Kesäiset valkosipuliperunat

Uusista perunoista ei vaan saa tarpeekseen. Keitettyinä voin kanssa parasta toki, mutta voihan sitä vähän varioidakin. Esimerkiksi kikherneiden kanssa salaattiin, tai nää parmesanperunat kuulostavat myös mahtavilta.

Päädyin kuitenkin testaamaan Chef&Sommelierinkin keittiövelhona tunnetun Sasu Laukkosen Vihreä pöytä -keittokirjasta näitä erilaisia valkosipuliperunoita. Kivasti tuli se valkosipulinkin maku, vaikka aluksi vähän epäilin. Oikein hyvä. Ja nopea.

Erilaiset valkosipuliperunat
(Ohje: Vihreä pöytä, s. 22)

800g uusia perunoita (siikliä tai nicolaa)
6 pientä yksikyntistä valkosipulia tai isoa kevätvalkosipulin kynttä
merisuolaa
0,5 dl oliiviöljyä

Pese ja viipaloi perunat. Kuori valkosipulit ja puolita ne. Keitä perunoita ja valkosipulinkynsiä suolatussa vedessä 6-8 minuuttia kunnes ovat puolikypsiä, siivilöi. Kuumenna paistinpanulla oliiviöljy, paista perunoita ja valkosipuleita sekoitellen kullanruskeiksi noin 10 minuuttia. Mausta mustapippurilla. Mä heitin myös suolaa ja silputtua persiljaa mukaan. Ohje kehottaa tarjoamaan raikkaan salaatin kanssa, mutta päädyin napostelemaan nää ennen kuin salaattitarvikkeet olivat edes pöydällä.

Uusien perunoiden lisäksi suurkulutuksessa on ollut Hannan vanha hyvä raparperi-curd, kerrassaan mahtavaa tavaraa. Tässä vaniljajäätelön kera.

Nyt on tyytyminen kännykkäkuviin. Pitäisi löytää joku ilmainen ja kelvollinen kuvankäsittelyohjelma, jotta pääsisi räpsimään taas kameralla. Olisiko kellään vinkkiä moisesta?

Kevätsipulipiirakat

Kokkausinto, missä olet?

Ehkä jossain samassa paikassa kuin kaikki ruoanlaittoon liittyvät ideat. Noh, onneksi on kesä ja voi syödä pelkkää jäätelöä.

Kevätsipulipiirakat (12 kpl)

1 valmis piirakkapohja pakkasesta

50g kevätsipulia
125g fetajuustoa
1 prk smetanaa
1 kananmuna
suolaa, pippuria

Jaa sulanut piirakkataikina 12 osaan ja painele palat voideltuihin muffinssivuoan koloihin. Pilko kevätsipulit, murusta feta ja sekoita smetana sekä muna niiden kanssa tahnaksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Jaa täytetahna piirakkapohjien päälle ja paista 200 asteisessa uunissa, puolisen tuntia.

Vanukkaan värinen tuoli

Okein on hyvin palvellut noin vuonna 2000 Turun Auta Eevaa auttamaan -kirppikseltä ostamani tuoli. Ollut osa monen kodin sisustusta ja nyt viime vuodet parvekekäytössä. Jotenkin kuitenkin rupesin kaipaamaan vähän raikkaampaa väritystä ruskea-beigelle tuolille, ja suunnittelin maalaavani sen joksikin ihanaksi sitruunankeltaiseksi.

Maalasinkin! Melkein hyvä tuli. Tai hyvä muuten, mutta väri muistuttaa livenä ihan Alpron vanilja-soijavanukkaan purkkia. Ei ihan oikea mielleyhtymä, kun tavoitteena raikas sitruunasooda.

Saa kuitenkin kelvata, ja hyvinhän se istuu osaksi parvekkeen sisustusta vanukkaan värisenäkin. Parveke tosin on aivan täysin keskeneräinen: pöytä menee vaihtoon, arkun maalaan valkoiseksi ja tulossa on myös hetkenä minä hyvänsä ja ihan tuota pikaa ennennäkemättömän vehreä yrttiviljelmä. Onhan tässä kesää jäljellä!

Saattaa näyttää siltä, että pöydällä on joulukuusen matto. Saattaa olla, että ensi jouluna kuusen matto näyttää parvekkeen pöytäliinalta.

Raparperipasta

Tänä raparperikautena olen varsia maasta kiskoessani mietiskellyt raparperin käyttöä suolaisissa ruoissa. Siis tokihan raparperi on mainio piirakka- ja kiisseliainesosa, mutta let's face it, se on vihannes, joten kai sitä nyt voi käyttää vihanneksen tavoin? Raparperin hapokkuus johtaa ainakin omissa mielleyhtymissä suolaisista ruoista puhuttaessa ajatukset sitruunamaiseen kirpeyteen ja makumaailmoihin, ja rohkaisevasti ainakin makeankirpeitä chutney-reseptejä on raparperille viime vuosina näkynytkin (esmes).

Kuka ties mistä mielenliikkeestä johtuen ensimmäisenä raparperiruokana piti kuitenkin yrittää tehdä raparperipastaa. Kun onhan sitruunapastaakin.



Ohje on nerokkaasti osattu yhdistellä kahdesta ensimmäisestä (1, 2) "rhubarb pasta" -googlauksen tuottamasta reseptistä.

Raparperipasta

Klöntti (2-3 rkl) voita
3 kevätsipulia varsineen
4 ohutta raparperinvartta
(1 valkosipulin kynsi, ei ollut mutta laittaisin)
1 dl kuivaa valkoviiniä
1 kourallinen basilikan lehtiä
1 dl pinjansiemeniä
3-4 rkl sokeria
suolaa
mustapippuria
reilusti parmesaania raastettuna

Pastaa ohjeen mukaan keitettynä (tuore tagliatelle sopisi hyvin)

Paahda pinjansiemeniä kuumalla pannulla kunnes saavat hieman väriä, siirrä siemenet syrjään odottamaan. Sulata voi pannulla ja kuullota sipulia ja raparperia minuutin verran. Kaada sekaan valkoviini ja anna poreilla, mausta suolalla, sokerilla ja mustapippurilla (jos suuri sokerin määrä ihmetyttää niin raparperin happo vaatii mielestäni reilusti sokeria että maku pehmenee - lisää ruokalusikallinen kerrallaan ja maistele). Painele kypsymisen aikana raparperia puulastalla tms. mössöksi. Lisää lopuksi basilikan lehdet silputtuna. Sekoita kastike keitetyn pastan sekaan ja tarjoile pinjansiementen ja parmesaanin kera.



Yllättävän hyvin raparperi toimii pastakastikkeessa! Pieni kesäflunssa haittaa tällä hetkellä makujen täyttä arvostamista mutta kyllä tätä kehtaa syödä. Pieni aaninki on että maut paranisivat vielä tasoittuessaan, joten uudelleenlämmitystä odotetaan jo innolla!