Puuhastelijan Hanoi

Kuten jo aiemmin kerroimme, matkustimme Ekin kanssa työasioiden merkeissä Vietnamiin jokin aika sitten. Siinä missä maassa pääsi herkuttelemaan ihanilla ruuilla, eivät ostokset juuri houkutelleet.

Monet kaupat pursuivat krääsää, jota tuntui olevan kaikissa muissakin putiikeissa. Laukkuja, huiveja, pusseja, koriste-esineitä ja vaikka mitä muuta oli kyllä paljon tarjolla, mutta juuri mikään ei erottunut muiden joukosta.

Onneksi eräänä iltana törmäsimme sattumalta pieneen Bee-putiikkiin lähellä hotelliamme. Tuntui kuin olisi kotiinsa astunut! Kaupassa työskennelleet tytöt kertoivat, että kauppa oli ollut auki vasta kaksi päivää. Meillä oli tuuria!

Putiikissa oli kaikkea ihanaa: virkattuja ja ommeltuja myssyjä, mekkoja, paitoja ja koruja. Ihan mielettömän söpö oli myös kaupan nurkassa oleva vanha ompelukone.
Vietnamilaisia noin puolta pidemmälle ihmiselle sopivien vaatteiden löytäminen oli aika haastavaa, joten keskityin tutkimaan kaupan koruvalikoimaa. Nämä kahdet helmet ja yksi rintarossi päätyivät matkalaukkuuni.

Myöhemmin vierailimme vielä tyttöjen toisessakin kaupassa Moonissa, joka oli aivan yhtä kiva. Omistaja Lan kertoi lukevansa japanilaisia lehtiä ja kirjoja, ja vaikutteet kyllä näkyivätkin vaatteissa ja koruissa.

Yksi mieleenpainuva juttu Hanoista oli katu, jossa myytiin kaikkea mahdollista ompeluun ja käsitöihin liittyvää. Vetoketjuja, nappeja, kankaita, kanttinauhaa, ihan mitä vaan. Myös Giorgio Armani -kangasmerkkejä oli tarjolla vaatteisiin ommeltaviksi. Aitoudesta ei ehkä kannata tässä yhteydessä puhua, heh.
Jos Vietnamiin menee, kannattaa ottaa mukaan oma lempivaate ja teettää siitä kopio räätälillä. Onneksi saimme tämän vinkin (kiitos R!), sillä itse en olisi varmasti asiaa tajunnut. Kävimme ostamassa kangastorilta kankaat ja teetimme kotikatumme räätälillä mekon Hertalle ja hameen Ekille. Ompelulaatu oli todella hyvää, ja hinta oli ihan mielettömän halpa.

Kuvat by Eki (paitsi Hertan korukasa)