Rantaretken retkieväät

Tälle päivälle luvattiin sellaista säätä, että oli pakko suunnitella retki rannalle. Suunnitteluosuus koski luonnollisesti eväitä, jotka olivatkin oikein nappivalinta.

Lounaaksi tein mukaan Chocohilin ohjeella chorizo-perunasalaattia. Ihanaa! Syy, miksi se ei näytä ollenkaan yhtä herkulliselta kuin esikuvansa, on pestossa. Tein peston Hetan innoittamana itse, ja laitoin basilikat suoraan siihen (toisin kuin alkuperäisessä reseptissä, jossa basilikan lehdet nypittiin kauniisti salaatin joukkoon). Tuli sen verran paksua soosia, että se peitti kaiken muun näkyvistä. Mutta myös maistui hyvältä!

Jälkiruokareseptiä ei tarvinnut lähteä kalastelemaan kovinkaan kaukaa, vaan leipaisin Jytiksen ohjeella pulla-muffinsseja. Tosi mainioita, vaikka kardemummaa olisi minun makuuni saanut olla enemmänkin pulla-fiiliksen tueksi. Kaneli-fariinisokeri möhnä muffinssien sisällä oli kuitenkin erityisen hyvää.

Ja sitten vielä se biitsi. Merenranta ei lopulta sitten levän takia houkutellutkaan, joten päädyttiin lapsiystävälliseen vaihtoehtoon ja suunnattiin Pirkkolan liikuntapuiston uimaplottiin.

Paikalla oli yllättäen muitakin, mutta vauva mahtui silti hyvin joukkoon rantaveteen läträämään. Vähän isommat ottivat ilon irti vesiliukumäessä.

Kiva (ja ilmainen) paikka! Rantussa palvelee myös Café Pirkkola, josta mekin kahvit napattiin.

Niin ja ai niin - kutimetkin olivat mukana, mutta ääh, ei tuu mistään mitään. Alotan ja puran, alotan ja puran. Nyt oon kuitenkin luvannut kaverille villasukat, joten alotetaanpa ne seuraavaksi ja pyritään saamaan projekti päätökseen ennen pakkasia. (Onneksi pakkaset ovat vielä ihanan kaukainen ajatus...)

Ite tein: pinaattipestoa!

Kesällä ei jaksa eikä ehdi kokkailla pitemmän kaavan kautta, ja ainakin meillä ruokapöydässä on varsin yksinkertaisia aterioita. Eilen tein pestoa pastan kaveriksi. 

Pinaatit takapihan yhteisestä viljelylaatikosta ja kaveriksi pinjansiemeniä, öljyä, valkosipulia ja oliiviöljyä. Maukasta tuli! Ja kokki saa olla tyytyväinen, kun kaksivuotiaskin kiljahti: "Tosi hyvää!". Ihan joka aterialla ei tuota lausetta valitettavasti kuulla...

Kaksivuotiaskin kommentoi tätä tosi hyväksi. Tiedä sitten, paljonko kuvan muumilusikalla oli osuutta asiaan.

Ohjeen löysin Googlen avulla, joka vei minut Matfabriken!-blogiin. Sellaisenaan sen sitten käytinkin. 

Pinaattipesto

150 gr pinaattia (itse kyllä otin puskasta suurpiirteisesti ison kourallisen pinaattia)

2 valkosipulinkynttä

0,75 dl pinjansiemeniä

0,5 dl oliiviöljyä

40 g parmesania

2-3 rkl pinaatin keitinlientä

suolaa 

pippuria

sitruunamehua (meillä ei ollut, mutta hyvää tuli ilmankin)

Keitä pinaatinlehtiä muutama minuuttia ja valuta ylimääräinen vesi pois siivilän avulla. Paahda pinjansiemenet kullanruskeiksi kuivalla kuumalla pannulla. Viipaloi valkosipulinkynnet, lisää pannuun tilkka oliiviöljyä ja paista siemeniä, valkosipulia ja pinaattia hetki. Raasta juusto. Sekoita pinaatti-siemenseos, juusto ja öljy sauvasekoittimella tahnaksi. Lisää tarvittaessa hieman keitinlientä, jotta pesto notkistuu. Mausta suolalla ja pippurilla ja sitruunamehulla. Nam!

Meillä pesto tarjoiltiin pastan, lohen ja tomaattien kanssa. Hyvää kesäruokaa! Ja niin helppoa kuin peston tekeminen itse onkin, kokeilin tätä vasta ensimmäistä kertaa. Oho. No ei jää viimeiseksi. Nii-in paljon parempaa kuin kaupan pesto!

Siksakkia keittiöön

Neulottu keittiöpyyhe on ollut tekeillä jostain viime syksystä asti. Mutta mitäpä siitä, kun se (toisin kuin epämääräinen määrä muita käsitöitä) nyt on valmis!

Idean pyyhkeeseen sain Things to make and do -blogin hienon hienosta vauvan peitosta. Ihan näin kirjaimellista tulkintaa värityksineen päivineen ei ollut tarkoitus tehdä, mutta kun silloin joskus syksyllä Tampereen reissulla Kerässä sattuivat miellyttämään juuri valkoinen, musta ja oranssi puuvillalanka, niin niillä mentiin.

Ohje peittoon löytyy Novitan sivuilta. Tykkäsin tehdä tätä yksinkertaista mallia, joten joskus jonkun vauvalle voisi hyvin tekaista sen villaisen peittoversionkin!

Kesän vakioimmat retkikohteet

Se ensimmäinen: Turku.

Hyppäsin vauvan kanssa junaan ja lähdin Turkuun kaveria treffaamaan ja kesäpäivää viettämään. 

Lounaalle mentiin Eliksiiriin. Kysyn vaan, että miksi en ole käynyt siellä aiemmin? Kaikenlaista kivaa kasvispainotteista ruokaa oli tarjolla. Ite sai ottaa ja painon mukaan maksaa. Ei nyt mitään hienostelua, mutta passelia lounasruokaa!

Parhaita asioita kesä-Turussa on tori. Miten siellä voi kirsikat, mansikat ja herneet maksaa 2 euroa kilolta, kun Helsingissä saa pulittaa kolminkertaisen hinnan? Vääryys.

Lisäksi parasta on jokiranta alati lisääntyvine kahviloineen ja ravintoloineen. Tällä kertaa luotettiin tuttuun ja hörpittiin lattea Café Artissa.

Paljon muuta yleisen notkunnan lisäksi ei tehtykään, ja hyvä niin. Jos kuitenkin kaipaa (lapsiperheelle) virikkeitä ja tekemistä Turuus, niin Taikinanaama on ystävällisesti laatinut mainion listan!

Toinen kesäretkikohde oli Tallinna.

               

Siellä tavoitteena oli käydä syömässä Von Krahlissa, ja niin tehtiin.

On se aina hienoa, kun ihan tavallisessa ravintolassa voi tilata jotain oikeaa ruokaa vegaanisena. Söin kikhernekroketteja, ja ennen kaikkea suklaakakkua. Se oli mahtavaa! Lisähärpäkkeitä oli paljon (kuusenkerkkäjäätelöä, kirsikka, ananaskirsikka, mustikoita, mansikoita ja lämmintä marjakompottia), vähemmälläkin olisi pärjännyt. Mutta hyvää yhtä kaikki.

Pieni ostoskierroskin tehtiin, ja kävin jo muinaiselta Herkun ja koukun yhteisreissultakin tutussa Nu Nordikissa. Kaikenlaisia käsitöitä, koruja, vaatteita ja sisustustavaroita virolaisilta suunnittelijoilta, kiva! Kaupasta saa mukaan myös Design-kartan (viime vuoden mallia, mutta ei haitannut asiaa), johon on kätevästi koottu pikkuliikkeet, kahvilat ja muut kiinnostavat kohteet.

Toisena päivänä tehtiin päivä(uni)kävely kauniiseen Kalamajan kaupunginosaan. Ihania puutaloja!

Pääkohteena Kalamajassa oli F-hoone -ravintola, josta olin lukenut paljon hyvää. Paikka sijaitsee teollisuusalueen ja junaraiteiden keskellä, mutta ei sinne silti montaa kilometriä vanhasta kaupungista tai satamasta ole.

Ravintolan tila oli kaunis kuin mikä! Ja iso. Pihassa oli myös suuri terassi. Lisäksi samassa rakennuksessa oli toinenkin kahvila, pieniä kauppoja, kirppis ja muuta kiinnostavaa. Valitettavasti ne olivat melkein kaikki sunnuntaina kiinni.

Lapset oli huomioitu hyvin: syöttötuoleja oli paljon, vessassa oli potta ja olipa ravintolan sivussa pieni leikkihuonekin. Huomaavaista!

Ruoka oli edullista ja ihan ok. Tilasin kuskusia ja munakoisopataa, jossa maistui mukavasti chili.

Siinäpä ne retket tällä erää. Ehkä kuitenkin jo ensi viikonloppuna kohti uusia seikkailuita! Vaikkapa hannan ja paun jäljille Espoon saaristoon. Mukaantulijoita?

Ihana kesäkahvila Helsingin Hella

Maakuntamatkailut on tältä erää saatu päätökseen eli kaupungissa ollaan taas. Mutta onneksi on lomaa jäljellä, koska kesä-Helsinkihän on aivan paras!

Tänään retkikohteena oli moneen otteeseen ylistetty ihana kesäkahvila Helsingin Hella, jonne teimme treffit Ellun kanssa. Kahvila sijaitsee Helsingissä Laajasalossa lähellä Aino Acktén huvilaa. Herttoniemestä lähimmäksi pääsee bussilla 88, mutta jos vain mahdollista, niin suosittelisin hyppäämään pyörän selkään!

 Kahvilasta on kirjoitettu Helsingin Sanomissa, sitä on hehkutettu Facebookissa ja siitä on kirjoitettu blogeissa (itse löysin nopealla googlettamisella ainakin nämä kolme postausta). Suosio lienee yllättänyt kahvilan perustajat. Kuulimme, että heinäkuun alussa avatussa kahvilassa on ollut joka päivä satakunta kävijää. Alun perin kahvilan piti olla auki heinäkuun ajan, mutta tänään meille sanottiin, että kahvila on auki viimeistä viikkoa.

Mutta ei hätää, vielä ehtii maistamaan esimerkiksi maukasta, kylmää tomaatti-mantelikeittoa.

Kahvilan astiat ovat ihanat, ja leivät tarjoillaan hauskasti paperipussissa.

Kyllä kelpaa maistella luomuomenamehua tällaisesta lasista.

Ja hörpätä kahvit söpöstä kupista.

Ruuan jälkeen onkin hyvä hetki lukea mukaan pakattua reissukirjaa.

Kolmen aikuisen ja kolmen lapsen seurueemme oli varsin tyytyväinen kahvilan tarjoiluihin ja tunnelmaan. Suosittelemme! Jostain syystä kameraan ei tallentunut julkaisukelpoista kuvaa itse huvilasta, jonka pihalla kahvila siis on, mutta menkää itse katsomaan!

Herkku ja Koukku on muutenkin reissaillut kesän aikana, joten jonkinlaista reissuraporttia on varmastikin luvassa. Stay tuned!

Kesäkääryleitä ja pähkinä-kookossoosia

Kaikki maailman ihmiset ovat tietenkin tehneet jo kevät- tai kesäkääryleitä aikapäiviä sitten (Jytiskin moneen otteeseen), mutta minä sain aikaiseksi vasta nyt. Kääryleet tulivat mieleeni, kun yritin keksiä jotain kesäistä ja kevyttä tarjottavaa kaverille, joka tuli kyläilemään ennen työvuoroon menoa. Eikä tarvinnut valintaa katua, sillä kääryleet olivat mahottoman hyviä! Rullien pyörittely ei jääne viimeiseksi kerraksi (semminkin, kun kaappiin jäi aika pino noita riisipapereita), oli se sen verran helppoa ja kivaa puuhaa. Rullat soveltuvat myös kätevästi monenlaiseen ruokavalioon.

Tein kääryleet pitkälti Chocochilin ohjeen mukaan. Riisipaperin sisään upposi porkkanaa, avokadoa, riisinuudeleita, pinaattia, savutofua, korianteria ja minttua. Riisipaperin käsittely alkoi sujua ihan kivasti, kun hommaan sai muutaman harjoituskappaleen jälkeen vähän tuntumaa. Ei näistä nyt mitään muotovalioita tullut, mutta makuhan se tärkein...

Kääryleille Chocochilin ohjeella tekemäni dippisoosi oli pähkinän ja kookoksen ystävälle varsin herkkua. Sooseja voisi olla monenlaista, ja tämä on varmaan sieltä tuhdimmasta päästä. Se ei oikeastaan haitannut, kun muutenhan nämä ovat vallan kevyttä syötävää. Uppopaistettujen versioiden kanssa yhdistelmä voisi olla vähän liikaa!

Kastike kesäkääryleille

2 rkl makeuttamatonta maapähkinävoita
2 rkl kookosmaitoa
2 rkl Ketjap manis -soijakastiketta
Chilikastiketta maun mukaan
1/2 limen mehu
vettä (tarvittaessa)
suolaa (tarvittaessa)

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Dippaile!

Lipstikkapesto

Olenko jo hehkuttanut että olen vähän ihastunut? Lipstikkaan. Suhteemme alkoi tästä mainiosta kaalilaatikosta, ja sittemmin lipstikkaa on tullut tungettua kaikkiin mahdollisiin keittoihin ja patoihin. Tuo kasvisruokiin todella hyvää ryhtiä.

Pestoa en olisi ikinä tajunnut siitä tehdä, onneksi Kaikki äitini reseptit -blogin Nannalla on parempi mielikuvitus:

Lipstikkapesto

n. 3 dl lipstikanlehtiä
2 valkosipulinkynttä
0,5 dl pinjansiemeniä (käytin kuorittuja manteleita)
0,5 dl parmesania
1dl hyvää oliiviöljyä
puolikkaan sitruunan mehu
suolaa, mustapippuria

Sitten vaan kaikki sauvasekottimella sekaisin sur rur.

Maku on vahva, mutta sopii esimerkiksi paistettujen kasvisten ja halloumin kanssa loistavasti. Itse ajattelin pakastaa pestoa ja käyttää myös keittoihin myöhemmin. Niin ja voisin kuvitella että kalan kanssa tää toimisi myös.

Sain ystävän kasvimaalta kunnon saunavihtamaisen puskan lipstikkaa, kuivatusoperaatio käynnissä, talvi pelastettu.