Jäätelökaakkua

Terveisiä kesälomalta! Järven rannalla vierähti mukavasti muutama viikko, eikä edes blogia tullut melkein ollenkaan ikävä.

Lomalle osui eräs tärkeä juhlapäivä, jota juhlistettiin sankarin mieltymysten mukaisella jäätelökakulla. Maistui tämä kyllä muillekin, niin mainio ja epäterveellinen suklaan ja suolapähkinöiden makuyhdistelmä on kyseessä! Ohjeesta on kiittäminen Marien blogia, itse ainoastaan muokkasin reseptiä vegaaniseksi.

Snickers-jäätelökakku

175 g suklaata (esim. Brunberg)

reilu 2 tl ruokaöljyä (auringonkukka tai rypsi)

1,5 - 2 litraa jäätelöä vuoan koosta riippuen (käytin Tofulinen vaniljaa ja stracciatellaa)

2-3 dl suolapähkinöitä

n. 15 kpl Wiener nougat -konvehteja

2 dl fariinisokeria

2 dl kaurakermaa

Tee ensin kinuskikastike (kaupan valmiskastikkeet eivät taida olla vegaanisia). Keitä kaurakermaa ja fariinisokeria kattilassa miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes kastike alkaa saostua (noin 15 minuuttia). Anna jäähtyä.

Pilko suklaa kulhoon ja lisää joukkoon ruokaöljy. Sulata suklaa vesihauteessa sulaksi ja sekoita. Voitele silikooninen vuoka kevyesti öljllä. Pyyhi ylimmääräinen öljy pois talouspaperilla. Kaada sula suklaa vuokaan ja kallistele vuokaa, kunnes suklaa on valunut joka puolelle tasaisesti. Valuta ylimääräinen sula suklaa pois vuoasta. Nosta vuoka pakkaseen kovettumaan noin 5 minuutiksi.

Pehmitä jäätelöä sekoittamalla lusikalla. Lusikoi jäätelöä vuokaan. Pilko nougat-konvehdit hienoksi. Sirottele nougat ja suolapähkinät tasaisesti jäätelön päälle. Kaada kinuskikastiketta ohuena nauhana joukkoon. Lusikoi taas jäätelöä päälle ja kerros suolapähkinöitä ja loput kinuskikastikkeesta. Täytä vuoka täyteen jäätelöllä. Peitä kelmulla ja nosta pakkaseen seuraavaan päivään.

Irroita kakku vuoasta venyttämällä vuoan reunaa joka puolelta niin, että suklaakuoren ja vuoan reunan väliin pääsee ilmaa. Kumoa kakku tarjoilulautaselle ja vedä vuoka irti. Koristele esimerkiksi suolapähkinöillä ja tarjoile heti.

Chilikaali

Virallisesti Ruoka Pirkka -lehtisestä bongattu resepti oli nimeltään Bratwurstia ja chilikaalia. Wursti vaihtui seitannakkeihin joita oli vielä jäljellä taannoisesta ketsuppiprojektista. Lisuke ei hullumpi, vähän hapankaalityylinen mutta kaipasi rinnalleen tosiaan jotain suolaista. Ok.

Chilikaali (2-3 annosta)

500-600g valkokaalia
1 punainen mieto chili (korvasin tämän ja hunajan -> 2 rkl makeaa chilikastiketta)
1 pieni punainen paprika
1 valkosipulinkynsi
2 rkl valkoviinietikkaa
(1,5 rkl hunajaa)
1 tl suolaa
ruohosipulia
oliiviöljyä

Suikaloi kaali juustohöylällä (menee vähän kauemmin aikaa kuin veitsellä mutta saa mahtavan ohutta suikaletta). Poista (chilistä ja) paprikasta siemenet. Hienonna ne sekä valkosipulinkynsi ja kuullota oliiviöljyssä isolla pannulla tovi. Lisää kaalisuikaleet. Kuullota kasviksia noin 10 minuuttia kunnes kaali on mennyt hieman kasaan.

Sekoita etikka, chilikastike/hunaja ja suola ja kaada seos pannulle. Anna hautua kannen alla vielä noin 10 minuuttia. Viimeistele ruohosipulisilpulla. Tarjoa jonkun sortin makkaran tai nakkien kanssa. Sinappi tai ketsuppi sopii kylkeen myös.

Mangoldikääryleet sieni-riisitäytteellä

Hoi tyypit! Alkuun muistutus, elokuun ruokahaasteen äänestys on käynnissä, käykääpä antamassa ääni parhaalle herneherkulle!

Ja sitten käärylejuttuihin. Tuossa taannoin Handepande kirjoitti mangoldista ja tämä vihreä tuttavuus kuulosti sen verran mielenkiintoiselta (en muista että olisin koskaan maistanut) että pitihän sitä testata. Kommenttilootassa Eki kertoi että hänellä tätä tavaraa piisaa ja niinpä äidin kanssa lähdimme ryöväysretkelle Ekin kasvimaalle.

Kommenttilootasta löytyi myös houkutteleva resepti, Kasvimaalta keittiöön -blogin höyrytetyt mangoldikääryleet. Me ei tosin höyrytetty, mutta pidimme kovasti lopputuloksesta! Valkoviini antoi oivan säväyksen kääryleille!


Mangoldikääryleet (30 kpl)

30 isoa mangoldinlehteä
2o0g sieniä
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
pala inkivääriä
3 dl riisiä (tai ohraa)
kasvisliemikuutio
loraus valkoviiniä
suolaa, pippuria

Pese mangoldinlehdet ja keitä runsaassa vedessä hetki, niin että lehdet pehmenevät. Kaada lävikköön ja levitä hiukan viilenneet lehdet varovasti isolle lautaselle.

Silppua sipuli, valkosipulinkynnet, peukalonpään kokoinen pala inkivääriä sekä sienet. Kuullota edellämainitut oliiviöljyssä ja mausta suolalla ja pippurilla. Kun sienien mehusta on suurin osa haihtunut, lisää joukkoon kasvisliemessä keitetty riisi. Sekoita hyvin. Lorauta joukkoon kuivaa valkoviiniä ja peitä kannella. Anna hautua hetki ja tarkista maku. Anna jäähtyä hiukan.

Aseta lehti tasaiselle alustalle ruotipuoli ylöspäin. Aseta lehden päälle iso lusikallinen täytettä ja kääri kääryleeksi. Taita lehden reunat käärylettä kääriessäsi sisään, näin täyte ei pääse valumaan ulos. Rullaati rullaati!



Lisukkeena meillä oli, kuten alkuperäisessä reseptissäkin, raastettua punajuurta, raejuustoa ja persiljaa. Hyvää!

Ihan paras kirsikkahillo (siihen tulee portviiniä)

Toivottavasti tämä ei ole nyt liikaa suolaa haavoihin Chez Jasulle, jonka blogista reseptin bongasin. Nimittäin hänellä hillo muuttui kivikovaksi kirsikkatoffeeklöntiksi jota ilmeisesti tullaan käyttämään ovistopparina jatkossa. Tästäkin huolimatta uskalsin testata reseptiä ja oijoi, kuulkaa tästä ei hillo parane! Portviini maistuu ihanasti läpi ja hillo ei ole hirveän makeaa, aika hienostunut maku sanoisin. Luksusseuralainen esim juustolle, suklaakaakulle tai vaniljajäätelölle.

Käytin hilloon äidin kirsikkapuun satoa, ne ovat selvästi kirpsakampia kuin torilla myytävät eli jos käyttää niitä niin varmaan vähän makeampi lopputulos odotettavissa.



Kirsikkahillo, portviinillä

1,5 l kirsikoita (perkaamattomia 2 litraa)
6 dl hillosokeria (käytin 1 paketin hillo-marmeladisokeria)
1,5 dl portviiniä

Perkaa kirsikat, sekoita ne sokerin kanssa kattilassa ja lorauta portviini joukkoon. Anna kiehua hiljaisella lämmöllä 40 minuuttia sekoittamatta. Mä kyllä muutaman kerran vähän hämmensin kun en malttanut pitää näppejä irti.

Lopputulos oli vähän marmeladimainen, ehkä johtui tuosta sokerista, mutta se sopi mielestäni tähän erinomaisesti. Kirsikat olivat juhlavan näköisiä kun olivat pysyneet kasassa keittämisen ajan. Ah ja nam. Kiitos vielä Jasulle reseptistä, uutta satsia tulille vaan!

Yammy yammy yammy

Lähdimme hatarien mielikuvien perusteella suuntaamaan aamupalalle alueelle, josta saattaisi löytyä pienellä etsinällä mukava paikka, eikä tarvitsisi taapertaa kovin kauas kotoa. Löytyi, taidetaan piipahtaa uudestaankin!


Köökin puoli. Kahvilassa toimi myös kukkakauppa, jännä yhdistelmä.

Tilasimme munakoiso-sieni(giant oyster mushroom on uusi suosikkini)leivän, tuorepuristetun kiivimehun ja mustikkapannarin. Täällä on lähes aina tapana jakaa ruuat ja juomiin tulee kaksi pilliä eli ilmeisesti harvemmin kukaan syö yksin. Pikkukipossa sitruunamarinoitua kaalta ja suolakurkkua.


Huomatkaa virkattu lasinalunen, selkeää koukuttelukahvilapotentiaalia!




Ja tämä, en kestä! Tai siis kestän, mutta on vaan niin ihania yksityiskohtia. Pieni hunajakannu, pölysokeroidut pannukakkuset, kaikki niin kauniisti aseteltu.

Kkultarae

Iltakävelyllä pysähdyimme katsomaan mielenkiintoiselta ja iloiselta vaikuttavaa esitystä. Meininkiä riitti, kun pojat valmistivat perinteistä hunajamakeista tai -kakkusta, joita aikoinaan tarjoiltiin hovissa kuninkaalle ja hänen arvovaltaisille vierailleen.

Alussa oli kuivatettu ja kovettunut (hard!) hunajakimpale, johon koverrettiin puisella sorvilla reikä... and stretching, stretching, wow! Stretching...little by little 16 000 ohuen ohuen ohutta säiettä hunajasta, amazing! Samalla kun hunajarenkulaa venytettiin mukaan kauhaistiin maissijauhoja. Lopuksi säienauhasta katkaistun pätkän sisään kääräistiin pähkinärouhetta. Valittavana oli kolmea eri vaihtoehtoa. Ja koskapa juutuupista löytyy kaikki maailman asiat, pääsette katsomaan, miten kaikki oikein tapahtui!

Vaikuttuneina esityksestä ostimme tietenkin oman makeisrasian ja menimme mussuttamaan niitä hieman syrjemmälle veden äärelle.


Kkultarakeen (hih, oma taivutus) 16 000 säiettä pitävät sisällään rukouksen pitkästä iästä, terveydestä, hyvästä onnesta ja toiveiden täyttymyksestä.


Todella hyvää! Eikä liian makeaa, vaikka valittiin tietysti kolmesta vaihtoehdosta se makein. Mukava tekstuuri. Poikien mielestä myös erinomainen tuliainen, sillä säilyvät jääkaapissa kolme kuukautta ja pakastaakin voi!

Tein ketsuppia!

Jonkun mielestä ketsupin tekeminen itse voi kuulostaa vähän oudolta, eihän se maksa juuri mitään ja eikös se ole elintarvikkeiden pohjakastia, peittää vaan muut maut. Yleensä suhtaudun itsekkin ketsuppiin vähän halveksuen mutta tuossa eräänä päivänä nenään leijaili naapurista grillimakkaran haju ja heh, se oli ihan älyttömän hyvä! Painelin soijanakkiostoksille välittömästi. Mieleen oli jäänyt kummittelemaan Hesarin Ruokatorstai-liitteessä taannoin ollut chiliketsupin ohje ja ajattelin että testaanpas sitäkin. Kannatti! Varsinkin vielä lämpimänä se oli älyttömän hyvää, ihan eri juttu kuin kaupan vastine.

Ja niin, soijanakit olivat kaupasta loppu mutta Ekolosta löysin gourmet seitannakkeja. Eivät tosin olleet ihan nimensä veroisia. Parhaat vegenakit joita olen maistanut ovat Hälsans Kökin.



Chiliketsuppi
(ohje on hieman muokattu alkuperäisestä, tästä tulee noin 4 dl valmista ketsuppia)

500g tomaatteja
1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi
0,5 tl chilijauhetta
2 rkl hunajaa
2 rkl raakaruokosokeria
2 rkl oliiviöljyä
vajaa 1 tl suolaa
0,5 tl rouhittua mustapippuria
0,5 dl punaviinietikkaa

Lohko tomaatit ja poista kannat. Pilko sipulit. Mittaa kattilaan hunaja, sokeri sekä öljy, kuumenna. Lisää tomaatit ja sipulit ja kuullota 10 minuuttia. Lisää mausteet ja punaviinietikka ja anna kiehua hiljalleen tunnin verran kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Alkuperäisessä ohjeessa ei lukenut mitään soseuttamisesta mutta mä survaisin sauvasekoittimella seoksen soseeksi lopuksi. Kaada suppilon avulla puhtaaseen lasipulloon. Säilyy viileässä kuukauden.

Menovinkki viikonlopulle: Ranskalainen tori

Bonjour!

Tänä viikonloppuna Helsingin Lasipalatsinaukiolla voi fiilistellä ranskalaista toritunnelmaa, ennen kaikkea maistelemalla. Tori avautui tänään ja siellä oli kyllä vaikka mitä herkkuja. Löytyi leipiä, croisantteja, erilaisia torttuja, leivoksia ja kaakkuja. Churroseja, crepejä, juustoja, oliiveja, makkaroita ja valtava määrä kuivattuja hedelmiä, marjoja sekä pähkinöitä.

Juustotiskin löysi helposti hajun perusteella.


Kuivattujen hedelmien tiskiltä löytyi mm. kokonaisena kuivattuja päärynöitä, mandariineja, isoja appelsiinilohkoja ja mustia kirsikoita.


Nämä isot ruskeat palat ovat puolestaan luomutaatelia.


Etualan mustat pötköt ovat kuivattuja banaaneja, ei mitenkään överimakeita, ei lisättyä sokeria.


Ja tuli heti tosi fiini olo kun kaikilla tiskeillä tervehdittiin ja kiitettiin sanoen madame! Tykkään!

Skonssit herneenverso-vuohenjuustotäytteellä

Jotta jaksoi vielä viimeisen festaripäivän, piti saada luksusaamiaista mutta vähällä vaivalla. Skonsseja en ole aiemmin tehnyt mutta muistelin että ne syntyisivät aika vaivattomasti ja näinhän se oli. Niille kaveriksi halusin jotain suolaista, mielellään juustoa sisältävää herkkua ja se puolestaan syntyi herneenversojen avustuksella, aiempien hyvien kokemuksien innoittamana. Ja kylläpä maistui tämäkin, todella täyteläistä!

Tällä kattauksella lähden mukaan myös elokuun ruokahaasteeseen jossa aiheena on herne. Aivan mahtavia reseptejä siellä muuten tullut jo nyt, käykää kurkkaamassa!


Skonssit (8 kpl)
alkuperäinen ohje on täältä, vähän muokkailin

4 dl vehnäjauhoja
2 dl 4-viljan hiutaleita
1 tl soodaa
1 tl suolaa
ripaus sokeria
3,6 dl piimää

Sekoita kuivat ainekset keskenään, lisää lopuksi piimä. Nostele taikinasta lusikalla 8 taikinapalleroa leivinpaperin päälle. Sivele pinta piimällä ja ripottele siihen hieman jauhoja. Paista 220-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. Nopeaa ku mikä. Ja hyvää!


Herneenverso-vuohenjuustotahna

1 ruukku herneenversoja
180g vuohenjuustoa
1 tl kuivattua minttua
0,5 dl vettä
2 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa ja sokeria

Kaikka ainekset sekaisin tehosekoittimeen, surrur. Valmis!


Testasin puolella taikinalla sekä tahnalla sellaista että yhdistin ne jo ennen uunia. Tuloksena oli mukavan vihreitä skonsseja jotka eivät tosin kohonneet yhtä hyvin (kuvassa yllä). Ei hullumpia olleet nämäkään mutta itse tykkäsin enemmän niistä joissa tahna oli erikseen. Ja huomasin muuten etten ole ainoa joka on ollut skonssipuuhissa viikonloppuna, herkuilta vaikuttavat myös kesäkurpitsaskonssit!

Keittiön kaipuu

Kolmas viikko ilman keittiötä alkoi. Tässä kylppärin peilikaapissa kuivuvat kipot aamupuuron jäljiltä. Marketista löytyi laatikko Quaker Oats pikapuuropussukoita ja käytävän vesiautomaatista saa lähes kiehuvaa vettä. Puurot ovat amerikkalaiseen tyyliin kovin kovin sokerisia, mutta muuta vastaavaa tahi korealaista tyyliä ei vielä ole näkynyt. Aamut alkavat siis puurolla, johon on viipaloitu banaania tai kiiviä ja sekalaisia pähkinöitä.

Kerron myöhemmin, kun menemme perinteiseen korelaiseen puuroravintolaan, että mitä sieltä saa ja miltä maistuu. Minä näkisin, että sellainen puuttuu Helsingistä, vaikka Hakaniemen torilla on jo hyvä alku. Ennen reissuun lähtöä käväisin siellä aamullisella riisipuurolla, kuten Herttakin.


Tällä hetkellä voi kotosalla valmistaa myös nuudeleita ja juoda teetä.

Kertakäyttötohvelissa lavuaarin reunalla taasen kuvivuvat ruokailuvälineet, jotka otimme varulta ensihätään mukaan, koska tiesimme ensimmäisen kuukauden kolmesta asunnon vaihdosta.

Kyllä ulkona syöminenkin on mukavaa, mutta silti odotan ensi sunnuntaita, jolloin muutamme täällä yliopiston kampusalueella soluasunnosta ns. perheasuntoon. Siellä pitäisi olla kaksi keittolevyä! Täytyy hankkia muutama kipponen ja kupponen lisää, paistinpannu ja kattila ja leikkuulauta ja salaattikulho ainakin.