Kesän vakioimmat retkikohteet

Se ensimmäinen: Turku.

Hyppäsin vauvan kanssa junaan ja lähdin Turkuun kaveria treffaamaan ja kesäpäivää viettämään. 

Lounaalle mentiin Eliksiiriin. Kysyn vaan, että miksi en ole käynyt siellä aiemmin? Kaikenlaista kivaa kasvispainotteista ruokaa oli tarjolla. Ite sai ottaa ja painon mukaan maksaa. Ei nyt mitään hienostelua, mutta passelia lounasruokaa!

Parhaita asioita kesä-Turussa on tori. Miten siellä voi kirsikat, mansikat ja herneet maksaa 2 euroa kilolta, kun Helsingissä saa pulittaa kolminkertaisen hinnan? Vääryys.

Lisäksi parasta on jokiranta alati lisääntyvine kahviloineen ja ravintoloineen. Tällä kertaa luotettiin tuttuun ja hörpittiin lattea Café Artissa.

Paljon muuta yleisen notkunnan lisäksi ei tehtykään, ja hyvä niin. Jos kuitenkin kaipaa (lapsiperheelle) virikkeitä ja tekemistä Turuus, niin Taikinanaama on ystävällisesti laatinut mainion listan!

Toinen kesäretkikohde oli Tallinna.

               

Siellä tavoitteena oli käydä syömässä Von Krahlissa, ja niin tehtiin.

On se aina hienoa, kun ihan tavallisessa ravintolassa voi tilata jotain oikeaa ruokaa vegaanisena. Söin kikhernekroketteja, ja ennen kaikkea suklaakakkua. Se oli mahtavaa! Lisähärpäkkeitä oli paljon (kuusenkerkkäjäätelöä, kirsikka, ananaskirsikka, mustikoita, mansikoita ja lämmintä marjakompottia), vähemmälläkin olisi pärjännyt. Mutta hyvää yhtä kaikki.

Pieni ostoskierroskin tehtiin, ja kävin jo muinaiselta Herkun ja koukun yhteisreissultakin tutussa Nu Nordikissa. Kaikenlaisia käsitöitä, koruja, vaatteita ja sisustustavaroita virolaisilta suunnittelijoilta, kiva! Kaupasta saa mukaan myös Design-kartan (viime vuoden mallia, mutta ei haitannut asiaa), johon on kätevästi koottu pikkuliikkeet, kahvilat ja muut kiinnostavat kohteet.

Toisena päivänä tehtiin päivä(uni)kävely kauniiseen Kalamajan kaupunginosaan. Ihania puutaloja!

Pääkohteena Kalamajassa oli F-hoone -ravintola, josta olin lukenut paljon hyvää. Paikka sijaitsee teollisuusalueen ja junaraiteiden keskellä, mutta ei sinne silti montaa kilometriä vanhasta kaupungista tai satamasta ole.

Ravintolan tila oli kaunis kuin mikä! Ja iso. Pihassa oli myös suuri terassi. Lisäksi samassa rakennuksessa oli toinenkin kahvila, pieniä kauppoja, kirppis ja muuta kiinnostavaa. Valitettavasti ne olivat melkein kaikki sunnuntaina kiinni.

Lapset oli huomioitu hyvin: syöttötuoleja oli paljon, vessassa oli potta ja olipa ravintolan sivussa pieni leikkihuonekin. Huomaavaista!

Ruoka oli edullista ja ihan ok. Tilasin kuskusia ja munakoisopataa, jossa maistui mukavasti chili.

Siinäpä ne retket tällä erää. Ehkä kuitenkin jo ensi viikonloppuna kohti uusia seikkailuita! Vaikkapa hannan ja paun jäljille Espoon saaristoon. Mukaantulijoita?