkin pieni ja synkkä, niin päädyttiin sitten Da Vinciin vetämään pastaa ja pizzaa. Hyvää oli ainakin mun munakoisopasta, mutta vähän jäi kaivelemaan.

Onko tosiaan näin että spontaanisti ei brunssille sunnuntaina pääse?

Söin sitten siitintä

Ja siihen syyllisiä ovat nämä kolme herraa, Tunna, Antto ja Riku. Kyseessä ei ollut kuitenkaan kenenkään heidän yllämainittu elin, vaan härän. Jos pesko-lakto-ovo-vegetarismissa tulee tehdä poikkeus, niin ehkä tämä on aika mieleenpainuva tapa tehdä se.

Kyseessä oli siis Mad Cook -ilta Kellohallissa. Halli oli laitettu tosi hienoksi.

65 e hintaiseen illalliseen sisältyi viisi ruokalajia ja muutama ylläri sekä ohjelma. Kaikkea en viitsi paljastaa mutta tässä pari erinomaista makuelämystä.

Vahvasti chilinen mango-cashewsalaatti.

Ja täällä syntyy ihania ramen-keittoja. Pöytäseurueessa ei päästy yhteisymmärrykseen mikä oli parasta, tofu, hauki vai possu.

Paistettu heinäsirkka maistui popcornille.

Ja väliin vähän leipää kikhernesoosilla.

Hauskinta koko hommassa oli pitkät pöydät, joissa tutustui uusiin mainioihin tuttavuuksiin. Ja tietysti se huumori, jota sai revittyä siitä, että söi sitä.

Tässä itse keittiömestari, sen kimpussa.

Tämän myötä, maukasta viikonloppua kaikille!

Sinne, sinne!

Aavistelen etten ole ensimmäinen, joka keksi tämän nerokkaan otsikon. No siltikin. Porvoosta löytyy mainio ravintola, Bistro Sinne.

Päivän kalana nautitut ahvenet hurmasivat. Oli jännää linssilisuketta ja vaahtoa ja kaikkea. Vierustoverin ranskalaiset olivat kesän parhaat.

Itse tehdyn jäätelön ja villivadelmien kanssa tarjottu salmiakkimarenki oli huikean hyvää.

Eikä edes maksanut törkeästi. On se vaan kaiken hehkutuksen arvoinen.

Persialaisessa keittiössä

Teimme kesällä retken Espooseen. Yksi syy siihen oli Vihreä Ravintola, josta olin kuullut kehuja. Persialainen ruokakulttuuri oli kaikille retkeläisille entuudestaan tuntematon, joten suurella mielenkiinnolla lähdimme matkaan.

Tilaamisen jälkeen pöytään tuotiin hyvää, tuoretta vehnäleipää sekä pikkukipot mintulle mukavasti maistuvaa salaattia.

Juomaksi otettiin persialaista piimää (Doogh), joka maistui suolaiselle jugurtille. Hämmentävä, mutta raikas.

Ruokalista oli pitkä ja mielenkiintoinen, tarjoilija kertoi avuliaasti mitä mikäkin on. Itse päädyin munakoiso-kasvispataan, joka tarjoiltiin sahramiriisin kanssa. Munakoiso oli herkkua.

Osa retkeläisistä päätyi tarjoilijan suosituksesta testaamaan liha-papupataa ( Ghormehsabzi). Maut olivat kuulemma outoja, mutta ihan hyviä. Tämä aika hyvin kuvastaa itseasiassa koko vierailua. Paljon uusia, vieraita makuja. Ei pahoja, mutta vieraita.

Yksi otti chelokabab-annoksen, jossa oli kana- ja jauhelihavarras. Kiinnostavaa tässä oli tuo Keiju-nappi. Se tuli sekoittaa punaisen maustesekoituksen kanssa ja sitten tahna sekoitettiin riisiin, tykkäsin.

Jälkiruoaksi oli tarjolla mm. ihanan näköistä baklavaa, mutta koska ähky oli jo aikamoinen, testattiin persialaista pistaasi-sahramijäätelöä. Tämä jakoi mielipiteet. Mausteena oli ruusuvettä, jonka takia osan mielestä maku muistutti pesuainetta. En oikein osaa sanoa mitä itse tuumasin, söin kaiken kuitenkin.

Kiinnostava paikka kaikenkaikkiaan. Edullinen, hyvä palvelu ja viihtyisä. Jotain erilaista.

Niin ja se toinen syy päätyä Espooseen oli WeeGee, vielä on muutama viikko aikaa käydä tsekkaamassa veikeä Futuro!