Koti, kerho, kaalipata ja kiisseli

No nyt on mun uusi koti virallisesti katsastettu koko Herkun ja Koukun voimin. Läpi meni. Tein, mitäpä muuta, kuin vaivaamattoman leivän, joka muuten herätti keskustelua. Välillä toisilla onnistunut, välillä ei, hmm. Tämä oli onnekas.

Ja kaalipataa! Pirkan luotto-ohje, riisi vaan vaihtui ohraan ja liha suppiksiin.

Joku oli ottanut omat juomat mukaan.

Olin saanut ystävältä mansikoita, niistä tempaisin jälkkäriksi kiisselin. Pala kesää keskelle talvea.

Ja kyllä siellä vähän tikuttiinkin juoruilun lomassa.

Sitten alkoi jo tulla väsy ja kerholaiset suuntasivat koteihinsa. Kiitos taas ihanat.

Perunapizza

Ostin kaupasta säkin perunoita, ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Päädyin Kotimaiset Kasvikset ry:n sivuille ja sieltä sitten silmiin iski tämä pizzan ohje. Pakkohan se oli testata.

Lopputulos muistutti ehkä enemmän piirakkaa kuin pizzaa. Ja vähän unohdin sen uuniin, joten pohjasta tuli aika kova. Mutta kiinnostava tuttavuus, hyvin sopi viluiseen sunnuntai-iltaan.

Tällä bloggauksella oli kaksi tarkoitusta. Muistuttaa siitä että peruna on hyvää ja esitellä mun kirppikseltä löytämät uudet lautaset, söpöt!

Perunapizza
(Ohje: Kotimaiset Kasvikset ry)

Pohjaan:
2,5 dl vettä
25 g hiivaa
0,5 tl suolaa
3 rkl öljyä
6 dl vehnäjauhoja

Täytteeseen:
noin 4 perunaa (yleisperunaa)
1 punasipuli
150 g mozzarella -juustoraastetta
(2 rkl öljyä ja 2-4 valkosipulin kynttä)
suolaa
mustapippuria
yrttejä, esim tuoretta salviaa, rosmariinia ja timjamia

Lämmitä vesi käden lämpöiseksi ja liuota siihen hiiva. Lisää suola, öljy ja osa jauhoista. Sekoita. Vaivaa loput jauhot taikinaan. Anna taikinan kohota liinan alla lämpimässä paikassa noin 20 minuuttia. Kuori perunat ja leikkaa niin ohuiksi viipaleiksi kuin mahdollista. Leikkaa sipuli ohuiksi renkaiksi.

Taputtele taikina leivinpaperin päällä pellin levyiseksi. Levitä päälle juustoraaste. Peitä kauttaaltaan peruna- ja punasipuliviipaleilla. Mausta halutessasi öljyn joukkoon murskatuilla valkosipuleilla, suolalla ja juuri rouhitulla mustapippurilla. Voit maustaa ennen paistamista myös tuoreella rosmariinilla tai salvialla. Laitoin juustoraastetta vähän tuohon päällekkin. Paista pizzaa 225 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Ripottele halutessasi päälle tuoretta timjamia.

Porkkana-coleslaw

Uuh, muuttorumba. Mutta pikkuhiljaa löytävät kipot ja kattilat paikkansa uudessa keittiössä ja kiire helpottaa, niin eiköhän täällä taas kohta kokkailla jotain oikeaakin ruokaa.

Jääkaapin täydennyskin on retuperällä. Onneksi sieltä löytyi porkkanaa ja jugurttia. Ja kappas, niistähän saa coleslawn!

Porkkana-coleslaw
(Ohje: Valio)

3 porkkanaa
1 makea omena
1 dl turkkilaista jugurttia
1 tl sokeria (laitoin hunajaa)
0,5 tl tuoretta inkivääriä raastettuna (ei ollut)

Raasta kuoritut porkkanat ja omena. Yhdistä jugurtti, sokeri ja raastettu inkivääri. Sekoita kaikki ainekset keskenään.

Siinäpä se sitten oli! Kivan raikas, vähän makea. Ohjeessa päälle laitettiin paahdettuja kurpitsansiemeniä/mantelirouhetta. Laitoin silti tilliä, olen nimittäin varsin hurmaantunut porkkanan ja tillin yhdistelmään. Ja uuteen keittiööni, mutta siitä lisää myöhemmin!

Ranskalainen pannukakku

 

Ranskalaista pannukakkua eli clafoutista on tehty tässä blogissa ennenkin, mutta koska Ruokahommia-blogista bongattu resepti oli hieman erilainen, ja osoittautui mahtavan kuohkeaksi herkuksi, niin täältä tulee.

Oikeaan clafoutikseen laitetaan jo itse taikinaan kirsikoita, itse tein tällaisen marjattoman version, mutta nautittiin kirsikkahillon kanssa. Ihana parivaljakko.

Tässä alla oma versio Ruokahommien ohjeesta:

Ranskalainen pannari
(3-4 hengelle)

3 munaa
1 dl sokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
3 dl kuohukermaa
ripaus suolaa
voita

Vatkaa munat kevyesti. Lisää sokeri, jauhot ja suola, sekoita hyvin. Lopuksi vielä kerma joukkoon ja sekoitetaan. Voitele uunivuoka ja kaada taikina sinne. Paista pannaria 175 asteessa noin tunti. Alkuperäisessä ohjeessa oli n. 30 min, mutta tää kyllä vaati pidempää kypsyttelyä. Ja sitten hillon kanssa huiviin. Ah!

Ja saa olla korkea vuoka, mulla ainakin se kohosi hulluna. Puff.

Maailman kaunein (ja helpoin) leipä

Tein leivän. Se on niin kaunis että meinaa tulla tippa linssiin.

Uhosin tuossa aiemmin että tänä vuonna aion opetella tekemään leipää. Noh, tämä ei kyllä paljon sitä tekemistä vaatinut. Kyseessä on blogeissa pitkään kiertänyt vaivaamattoman leivän resepti, jonka nyt vasta sain aikaan. Voi jösses kun se olikin helppo. Ja ihana!! Ihan superhyvä rapea kuori ja kuohkea sisältö.

Ohjeen nappasin Kädenvääntöä -blogista, ei turhaan hehkutettu siellä, kiitos! Ja perinteisen padan puutteessa käytin Siskot kokkaa -blogin Nellen vinkistä vanhaa kunnon savipataa.

Vaivaamaton leipä
(Ohje: Kädenvääntöä -blogi)

7 dl vehnäjauhoja
2 tl suolaa
0,5 tl kuivahiivaa
3,5 dl kädenlämpöistä vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään, kaada vesi joukkoon ja sekoita puukauhalla taikina sekaisin. Peitä taikina tiukasti tuorekelmulla (tarttuu lasiastiaan parhaiten) ja anna kohota 12-18 tuntia.

Lämmitä uuni 225 asteeseen ja laita kannellinen pata kuumenemaan samalla. Kaavi taikina jauhotetulle pöydälle, lisää jauhoa myös taikinan päälle ja pyöräytä palloksi. Peitä löyhälti tuorekelmulla ja anna levätä puoli tuntia. Heitä taikinapallo kuumaan pataan, laita kansi päälle ja paista puoli tuntia. Ota kansi pois ja paista vielä ilman kantta 15 minuuttia. Woah!

 Ja jos käytätte savipataa niin muistakaa liottaa pata, eli täyttää molemmat puoliskot vedellä ja antaa veden lillua siinä vartin verran ennen kuin kippaatte veden pois ja laitatte padan kylmään uuniin.

Pitkään ehti mun savipata pölyttyä tuolla hyllyllä, mutta ei enää. Kun sieltä kerran tulee tällaisia ihanuuksia.

Blinit vohveliraudalla ja kuohari-hernekeitto

Jokunen vuosi sitten mulla ja Ekillä oli peruna-teemainen uuden vuoden menu. Tänä vuonna teemana oli alkoholi. Kuulostaa ehkä vähän deekulta mutta sopivasti käytettynä sillähän saa hienoja makuja ruokiin. Ja koska Hanna oli opettanut meille vohveliraudan monikäyttöisyydestä, niin rohkaistuimme testaamaan tuoreen Muru-keittokirjan blinivohveleita.

Mutta ensi alkuruokaan, joka sisälsi kuohuviiniä. Olin joskus lukenut Jorma Uotisen haastattelun, jossa hän kertoi valmistavansa tätä aina vuodenvaihteen kekkereihin. Eki puolestaan oli lukenut että hän ei itseasiassa tee sitä itse, mutta sitä on tarjolla. Mutta mepä valmistettiin ja se oli ihanaa!

Tässä vaiheessa epäilykset olivat vielä aika suuret. Mutta tuloksena olikin uskomattoman samettinen ja pehmeä keitto, tätä toistekkin! Ohje on Liemessä-blogista bongattu.

Crème Ninon - samppanja-hernekeitto (neljälle)

600 g pakasteherneitä
50 g voita
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
6 dl kanalientä (käytettiin kasvisfondia)
2 rkl kuivaa valkoista sherryä tai vermuttia
ripaus valkopippuria
1 tl suolaa
2 dl kuohukermaa
2 dl kuohuviiniä

Sulata pakasteherneet. Kuullota pannulla voissa sipulisilppu ja murskattu valkosipulinkynsi. Valmista 6 dl kasvislientä. Kiehauta herneet, sipulit ja liemi. Soseuta hyvin sauvasekoittimella. Siivilöi seos. Lisää sherry tai vermutti. Mausta. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Palauta herneseos kiehuvaksi. Lisää varovaisesti kermavaahto ja kuohuviini.

Pahoittelut tässä vaiheessa suttuisista kännykkäkuvista, mutta oli niin hyvät kokkailut ettei voi olla jakamatta.

Sitten blineihin!

Parasta tässä Murun reseptissä oli se että pääsi käyttämään vohvelirautaa! Aluksi oltiin huolissaan, saadaanko sitä mistään lainaksi. Noh, pian rautoja oli tyrkyllä jo neljä. Valitsimme hilpeimmän.

Murun blinivohvelit (neljälle) 

2 dl kermaviiliä 
10 g hiivaa 
1 tl sokeria
1,5 dl tattarijauhoja
 0,5 dl vehnäjauhoja
1 valkuainen
1 dl maitoa
3 rkl voisulaa
1 keltuainen
1 tl suolaa
kirkastettua voita paistamiseen


Lisää kädenlämpöiseen kermaviiliin hiiva, sokeri ja puolet jauhoista. Anna kohota 40 minuuttia. Vaahdota valkuainen. Lisää taikinajuureen lämmitetty maito, voisula, keltuainen, suola ja loput jauhot. Sekoita. Lisää valkuaisvaahto varovasti nostellen joukkoon ja paista kirkastetun voin kanssa. Se voi meillä kyllä meni mönkään eli ihan normivoilla onnistuu myös.


Ja tarkkaavaisimmat jo huomasivatkin että tässä taikinassa ei ollut olutta, kuten blinitaikinoissa usein.
Testasimme reseptiä kuitenkin, koska Murun ohjeella tehtyyn savulohimousseen tuli konjakkia ja näin ollen alkoholimenu jatkui.

Mousse oli meidän makuun vähän tunkkainen. Smetana, rasvakalan mäti ja punasipuli -yhdistelmä puolestaan oli loistava. Tässä vaiheessa ähky oli jo kiitettävä, mutta jatkoimme jälkiruokaan.

Portugalilaisen maitovanukkaan resepti löytyi Alkon nettisivujen kautta. Maku oli kyllä hyvä, mutta vaunkas juoksettui lopuksi kun humpsautettiin portviini mukaan. Syötiin ne silti.

Ja sitten vielä jälkiruoan jälkiruoaksi syötiin tummaa Tobleronea yhdessä Dow's vintage portviinin kanssa. Silja Linen myymälätyöntekijä vinkkasi tästä yhdistelmästä, ei hullumpi ollenkaan!

Ja sitten poksauteltiin vielä vähän kuoharia ja valettiin tinoja ja laulettiin Suvivirsi. Koska muidenkaan laulujen sanoja ei tullut mieleen ja oli hieno urkuharmoni säestyksen tukena.

Ennustan tästä vuodesta vohvelirautaista!

Puuhasteluja

Viimeaikaisia puuhasteluja - suonette anteeksi jaarittelun vähäisyyden tässä postauksessa, runosuoni on nyt vähän tukossa ja kuvatkin taattua keskitalven laatua...

Kummitytölle ongintapeli joululahjaksi. Kalat piirretty ja väritetty nörttisupervoimilla eli Paintilla :), printattu ja liimattu pahvinpalalle, josta metalliniitti läpi magneettiongen tartuttavaksi. Laatikkoon plasteroitu jotain ohutta paperia decoupage-lakalla aalloiksi ja viimeistelty glitterliimalla. Kansikin laatikkoon on, mutta se jäi nyt kuvista pois.





Ellun blondille balleriinat (Baby Merry Jane -ohje Ravelryssa).



Itselle pikkukukkainen säkkitunika. Kangas näyttää kuvassa aika häiriintyneeltä, uskokaa pois että pikkukukkainen on. Kaavat muokattu Joka tyypin kaavakirjan t-paitakaavoista.

Mordorin suklaapraliinikakku

Ihan viattomasti rupesin tekemään joulun kahvipöytään suklaapraliinikaakkua. Resepti oli mitä herkullisin, ja mielessä oli koristeluideakin: kirpputorilta olen joskus ostanut muovisia lumiukko- ja kuusimuotteja, joilla voisi tehdä suklaakoristeita kakun päälle. Koska suklaat irtoavat muotista vähän huonosti, tupsuttelin muotteihin hieman hopeaista kristallipulveria ennen sulan suklaan kaatamista niihin. Sen jälkeen irtosivat hienosti! Ja näyttivät dramaattisilta. Eipä siis muuta kuin kaakkua tekemään.

Kaakku onnistui sinänsä hienosti, mutta siitä tuli hieman... pelottava. Sekä ulkonäöllisesti, että maullisesti. Jälkimmäistä lähinnä siksi, että onhan tämä nyt ihan jäätävän suklainen. Näistä syistä kakku nimettiin yksimielisesti Mordorin suklaakakuksi.

Mutta jos joku sattumalta suklaasta tykkää, niin tykkää kyllä sitten tästäkin! Alkuperäinen resepti Sitruunaruoholasta, itse seurasin enemmän tuota Veikeän verson vegaanistettua ohjetta - isonsin sitä vain hieman, koska vuokanikin oli suurempi.

Seuraavalla kerralla voisi kuvitella höystävänsä tätä kakkua suklaakoristeluita mieluummin vaikka tuoreilla hedelmillä, passionhedelmät ja ananaskirsikat sopisivat varmasti hyvin. Veikkaisin Mordor-vaikutelmien sitä myötä väistyvän.

Suklaapraliinikakku (Mordorista)

Murotaikina:

3 dl vehnäjauhoja
3/4 dl sokeria
ripaus vaniljajauhetta
ripaus suolaa
125 g maragariinia
1/2 dl kylmää vettä

Sekoita kuivat aineet ja nypi joukkoon rasva. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi. Kauli levyksi esim. leivinpapereiden välissä ja levitä piirakkavuokaan. Paista 175 asteessa sopiva aika, meidän uunissa se oli noin 20 minuuttia.

Täyte:

2,5 dl kaurakermaa
200 g tummaa suklaata
210 g Wienernougat -konvehteja
ripaus vaniljajauhetta
ripaus suolaa

Rouhi suklaa ja konvehdit. Kiehauta kerma kattilassa ja sekoita suklaarouheen, vaniljan ja suolan kanssa. Kaada seos jäähtyneen murotaikinapohjan päälle. Anna jähmettyä jääkaapissa.