Ihastuin kovasti Hetan tekemään kettukauluriin, ja muutamana joulukuisena sairaslomapäivänä ryhdyin kettutehtailemaan minäkin. Aika ihaniahan näistä tuli! Punaruskea lanka kirpparilta sopivasti ketun värisenä löytynyttä Dropsin Eskimo-lankaa, punainen ja valkoiset langat vanhoja jämiä.
Syksyllä sain anopin varastosta pari kerää ruskeaa Seitsemää veljestä, kun niille ei kuulemma ollut käyttöä. No, anoppi sai langat takaisin paketissa lapasiksi ja pipoksi muuntuneina.
Ohjetta ei ollut, summittaisia palmikoita pistelin vaan menemään.
Kummityttö tuskin oli toivonut pehmeää pakettia, mutta toivottavasti villatakki kuitenkin lämmittää kevättalven pakkasissa. Mahtavasta appelsiinin värisestä langasta (joka on peräisin työkaverin mummon jäämistöistä) syntyi Kotipalapeli-blogista bongattu Kässänopen painajaisen villatakki. Hauska ja helppo ohje! Reippaan värinen takki innosti vielä valitsemaan reippaan väriset eli violetit napitkin.
 |
| Oh my God, who killed Kenny? |
Siinäpä ne itse tehdyt lahjat taisivat ollakin. Ei niin suuri saldo kuin jossain vaiheessa suunnittelin, mutta muutama kuitenkin!
Lapasten ja pipon keskimmäinen palmikko on kaunis. Miten se mahdetaan tehdä?
VastaaPoistaMahtavia luomuksia kaikki! Mä bongasin Kotipalapelistä tuon saman villanutun ohjeen ja meinaan kohta ryhtyä tikkuamaan..
VastaaPoistaTykkään! Nimittäin noista kettukaulureista. :) Ihania. Meidän Poika sai tuontapaisen mutta kaulaliinamallin joku aika sitten.
VastaaPoistaHei HerkkuKoukkulaiset. Ilahdutitte joulukalenterillanne syksyn harmaina päivinä aivan mahdottoman paljon. Bloginne löytäminen on ollut minulle joulun avaus, päivän ehdoton fiilistelyhetki. Joka aamu odotin, että saan avata uuden luukun. Niiden luukkujen myötä olenkin ahmimalla lukenut, toivottavasti en vielä kaikkia, kirjoituksia ja ohjeita. Aika montaa ollaan jo kokeiltukin. Herkkuja on syntynyt monenlaisia ja seuraavaksi tyttäreni pikku Anni saa uuden villatakin.
VastaaPoistaAnne Porista
Ihania ovat kaikki! Toivottavasti mäkin saisin valmiiksi tuon villanuttusen, joka puikoilla on jo tovin ollut. Se on niin kiva!
VastaaPoistaJa ketut kans. Mä tein lopulta kolme kettua. Yksi kolmevuotias touhukas ei siitä kovin tuntunut piittaavan, mutta äiti ja mummo ihasteli :)
Anne Porista: voi kuinka kiva kuulla! Tällaisten kommenttien takia sitä jaksaa kalenteria värkätä. Paljastettakoon tässä, että mulla on sellainen viha-rakkaussuhde meidän kalenteriin: aina ennen joulukuuta olen täpinöissäni ja fiiliksissä, muutama luukku menee hyvin, mutta sitten noin puolivälissä iskee ahdistus "en keksi enää yhtään mitään, arrrrrgh!". Rakkaudeksi se kääntyy sitten taas jossain vaiheessa vuotta...
Mutta tänä vuonna olen jotenki todella ylpeä meidän kalenterista, joten rakkaus ei ehkä muuttunutkaan vihaksi tällä kertaa.
Kiitos joululahjavinkeistä! Meillä kummityttö ja ystävän tytär saivat kettukaulurit joululahjaksi ja pitivät niistä kovasti.
VastaaPoistaParasta oli tietenkin myös se, että innostuin itse pitkästä aikaa kokeilemaan käsitöitä. Seuraavaksi vuoroon tulevat virkatut patalaput.
Aivan ihanania kaulaliinoja! Muistelisin, että näitä oli jo lapsuudessani.
VastaaPoistakiitos kehuista ja kommenteista! kiva kuulla, että kalenteri on innoittanut käsitöiden pariin!
VastaaPoistaniin ja minna, meidänkin äiti muisteli, että neulotut kettukaulurit on keksitty jo vuosikymmeniä sitten :)
VastaaPoistaJoulukalenterianne ja blogianne muutenkin on ollut ilo seurata!
VastaaPoistaSaako udella, mistä kettuhuivien alla näkyvä matto on peräisin? Olen etsiskellyt vastaavaa.
Anna: kiva kuulla! Hyppelen tässä vähän Ellun tontille ja vastaan jo: tiedän, että liina on Hemtexistä, koska itsellänikin on sellainen. Ostin sen alesta jo viime vuonna. Toivottavasti vielä löytyis!
VastaaPoistakyllä vaan, aivan kuten heta tiesikin, niin kyseessä ei ole matto vaan kaitaliina päydälle. kadehdin hetan hemtex-hankintaa viime vuonna, mutta onneksi näitä oli tullut myyntiin tänäkin vuonna niin pääsin matkimaan... sorry vaan, mutta kun se oli niin hieno!
VastaaPoista