Uusien raaka-aineiden testailu jatkuu ja huhtikuun ainekseksi valikoitui vesikastanja. Olin tuijotellut tätä purkkia jo tovin kaupan hyllyllä, taannoinen kastanjatahnaihastus mielessäni tartuin purkkiin. Ja sain todeta että kastanja ja vesikastanja taitavat olla kaksi hyvin eri asiaa. Purkista tullut valkoinen pyörylä ei maistunut yhtään millekkään. Tai no ehkä sille vedelle.
Sopii kuulemma salaatteihin ja wokkeihin. Paistelin halkaistuja vesikastanjoita pannulla sienien kanssa, mukaan meni myös porkkanaa, kiinankaalia ja pavunituja. Mausteeksi chiliä, soijaa, valkosipulia, korianteria ja makeaa chilikastiketta.
Ja kyllä ne kastanjat itseasiassa sitten imaisivatkin makua kastikkeesta mutta aika yhdentekevä raaka-aine sanon minä. Kivasti ne rapsahtelivat suussa mutta en tajua. Raps raps blääh.
NOita olen minäkin joskus käyttänyt;aasialaisessa ruuassa nimenomaan.Niissä onkin kiva suuntuntuma:)
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMinusta kastanjat on kivoja ruuassa juuri sen rapsakkuuden vuoksi. Rakenneasia minulle siis. Mutta maku ei tosiaan anna yhtään mitää. Lapset tykkää. Se on niille se eksoottinen juttu.
VastaaPoistajoo, en erityisemmin tykkää noista. minkäköhänlaista olis tuoretavarana?
VastaaPoistaMusta vesikastanjoissa karmeinta on juuri se narskuva suutuntuma: mulla menee kylmät väreet, kun syön niitä (sellainen kynsillä liitutauluun -fiilis).:)
VastaaPoistaJoo kai se sitten on niin että tämän raaka-aineen juttu on se rakenne eikä maku. En vaan ole ihan varma tykkäänkö siitä vai en, näemmä jakaa mielipiteitä täälläkin.
VastaaPoistaEllu, siihen ilmeisesti tarvitsee piha-altaan jos haluaa itse kasvatella :) ei taida muuten tulla Suomessa tuoretavaraa vastaan.