lauantai 17. syyskuuta 2011

Sienimetsällä

Tykkään kovasti sienistä, mutta en ole oikein osannut lähteä niitä metsästä hakemaan. Kun en tunnista, enkä tiedä missä niitä kasvaa, enkä oikein edes että milloin... No, viime viikonloppuna Hanna lupautui onneksi oppaaksi Nuuksioon, ja mehän Paun kanssa pakattiin eväät reppuun ja lähdettiin toiveikkaana mukaan.


Maisemat oli hienoja...


...ja eväät hyviä, vaikka termari hajosikin, ja kaakaot jouduttiin kaatamaan pöpelikköön.

Mutta mikä parasta, myös niitä sieniä löytyi! Iso sangollinen suppilovahveroita, mustatorvisieniä, ja oli siellä joukossa muutama kantarellikin. Ihan mahtavaa! Kyllä kelpasi keitellä sienikastiketta ja pistää loput talven varalle talteen. Mustatorvisienet kuivasin ja suppilovahverot paistoin kuivalla pannulla ja pakastin.


Onnistuneesta retkestä innostuneena menin tänään yksikseni katsastamaan Keskuspuiston sienitilannetta. Hesarin viikon takaisten vinkkien perustella lähdin Hakuninmaan ja Paloheinän maastoihin. (Tai no, jos totta puhutaan, niin suunta oli sinne Hakuninmaalle, mutta jossain vaiheessa eksyin, ja ulos Keskuspuistosta tulin omaksi yllätyksekseni Paloheinässä. Ei se mitään, kulkee ne bussit takaisin kotiin sieltäkin...) Sienestäjiä oli kuitenkin tainnut olla liikkellä jo useampia, löysin nimittäin ainoastaan litran verran suppilovahveroita. 


Sai niistä nyt kuitenkin taas sen sienikastikkeen sentään, joten ei ollut ihan hukkareissu.

Täytyy myöntää, että vähän himo tähän sienestämiseen tulee. Sen täytyy olla se löytämisen ilo!

7 kommenttia:

  1. Yksi himokas tuli juurikin sienien kanssa pois metsästä. Saaliina suppiksia, kanttarelleja, vaaleaorakkaita, lampaankääpä ja muutama tatti. Sekä ketunleipiä. Eikä vielä yhtään havaintoa hirvikärpäsistä, onnea sekin :).

    VastaaPoista
  2. Toinen sieniheeberistä kärsivä ilmottautuu. Sienten "saalistus" on oivaa metsäpuuhaa, mutta kyllä pitäs joku kuivuri hommata tähän talouteen. Paistoin 4 pannullista suppiksia, mustatorvesienet syötiin heti pastan kera, mutta silti ruokapöytä on verhottu hesarilla ja siinä kuivuu loput suppikset sitten.. :)) Tähän touhuun jää niin koukkuun! ..mutta ihanaa ko talvella voi syyä omin käsin poimittuja marjoja & sieniä ja miehekkeen metästämää riistaa, parhautta!

    VastaaPoista
  3. Nyt nousi sienestyskuume entisestään! Oon kyllä tainnut käydä sienimetsällä viimeksi alle kouluikäisenä, tunnistan ehkä juuri ja juuri kantarellin enkä tiedä edes missä on lähin metsä (varsinkaan sellainen jossa olisi jotain poimittavaa), mutta silti... Olisi se vaan hienoa tehdä soosit omista löydöksistä. Aah. Kiitän tästä, jatkan kunnianhimoista suunnittelua :)

    VastaaPoista
  4. Varsinkin tänä syksynä olen tuntenut itseni suorastaan huonoksi ihmiseksi, kun en ole lähtenyt sienimetsään. Tuntuu, että aivan kaikki kaverit ja tutut julistavat sienestyksen ilosanomaa ja esittelevät saalitaan Facebookissa - tai blogissa :)

    En tiedä, miten en vain ole saanut aikaiseksi. Ehkä se on juuri se, ettei oikein osaa lähteä minnekään, kun ei tunne lähimetsiä. Tarvittaisiin siis opas. Joku sienikirja mulla jo on, mahtuu taskuun.

    Mutta hurjasti onnea komeasta saaliista ja kivasta tkestä!

    VastaaPoista
  5. merituuli, jäänkin sitten vain odottelemaan, mitä kaikkea noista herkuista loihditte...

    eerika, kuivuria olen haaveillut minäkin aina välillä, mutta ei, ei sittenkään enää yhtään ylimääräistä kodinkonetta!

    tiia, kyllä se siitä vielä konkretisoituu, kun oikein hyvin suunnittelee :)

    heta, milloin mennään? määhän oon käytännössä jo ihan ammattilainen.

    VastaaPoista
  6. Tai sitten heta teet niin kuin Jukka männävuonna: katsoi googlemapsista tuntemattomia kotiseutujamme ja totesi että tuonne mennään. Käveltiin muutama metri autolta ja löydettiin eka herkkutatti. Loput 10 kiloa löytyi muutaman minuutin kävelymatkan päästä :)

    VastaaPoista
  7. Ellu: no mennään!

    Merituuli: ehkä! Olispa mulla yhtä hyvä tuuri :)

    VastaaPoista