Väriterapiaa

Ankea lumipyrykään ei tunnu missään, kun näitä silittelee.





Kusti polkaisi BFL-kehruukuidut woolgatheringsin Etsy-puljusta. I'm in love.

Paketti, ja mitä siitä sitten seurasi

Pakettien saamisessa on jotain jännää. Ei haittaa, vaikka tietäisikin sisällön. Postimatka voi olla täynnä yllätyksiä, vasta postissa paljastuva paketin muoto ja pakkaus ovat osa hauskuutta. Ja ajatus siitä, että joku on pakannut juuri tämän minun pakettini jossain, kukakohan ja missä?



Tämän paketin osalta pakkaaja on tosin tiedossa, se on IST Craftin Ian Isle of Wight -saarelta. Paketista löytyi kaksi kauniinkaunista värttinää, Ianin huolella tekemiä.



Raskaampi pähkinäpuinen värttinä pääsi heti tositoimiin, kehräämään Jamieson and Smithin shetlanninvillaa. 125 grammaa kaksisäikeistä worsted-paksuista, eli sellaista nallen ja seiskaveikan välimaastoa.



Kehrätessä ehtii mietiskellä kaikenlaista. Sitäkin, että onko tässä mitään järkeä, lankaa kun on maailma täynnä. Mutta ei kaikessa tarvitse olla järkeä. Eikä maailma ole täynnä juuri minun itseni kehräämää, epätasaista ja virheellistä, mutta silti aika suloista shetlanninlammaslankaa.

Värttinäkehräämisestä voi lukea lisää vaikkapa Ullasta.

Putkilot

Viime kerhotapaamisessa väkertämäni kynsikkäät eli kämmekkäät ovat valmiit. Tai oikeastaan nämä ovat kyllä tarkkaan ottaen kai ranteenlämmittimet, koska mitään sormiaukkoja ei ole putkiloihin jätetty.



Puhuimme kerhotapaamisessa sormettomien käsilämmittimien käytöstä. Eräiden muiden kerholaisten toimesta esitettiin argumentteja, joiden mukaan ranteenlämmittimet olisivat ikäänkuin turhanpuoleinen keksintö. Omasta mielestäni ne ovat kamalan kätevät, mutta kuulunkin siihen ihmisryhmään (oletan, että meitä on muitakin), joiden sormia paleltaa harvoin. Itse asiassa testasin tätä yhtenä aamuna kaupungilla kävellessäni: pikkupakkasellakin paljain käsin kävellessä sormille tuli kuuma, mutta ranteille (siihen kohtaan mistä tuuli pääsee puhaltamaan takin hihansuusta sisään) kylmä. Siksipä niin mä tykkään ranteenlämmittimistä! Sormipalelijoille ne eivät varmaan ole ihan yhtä käytännölliset.

Lankana näissä värttinäkehräystestailujen harjoituskeriä. Ei ne nyt maailman kauneimmat ole (ellu sanoi kerhossa, että "noissa on vähän... rumat värit"), mutta kyllä niille käyttöä tulee hihanjatkeina, kunhan vähän ilmat lämpenee.

Meiliä äitille

Olen vähän hurahtanut yhteen itselleni uuteen juttuun. Tarina on niin pitkä, että blogikirjoituksen väsääminen on siirtynyt, mutta kun tänään lähetin äidille aiheesta meiliä puhelinkeskustelun jälkeen niin tajusin, että tässähän se kiteytettynä:

Hei äiti,

Täältä voit katsoa kehräyskuvia.

Vihreä lanka on ensimmäinen kokeilu, ei oikein onnistunut. Ruskea-valkoinen on toinen kokeilu, jo parempi. Värttinä vaan oli kovin raskas, kattelin vähän netistä että paljonko ne painaa normaalisti, ja tein itse kaksi puna-valkoista värttinää, niistä tuli oikein nättejä. Nyt pitäisi päästä niitä testaamaan, kun peukalo paranee ;) (on jo tänään parempi)

Hande

Palataan ehkä myöhemmin asiaan! Ullasta lisäinfoa värttinäkehräämisestä.