Irlantilaiset perunaletut ja uusi projekti!

 

Kuten teistä moni tietääkin, pidän projekteista. Vuonna 2010 tutustuin kaloihin, viime vuonna uusiin raaka-aineisiin. Ja tänä vuonna aion ruokkia kroonista matkakuumettani siten, että joka kuussa otan käsittelyyn jonkun maan keittiön. Vaan mistä aloittaa? Laitoin pallon pyörimään ja siihenhän se sormi töksähti.

Ikinä en ole Irlannissa käynyt (vaikka hain sinne nuorena yliopistoon! eivät ottaneet, mokomat), joten piti ottaa guugle avuksi. Itseasiassa yllättävän hyviä reseptejä tuli vastaan, olin odottanut jotain sisäelinkeittoja. Kävi ilmi että peruna ja sooda ovat läsnä monissa resepteissä.

Irlantilaista soodaleipää täällä blogissa on tehty ennenkin mutta pakko laittaa se muistutuksena, niin älyttömän helppo ja maukas leipänen.

Irlantilainen soodaleipä
(ohjetta lainasin hieman muokaten Pastanjauhajilta)

6 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
1 tl suolaa
1 tl soodaa
n. 4 dl piimää

Mittaa jauhot kulhoon, lisää suola, sooda ja sekoita hyvin. Tee keskelle jauhoja syvennys ja kaada piimä siihen ja sekoita kauhalla jauhojen joukkoon. Lisää jauhoja tarpeen mukaan, jos taikina tuntuu liian löysältä. Kumoa taikina leivinpaperin päälle uunipellille, ripottele pinnalle vähän jauhoja ja muotoile jauhotetuin käsin pyöreäksi. Tai mulla tuli tuommoinen pitkula.

Vedä halutessasi leivän pintaan terävällä veitsellä ristiviilto. Paista 200 asteessa uunin toiseksi alimmalla tasolla 35-40 minuuttia. Leipä on kypsä, kun kopsautat sitä pohjaan ja ääni on kumea. Jäähdytä hetki ritilän päällä ennen leikkaamista.

Ja nää perunaletut, nää vasta mahtava löytö olikin. Niiden nimi on Boxty ja valmistustapa on jännä, puolet perunoista kypsennetään ensin, puolet vaan raakana joukkoon. Tykättiin!

Boxty eli irlantilaiset perunaletut (13 kpl)
(Ohje löytyi The Parsley Thief -blogista)

6 keskikokoista perunaa
1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl soodaa
öljyä/voita paistamiseen

Keitä kolme perunaa ja muussa ne. Anna jäähtyä hetki. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Raasta ne toiset kolme perunaa raakana ja taputtele kankaalla tai talouspaperilla enimmät nesteet raasteesta pois. Sekoita perunamuusi, -raaste, suola ja sooda. Kuumenna öljyä ja/tai voita pannulla ja (lusikallinen taikinaa per lettu pannulle ja litistä hieman) paista lettuja noin 3 minuuttia per puoli.

Voit laittaa valmiit letut odottelemaan kuumaan uuniin että kaverit ovat valmiita. Näihin tulee tosi nätti väri ja helppoja paistettavia!

Lettujen kanssa lihansyöjät söivät pakkasentyhjennyshirveä. Salaatti ja leipä oli myös hyvä lisuke. Salaatissa oli ihanan pehmeää luomuraejuustoa, marinoitua kesäkurpitsaa, kurkkua ja salaattia. Ja pari oliivia.

Ja jälkkäri!

Ystävän tekemä vale-Guinness-kakku! Lähi-Alepassa ei sitten ollut Guinnessiä sunnuntaina tarjolla, joten hän otti tumminta olutta mitä hyllystä irtosi. Noh, eihän se maku nyt ihan sama ollut mutta ihan järjettömän hyvää tämäkin. Ei näillä raaka-aineilla voi mennä kovin pahasti pieleen.

Eipä muuta kuin Dia duit! eli hyvää päivää vaan kaikille, kuten me iiriksi tapaamme sanoa!

Peppi Pitkätossun huivi II

Ihanan Maijan blogista löytyi varsin säpäkkä ja pirteä huivi. Väri-ilottelusta innostuneena pistin oitis omankin puikoille. Ja nimenkin nyysin Maijalta. Tällainen tuli.

Lankaahan mulle on kertynyt aika paljon, mutta tämän huivin värit yllättivät kyllä itsenikin. Nykyään ostan useimmiten vähän hillitympiä värejä, kröhöm. Näistä suurin osa taitaa olla jostain 2000-luvun alkupuolelta, ja niitä on muutettu jo moneen kertaan. Nyt nämä löytyivät verkkovaraston uumenista. Ei hassumpaa, sanon mä!

Oli kiva neuloa paitsi eri värejä, myös erilaisia pintoja. Tein ainaoikean lisäksi joustinneuletta, helmineuletta ja Maijalta opittua pintaneuletta.

 Joudumme lähtemään putkiremontin alta evakkoon. Väliaikaiskoti on ihan jees, mutta siellä ei ole uunia! Jos siis minusta ei kuulu mitään ennen kesää, olen vaipunut putkiremontin ja uunittomuuden taakan alle. Muuttokuormastakin yritetään tehdä mahdollisimman pieni, joten langat jäänevät kotiin odottamaan. Oi joi! Onneksi muut Herkun ja koukun pimut tykittävät postauksia, eikö vaan?

Tein viiliä!

On kuulkaa kokkailuinto aivan kateissa.
Ruokalistalla on viime aikoina ollut pakastealtaasta poimittuja juttuja, leipää ja ulkoruokintaa. Yritän ryhdistäytyä. Ajattelin että aloitan jostain superhelposta jutusta. Sain joululahjaksi Kaisa Isotalon ja Raija Kuittisen mainion Kotiruoka -keittokirjan ja sieltä osui viilin ohje silmiin. Tämän helpommaksi ei homma enää voi mennä.


Viili
Pane kunkin annoskulhon pohjalle noin ruokalusikallinen maustamatonta viiliä ja kaada päälle noin 2 dl maitoa. Jos käyttää luomumaitoa saa viilin päälle samettisen rasvakerroksen. Sekoita lusikalla ja jätä peitettynä happanemaan huoneenlämpöön noin vuorokaudeksi. Säilytä valmis viili jääkaapissa, tarjoa kylmänä.

Tässä viilin kaverina mustaherukoita pakkasesta, kanelia, ruokosokeria ja auringonkukansiemeniä.

Löytyi roskalavalta

Toisen roska on toisen aarre. Taloyhtiössämme on meneillään putkiremontti, ja pihalla oleva roskalava pullistelee ihmisten roinasta - ja sitten niistä aarteista. Suunnan toki kannattaisi olla tavaraa ulos eikä sisään, mutta minkäs teet, jos tarjolla on 50-lukulainen pikkulipasto, isoniso lasipullo (mies näki siinä heti valaisimen - minulla kesti hetken, mutta nyt olen vakuuttunut) ja nyt tämä arkku tai kirstu tai mikä onkaan.

Ja miksikö se on sitten kuvattu parvekkeella, pakkasessa ja lumipyryssä? No kun se haisee ikävästi. Ei mitenkään menneestä ajasta kertovan tunkkaiselle vaan aika tyrmäävän pahalle. Naapuri oli yrittänyt elvyttää tästä kelpo yksilön, mutta perääntynyt aikeissaan juuri tuon hajun takia. Siellä on kuulemma aikoinaan säilytetty vanhoja pesuaineita ym. Haju muistuttaa hieman sellaista liuotinta, mikä ei tietenkään kuulosta kovin hyvältä.

Mutta kun se on niin soma! Ja juuri sellainen, mistä olen haaveillut. Tuon voisi ottaa sohvapöydäksi tai eteiseen penkiksi tai ylipäätään nyt mihin vaan säilytystarkoitukseen. Sivussa on tuollaiset ihanat rivatkin.

Olipa muuten hankala kuvata 50-millisessä objektiivilla pakkasessa parvekkeella. Pahoittelut näistä kuvista!

Olisiko kenelläkään vinkkiä, miten hajun voisi saada pois? Ajattelin antaa sen olla tuolla parvekkeella jonkun aikaa. Pakkanen ei sitä varmaan vaurioita, kunhan ei kastu. Mietin kyllä ihan pesuakin mäntysuovalla ja harjalla. Ja joka tapauksessa ideana olisi maalata kirstu sisältä ja päältä.

Mitä mieltä olette? Tuleeko tästä huonekalua sisäkäyttöön vai luovutanko saman tien? Olisin erittäin kiitollinen vinkeistä!

EDIT: Olen saanut ihan mielettömän hyviä vinkkejä tuonne kommenttiboksiin! Kiitos suuri niistä kaikista! Kokeilen varmaankin ensin Hesarilla ja ruokakaapin antimilla ja siirryn tarvittaessa järeämpiin toimiin. Toivottavasti ei kuitenkaan tarvitse mennä otsonointiin, hih. Joudumme muuttamaan muutamaksi kuukaudeksi putkiremppaa pakoon, joten tästä taitaa tulla Kirstu kuntoon kesäksi -projekti. Mutta lupaan kyllä raportoida, miten kävi!

Kuoharin mentävä risotto

Vaalihuuma nousi sunnuntai-iltana siihen malliin, että olihan se kuohari korkattava. Arkena sitten mietittiin, mitä loppupullolle tehtäisiin. Naapuri onneksi valisti, että sen voi piilottaa risottoon. Ja näin tehtiin. Tuloksena aivan oiva kasvisrisotto, johon päätyi mm. omena ja pakasteherneitä (operaatio pakastimen tyhjennys etenee!)

Omena-hernerisotto

2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
voita
1 omena
pakasteherneitä (noin 150 g)
3 dl risottoriisiä
2 dl kuohuviiniä
7-9 kasvislientä
voita
loraus kermaa
parmesanraastetta (vajaa 2 dl tai vähemmänkin)
suolaa
mustapippuria
persiljaa

Kuullota sipulit voissa. Lisää omena ja herneet ja freesaa vielä hetki. Lisää risottoriisi ja kuullota läpinäkyväksi. Lisää kuohari ja anna haihtua puolet. Lisää vettä vähitellen. Tuo 7-9 dl on ihan summittainen arvio. Itse laitoin niin kauan kun tuntui nestettä imevän. Riisiä ei kannata keittää liian kypsäksi, vaan jättää hieman pureskelun tuntua. Mutta ei liikaa tietenkään! Lisää reipas loraus kermaa ja lopuksi mausteet, parmesan ja persilja. Syö!

Olipa hyvää! Ei tosin mitään terveysruokaa... Aloitetaanpa se keveämpi ja terveellisempi ruokavalio sitten huomenna. Joo joo.

Laku on kiva kuorrute

Kävi tässä taannoin niin, että marssittiin asuintoverin kanssa maistraattiin ja rengastettiin toisemme. Kahta todistajaa lukuun ottamatta tästä pikkuprojektista ei kerrottu kenellekään: vanhemmille soitimme jälkikäteen ja kaverit kutsuttiin kahville pari päivää myöhemmin.

"Häät" olivat varsin kaukana mistään viimeisen päälle suunnitellusta (itse tapahtumaa oltiin kyllä ehditty miettiä, kun sormuksetkin oli hankittu kaksi vuotta sitten), ja sen näkee muun muassa näistä tarjottavista:

Yläkerrassa lukee vielä "just", mutta se rajattiin pois, koska morsian ei ollut tyytyväinen siippansa tekemään S-kirjaimeen!

Aika kotikutoisia, mutta oikein maukkaita. Chocochilin suklaaruudut muuntuivat muffinsseiksi ja ne kuorrutettiin Kinuskikissan ohjeen mukaan tehdyllä sokerikreemillä (itse sanoisin kyllä kräämi). Kirjaimet tehtiin lakumatosta. Sain tällaisia syödäkseni kerran jalkapallojoukkueemme kauden päättäjäisissä, ja päätin napata idean tännekin.

Hyvin simppelillä kahvittelulinjalla mentiin muutenkin. Kaikki tarjottavat löytyvät itse asiassa täältä blogistakin: oli pasteijaa, fetarullaa ja porkkanakakkua.

Nyt tarvinnee opetella käyttämään asuintoverista nimitystä mies tai siis aviomies, hui. Tästä asiasta on blogiin muuten tullut palautettakin! No mutta naimisissa on kivaa, ja se lienee pääasia!

Vaalihuumaa!

Heti kun Jytis palasi lomalta, alkoi blogissakin tapahtua. En halua jyrätä tuota ihanaa värikylläistä postausta, joten käykää katsomassa myös edellinen blogimerkintä!

Sitten päivänpolttavaan aiheeseen. VAALIT. Olen nii-in täpinöissäni! Monissa vaaleissa olen ollut töissä, ja nyt olo on aika orpo, kun tiedossa ei ole huumaavan kiireistä työiltaa. Toisekseen menin äänestämään ennakkoon, ja nyt pyörin ympäri olohuonetta tulisilla hiilillä ja suunnittelen lähteväni äänestyspaikalle ihan vain hengailemaan.

Valvojaiset ovat illalla kotisohvalla. Tein sinne piirakan ja nyt vain kovasti toivon, että tuota piirakkaa on illalla jäljellä... Pohja on todella todella simppeli tehdä itsekin ja parempaakin se on kuin valmistaikina. Mutta sellainen pakastimesta löytyi, joten käytin sen tähän. (Putkiremppaevakko siintää jo edessä, ja pakastinta on tyhjenneltävä.)

Inspiraation piirakkaan sain Hesarin uudesta ruokablogista, että kiitoksia vaan sinne suuntaan!

Tähän piirakkaan tuli kirsikkatomaatteja ja parsakaalia, yksi sipuli ja valkosipulinkynsi. Päälle desi maitoa, purkki ruokakermaa ja murustettua fetaa. Mausteeksi mustapippuria, suolaa ja basilikaa. Uunissa paistettiin ensin pohjaa 10 minuuttia, sitten täytteiden kera noin puoli tuntia. Asteita oli 200.

No niin, mutta menkäähän te äänestämään! Ja sitten vaalikahveille!

Tämä liitutaulu on muuten joku tilaajalahja jostain lehdestä (miksi enää ei voi tilata lehtiä ilman lahjoja?!!). Alun perin kehykset olivat hopeiset, mutta ne spreijattiin mustaksi. Eteisen seinällä köllöttelevään tauluun kirjoitetaan milloin mitäkin tärkeää.

Terveiset Afrikasta!

Aurinkoa. Paljon aurinkoa, punaista hiekkaa, maapähkinöitä, ihanan kirkkaita värejä, kankaita, djembe-rummun rytmejä, vanhoja autoja, köyhiä ihmisiä, hymyileviä ihmisiä, lämmintä ystävällisyyttä, teehetkiä aamuauringossa, kalaa grillattuna nuotiolla auringon laskussa, meri, sarvikuonoja ja kookospähkinöitä. Sitä kaikkea löytyi Gambiasta.

Mielenkiintoinen matkakohde. Vaikka maa elää turismista, se ei todellakaan ole täynnä turisteja. Paikalliset ihmiset ottavat ahkerasti kontaktia, jotkut pienen rahasumman toivossa, jotkut yrittävät myydä jotain ja jotkut ihan vaan haluavat jutella. Kaupankäynti on hurjaa. Myyjä kertoo hinnan, sitten aloitetaan raivokas tinkaaminen. Lähtösumma saattoi olla kymmenkertainen ja siltikin tunti välillä että maksoi liikaa. Tosin mieluusti rahaa sinne jättikin, jos se meni paikallisille. Kuten torilla.

Hevi-osasto.

Kylmäketju, buahahaa.

 

Vaikka kaloja ei säilytetty ihan EU-direktiivien tasolla, se oli tuoretta ja todella hyvää. Naureskelin brittituristeille jotka tilasivat Fish & Chips -annoksia. Ennen kuin maistoin itse. Taivaallista. Ja jännittävä tuo spagettilisuke. Hinta alle 2 e.

Gambialaisessa keittiössä on muutama klassinen annos, Domoda, joka on kanaa/kalaa/kasviksia maapähkinäkastikkeessa. Toinen on Yassa, joka on kanaa/kalaa mausteisessa sitruuna-mustapippurikastikkeessa. Tätä mä söin aivan tajuttomasti, niin hyvää, suht rumaa.

Normaali lounas oli hedelmälautanen, joita myytiin rannalla. Mangot oli pahoja, muut ihania. Atlantin valtameri tuijotuskohteena huimaava.

 

Lauttamatkan päässä oli Senegal. Vasemmasta kojusta haettiin passiin leima että pääsi vaihtamaan valtiota, oikeanpuoleisesta liemikuutioita.

Senegalissa kohtasin safarilla sarvikuonon, vaikuttavin näky tällä reissulla.

Paluumatkalla lautta hajosi ja killuttiin 3 tuntia keskellä Gambiajokea. Onneksi oli seuraa.

Ihmisiä oli ihana katsella, erityisesti sen takia että kaikki pukeutuivat niin värikkäästi. Kerroin paikallisissa ristiäisissä (jossa n.300 naista oli mitä värikkäimmissä ja upeimmissa asuissa) että Suomessa juhlissa me pukeudutaan yleensä mustaan, tieto herätti hilpeyttä. Tässä ollaan käsityömarketin avajaisissa, kaikilla oli jostain syystä samaa kuosia päällä.

Ja voi mitä käsitöitä.

Opin myös että cashewpähkinä kasvaa puussa.

Ja että apina saattaa näyttää viattomalta.

Kunnes se huomaa että sinulla on pähkinöitä.

Ja tulee kiltisti pyytämään. Et voi vastustaa kun se tarttuu pienellä kädellä sormeesi, ja annat pähkinän.

Mutta kivempaahan se olisi jos saisi vielä lisää!

Joo, menisin uudestaan.

Avokadosipsit

Eipä ole koskaan tullut mieleenkään lisätä avokadoja kypsennettyyn ruokaan ennen kuin näin Kannat kattoon -blogissa tämän avokadosipsien reseptin. Kerrassaan niin houkutteleva ohje, että pakko oli testata!

Satuttiin saamaan Raisu kavaljeereineen testimaistajaksi (kiitos heille myös kuvasta!), ja taidettiin kaikki tykästyä näihin eksoottisiin naposteltaviin. Sipsit ehtivät aika lailla jäähtyä ennen syömistä, mutta ei se menoa haitannut. Suositellaan kuitenkin tarjoilemaan kuumana jonkun hyvän dipin kanssa.

Oma dippini koostui tämän Jytiksen sesam-valkosipulidipin innoittamana maustamattomasta soijajukurtista, tahinista, sitruunamehusta, paahdetusta valkosipulista, suolasta ja pippurista. Mainiosti sopivat avokadosipsien kanssa yhteen.

Tässä resepti sellaisena kuin sen itse toteutin (pieniä vegaanistamistoimenpiteitä suoritettu alkuperäiseen verrattuna).

Avokadosipsit

3 kypsää avokadoa
n. 3-4 dl maustamatonta soijajukurttia
tarvittaessa tilkka soija- tai kauramaitoa
n. 2-3 dl vehnäjauhoa
n. 2-3 dl ruiskorppujauhoja
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
n. 0,5-1 tl chilimausteseosta

Lisäksi:
Dippikastiketta

Laita laakeaan astiaan ruiskorppujauhoja ja sekoita joukkoon chiliä, suolaa ja vastarouhittua mustapippuria. Kuori avokadot ja viipaloi ne pituussuunnassa. Viipaloin jokaisen puolikkaan neljään osaan, joten kolmesta avokadosta tuli yhteensä 24 sipsiä.

Kierittele avokadoviipaleet ensin vehnäjauhoissa. Kasta ne sen jälkeen jukurttiin. Jos jukurtti on paksua, ohenna sitä hieman maidolla. Pyörittele viipaleet jukurtin jälkeen ruiskorppujauhoissa ja aseta leivinpaperilla päällystetylle pellille.

Paista uunissa 225 asteessa noin 20-30 minuuttia tai kunnes avokadot ovat kullankeltaisia. Kun avokadot tulevat uunista, aseta ne jäähtymään ritilälle parhaan rapeuden saavuttamiseksi. Tarjoile lämpiminä dipin kanssa.

Simppeli mutta hyvä linssikeitto

Nyt taitaa olla se aika juhlapyhistä, kun siirrytään pikkuhiljaa arkiruuan pariin. Tässä yksi yksinkertainen, mutta varsin hyvä keitto, joka valmistuu melkein itsestään. Meillä tehdään tätä lähes viikoittain, ja se maistuu myös taaperolle (yleensä maustan keiton tujummin siinä vaiheessa kun olen ottanut lapselle oman annoksen syrjään). Alun perin tätä tarjosi ystäväni. Kiitos vain vinkistä S!

Ohje löytyy Hesarin Ruoka-sivulta. Omasta versiosta jätän kanafileet pois. Lautaselle kannattaa lisätä myös lusikallinen partaäijää, se kruunaa sopan!

Linssi-tomaattikeitto (kattilallinen)

1-2 sipulia
1 valkosipulinkynsi
3 porkkanaa
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl punaista currytahnaa
500 g tomaattimurskaa
1/2 l vettä (tätä kannattaa lisäillä tarpeen mukaan)
2-3 dl punaisia linssejä
500 g kookosmaitoa
suolaa ja mustapippuria
tuoretta korianteria (tai persiljaa tai krutonkeja tai sipulirouhetta tai mitä nyt sattuu keksimäänkään)

Kuori sipulit ja porkkanat. Leikkaa sipuli lohkoiksi, viipaloi valkosipuli ja porkkanat. Kuullota sipuleita ja porkkanoita hetki öljyssä. Lisää currytahna ja jatka kuullottamista. Lisää tomaattimurska ja vesi. Huuhtele linssit siivilässä ja lisää ne kattilaan. Keitä puoli tuntia. Lisää kookosmaito ja kiehauta. Tarkista maku. Viimeistele keitto esimerkiksi tuoreella korianterilla.

Vuoden ensimmäisen päivän kunniaksi kävin läpi lankavarastoja. Uijui, kuinka monta keskeneräistä juttua löysinkään! Mulla on paha tapa aloittaa joku projekti innokkaasti, mutta kyllästyä siihen aika pian - ja aloittaa joku toinen. Laatikoista löytyi parittomia lapasia, villasukkia, kaulahuivin ja villatakin alkuja... Uuden vuoden lupauksissakin olen huono, mutta jos nyt yrittäisin saattaa noita projekteja loppuun.

Tämä kaipaa ainakin kärkeä ja toista paria. Lähipiiriin on taas pullahtanut ihana vauva!

Riemukasta uutta vuotta kaikille!