Harmaat lapaset

Harmaat villasukat saivat kaverikseen harmaat lapaset. Lähtevät postipaketissa samalle kaverille kuin sukatkin, tehtiin samalla mallineuleella kuin sukatkin ja lanka oli Villa Laurilan kainuunharmaslankaa kuten sukissakin.

Vaikka harmaat lapaset ovat toki jännittävimmästä päästä neuletöitä, varsinaisesti piti bloggaamani ihanasta Kerällä-kirjasta bongattu turbaani. Kuvan nähtyäni halusin sen oitis päähäni - itse asiassa halusin turbaanin jo viime talvena, ja etsiskelin sopivaa ohjetta sitä löytämättä. Niinpä riemu oli melkoinen, kun Kerällä pelasti! Ja niin, kas tässä:

Muuten hyvä, mutta ei aavistustakaan, miten tuo 76 cm pitkä pötkylä kootaan turbaaniksi. Yritin jo monella tapaa, mutta yksikään lopputulos ei muistuttanut päähinettä. No, ei se mitään, ehkä minua ja turbaania ei ole tarkoitettu yhteen. Lanka nyt joka tapauksessa on samaa kainuunharmasta kuin lapasissakin, kaksinkertaisena tosin. Neule sileää alkuperäisen ohjeen patentin sijaan.

Ei kai sitten muuta kuin purkuhommiin ja uudet lapaset puikoille.

Helppo marjapiirakka

Iski taas se klassinen tilanne, että tekee mieli vähän jotain leipaista, mutta kauppaan ei jaksa liikkua. Eli kaappien antimista. Onneksi olin saanut ystävältä pakastimeeni hyllyllisen marjoja, joten tiesin ainakin miten lähteä lähestymään tätä makeanhimoa. Ja naurettavan helppo ohje löytyi Sirpa Talkan Makeaa ja suolaista puutarhasta -keittokirjasta. Kas näin:

Marjaruudut

1,5 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 dl täysjyvävehnäjauhoja (kreiseilin ja laitoin korppujauhoja)
1 tl vaniljasokeria
2,5 tl leivinjauhetta
75g voita tai margariinia
2,5 dl omenamehua
(laitoin lisäksi 1 tl kanelia ja 0,5 tl kardemummaa)

Päälle:
0,5 l marjoja tai omenakuutioita (mulla oli vadelmia, mustikoita ja punaherukkaa)
1-2 rkl sokeria

Sekoita kuivat ainekset. Lisää sulatettu rasva ja mehu, sekoita nopeasti. Vuoraa piirakka-/lasagnevuoka leivinpaperilla ja levitä taikina. Ripottele marjat tai omenakuutiot taikinan päälle. Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia. Ripottele päälle sokeria heti uunista oton jälkeen.

Kaveriksi piirakalle voi lohkaista palan jäätelöä tai vaahdottaa kermaa/vaniljakastiketta, jota voi halutessaan tuhdittaa ranskankermalla. Aijai.

Syksyn ekat sukat

Muutamana syksynä on jo tullut aloitettua neulontakausi Regian raitalangoilla ja perussukalla. Tästä langasta meinasin heti kun näin kuvan että en osaisi itsekään paremmin värejä suunnitella. En sillä että olisin sillä lailla koskaan mistään raitalangasta tai pätkävärjätystä ajatellut. Tietenkään.







Regia 8-ply Iglu Colorin Sibirien-väritys on hää. Fiinaneuleesta, ja 3.25 mm oli puikoilla ympärysmittaa.

Nyt kyllä täytyy sanoa että kirjoitin tämän iPadin selaimella ja noobelin antaisin sille joka saa bloggerin ja padin pelaamaan kunnolla yhteen. Vinkkejä otetaan vastaan, Bloggerin sovellus ainakin on viimeyrittämällä ollut muistaakseni susi. Anteeksi yhdyssanavirheet, en saa kursoria siirrettyä.

Hapankorppupihvit

Onko se leipä vai onko se pihvi? No se on leipäpihvi! Onko siinä järkeä? No on! Tai ei! En osaa sanoa! Kyllä minä tykkäsin!

Hapankorppupihvit

100 g hapankorppuja

70 g juustoraastetta

1 kananmuna

2 rkl ranskankermaa

n. 0.5 dl maitoa

Murskaa hapankorput, lisää juustoraaste, kananmuna ja ranskankerma. Hienonna seosta edelleen tehosekoittimella. Lisää maitoa vähitellen kunnes koostumut on sopivasti koossapysyvä. Hapankorppusattumat sallitaan. Taputtele pihveiksi ja paista keskilämmöllä voissa muutama minuutti molemmilta puolilta. Tarjoile heti.

Suositellaan hapankorppujen ystäville rapsakan fetasalaatin kera.  

Paprikahummus

Tämän blogin pitkäaikaiset ystävät mahdollisesti jo tietävätkin että pidän tahnoista. Oikein todella paljon. Yllättävän moni kasvis/juures/kala/juusto on tahnamuodossa varsin oivallinen. Ja tahnoja taas voi hyödyntää leivissä, wrapeissä, salaateissa, piirakoissa. Mielikuvitus taas koetuksella.

Tällä kertaa sauvasekoitin surrutteli paprikahummusta. Ohje on peräisin Chocochili-blogista. Testimaistaja sanoi, "tosi paprikaista". Oli se, eli paprikan ystäville oivaa tahnaa.

Paprikahummus

2 (suippo)paprikaa
1 tlk kikherneitä
1 valkosipulinkynsi
kylmäpuristettua oliiviöljyä
suolaa

Leikkaa paprikat puoliksi ja laita ne uunipellille kuori ylöspäin. Paahda paprikoita grillivastuksen alla 250 asteessa kunnes kuori alkaa mustua (n. 10 minuuttia). Siirrä paprikat kannelliseen rasiaan ja anna jäähtyä (rasiaan kerääntyvä kosteus helpottaa kuoren irrottamista). Kuori paprikat.
Huuhtele ja valuta kikherneet. Soseuta kikherneet, paprikat ja valkosipulinkynsi sauvasekoittimella. Lisää oliiviöljyä, kunnes hummuksen koostumus on sopiva. Mausta suolalla.

Ja kiitos ystävälle, joka toi mulle hurjan hienon pöllö-keittiöliinan Ruotsista! Voi keittiöliinat, voisin omistaa niitä sata.

Ohrainen tilli-juureslisuke

Olin kesällä muutaman viikon Saksassa ja taas kerran ihastelin sitä, miten monipuolisesti siellä käytetään tilliä. Esimerkiksi tsatsikissa, salaateissa, lämpimissä kastikkeissa tai vaikkapa paistetun halloumin kanssa pitaleivän välissä. Tuntuu että meillä tillituppo tulee vastaan vain uusien perunoiden tai kalan kyljessä. Mutta aion alkaa tunkea sitä nyt reippaammin vaan kaikkeen. Tässä lisukkeessa esimerkiksi toimi älyttömän hyvin. Ja tillimaustetut sipsit on tietty ihan parhaita.

Lisuke oli siis oikein hyvä, viinietikka antoi kivasti ryhtiä ja suolapähkinät sopivat tähän erinomaisesti. Suosittelen! Reseptiä muutin sen verran että käytin bulgurin sijaan ohraa, se kahdeksassa minuutissa valmistuva Torinon täysjyväohra on varsin kätevä lisuke.

Tilli-juuresbulgur
(Syömään! s.52)

1 dl bulguria
1 porkkana
1 sipuli
1 kurkku
5 retiisiä
2 dl tilliä
2-3 rkl suolapähkinöitä
3 rkl omenaviinietikkaa
3 rkl öljyä
suolaa ja pippuria

Keitä bulgur tai ohra paketin ohjeen mukaan. Kuori ja raasta porkkana. Kuori sipuli ja pilko pieneksi. Kuutioi myös kurkku ja viipaloi retiisit. Silppua tilli. Sekoita viinietikka ja öljy bulgurin/ohran joukkoon ja sekoita myös muut ainekset joukkoon. Sekoita, maista, mausta ja anna makujen tasaantua 15-30 min ennen tarjoilua.

Mä kyllä söin heti.

Lehtikaali-fetasalaatti

Onni on ystävä, jolla on kasvimaa. Minä olen se onnellinen. Mentiin siis ystävän kasvimaalle katsomaan mitä sieltä jäisi käteen. No puutarhaletkun lisäksi, hirmuinen läjä kaikkea, muun muassa lehtikaalia.

Olen monta kertaa törmännyt kysymykseen, mitä siitä voisi tehdä. Jos sipsit on jo testattu niin voin kanssa pannulla paistaminen on hyvä vaihtoehto, piirakkaan tai keittoon sitä voi hyvin ujuttaa, pirtelöihinkin, kuulemma.

Me testasimme Pipsa Hurmerinnan keittokirjasta napattua reseptiä, joka olikin kuulkaa törkeän hyvä. Iso suositus!

Lämmin fetasalaatti
(Ohje: Pipsan keittiössä, s. 31)

3 lehtikaalin lehteä tai 3 isoa kouralista pinaattia
1 tomaatti
1 punasipuli
2 rkl oliiviöljyä
1 luomusitruunan mehu (tai 2 rkl omenaviinietikkaa)
100g fetajuustoa
3 rkl oliiveja (nää unohdettiin)

Leikkaa kaali suikaleiksi ja kuutioi tomaatti. Viipaloi punasipuli. Lämmitä paistinpannulla noin ruokalusikallinen öljyä ja paista siinä sipuleita kunnes paahtuvat kauniista ja saavat väriä. Kaada sipulit reivityn kaalin päälle. Lisää pannulle toinen lusikallinen öljyä ja sitruunamehu. Kiehauta nopeasti ja murenna feta pannulle. Anna juuston sulaa ja kuplia, ota pannu pois liedeltä. Sekoita kaikki ainekset feta-sitruunakastikkeen kanssa kuljossa ja tarjoile.

Kannattaa tehdä tupla-annos. Lisäksi tarjolla oli oman maan pottuja, maissia ja kaupan graavilohta. Ja paljon voita.

Ruokailun jälkeen säilöttiin hulluna kurkkuja sekä tehtiin hyväksi havaittua chiliketsuppia. Ja siemailtiin sherryä. Ihanan mummoa.

Mainio tomaattikastike pizzalle

Välillä ihmisen vaan täytyy saada pizzaa. Ja mä olen sitä mieltä että jos pizzan tekee itse, tekee sen sitten kunnolla. Eli tomaattikastikkeesta lähtien itse. Juu, se vie hieman aikaa, mutta kannattaa.

Eli tomaatteja hakemaan, mars.

Tämä tomaattikastike on peräisin Pumpkin Jam -blogista. Hyvä oli, oikein hyvä!

Tomaattikastike pizzalle (riittää pellilliseen)

2 valkosipulinkynttä
5 auringossa kypsynyttä tomaattia
1 rkl voita
1 rkl juoksevaa hunajaa
1 tl valkoviinietikkaa
sormisuolaa
mustapippuria myllystä

Viipaloi valkosipulinkynnet ohuiksi viipaleiksi ja leikkaa tomaatit pieniksi kuutioiksi. Kuumenna kattila ja hauduta valkosipuli kevyesti voissa. Lisää hunaja ja kuutioidut tomaatit. Keitä kastiketta noin 20 minuuttia tai kunnes tomaatit ovat aivan pehmeitä ja kastike saennut. Itse keitin tunnin, uskon että kannatti. Mausta kastike viinietikalla, suolalla ja mustapippurilla. Jäähdytä hieman ja levitä pizzapohjalle.

Pizzapohjan tein puolestaan Pastanjauhajien ohjeella. Kas näin:

Pizzapohja (pellillinen)

350 g vehnäjauhoja
1 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
2 rkl extra vergine -oliiviöljyä
2 1/4 dl lämmintä vettä

Laita jauhot, kuivahiiva ja suola kulhoon ja sekoita. Yleiskone taikinakoukulla on kätevä, mutta käsipelilläkin pärjää. Sekoita öljy ja lämmin vesi. Lisää neste vähitellen taikinaan niin, että siitä tulee tasainen ja pehmeä ja se irtoaa käsistä vaivatessa. Pizzataikinaa kannattaa möyhiä huolella, jotta siihen syntyy hyvä sitko eikä taikina repeile lätyksi kaaviloitaessa. Käytännössä tämä tarkoittaa vähintään 5 minuutin ajoa yleiskoneella tai 10 minuuttia käsin.

Laita vaivattu taikina nousemaan liinalla peitettyyn kulhoon lämpimään paikkaan. Tunnissa taikina nousee yleensä hyvin, vähintään kaksinkertaiseksi.

Vaivaa noussutta taikinaa vielä hetki käsin. Levitä taikina leivinpaperin päälle. Ja levitä tomaattikastike sekä haluamasi täyte. Itse tykkään varsin simppeleistä ratkaisuista joten laitoin hieman tuoreita herkkusieniä ja buffalomozzarellaa. Paista 250 asteessa noin 20 minuuttia. Tarkkaile, uunit ovat erilaisia. Itse lisäsin paiston loppuvaiheessa vähän parmesanraastetta, oliiviöljyä ja tuoretta basilikaa.

No tehkää, kuitenkin tekee mieli.

Kerhoilua ja quesadilloja

No pitkästä aikaa! Herkku ja Koukku kokoontui, kuusi vuotta sitten alkaneen tradition mukaisesti. Eli käsitöiden ja herkuttelun parissa. Viimeaikoina tosin kerhoilut ovat menneet lähinnä syömiseksi ja juoruiluksi, mutta sitkeästi aina niitä käsitöitäkin kannetaan mukaan.

Kuten myös tällä kertaa. Ja tässä nyt sitten on syksyn trendivärit esillä. Joku uskalsi ottaa pienen kerän väriäkin mukaan. Heta jo ehtikin Kerällä -kirjasta tänne raapustella, sitä myös selailtiin kovasti.

Kerhon emäntänä toimi muuten tällä kertaa Raisu, joka kokkaili meille Kädenvääntöä-blogista bongattuja mustapapu-quesadilloja. Tykättiin!

Pitkän mustapapu-quesadillat

5-6 tortillaa

purkki mustapapuja (170g huuhdeltuina ja valutettuina)

puolikas chili

2 valkosipulinkynttä

2 tomaattia

1/3 sitruunan mehu

ripaus suolaa

mustapippuria

+ juustoraastetta (tai vegaanista cheezlyä)

Huuhtele ja valuta pavut. Muussa ne haarukalla mössöksi, lisää sekaan pieneksi pilkottu chili (poista siemenet) sekä pieneksi pilkotut valkosipulinkynnet. Leikkaa tomaatit pieniksi paloiksi, heitä joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla, purista joukkoon sitruunan mehu. Sekoita ja anna makujen tekeytyä jääkaapissa n. 15 minuuttia. Lusikoi toiselle puolelle tortillaa, levitä toiselle puolelle juustoraaste. Taita tortillat puoliksi ja paista molemmin puolin pannulla. Tarjoile ranskankerman kanssa.

 

 

Jälkkärinä oli makeita, kosteita, sitruuna-kookosmuffinsseja. 

 

 

Ja loppukevennyksenä kaverin palstalta saatu jättimäinen kesäkurpitsa, nimeltään Jorma. Jorma pistettiin kerhon päätteeksi paloiksi. Kyllä tästä jokusen kardemummaisan kesäkurpitsakakun taas saa!

Lisäksi suunniteltiin tulevia kerhoja, myös sana "joulukalenteri" mainittiin!

Kerällä

Joko saa puhua syksystä? Kalenterin mukaan ainakin, joten hyvää syyskuuta vain!

Vaikka hankinta tuli tehtyä jo elokuun puolella, uskaltaisin väittää, ettei yksi syksyn kivoimmista - ellei jopa kaikkein kivoin - neulekirja on tässä: Kerällä!

 Kyseessä on siis ihanan lankakauppa Kerän toisen omistajan, Jonnan kirja. Kävin ostamassa kirjan suoraan tekijältään eräänä aurinkoisena elokuun lauantaina, kun olin Tampereella juhlimassa ystävien häitä. Kerässä oli juuri silloin neuletapaaminen: pieni kauppa oli täynnä neulojia, hyllyt pursuilivat ihania lankoja ja sitten vielä tämä kirja. Oi! Muutenkin Tampere on muuttunut niin paljon, parempaan suuntaan. Se on jotenkin paljon eläväisempi kuin vielä seitsemisen vuotta sitten, kun opiskelin kaupungissa.

Mutta siihen kirjaan. Se on ihana ja inspiroiva! Jutut ovat simppeleitä, kuvat todella kauniita. Tätä kirjaa selatessa muistaa taas, kuinka yksinkertainen on kaikkein kauneinta. Ja harmaa, hih. Kirjan innoittamana pistin jälleen yhden Baktuksen puikoille, kahdessa harmaan sävyssä.

 Vaikka mitä pitää kirjan ohjeilla kokeilla: hiilenharmaa villatakki, turbaanipipo, tilkkupeitto... ja varmaan ne 42 muutakin käsityötä.

Vahvasti näyttää siltä, että syyskuun illat tulee vietettyä sohvannurkassa kudin kädessä. Parasta!