Kerhokokoontuminen joulutunnelmissa

Yllätys oli melkoinen, kun Jytis vieraisille saapuessaan toi mukanaan rasiallisen lanttusupikkaita. Itse kun olin juuri viettänyt aamupäivän supikkaita leipoen! Great minds think alike, vai miten sitä sanotaan. Huvittavaa asiassa oli se, että kumpikaan ei ollut moisia karjalaisperinnepiiraita ennen leiponut, ja että netistä oli napattu täsmälleen sama ohje. Itse olin ohjetta kuitenkin hieman muokkaillut, joten vertailtiin sitten eri versioita. Molemmat olivat hyviä, sanon minä! Suositellaan erityisesti lanttulaatikon ystäville.

Tein supikasohjeeseen seuraavia muutoksia: käytin lanttumuusiin vehnäjauhojen tilalla maissijauhoja, margariinin sijaan muutaman ruokalusikallisen kookosöljyä ja tavallisen siirapin sijaan pienen lorauksen agavesiirappia. Taikinaan en laittanut lainkaan vehnäjauhoja, vaan pelkkiä ruisjauhoja. Paistetut piiraat voitelin lanttujen keittoveden ja kookosöljyn seoksella. (Kookosöljy on kyllä mahtava tuote, vieno kookoksen maku sopi tähän ruokaan!)

Toisena suolapalana maisteltiin hapankaalipiirakkaa. Oli varmasti pyhäinhäväistys käyttää elävän ravinnon kurssilla punakaalesta tehty hapankaali tämmöisen kypsennettyyn piirakkaan, mutta ajattelin sen maistuvan siinä muodossa paremmin kuin raakana. Voimakas maku oli näinkin! Jos ei lanttusupikkaita kannata tehdä kuin lanttulaatikon ystävien, on tätä piirakkaa turha tarjoilla hapankaalta inhoaville.

Pohjataikinan sekoittelin ruis-, kookos- ja quinoajauhosta (desi kutakin), joiden sekaan lisäsin öljyä, vettä ja maustamatonta soijajukurttia sen verran, että taikina oli muotoiltavaa. Painelin taikinan piirasvuoan pohjalle ja reunoille ja esipaistoin noin 5 minuuttia. Täytettä varten kuullotin pari sipulia ja yhden valkosipulinkynnen sekä 5 dl hapankaalta. Lopuksi sekoitin täytteeseen vajaan purkillisen maustamatonta soijajukurttia ja mausteita (suola, pippurit ja yrtit sopivat ainakin) . Sitten vaan täyte esipaistetun pohjan päälle ja puoleksi tunniksi uuniin 200 asteeseen.

Kahvikakku oli sentään raakaravintoa. Appelsiinia ja hunajaa -blogista löytyvät mansikkaleivoikset päätyivät kakun muotoon ja saivat päälleen raakasuklaakuorrutuksen ja raakakookoslastuja. Maku oli hyvä, mutta kakun leikkaaminen melkoista puuhaa - suklaakuorrutus kovettui sen verran kovaksi, että kakkulapio ei mennyt läpi. Seuraavalla kerralla teen alkuperäisen ohjeen mukaisesti leivoksia tai jätän kuorrutuksen pois, niin helpottuu homma.

Syömisen lisäksi kerhossa myös tikuttiin monenlaista säärystintä, villatakkia ja lapasta, luettiin ameriikkalaisten joululehtiä, ommeltiin pehmopupua ja paketoitiin joululahjoja. Kiitos kivasta iltapäivästä osallistujille!