Sinistä, sinistä

Suhteeni siniseen on ristiriitainen. Teini-iässä vetäisin väristä överit: kaiken, siis aivan kaiken piti olla sinistä eri sävyissä. Lukioiässä lempipaitani oli kirppikseltä löydetty tummansininen plyysipaita, jota pidin arkena ja juhlana, kaverinaan ylisuuret miesten puvunhousut. (Uh huh.) Parinkympin tietämillä sanoin siniselle ei kiitos, ja sillä tiellä on pysytty tähän saakka.

Mutta nyt tuo sininen on vaaninut salakavalasti tiensä takaisin, eikä näytä ollenkaan pahalta. Syön nykyään mieluummin Fazerin sinistä kuin punaista, haaveilen ah, niin ihanasta Arabian tuokiosta ja kaiken lisäksi tein Wurmin sinisestä langasta. Mitähän seuraavaksi? Alan varmaan tykätä lohenpunaisesta ja persikan sävystä!

Jostain syystä tietokoneemme tökkii, enkä saa lisättyä kuvatekstejä. Fazerin sininen ei varmaan kaipaa kuvaa, mutta tässä muutama ihana Tuokio. Juuri oikean sinisiä. Kelpuuttaisin keittiööni!

Wurm on oikein kiva myssykkä ja kaksinkertaisen reunansa ansiosta myös napakka ja lämmin. Tein myssyn Cascaden Heritage-langasta, mikä on paksumpi lanka kuin alkuperäisessä ohjeessa suositellaan. Silmukoita mulla oli muistaakseni 80 ja puikot 4,5 mm. Tällainen tuli.

Tykkään!

Astiakuva: Arabia

Kerhokuulumisia

Aurinkoista sunnuntaipäivää vietettiin kerhotapaamisen merkeissä. Osa kerholaisista ei ollut nähnyt toisiaan sitten viime tapaamisen. Onneksi on kerho, ettei vallan unohdu nähdä kavereita naamatusten!

Tapaaminen alkoi heti ruokapöydän äärellä. Viikonlopun hittituotteeksi todettiin sienirisotto, sitä taitaa kerhotapaamisen lisäksi piakkoin olla tarjolla myös joidenkin kerholaisten omassa keittiössä.



Jälkiruokana puolukkaisia keksitikkareita eli kekseistä tehtyjä cake popseja, mutta tällä kertaa ilman tikkaritikkuja - kaapista kun löytyi vain coctailtikkuja, eivätkä ne pysyneet menossa mukana ihan loppuvaiheeseen asti.

Puolukkapopsit
n. 16 kpl

250 g vaaleita keksejä
1.5 dl tuoreita puolukoita
100 g tuorejuustoa
2 rkl sokeria
250 g suklaata
15 g puolukkajauhetta

Murskaa keksit hienoksi jauheeksi (itse painelin keksit siivilän läpi, myös jollain koneella ne varmaan saa jauhettua). Puserra puolukoista hieman nestettä pois siivilässä ja soseuta tuorejuuston ja sokerin kanssa. Pilko pari riviä suklaata veitsellä rouheeksi. Sekoita keksimurska, tuorejuustotahna, sokeri ja suklaarouhe kulhossa ja muotoile palloiksi. Laita jääkaappiin jäähtymään ainakin pariksi tunniksi.

Sulata loppu suklaa esim. vesihauteessa ja kasta pallot suklaaseen. (Tikut ovat tässä avuksi, jos haluat niitä käyttää: kasta tikku ensin suklaaseen, työnnä pallon sisään ja laita hieman jähmettymään kylmään, jolloin tikku tarttuu hyvin palloon. Kasta pallo tämän jälkeen kokonaan suklaasulaan ja valuta ylimääräinen suklaa pois). Kasta pallo osittain vielä puolukkajauheeseen. Jähmetä jääkaapissa yön yli, samalla maut tasaantuvat. Jos pallot ovat tikkujen päässä, kannattaa ne tahriintumisen estämiseksi tökkiä pystyasentoon styroksilevyyn tms.

(Puolukkapopseista saa vegaanisia käyttämällä vegaanisia keksejä, soijatuorejuustoa ja maidotonta tummaa suklaata.)



Pehmeä sisus, suklaakuori ja kirpeä marjajauhe olivat ihan oiva yhdistelmä. Raadin mielestä sopisivat mainiosti myös joulun kahvipöytään.



Käsityörintamalla teemoina olivat mm. black on black...



... viidellä letitys...



... ja positiivinen turbaanihenkisyys.



Tästä taas kohti seuraavaa tapaamista! Ja vielä terveisiä Ekille, joka ei päässyt paikalle!

Suppilovahvero-kaalipaistos

Tein taas kaalilaatikkoa. Ihan samalla ohjeella mutta vaihdoin ohrat suppiksiin. Todella hyvää. Sen vaan halusin kertoa, ei mul muuta. Hyvää viikonloppua kaikille!

Punajuuri-suklaakakku

Hieman hymyilytti kun luin Ellun ruskaretkitarinaa ja epäonnisesta punajuuri-suklaakakusta. Ei nimittäin olisi ensimmäinen kerta kun tämän blogin kirjoittajat ovat samojen reseptien äärellä toisistaan tietämättä. Mutta oma kakkuni oli onnekas! Hieman hämmentävä, mutta maistuva. Punajuuri maistuu vahvasti läpi, ehkä jonkun makuun liikaakin, mutta muodostaa oivan liiton suklaan kanssa.

Ohje on Glorian ruoka&viini -lehdestä (6/2011).

Punajuuri-suklaakakku

300g punajuurta
350g tummaa suklaata (70%)
450 pehmeää tofua
1,5 dl ruokosokeria
2 tl vaniljasokeria
0,5 tl kanelia
0,5 tl jauhettua kardemummaa
1,5 rkl maissitärkkelysjauhoa

Pese punajuuret, mutta älä kuori. Keitä kypsiksi, noin 30 min riippuen koosta. Sulata suklaa vesihauteessa eli paloittele suklaa teräskulhoon ja nosta kattilan päälle jossa on kiehuvaa vettä. Vesi ei saa koskettaa kulhoa. Sulata suklaa sekoitellen ja nosta kulho jäähtymään.

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Pingota irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Paloittele ja kuori punajuuret, soseuta sauvasekottimella. Sekoita tofu, sokerit, kaneli, kardemumma ja maissitärkkelys punajuurisoseeseen. Sekoita suklaa joukkoon. Kaada taikina vuokaan, paista kakkua keskitasolla  30-45 min kunnes se näyttää kiinteytyneen. Mulla taisi olla tunnin. Mutta ei pidä pelästyä hytisevää vuokaa, kakku jämäköityy jäähtyessään. Kun kakku on jäähtynyt, siirrä jääkaappiin (kätevää valmistaa esim edellisenä päivänä), ota esiin 30 min ennen tarjoilua. Koristele suklaalastuilla ja tomusokerilla. Kermavaahto sopii myös hyvin kaveriksi.

Kreikan meri, meri Kreikan

Pienehkön kesätauon jälkeen porukkamme oli jälleen ravintoloita testailemassa. Hieman vajaahkolla osallistujakunnalla, mutta kuitenkin.

Rantabulevardia.

Jokos nokkelimmat pokkelimmat hoksaa missä ollaan? Kyllä, Helsingin Kreikassa eli Hertsikassa. "Ravintolakerhon" kohteena oli tällä kertaa Thalassa. Hanna oli testannut paikan antimia aiemminkin ja muut olivat kuulleet muutoin huhuja.

Odotusleipää ja oliivitahnaa.

Alkupaloja valitessamme olimme hieman hämmennyksissämme, mutta onneksi avulias tarjoilija otti homman haltuun ja kertoi mitä kannattaa tilata. Tässä siis lajitelma koko porukan kesken jaettavaksi. Vaihtoehtona olisi ollut myös mereneläväisempi lautanen.

Halusin vielä lisäksi hummusta ja ehkä olisin halunnut vielä halloumijuustoakin, mutta kyllä  maha oli jo niin täynnä näiden jäljestä ja pääruuatkin olivat vielä tulossa, että ihan hyvä, ettei sitä tullut tilattua.

Hannan annos oli munokoisovuokaa riisilisukkeella. Oli ihan maukasta, maistoin minäkin.

Tässä minun lautasellani filotaikinakääreiset pinaattijuustokolmiot, potut ja ehkä juustokastike. Kyllähän suomalainen potusta tykkää ei siinä mitään, mutta ehkä vähän jännä yhdistelmä.

Jytiksen annos sisälsi katkarapuja ja arvio taisi kallistua positiivisen puolelle. Terkennuksia kommenttilootaan!

Paikan tunnelma oli merellisistä puitteista huolimatta hieman lounasmainen, eikä niinkään illanviettohenkinen. Ruokalistasta löytyi kuitenkin pikkujoulumenu, että kyllä varmasti meininkiä täynnä olevia illanviettoja on luvassa tulevile kuukausille. Palvelu oli miellyttävää ja alkupalalajitelma suositeltava.

Ruskaretki

Viime viikonloppuna vietin ihanan viikonlopun mökillä kaveritapaamisen merkeissä. Sää sattui olemaan mahtavan syksyinen ja aurinkoinen, ja ruskakin parhaimmillaan.

Vanhempien porstuassa oli odottelemassa kasvimaan satoa: järjettömän isoja kurpitsoita ja kesäkurpitsoita. Lisäksi mullasta käytiin vielä kiskomassa (edelleen järjettömän isoja) punajuuria ja porkkanoita. Eipä tarvinnut käydä kaupassa!

Punajuurista tehtiin punajuuri-kookospataa. Sanna-ystävä oli kyseistä pataa tarjoillut kerran aikaisemmin vuosia sitten, ja se oli jäänyt mieleeni erityisen herkullisena. Enkä muistanut väärin, herkullista se oli taas! Reseptin alkuperä ei ole enää muistissa, mutta onneksi se on turvassa Sannan reseptikirjassa.

Pähkinäiset kookospunajuuret

1 rkl seesamiöljyä
1 tl juustokuminaa
1 tl chilijauhetta
4 kuorittua punajuurta lohkoina
1 1/2 dl (=n. 100g) cashewpähkinöitä
1 tl sokeria
1 tl suolaa
2 rkl limetin mehua
4 dl kookosmaitoa
1 ruukku rucolaa

Kuullota mausteita hetki öljyssä. Lisää sekaan punajuuret ja jatka kuullotusta. Lisää limetin mehu ja kookosmaito ja hauduttele kunnes punajuuret ovat kypsiä, eli noin tunti. Lisää pähkinät. Tarjoile rucolan ja vaikkapas riisin tai quinoan kera.

Jälkkäriksi leivoin punajuuri-suklaakakkua, mutta siitä tuli niin kamala ja kuminen, että kyseinen räpellys voidaan unohtaa. Potentiaalia kyllä oli sen verran, että kokeiluihin kyseisen makukombon suhteen täytyy vielä palata.

Kaakkupettymyksen jälkimainingeissa leivoin sitten vielä kesäkurpitsa-kardemummakakkua, ja se onneksi onnistui paremmin: makea oli ja kardemumma maistui vahvasti. Tämä kakku katosi parempiin suihin sen verran nopeasti, että Kamomillan konditoriasta löytyvää reseptiä voi suositella. Tein reseptin puolikkaana, ja paistoin pellin sijaan kakkuvuoassa.

Kardemummainen kesäkurpitsakakku

1 dl vettä
2 dl öljyä
4 dl sokeria (3 dl riittää myös)
4 dl raastettua kesäkurpitsaa
1 tl vaniljajauhetta
1 tl suolaa
2 tl kardemummaa
7 dl vehnäjauhoja
0,5 tl ruokasoodaa
0,25 tl leivinjauhetta

Laita uuni kuumenemaan 170 °C:en ja vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Yhdistä vesi, öljy, sokeri, hienolla terällä raastettu kesäkurpitsa, vanilja, suola ja kardemumma ja sekoita. Sekoita ensin toisessa kulhossa vehnäjauhot, ruokasooda ja leivinjauhe ja yhdistä ne sitten märkien aineiden joukkoon. Sekoita nopeasti tasaiseksi. Kaada taikina uunipellille ja levitä tasaiseksi kerrokseksi. Paista esilämmitetyssä uunissa 30 minuuttia eli kunnes kakun pinta on saanut kauniin värin ja kakku on sisältä kypsä. Anna jäähtyä, leikkaa annospaloiksi ja tarjoile.

Suuri kiitos vielä kavereille viikonloppuseurasta. Toivottavasti nähään pian taas!

Uusi tuttavuus: lipstikka (kaalilaatikossa)

Olin kollegan kanssa lounaalla. Maistelimme kermaista parsakaalikeitto ja hän totesi "jotain tähän voisi lisätä, esimerkiksi lipstikkaa". Nyökyttelin, ja tajusin samalla että kyllä, tiedän suurinpiirtein miltä lipstikka maistuu, mutta enpä ole koskaan sitä ostanut tai käyttänyt.

Seuraavana päivänä luin uutta KevytKokki -lehteä, josta ilokseni bongasin Sillä Sipuli -blogin tyypit (vinkkasivat tähänkin osoitteeseen, jee!) ja oli siellä myös Sakari Kuosmanen jakamassa äitinsä kaalilaatikkoreseptiä. Siihen  tuli tuoretta lipstikkaa. Näin päätös kuukauden Uudesta tuttavuudesta oli tehty ja meikäläinen lähti kauppaan Sakarin äiteen innoittamana. Ja aijaijai kun olikin hyvää! Lipstikka, tykkään susta.

Sakarin äidin kaalilaatikko

1 kg kaalia
1,5 dl puuroriisiä (käytin ohraa)
4 dl vettä
1 tl suolaa
1/4 tl ruohittua mustapippuria
1 laakerinlehti
2 dl ruokakermaa
2 dl maitoa
1 lihaliemikuutio ( mulla kasvisliemijauhetta)
2 rkl tummaa siirappia
4 tl hienonnettua tuoretta lipstikkaa

Suikaloi kaali ja keitä se riisin kanssa kypsäksi suolalla, pippurilla ja laakerinlehdellä maustetussa vedessä kannen alla kypsäksi. Isossa kattilassa. Kaade seos voideltuun uunivuokaan. Sekoita keskenään kerma, maito, murskattu liemikuutio, siirappi ja lipstikka. Kaada seos uunivuokaan kaali-riisiseoksen päälle. Kypsennä uunissa alatasolla aluksi 20 minuuttia 175 asteessa. Laske lämpö reiluun 100 asteeseen ja paista kunnes pinta kiinteä ja kermamaito on imeytynyt seokseen. Mä paistoin 45 minuuttia, oli aika hyvä aika, tunninkin voisi varata. Mahtava lisuke mille vaan mutta erinomaisesti toimii sellaisenaankin.

Punajuuriletut

No tällainen tuli vastaan Maku-lehden sivuilta kun etsiskelin jotain kevyttä iltaruokaa. Ohjeessa kehotettiin paistamaan letut pienellä pannulla, olisivat varmaan pysyneet paremmin koossa. Mutta maistuvia olivat lettuset! Olen jo pitkään halunnut tehdä blogiin osion "ruma mutta hyvä". Nää olisivat menneet sinne.

Punajuuriohukaiset ( 4 annosta)

450 g punajuurta (keitettynä)
5 dl kevytmaitoa
2 munaa
3 dl grahamjauhoja
200 g rasvatonta raejuustoa
1 rkl tuoretta timjamia (kuivatullakin pärjäsi)
suolaa
mustapippuria

Raasta kypsät, kuoritut punajuuret hienoksi raasteeksi. Sekoita maidon joukkoon raaste, munat, jauhot ja puolet raejuustosta. Mausta taikina ja anna turvota puolisen tuntia. Paista taikinasta pinnoitetulla ohukaispannulla lettuja ilman rasvaa (vähän kyllä laitettiin oliiviöljyä). Mausta loppu raejuusto yrteillä ja tarjoa ohukaisten kanssa.

 

Kukka

Joskus inspiraatio iskee jo ennen aamiaista.



Heräsin eilen aamuna siihen faktaan, että illalla on juhlat ja juhlavieraan kädessä saisi olla onnittelukortti. Edellisenä iltana olin vähän tehnyt askartelutestailuja, mutta huonolla menestyksellä. Saran taannoinen postaus (kiitosta vaan, hyviä ideoita olivat!) johti kukkakortin äärelle. Ja siitä se ajatus jne.

Kukkaan 80 cm lahjanauhaa, jossa metallilanka molemmilla reunoilla. Metallilankaa toiselta reunalta esiin molemmista päistä niin, että nauha rypyttyy. Ryppy pyöritellään kukaksi.



Pahvikiekot kukan molemmille puolille.



Kukka kursitaan kokoon pahvilevyjen läpi pistelemällä ja etupuolen pahvilevyyn liimataan koristeita.



Kukka liimataan kiinni korttiin. Korttipohjana pahvilevy, johon decoupage-lakalla kiinnitetty servietin palanen. Tadaa! Joko nyt sitä aamiaista?



Kortin taakse vielä sivu 40-luvulla painetusta runokirjasta. Tapanani ei ole mutiloida kirjoja, mutta tämän olen napannut jostain ilmaiskierrätyshyllystä ihan askartelutarkoituksiin.



Samasta kirjasta löytyi muuten myös tämä merkkiteos. Täytyy sanoa, että tätä kautta en ole itse koskaan mietiskellyt talven tuloa, mutta ehkä syynä on vieraantumiseni luonnosta ja elämän kiertokulusta. Omistan tämän kaikille kesästä haaveileville.

Ihana sienikeitto!

Tiedän, kaikki ovat olleet viimeaikoina sienimetsässä. Mutta niin olin minäkin ja pakko hehkuttaa sitä siksi että kyseessä oli elämäni ensimmäinen kerta! Saalis ei ollut huima mutta kokemus mainio (joukkomme säntäili pitkin metsää, arvuutteli sieniä, eksyi, huuteli, luuli kuolevansa, söi eväitä, toljotti kaikkiin eri suuntiin osoittavia gps-vempeleitä, kuuli metsään jäätelöauton äänen ja sai paljon hirvikärpäskavereita). Ja siitä saaliista syntyikin aivan mahtava keitto! Kiitos vielä työkaverille joka vinkkasi lorauttamaan portviiniä joukkoon.


Metsäsienikeitto

1 litra sieniä (kantarelleja ja suppilovahveroita)
5 salottisipulia
1 iso valkosipulinkynsi
oliiviöljyä
8 dl kasvislientä
100g kantarellituorejuustoa
loraus portviiniä
tuoretta persiljaa
suolaa
pippuria

Kuullota pilkotut sipulit ja mursakktu valkosipulinkynsi oliiviöljyssä kattilassa. Lisää sienet kattilaan (pilko halutessasi, saa jäädä reilusti kokonaisiakin) ja jatka paistamista kunnes sienistä on neste haihtunut. Lisää kasvisliemi ja anna porista pienellä lämmöllä noin 10 minuttia.

Lisää joukkoon tuorejuusto, silputtua persiljaa ja loras portviiniä. Maista ja lisää maun mukaan suolaa ja rouhittua mustapippuria. Anna hautua miedolla lämmöllä vielä tovi. Nosta pöytään ja lisää annoksiin tuoretta persiljaa. Maistuu erinomaiselta myös seuraavana päivänä lämmitettyä kun maut ovat muhineet yön yli.