Omenateeleipä

Olin suunnitellut että kun tulee seuraava kiireetön viikonloppuaamu, teen aamiaiseksi Uneliaan kokin rukiisia sarvia. Omenaraasteen käyttö leipätaikinassa vaikutti hyvin mehukkaalta idealta. Noh, se leppoisa aamu tuli mutta aika laiska sellainen joten päädyin hieman simppelimpään vaihtoehtoon joka löytyi Valion reseptilehtisestä. Vähän muokkailin ohjetta ja lopputulos yllätti mieluisasti, gouda ja omena ovatkin oivallinen makuyhdistelmä.

Omenateeleivät

2 dl vehnäjauhoja
1,5 dl ruisjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 prk maitorahkaa
2 dl raastettua vanhaa Goudaa
1 omena raastettuna
loraus oliiviöljyä

Sekoita ensin kuivat ainekset ja lisää sitten raastettu juusto ja omena. Lorauta sekaan oliiviöljyä ja sekoita muutamalla pyöräytyksellä tasaiseksi. Tee taikinasta leivinpaperin päälle neljä ohutta pyöreää leipää, ripottele hieman jauhoja päälle ja taputtele tasaiseksi. Paista 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Tarjoa lämpiminä voin kanssa.

Aamiaisella oli tarjolla myös mainiota yhdistelmää jossa on maitorahkaa, mustaherukoita, appelsiinia ja päällä loraus siirappia, raikasta ja herkkua.

Se on vähän niinkuin pizza. Ja siihen ihastuin.

Terveiset Etelä-Saksasta! Siellä on viinitiloja, paljon.

Ja ihan järjettömän hyvää ruokaa. Sekasyöjäseuralainen oli taivaassa kebabien ansiosta, mutta oli vegekebutkin sellaisia että huh uh. Aivan tuoretta, ohutta vehnäleipää johon on kääräisty friteerattua halloumia, ihanaa punakaalisalaattia, kasviksia, valkosipulikastiketta ja marinoituja sipuleja.

Myös pretzeleitä tuli ahmittua. Tavallisia, juustopäällysteisiä, voilla siveltyjäkin oli tarjolla. Alla matkustaa makea versio, pehmeä, sokerinen, kuohkea, suuhun sulava.

Mutta asia jolle siis menetin sydämeni oli Flammkuchen. Se on kuin todella ohutpohjainen pizza, mutta tomaattikastike on korvattu creme fraichella. Nerokasta! Pääsin myös itse kokkailemaan moista.

Ensiksi pohja peitetään sillä creme frichella.  Mieluusti reilusti.

Perinteiseen versioon tulee kinkkua, sipulia ja juustoa.  Kokille olutta.

Kasvissyöjän lettuun laitettiin paprikaa, ruohosipulia, keltasipulia, fetaa sekä perusjuustoa.

Ja suolaa ja mustapippuria! Sitten uuniin tai grilliin, asteita 300 ja 10-15 minuuttia kun odottelee saa mukavan rapean pohjan.

Ja sitten se leikataan keskeltä puoliksi, pitkulaisiksi palasiksi ja nautiskellaan ystävien kanssa. Jakaminen kuuluu olennaisesti asiaan. Sitten kun eka on syöty, tehdään toinen.

Ruokajuomaksi voi hakea lähitilalta naurettavan halpaa ja hyvää viiniä.

Pakko oli pakata rinkkakin täyteen viiniä edellämainituista syistä. Kaikki pullot jotka olisin halunnut eivät mahtuneet mukaan.

Ja kun tuli pyörittyä siinä rajan tuntumassa, piipahdettiin myös Ranskan puolella syömässä eclairet.

Vappupäivänä Reinin varrella ei näkynyt yhtään haalaripukuista tyyppiä.

Ja niin hei, vielä yksi Flammkuchen! Makea versio jossa on creme fraichea, omenakuutioita, kanelia, rusinoita ja koko homma liekitetään calvadoksella. Uijuijui.

Wunderbar.

Keväthepenet

Pääsiäistä vietettiin mökillä ihanassa auringonpaisteessa. Kokon polton ja trullaamisen lomassa juhlittiin myös siskontytön 1-vuotispäiviä. Häthätää olin edellisellä viikolla tikunnut lahjaksi pitsireunaisen pipon ja kaulahuivin.

Pipon ohje löytyi vanhasta Suuresta käsityölehdestä (tammikuu 2009), huivin tein sitten kauttaaltaan tuota pipon reunuksen pitsiä. Lanka on luonnonvalkoista ohutta villalankaa, jota sain työkaverilta ison pussin. Lanka oli ehtinyt majailla vintillä jo muutaman vuosikymmenen, mutta on alunperin peräisin villakehräämössä töissä olleen mummon jäämistöistä. Mahtavaa lankaa, onneksi sitä on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon!

Hulmuhelma

Äkillinen vappuinspiraatio sai kaivelemaan kangasvarastoista Eurokankaan palalaarista aikoja sitten lunastetun kangaspalasen. Vappuhame!



Malli on maailman simppelein, ensin leikataan vyötärökaistale summittaisesti mittaamalla ja suorakaiteen muotoinen hamepalanen sitten rypytetään kiinni kaistaleeseen. Vyötärökaistaleen napin korvasin vappuhulluttelun kunniaksi jatkamalla kaistaletta sen verran pitkäksi, että sen saa solmaistua rusetiksi.



Taidanpa tästä lähteä seuraavaksi etsimään vapputansseja. Hauskaa vappua!

Uusi tuttavuus: vesikastanja

 

Uusien raaka-aineiden testailu jatkuu ja huhtikuun ainekseksi valikoitui vesikastanja. Olin tuijotellut tätä purkkia jo tovin kaupan hyllyllä, taannoinen kastanjatahnaihastus mielessäni tartuin purkkiin. Ja sain todeta että kastanja ja vesikastanja taitavat olla kaksi hyvin eri asiaa. Purkista tullut valkoinen pyörylä ei maistunut yhtään millekkään. Tai no ehkä sille vedelle.

Sopii kuulemma salaatteihin ja wokkeihin. Paistelin halkaistuja vesikastanjoita pannulla sienien kanssa, mukaan meni myös porkkanaa, kiinankaalia ja pavunituja. Mausteeksi chiliä, soijaa, valkosipulia, korianteria ja makeaa chilikastiketta. 

Ja kyllä ne kastanjat itseasiassa sitten imaisivatkin makua kastikkeesta mutta aika yhdentekevä raaka-aine sanon minä. Kivasti ne rapsahtelivat suussa mutta en tajua. Raps raps blääh.

Köps pöps.

Terveisiä Tanskanmaalta! Tapahtui seuraavaa:

Matka oli huolellisesti valmisteltu. Kuka mää oon? Missä mää oon? Miten täältä pääsee paikkoihin? Mihin paikkoihin? Mitä rahoja täällä käytetään? Paljonko tää leikkiraha on oikeassa rahassa?



Hotellia vastapäätähän on kivan näköinen paikka. Kalaset. Taidan mennä sinne vegaaniburgerille (aka falafelia ja salaattia leivän välissä). Täällähän onkin aika hip ja cool meininki, onpa jännittävää, taidan tärähdyttää kuvankin samantien.



Viikonloppunahan onkin kaikki paikat kiinni. No damn. Mennään siis Roskildeen katsomaan kirkkoa ja viikinkilaivoja. Hienoja olivat. Aurinko alkoi tällä välin paistaa, ja tanskalaiset siirtyivät suitsait ulkoterasseille värjöttelemään. Sielläkin tarjottiin lounaaksi leipäsiä täytteellä. Itse asiassa en koko reissulla juuri muuta syönytkään. Smørrebrødien maassa maan tavalla.



Illalla kuulin vaalitulokset. Oli taas mentävä käymään Kalasetissa vahvistamassa hermoja.

Haluan tämän baarin Helsinkiin.



Kööpenhaminassa alkoi olla päiväsaikaan jo melkoisen lämmintä.



Taidanpa siis lähteä piitsille tunnin junamatkan päähän Tisvildelejeen (kunhan pääsen ensin yhteisymmärrykseen lipunmyyjän kanssa siitä, miten paikkakunnan nimi lausutaan). Täällä oli ehkä reissun paras ruokahetki, vaikka paikallisen suurpakkauksiin keskittyneen Netto-ruokakaupan eväsvalikoima olikin hieman rajallinen, ja tarjoilija vielä tipautti tuorejuuston ensitöikseen rantahietikolle. Mutta hyvältä maistui hiekkainenkin eväspala, kun aurinko paistoi makoisasti ja rantahietikko jatkui silmänkantamattomiin.



Ruokailun jälkeen kelpasi käyskennellä rantahietikolla ja heinädyyneillä auringonlaskuun asti.



Nyyh, viimeinen lounasleipä. Aina täynnä olevassa Dalle Vallessa Fiolstraedella, lankakauppojen luvatulla kadulla (tai oli niitä ainakin kaksi). Suosikkikauppani oli Uldstedet, ihania Marianne Isagerin neulelankoja. Mukaan tarttui pari kerää, niistä ehkä lisää myöhemmin.



Heippa, lämmin ja mukava Tanskanmaa! Nähdäänhän taas kohta!

Kielletyt aineet

Enpä juuri tiedä parempaa yhdistelmää kuin juuri keitetty kahvi ja tuore pulla. Järki sanoo kyllä, että pullaa olisi syytä vältellä - eihän siinä muuta olekaan kuin kiellettyjä aineita: sokeria, valkoisia jauhoja, hiivaa ja vieläpä rasvaa! Mutta kun oon niin tunneihminen, niin minkäs teet.

Muuton lähestyessä pitäis varmaan pakata, mutta päätin kumminkin vähän tyhjennellä ruokakaappeja. Tein siis pullaa. Ihan peruspullaahan tää on, mutta painelin jokaiseen pullaan voinokareet, joita olin ensin pyöritellyt kardemummassa ja vaniljasokerissa. Ai että tulikin hyvää! Kyllä siinä kaikki järjelliset ajatukset unohtuu.

Samalla tuli avattua kesän piknikkausi: kahvia termariin, pullat kainaloon ja puistoon. Oli ihanaa.

Mainiot porkkanapihvit

Kasvispihvien kanssa aina jotenkin jännittää, pysyykö ne kasassa ja maistuuko miltään. No nää pysyi ja maistui! Ohje on mukailtu Kodin Kuvalehden reseptistä mutta äidin rosmariinipuskalla oli iso rooli tässä. Ja creme fraichella. Rakenne oli kuohkea ja lopputulos hyvin maukas. Ensi kerralla laitan burgerisämpylät ympärille.


Rosmariiniset porkkanapihvit

4-5 porkkanaa
1 prk kikherneitä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
0,5-1 dl (para) pähkinöitä
loraus sitruunamehua
kourallinen tuoretta rosmariinia ja ruohosipulia
100g creme fraichea
2 kananmunaa
yrttisuolaa
oliiviöljyä
(hieman jauhoja, esim. manteli)


Laita huuhdellut kikherneet, sipulit, pähkinät, sitruunamehu, loraus oliiviöljyä ja tuoreet yrtit tehosekoittimeen. Jauha massaksi. Kuori ja raasta porkkanat. Lisää raaste, munat ja creme fraiche massaan. Sekoita ja lisää halutessasi suolaa sekä hieman jauhoja jos taikina tuntuu tosi löysältä (saa olla löysähköä).

Muotoile taikinasta pihvejä leivinpaperille. Voit toki paistaa myös pannulla mutta helpommalla pääsee uunin kanssa. Paista pihvejä 200-asteisessa kiertoilmauunissa noin 15-20 minuuttia. Jos ei ole kiertoilmaa niin asteita hieman lisää. Tarjoile kermaviili-/creme fraichepohjaisen kastikkeen kanssa.

Värikästä pääsiäistä!

Loviisan Pullo & Puikko kokoontui maalailemaan pääsiäismunia vähän erilaisella tavalla.
Pullo & Puikosta pitänee alkuun kertoa sen verran että minä kun olen Herkku & Koukun jäsenistä ainoa ei-helsinkiläinen, niin perustimme vuosi sitten vastaavanlaisen ryhmän myös tänne kotikaupunkiini Loviisaan. Periaate kokoontumisille on sama kuin H&K:ssa, mutta herkkujen, koukkujen ja puikkojen lisäksi pöydästä tulee löytyä aina myös pullollinen kuohuviiniä!

Tällä kertaa kokoonnuimme ihanassa Villa Aaltosessa, jonka emäntä Sisko opasti meille jaloja munanmaalauksen saloja. Aluksi sulatettiin tuikun liekillä vahaa lusikassa.

Tämän jälkeen sulanutta vahaa leviteltiin hanhenmunien pintaan, ihan omien visioiden ja mieltymysten mukaan. Itse päädyin pointillistisille linjoille. Sisko oli ostanut meille hanhifarmilta valmiiksi tyhjennettyjä munia, kananmunat kun kuulemma ovat aikas hauraita ja niissä on aina se punainen leimakin. Muita tarvikkeita saa ainakin Turun Kansallisesta Kirjakaupasta.  

Ja kun ensimmäiset kuviot olivat valmiit, muna upotettiin väriin.

Ja sitten vaan lisää kuvioita pintaan.

Ja dippaus uuteen väriin.

Näin vahakerroksen alle jäi aina edellinen väri "turvaan" ja vahattomien alueiden päälle tuli uusi väri. Kerroksia saattoi tehdä ihan niin paljon kuin halusi. Ja kun kaikki kerrokset olivat valmiita, vahakuviot kuumennettiin tuikun liekillä ja pyyhittiin pois. Ja aavot – valmista tuli!

Mitä te syötte..

 (kuvan murot ovat hyviä, mutta pääruokana ankeita)

..silloin kun vuorokaudessa on liian vähän tunteja? Silloin kun menee tukka putkella paikasta toiseen, on kokoajan vähän myöhässä kaikesta ja ruokailu on just se asia joka jää jalkoihin?

Olen viime aikoina löytänyt itseni useasti hapankorppu- tai muropakkaus, tonnikalapurkki, take away ruisjuusto tai muu vastaava ankea muovipakattu asia kädessä. Mjääh. Onneksi pääsiäinen häämöttää, luvassa lepuuttamista, oikeaa ruokaa ja mämmijäätelöä!

Herkullisia vapaapäiviä kaikille!