Pikainen iltapala

Uskon, että tiedätte sen tunteen, kun avaa kaapin oven ja siellä ei vaan ole mitään. Tai ainakaan ei tee mitään mieli. Ei, koska tahtoo pannukakkuja! Nyt heti! Seuraava tarkastelu osoittaa, että jauhot on loppu. Sen sijaan kaapista löytyy kvinoaa, bulguria ja kaikkea muuta järjetöntä, mistä ei ole mitään hyötyä pannukakkujen kannalta. Vai... (kuvitelkaa tähän sarjakuvatyyppinen lampun syttyminen pään päällä.)

Kvinoaletut (6-8 pientä lettua)

1 dl kvinoaa
0.5 dl maissitärkkelystä (l. maizenaa)
1 tl leivinjauhetta
2 kananmunaa
1 dl kermaa / maitoa
suolaa, hunajaa
voita paistamiseen

Jauha kvinoa (tehokkaassa) tehosekoittimessa jauhoksi (voit käyttää myös valmista jauhoa, lisää sitä hieman enemmän kuin 1 dl). Siivilöi sekaan maissijauho ja leivinjauhe. Vatkaa sekaisin muna ja kerma, lisää kuivat aineet ja sekoita. Mausta maun mukaan ja paista letuiksi.



Kvinoahan (eli quinoa) on kamalan terveellistä, eli nauti hyvällä omallatunnolla. Kvinoajauho ja letut tuoksuvat mielestäni herneeltä, ja letut sopivat ehkä paremmin suolaisten täytteiden ja lisukkeiden kanssa. Mutta älkää luulkokaan, että tämä estää minua syömästä omiani hillon kera... :)

Gimbap eli Korean sushi

En ole koskaan oppinut syömään sushia, koska en tykkää merilevästä. Menimme kuitenkin sunnuntaina vierailulla olleiden ystäviemme kanssa katsomaan mitä hihnastolla liikkuu täällä Koreassa. Lautasten väri kertoo annosten hinnan.

Näitä kauniita paketteja ei tainnut kukaan napata, joten sisältö jäi arvoitukseksi.

Minun valintani olivat nämä. Riisiä tofukuoressa. Ei mitään jännittävää, mutta hyvää. Soijasta wasabin kera pidän kyllä.

Mikään sushiasiantuntija en siis ole, mutta nämä Korealaiset sukulaiset olivat vähintäänkin mielenkiitoisen näköisiä. Ystäviemme mielestä myös makuyhdistelmät melkoisia. Oli sulatejuustoa, majoneesia, hapanimeläkastiketta, kalaa ja makkaraa. Kaikkea sulassa sovussa.

Tämä näyttää suklaapähkinäjälkkäriltä.

Onkohan tässä lähdetty molekyyligastronomian tielle.

Hauska kokemus ja ehkä tässä innostun vielä kehittelemään omien makumieltymysteni mukaisia suupalasia.

Nellen punajuurimunakas

Siis hetkinen, tähän tulee punajuuria, kanelia ja kapriksia? Kuulostaa oudolta, pakko testata. Ja eihän se sitten ollut yhtään omituinen yhdistelmä, eipä vaan olisi tullut itselle ikinä mieleen moinen kombo. Hyvä että Nellelle tuli, tykkäsin!

Ohje siis Siskot kokkaa -blogista, alla oma versioni pikkuruiseen pannuun mitoitettuna.

Nellen punajuurimunakas

2 punajuurta keitettynä ja kuutioituna
1 salottisipuli silputtuna
2 rkl kapriksia (pieniä, nuppuja)
kanelibasilikan lehtiä
loraus öljyä paistamiseen
pieni ripaus kanelia

munakastaikinaan:
3 munaa
loraus kermaa
ripaus (cayanne)pippuria

Sekoita munakastaikinan ainekset keskenään kulhossa. Laita syrjään.

Laita pannulle loraus öljyä ja kuullota sipulisilppu öljyssä. Lisää ripaus kanelia ja laita mukaan punajuurikuutiot, kaprikset ja reilut puolet kanelibasilikasta. Kaada sekaan munakastaikina. Tee puulastalla muutamia kahdeksikkoja munakastaikinassa, jotta saat munakkaaseen mukavan rakenteen. Anna sitten paistua toiselta puolelta.

Sitten munakas käännetään: peitä pannu lautasella ja pitäen lautanen ja pannu koko ajan kiinni toisissaan kippaa munakas lautaselle. Liu'uta sitten munakas takaisin pannuun, jotta se saa ruskistua toiseltakin puolelta. Tää vaihe vähän kauhistutti mutta yllättävän hyvin se sujahti! Lopuksi korista basilikalla, ripottele pinnalle sormisuolaa ja mustaa pippuria.

Pestonauriit

Kaskinauriit ovat olleet keskustelunaiheena viime päivinä parissakin blogissa. Mun suhde kyseisiin mollukoihin (ja nauriisiin yleensä) on aika neutraali, en vieroksu mutta aika harvoin tulee ostettua. Ja viitaten noihin keskusteluihin, nauriita siis saattaa siis olla karvaan makuisia yksilöitä liikkeellä, jotkut taas mukavan makeita.

Kannattaa olla tarkkana päiväysten kanssa koska kaskinauris ei ehkä kuitenkaan ole se kuumin tuote hevi-osastolla. Omassa pussissani oli melkein viikon vanha päiväys, huomasin vasta kotona, kävin vaihtamassa ja maku oli hyvä. Varsinkin kun nauriinpalat upotettiin jumalaisen täyteläiseen pestoon!

Ohje on Verna Kaunisto-Feodorowin Edustuskeittiö -keittokirjasta jota täällä suosittelin jo aiemminkin. Enkä pettynyt tälläkään kertaa!


Pestonauriit

500g pieniä, uusi nauriita (mulla oli niitä kaskinauriita)

Pesto:
1/2 dl pinjansiemeniä (käytin mantelia kun kirjassa suositeltiin testaamaan)
1/2 dl saksanpähkinöitä
1 dl oliiviöljyä
1/2 sitruunan mehu
150g parmesania
1-2 valkosipulinkynttä
iso nippu basilikaa
1/2 tl suolaa
hieman mustapippuria myllystä

Kuori ja huuhtele nauriit, kuutioi. Keitä pehmeiksi vedessä ja valuta. Valmista pesto jauhamalla siemenet ja pähkinät tehosekoittimessa. Lisää oliiviöljy ja sitruunamehu (estää tummumisen) joukkoon.  Pilko juusto kuutioiksi, kuori valkosipulinkynnet ja lisää ne pähkinä-öljyseokseen. Irroittele basilikanlehdet varsista ja lisää lehdet loppuvaiheessa seokseen. Sekoita nopeasti (lehtien ei tarvitse rikkoontua kokonaan) ja mausta suolalla ja pippurilla.

Kuumenna paistinpannu vähän ennen tarjoilua. Pane pesto ja nauriit pannulle ja kääntele paloja kunnes peston juusto alkaa sulaa ja kastike imeytyä nauriskuutioihin. Sopii kuulemma voimakkaan liharuoan (kuten maksakäristyksen) lisukkeeksi, mä vetelin ihan noin vaan kun en sitten ollut muistanut hankkia mitään kaveriksi.

Ja tosiaan, noin täyteläistä pestoa en ole aiemmin tehnyt/nähnyt. Laitoin vähemmän juustoa kun tuntui että tahnasta tulee niin överipaksua. Mutta kyllä se sitten pannulla lämmittäessä toimi mainiosti eli olisi voinut laittaa koko juustomäärän. Tuhtia kamaa, me like.

Lovisa-lapaset

Ystävälläni O:lla oli syntymäpäivä sunnuntaina. Edellisenä aamuna eli lauantaina heräsin talvitunnelmaan, lumisateeseen ja ikkunaan ripustamani joulutähden loisteeseen, ja päätin pitää ihanan, lämpimän, rauhallisen neulontapäivän. Sen seurauksena O sai lahjaksi lapaset.



Mallineule on otettu Sarah Popen Lovisa Armwarmerseista ja mahtava peukalokiila löytyi Langanluonti-blogista, kiitokset siitä! Langat otin omista varastoista, DROPS Karismaa, vähän jäi harmittamaan että värien kontrasti olisi saanut olla suurempi, mutta näillä nyt mentiin kuitenkin.



Kunniamaininta kyllä vielä tuolle peukalokiilalle, on nätti ja istuu hyvin käteen. Ei jää viimeiseksi kerraksi.

Savusilakka-mojokupit ja muuta pientä hyvää

Hei kala, ollaanko kavereita? -projekti on edennyt jo niin pitkälle että kalatiskillä alkaa tosiaan olla vaikeaa kun ei löydä enää kaloja mitä ei olisi maistanut. Aikamoista. Lähes vuoden kestänyt projekti on siis lopuillaan, kaksi päävastustajaa jäljellä. Silakka sekä se yksi jouluinen haiseva juttu jonka maistamista en ole vielä edes uskaltanut ajatella.

Ja jos totta puhutaan, ajattelin että skippaan silakan koska maistoin jo silliä. Mutta tapashenkiseen alkupalaan suunniteltua pippurimakrillia ei löytynytkään ja kalakauppias piti sellaisen myyntipuheen ("Sä tulet hakemaan tätä lisää, lupaan! Aidolla lepällä savustettu, siis aitoa leppää, tietsä!") että lähdin kotiin Sundomin savusilakat kourassa.

Ja itseasiassa savusilakka ja mojo-kastike sopivat yhteen yllättävän hyvin! Okei, olisi se pippurimakrilli sopinut varmaan paremmin mutta kukaan testimaistajista ei valittanut oudosta fuusiosta ja kaikki kupit katosivat.

Kupit on siis kurkkua joihin on kaiverrettu kolot. Koloissa mojo-kastiketta jota jämäköitettiin majoneesilla ja päällä savusilakkaa. Noi kurkkukupit on muuten hyväksi havaittu gluteeniton/vähähiilihydraattinen alkupala, niihin voi tuuttaa oikeastaan mitä vaan. 

Ja se silakka. Noh, tää oli mun aikuisiän toinen kerta kun maistoin sitä, oli tää parempi kuin se eka mutta ihan ystävyyssuhteesta ei voida puhua. Tarjolla oli myös hummusta, tsatsikia, yrttisiä parmesanlastuja, oliiveja, mojo-kastiketta, vihreää salaattia sekä kreikkalaisia herkkusieniä. Ja viiniä. Oikeastaan aika täydellinen lauantai-illan kattaus.

Vuorella Soulissa

Ellun ja Jytiksen käytyä Soulissa shoppailemassa ja kahvittelemassa pyyhälsin hetimiten minäkin paikalle matkaseurani E:n kera. E saapui paikalle omia seikkailureittejään, ja yhteinen matkasuunnittelumme oli jäänyt yhden alkusyksyllä kahvilassa istutun parituntisen varaan. Ihan kaikki yksityiskohdat eivät siis olleet hallussa suunnitelmien suhteen, mutta yksi toive oli yhteinen: vaeltamaan pitäisi päästä - Koreassa kun kuului olevan vallan hienoja retkikohteita.

Reissukohteeksi valikoitui lähemmissä tuumailuissa Bukhansanin kansallispuisto lähinnä helppopääsyisyytensä (metrolla suoraan kansallispuiston portille!) ja spektakulaaristen markkinointikuviensa vuoksi (pohjalaisia on niiiiin helppo houkutella hienoilla vuorten kuvilla). Reissuevääksi mehua ja gimbapia eli merilevään kääritty riisipallukka täytteellä (jonka luulen olleen tonnikalaa, joskin kaupassa asiaa tiedustellessani yhteistä kieltä tahi sopivaa pantomiimiliikettä ei oikein löytynyt). Ja tietysti yhteinen minipullo sitä toista mehua vuorenvalloituksen juhlistamiseen.



Reippaasti lähdimme kapuamaan kohti Jaunbong-huippua (740 m, lähtö lähes merenpinnasta). Tässä kuvassa olemme jo puolessavälissä. Uskoin oikeasti, että nousemme enää ihan vähäsen. Eihän se polku nyt tuonne huipulle voi mennä, miten sinne muka pääsisi? No ei se ihan huipulle mennytkään, mutta keskimmäisimmälle pienemmistä huipuista. Onneksi en tiennyt sitä tässä vaiheessa.



Mooseksen sauva johdatti ylöspäin vuoren rinnettä.



Välivaiheista ei ole enää kuvia. Alkoi ketuttaa ja verensokeri laski. Onneksi eväitä oli runsaasti mukana.

Kannatti kuitenkin vähän kärsiä! Huipulla tapasin vuoristokissan. Ihailimme maisemia.



Vuorella oli käynnissä varsinainen kansainvaellus, kun satamäärin korealaisia oli myös saapunut nauttimaan kauniista syyspäivästä kansallisurheilunsa eli vaeltamisen parissa. Välillä piti tiukimmissa kohdissa jonottaa, että mummot pääsivät kapuamaan edestä pois. Huipulla oli kuitenkin huipputunnelma, kaikki onnittelivat toisiaan suorituksesta (ja naukkailivat riisiviiniä ja sojua, vaeltamista voi ilmeisesti harrastaa ihan hyvin hiprakassakin!) ja jakelivat eväitään kummallisille ulkomaalaisille. Sain myös henkilökohtaisen valokuvaajan, joka nappasi kamerani ja asetteli minua eri kohtiin huipun kivenlohkareita ja hätisti kaikki muut kuvasta pois, jotta saisin kivoja matkamuistoja. Kiitos, sinä tuntematon! (Allaolevassa kuvassa oleva henkilö ei kuitenkaan liity mihinkään mitenkään.)



Huolellisesti sihtaamalla vuorelta sai otettua myös kuvia, joista voisi luulla olevansa erämaassa.



Hieno päivä oli, yksi parhaista! Kiitos E:lle ja herrasväki Paulle matkaseurasta ja houstaamisesta. Soul on ihana.

Yrttiset parmesanlastut

 Mäkin vietin keksilauantaita! Mun on pitänyt jo iät ja ajat testata Pumpkin Jamin parmesankeksejä, jonka muistin taas kun bongasin Kermaperseen blogista allaolevan reseptin. Päädyin kuitenkin jälkimmäiseen koska viime aikoina on tullut jätettyä vehnäjauho vähemmälle. Ja aijaijai mitä keksejä syntyikään! Nää ei tosiaan kauaa pöydällä/purkissa pysy. Ihan loistavia esimerkiksi tapaspöytään.


Yrttiset parmesanlastut
150g oltermannia tai muuta mietoa juustoraastetta (mulla oli goudaa)
100g parmesania
1 dl mantelijauhoja
1 kananmuna

pippuria
tuoreita tai kuivattuja yrtteja maun mukaan (käytin pelkkää persiljaa, oikein hyvä!)

Sekoita juustot, jauhot ja yrtit sekaisin ja lisää joukkoon yksi kananmuna. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Muotoile leivinpaperin päälle haluamasi mallisia juustolastuja tai kekoja. Keksit eivät ihan hirveästi muuta muotoaan uunissa. Paista 200 asteessa n. 15min ja tästä satsista tulee n. 2 pellillistä.

Väriin, järjesty!

Päätin järjestää jämä- ja muut lankavarastot. Langakeriä ja -vyyhtejä on paljon, ja ne ovat valitettavan monessa paikassa: pusseissa ja laatikoissa eri kaapeissa. No ovat edelleen, mutta nyt olen järkännyt ne väreittäin! Harmaat, vihreät, valkoiset, violetit omissa pusseissaan.

Lankoja on niin paljon, etten tohtinut edes kuvata niitä tänne blogiin. Tässä on vain pienenpieni otos langoista: jämät. Näistähän voisi tehdä vaikka hurmaavat nöttöset Handepanden tapaan. Joka tapauksessa nyt joulupuuhastelut voi aloittaa ihan uudella innolla (tai siis ylipäätään aloittaa), kun on jonkinlainen kuva siitä, millaista ja minkä väristä materiaalia on tarjolla.

Asuintoveria hieman nauratti, kun intoilin tällä värijärkkäilyllä. No ehkä aikansa olisi voinut jotenkin toisinkin käyttää, mutta lopputulos oli virkistävä. Opin samalla itsestäni jotain: harmaata lankaa oli ylivoimaisesti eniten (ei yllättänyt), sitten vihreää (ei tämäkään), mutta sen sijaan esimerkiksi punaista lankaa ei ollut juuri nimeksikään. Kuluvana syksynä olen jostain syystä iskenyt silmäni vihreisiin ja keltaisiin (?) sävyihin. Myös vaaleanpunaisen ja keltaisen liitto miellyttää, samoin vaaleanpunaisen ja vihreän. Mutta silloin sävyjen pitää kyllä just eikä melkeen.

Seuraava haaste on löytää langoille paikka, jonne koko varasto mahtuu kerralla. (Tai sitten kutoa ne langat pois.)

EDIT: Handepanden kommentin innoittamana laitan tähän linkin uusimpaan Ullaan, jossa kirjoitetaan lankojen säilyttämisestä. Hui! Mulla on nyt langat muovipusseissa, mutta muoviset laatikot olisivat ehkä vielä varmemmat säilytykseen.

Pari pikku projektia

Pari kuvaa viihtyisästä kaupunkikaksiostamme! Eteisen olemme sisustaneet aika pelkistetysti, panostimme lähinnä tapettiin. Lattia on kätevä peittää pahvilla, niin ei parketti kulu. Pahvin päälle uskaltaa sitten kasata tavaraakin ihan reippaasti.

Kylpyhuone on puolestaan erittäin käytännöllinen muuten, paitsi että suihkua ja vessaa ei ole. Mutta tässä meidän ratkaisussa materiaali- ja kalustevalinnat on tosi huokeaita! Ja kaikenlaisilla jännillä vekottimilla ja työkaluilla voi leikkiä huoletta, kun ei ole mitään rikkoutuvaa lähettyvillä.

No, oikeasti nämä rauniot muodostavat vielä joskus toivottavasti kivan ja toimivan kylppärin. Hieman tässä aikataulut tuntuvat venyvän (pari viikkoa on ilmeisen laaja käsite), mutta ehkä ne remppatyypit vielä ilmaantuvat paikalle viimeistelemään homman - viikon verran on ollut aika hiljaista...

Käsityö- ja kokkailuinto on remontin myötä ollut jotenkin kadoksissa. Kun on koko koti sekaisin, niin ei oikein pysty keskittymään mihinkään innovatiiviseen. Laitetaan kuitenkin kuva projektista, joka sai alkunsa eräästä epäonnisesta lakanoiden värjäysoperaatiosta. Ei tullut käyttökelpoisia lakanoita, mutta tuli matonkuteita! Ja niistä virkkailin koreja Maijan kirjaamalla ohjeella.

En ole vielä päättänyt tuliko näistä koreista miten kivoja. Alkuperäissuunnitelmissa niitä oli päätymässä joulupaketteihin, mutta harkitaan nyt vielä. Ehkä siellä uudessa uljaassa kylpyhuoneessa tarvitaan harmaita säilytyskoreja.

(Korien taustalla komeileva riemunkirjava kangas ei muuten ole valintamme vasta verhoiluttamamme sohvan päälliseksi, vaan sohvaa remonttipölyltä suojaava peitto. Ehkä vielä joskus pääsen esittelemään sen sohvankin. Olisin kyllä jo valmis luopumaan tuosta olohuonetta koristavasta ihanan pirtsakasta väriläiskästä...)

Kermainen munakoisokeitto mozzarellan ja gremolatan kanssa

On ihmisiä joilla jo tämän kirjoituksen kaltainen otsikko saa kuolan pyrkimään ulos suupielestä kohti näppäimistöä. Olen yksi heistä, munakoison intohimoinen ystävä. Ja kun luin ohjetta Siskot kokkaa -blogista en voinut muuta kuin hymyillä, niin symppis kirjoitus ja täydellinen syysillan keitto. Joka oli muuten juuri niin hyvä kuin miltä kuulostaa.
Resepti on alunperin kirjasta Matthew Drennan, keitot. Tein allaolevasta ohjeesta puolikkaan satsin (skippasin kanan rintafileet) ja sekin riitti kolmeen annokseen. Omat lisäilyt suluissa. Munakoison ystäville, ehdottoman suositeltavaa!

Kermainen munakoisokeitto (4-6 annosta)

2 rkl oliiviöljyä (meni ainakin desi, ellei enemmän)
2 salottisipulia silputtuna
2 valkosipulin lohkoa silputtuna
n. 1 kg munakoisoja kuutioituna
1 litra kanalientä (kasvisliemi passasi hyvin)
1,5 dl kuohukermaa
2 rkl persiljaa silputtuna (laitoin 0,5 dl)
175g puhvelinmaitomozzarellaa
(raastoin mukaan myös parmesania joka sopi musta itseasiassa keittoon vielä paremmin!)
suolaa ja rouhittua mustaa pippuria
(puristin mukaan myös puolikkaan sitruunan mehut)

Gremolata
2 valkosipulin lohkoa hienoksi silputtuna
2 sitruunan raastettu kuori
0,5-1 dl persiljaa silputtuna (alkup. ohjeessa oli 1 rkl mutta se taisi olla virhe)

Lorauta pataan öljyä niin, että pohja peittyy ohuelti. Kuumenna öljy padassa ja lisää sipulit. Kuullota 4-5 min. Lisää munakoisokuutiot ja kypsennä n. 25 min hämmennellen, kunnes ne ovat ihan pehmeitä ja vähän ruskettuneet. Kaada sitten sekaan kasvisliemi ja kypsennä n. 5 min. Nosta hetkeksi jäähtymään ja soseuta sauvasekoittimella. Kaada keitto kattilaan tai huuhdottuun pataan. Mausta suolalla ja pippurilla, huom, suolaa saa olla ihan reilusti. Lisää sitten kerma ja persilja (+sitruunamehu) ja kuumenna keitto kiehuvaksi.

Sekoita gremolatan ainekset keskenään ja koristele keitto mozzarellalla (ja/tai paremesanilla) ja gremolatalla. Tai jos uunista löytyy grillivastus voi keiton gratinoida (huomattava esteettinen lisä harmaaseen keittoon) eli annostella uunin kestäviin kulhoihin ja peittää keitto raastetulla juustolla. Sitten grillivastuksen alle uuniin muutamaksi minuutiksi kunnes juusto sulaa ja saa hieman väriä. Ja gremolata päälle.

Keitto on tosiaan aika harmaata, eli juusto ja gremolata tekevät tehtävänsä visuaalisesti mutta ehdottomasti tuovat ison lisän myös maun lopputuokseen!

Keksilauantai

 

Keksilauantai. Olen keksinyt sen itse. Se on niinkuin vuotuinen lempipäiväni lankalauantai, mutta silloin tehdään keksejä. Keksilauantaissa on kuitenkin se hyvä puoli, että koska se on epävirallinen juhlapyhä, sitä voi viettää koska vain. (Huom! Myös keskiviikosta voi helposti tehdä keksiviikon.)

Tämän keksilauantain keksiohje on muokattu Pioneer Womanilta. Täydellisen koostumuksen eli kovan kuoren ja pehmeänsitkeän sisälmyksen aikaansaamiseksi keksit on pakastettu ennen paistamista, kikka jonka olen oppinut jostakin internetistä. Toimii aina.

Siirappikeksit (n. 10 isoa keksiä)

2 dl sokeria (toim. huom. vähemmänkin riittäisi)
100 g voita
0.5 dl tummaa siirappia
1 kananmuna
3 dl grahamjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 dl manteleita murskattuna
1 tl kanelia
1/2 tl neilikkaa
1 inkivääriä
1/2 tl kardemummaa
1/2 tl suolaa

Murusta sekaisin sokeri ja voi, lisää kananmuna ja siirappi ja sekoita. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja sekoita taikinaksi. Laita taikina jääkaappiin jähmettymään ja muotoile noin tunnin päästä sentin paksuisiksi isoiksi kekseiksi. Laita keksit vielä pakastimeen puoleksi tunniksi. Paista vajaassa 200 asteessa 15 minuuttia. Jäähdytä ritilän päällä.

Hyvää pöperöpäivää!

Selvisihän se viimetingassa, miksi kaikki kaupat ovat olleet jo jonkin aikaa täynnä vaaleanpunaisiin kääreisiin ja sydänpapereihin käärittyjä tikkuja. Tänään on 11.11 eli tikkupäivä! Korealaisittain Pepero Day, jolloin sydänkäpyset vaihtavat tikkuja keskenään. Vähän niinkuin Valentiinon päivä siis.

Vein tänään Hra Paulle pöperöä muovirasiassa töihin lounaaksi, joten voitaneen ajatella, että Pepero päivä on huomioitu. En kyllä tiennyt sitä vielä silloin, mutta nytpäs tiedän odotella vastalahjoja.

Tofusalaatti eilen lautaselta syötynä eli tämän päivän lounaspöperö

erilaisia salaatinlehtiä
paistettua tofua
paistettuja sieniä
paahdettuja cashewpähkinöitä ja
auringonkukansiemeniä
kuivattuja porkkanalastuja
tuorekurkkua

Mozzarella-kesäkurpitsapihvit

 

Ohhoh. Marinoitu ja paistettu kesäkurpitsa pääsi oikein yllättämään maukkaudellaan. Ohje löytyi juuri julkaistusta Edustuskeittiö -keittokirjasta jossa Verna Kaunisto-Feodorow raottaa verhoa suurlähettiläiden edustusjuhlien maailmaan. Ennen kaikkea niissä tarjottavien ruokien kautta. Todella hyvältä vaikuttavia, helppoja ja juhlavia ruokia, löytyy myös kasvissyöjille!

Ekana testiin lähti siis Zucchinis marin'ees et gril'ees au fromage. Jatkojalostin tätä myös niin että kasasin paistetut kesäkurpitsat ja mozzarellan vihreän salaatin päälle ja hyödynsin marinadia salaatinkastikkeena. Molempi hyvä. Oikein hyvä! Tein vähän pienemmän satsin, mulla oli yksi  kesäkurpitsa ja yksi pallo mozzarellaa, siinä olisi hyvä annos kahdelle lisukkeeksi tai salaatin päälle.

Mozzarella-kesäkurpitsapihvit

4 keskisuurta kesäkurpitsaa

200g mozzarellaa

Marinadi

2 rkl soijakastiketta

1 dl oliiviöljyä

2-4 valkosipulinkynttä

1 sitruunan mehu

mustapippuria

1 rkl yrttisuolaa

1 rkl Provencen yrttiseosta (käytin persiljaa)

Viipaloi kesäkurpitsat noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Yhdistä laakeassa kulhossa marinadin ainekset. Painele haarukalla reikiä kesäkurpitsaviipaleisiin, imevät marinadia siten paremmin. Lisää viipaleet marinadiin, sekoittele ja anna maustua useita tunteja, mieluusti seuraavaan päivään. Testasin lyhyempää ja pidempää maustumisaikaa ja tosiaan, seuraavana päivänä viipaleet olivat todella maukkaita!

Grillaa viipaleet kypsiksi (paistoin pannulla) molemmilta puolilta ja valele välillä marinadilla. Viipaloi mozzarella ja ja aseta juustoviipale aina kahden kuuman kesäkurpitsaviipaleen väliin. Tarjoa kuumana.

Kirjassa vinkataan myös että helpommalla pääsee kun latoo kesäkurpitsat uunivuokaan ja kaataa marinadin päälle. Sitten paistetaan 180-asteisessa uunissa 30-45 minuuttia ja kuorruttaa juustolla paistamisen loppuvaiheessa. Tämä testiin seuraavaksi!

Ihanaa, kun kävitte!

Kaksi edeltävää viikkoa sujahtivat ohitse nopeasti, kun oli seuraa parhaanlaista!

Sain niin paljon mahottomasti kaikenlaisia tuliaisia ja lahjoja, etten melkein kehtaa kertoa. Ei teijän nyt olis tarvinnu, mutta kiitoksia kuitenkin kovin kovasti!

Hieno kassi sekä tyyliin sopiva heijastin. Mie tykkään lapista ja lappilaisista!

Salmiakkiasioita! Namnam nam.

Maalaisromantiikkaa ja hyvää mahalle! Ruisleipä on pakastimessa.

Marjaisia herkkuja puuroon ja jugurttiin! Myös puolukkahillon muodossa.

Välillä purkkaa suuhun. Täällä on kuulemma jo vuosia pyörinyt telkussa purkkamainos, jonka ansiosta kaikki tapaamamme korealaiset ovat osanneet sanoa HYVÄ, HYVÄ! ja tienneet ksylitolin kotimaan. Mainoksessa kerrotaan myös, että suomalaiset syövät purukumia joka ilta ennen nukkumaanmenoa.

Suklaatia! Tuo toinen pakkaus on tyhjä... kolmannen kääret olivat ehtineet jo roskiin asti.

Makuja Filippiineiltä! Koukkulaisten seuraan saavuttiin samoihin aikoihin myös hieman lähempää.

Piparipakettikin oli mahtunut mukaan! Suunnitelmissa oli juhlia yhdessä myös pikkujoulua, mutta ei siinä sitten ehditty. Missä lie viiletettiin pullakahveella ja marketeissa.

Glögiä ja hilloa unohtamatta! Torttuhillo taitaa päästä puuron kaveriksi, koska uunia ei ole.

Kaikkea oli ajateltu, kattausta myöten!

Hih, joulun odottelukin oli huomioitu! Kohta pääsee availemaan kalenterin luukkuja. Myös perinteikkäästi täällä blogissa!

Toivottavasti loma tuntui lomalta ja nähdään taas kotona!

Kahvilassa Soulissa

Jos löytyi Soulista komeita supermarketteja, niin ei kahviloistakaan varsinaisesti pulaa ollut. Joka kadunkulmassa oli toinen toistaan kivemman näköisiä pikku kahviloita, ja lisäksi vielä Starbucksit ja muut ketjut päälle.

Tämän mahottoman söpön muffinssikahvilan Pau oli huomannut jo etukäteen, ja yhteistuumin mentiin riisimuffinssit testaamaan. Valinnanvaikeaksihan se meni, mutta jokainen sai  eteensä maistuvan kuppikakkusen ja teekupposen. Paun valinta oli romantillisen vaaleanpunainen mansikkamuffinssi:

Oman valintani sisältä taas paljastui kinuskikastikesydän:

Varmaa tietoa leivonnaisten vegaanisuudesta ei saatu, mutta ainakin ikkunassa mainostettiin, ettei voita ja kanamunia käytetä. Kermavaahto oli tehty valkoisista pavuista, huippua!

Toisessa kahvilakonditoriassa sen sijaan ei vegaanisuuden perään tarvinnut kysellä:

Monenlaisia hyvän ja/tai jännittävän näköisiä herkkuja oli tarjolla.

Maistelimme muun muassa suklaa-, kurpitsa- ja riisi-papumuffinsseja. Hyviä!

Papujen moninaiset käyttötavat jäivät kutkuttamaan takaraivoon, paputahnaa tai kokonaisia papuja löytyi monista makeista leivonnaisista. Jytis ainakin suunnitteli palaavansa asiaan reseptien testauksen muodossa!

Ja laitetaan tähänkin vielä loppukevennys. Korealaiset tykkäävät tulisesta ruoasta, ja todistukseksi ruoan sisältämästä chilimäärästä ravintolat käyttivät mainostauluissaan havainnollista kuvamateriaalia:

Tätä ei menty testaamaan.