Voittaja on selvillä!

Kiitos kaikille ihan hurjan paljon arvontaan osallistumisesta ja terveisten huikkaamisesta! Niitä oli ihan mielettömän mukavaa lukea. Äitini kyllä kehotti jo jossain vaiheessa tekemään uusia postauksia, kun "kaikki vaan kehuvat teitä siellä kommenttilaatikossa", mutta kai sitä nyt kerran (tai kahdesti) neljään vuoteen voi tuollaisia mukavia terveisiä vastaanottaa. Kyllä!

Arvonta toteutettiin hyvin perinteisesti, nimeä lappuun vain:

Sitten lainattiin taaperon hellehattua:

Ja pian voittaja olikin selvillä:

Siispä onneksi olkoon parla (Tunnistan kyllä käsialani: se on selvä r eikä i)! Lähetähän meille yhteystietosi osoitteeseen herkkujakoukku@gmail.com, niin pistetään maanmainio järkäle Ruokatorstai postiin. Onnea voittajalle! Ja ihan kaikille oikein mukavaa kesän jatkoa!

Vielä ehtii osallistua

Niin tähän arvontaan. Kiitos jo kaikista tähän mennessä tulleista vastauksista ja terveisistä - on ollut ilo lukea niitä ja samalla taas saada vähän vihiä siitä, kuka tätä blogia oikein lukeekaan. Olemme iloisia, kun meillä on niin kivoja lukijoita!

Nyt vain raapustamaan nimimerkkiä arvontapostauksen perään, niin on mukana mainion Ruokatorstain arvonnassa. Huomenna keskiviikkona arvotaan! Onnea!

Krakova

Jos ei kamalasti tykkää vellovista ihmisjoukoista, kuumista kaupungeista tai jalkapallosta, kannattaako lähteä jalkapallon EM-kisojen aikaan isäntämaahan kaupunkilomalle turistisesongin aikaan...? No, juhannuksen tienoilla retkeilty retki Krakovaan ei ehkä ollut ihan loppuun asti harkittu, mutta kyllähän tuo kovastikin kannatti mahdollisista epäilyistä huolimatta!



Kaupunkihan on nätti kuin postikortti! Pieni UNESCOn perintölistalta löytyvä vanha keskusta säilyi tuhoitta sotien yli ja on lisäksi kauniisti kunnostettu. Katukaava on lisäksi superhelppo navigoida (vannon, että jos minä osasin suunnistaa, niin kuka tahansa osaa) - kaikki tiet tuntuvat johtavan lopulta keskusaukiolle, Rynek Glownylle, ja vanhaa kaupunkia ympäröi kokonaisuudessaan ihanan vehreä puistoalue Planty, sinne ajautuessaan tietää aina tulleensa ulkomaailmaan.



Rynek Glownylla olisi päässyt hevosrattaisiin ja kaupunkiajelulle. Kovin oli suosittu ajanviete.



Vanhan keskustan kupeessa pönöttää Krakovan kuulemma suosituin nähtävyys, Wavelin linna. Kyllä olikin kovin suosittu, koululaisryhmiä oli erityisesti paljon liikenteessä, joten kannattaa suunnata paikalle heti porttien avautuessa, jos rauhallinen tutustuminen paikkaan kiinnostaa.

Herkkupuolelta kameraan oli jostain syystä tallentunut nimenomaan niitä herkkuja - kyllä reissun aikana ihan oikeaakin ruokaa syötiin, äitille tiedoksi. Itäeurooppalaiset juustokakut ja -täytteet ovat vaan niin hyviä.





Erityismaininnan ravintolapuolelta ansaitsee Bunkier Cafe, kasvihuonehenkisesti rakennettu ulkoilmaterassikahvila aivan vanhan kaupungin kupeessa Planty-puistoalueella. Ihana viileys ja teevalikoima.





Hotelli sijaitsi Kazimierzissa, entisessä vapaakaupungissa, jonka väestö koostui juutalaisista ja kristityistä. Toisen maailmansodan järjettömien surullisten käänteiden jälkeen alue ajautui alamäkeen, kunnes on noussut viime aikoina uuteen suosioon ja kukoistukseen. Kaupunginosa tuntui olevan erityisen suosittu ravintola- ja kahvilahengailupaikka, samat kuppilat tarjosivat särvintä aamiaisesta seuraavan aamun pikkutunneille. En ole itse asiassa yhtään varma, että ne menivät kiinni missään vaiheessa (nimimerkillä hotellin ikkuna kadulle).



Ompelukonepöydät! Heti lämpenin tälle kuppilalle.



Rakennuskanta oli huomattavasti vähemmän puunattua kuin keskustassa, ihanan romanttista ainakin kadulta katsottuna.



Kazimierzin sydämessä Plac Novy -aukiolla oli takuulla kaupungin suosituin pikaruokasnägäri - pyöreä pömpeli, jonka joka ikkunasta sai jotain mättöä.

Harmittamaan jäi se, että Tatra-vuoriston juurelle Zakopaneen olisi pääässyt kahdessa tunnissa, mutta kun sopivat retkikengät puuttuivat matkalaukusta, niin en lähtenyt vuorenrinteille yrittämään. Muutkin suositut retkikohteet (mm. Wieliczkan suolakaivos) jäivät tällä kertaa käymättä turistiahdingon vuoksi, mutta sitä suurempi syy on nyt sitten palata noihin maisemiin rauhallisempina aikoina.

Ja se jalkapallo, niin. Näkyi itse asiassa aika vähän katukuvassa, vaikka pari maajoukkuetta tietääkseni Krakovassa kisojen aikana majailikin. Yritin sen verran pysyä selvillä tilanteista, että tietäisin mitkä maat kulloinkin pelaavat. Hankalaa se välillä oli.



Jos meinaan luulitte, että Italia on Italia kaikilla kielillä. Puolalaiset kutsuvat italialaisia ihan vaan muukalaisiksi. (Nähtäväksi erotuksena saksalaisista, joita kutsutaan "ei-meiksi". Kätevää.)

Salainen kevätkokoontuminen

Meikäläisen hiljaisuutta täällä blogirintamalla on jatkunut jonkin aikaa, mutta tänään sain tsempin päälle. Tästä salakokoontumisesta on nimittäin jo tovi. Kokoontumisella oli tuikitärkeä tavoite, sillä Raisun pikkuinen oli niihin aikoihin syntymäisillään ja muut kerholaiset halusivat tottakai muistaa uutta äitiä ja vauvaa jollain itsetehdyllä söpöllä asialla.

Aluksi oli tarjolla pientä purtavaa ja oli niinkin kiva keli, että saimme sekä syödä, että ommella ulkona.

Kesäiset keväiset wrapit sisälsivät:

porkkanaa ja kukkakaalta raasteena
tahinia
sitruunamehua
sitruunaäljyä
mustapippuria
suolaa

Lisäksi vielä salaattia, kevätsipulia ja tomaattia pieneksi pilkottuna.

Juomaksi oli tarjolla kuplivaa kuohuvaa sekä vesimelonimehua.

Vesimelonimehu valmistui blenderissä jäiden kera ja muista ainesosia siihen ei tainnut tullakkaan. Tuore ananas sopii joukkoon kyllä erinomaisesti.

Kaikki muut paitsi Raisu olivat paikalla kangastilkkuinensa ja niistä oli tarkoitus tehtailla pehmopalikoita. Kankaita katseltiin ja vaihdeltiin, jotta saataisiin kuusi värikoodattua palikkaa aikaiseksi. Sisälle laitettavat superlonpalikat saa kätevästi patjamateriaalista Etolasta ja ne jopa paloiteltiinkin siellä valmiiksi.

Ja tällaisia niistä sitten tuli! Muutamaan sujahti sisään pieni kulkunen kiinnostusta lisäämään.

Surautin myöhemmin palikoille vielä lahjakassin ja kassissa palikat pysyvät myös järjestyksessä ja tallessa.

Mukavia tulevia leikkihetkiä Raisun pikku pallerolle! Ja Raisulle itselleen!

Kesäkäsitöitä

Kiitos kesäloman aikaisten innokkaiden lastenvahtien, olen jopa ehtinyt askartelemaan ja tikkuamaan. Mahtavaa!

Alkukesästä syntyi kummitytölle keltainen neulemekko. Olin joskus kauan sitten ostanut kirppikseltä Debbie Blissin kirjan Essential Kids sen kannessa olevan ihanan mekon takia. Kirja tuli mieleen, kun kummitytölle tilattiin 2-vuotislahjaksi hihaton mekko - jätin vain hihat pois. Langaksi tilasin Titityystä kirkkaan keltaista luomupuuvillaista Alba-lankaa (kummitytön äidin toive) ja hauskanpunaiset napit löytyivät Stockmannilta. Mekosta tuli ihan kiva, joskin malliltaan aika leveä. Kiittelin kuitenkin tehdessä itseäni siitä, että tajusin tikuta tuon mekon alaosan sileän osuuden pyöröneuleena. Siinä säästyi aika monelta nurjalta silmukalta!

Huono kuva. Minkäs teet.

Jälkimmäiselle kesälomareissulle en ottanut lainkaan lankaa ja puikkoja mukaan (!), mutta sen sijaan pakkasin laukkuun erilaisia kangastilkkuja ja kirjailulankoja. Tykkään ommella käsin pieniä pussukoita ja muita juttuja, jotenkin se on terapeuttisempaa kuin ompelukoneella huruuttamiseen.
Veljentyttö toivoi uuden opiskelupaikan kunniaksi uutta kynäkoteloa, ja semmoisen hän sai.

Hyvä kuva. Kiitos Hannan (kuvaaja) ja Maijan (malli).

Kynäkoteloon on kirjailtu ajatuksenvirran mukanaan tuomia viestejä ja vähän sisäpiirin huonoja vitsejä.

Samalla tekniikalla syntyi myös pari neuvolakorttikoteloa. Ensimmäinen omalle vauvalle...

...ja toinen Raisun ihanalle beibelle.

Vielä on kankaita paljon jäljellä, ja pieniä juttuja tuloillaan. Loma vaan alkaa uhkaavasti käydä vähiin. Täytyy pistää töpinäksi.

Turkkilainen jugurttikakku

Merhaba!

Heinäkuun ruokamatkalla sukelletaan Turkkiin. Olen käynyt Turkissa teininä useammankin kerran, mutta parhaat ruokamuistot noilta ajoilta liittyvät Burger Kingiin ja kanakebabeihin, joten nyt piti keksiä jotain muuta. Siispä partaäijän matkaan.

Hyvin kiinnostava kakku (joka todellakin perustuu jugurttiin), löytyi Tastepottingin kautta, O Pistachio -blogista.

Turkkilainen jugurttikakku

4 kananmunaa
1,2 dl sokeria
3 rkl vehnäjauhoja (käytin mantelijauhoja kun tein gluteenitonta)
4,5 dl turkkilaista jugurttia
1 sitruunan kuori raastettuna
1 sitruunan mehu

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Vatkaa keltuaiset ja sokeri paksuksi vaahdoksi. Lisää jauhot, jugurtti, sitruunan kuoriraaste ja sitruunan mehu, sekoita. Vaahdota valkuaiset ja lisää joukkoon, sekoita seos tasaiseksi. Kaada se irtopohjalliseen kakkuvuokaan. Kannattaa laittaa leivinpaperia alle ja voidella pohja ja reunat. Paistetaan 50-60 minuuttia, kunnes saa pinnalle ruskeaa väriä. Kakku kohoaa uunissa ja läsähtää sieltä pois otettaessa, kuuluu asiaan. Tarjoillaan kylmänä tai kuumana.

Mulla kävi niin että kakkuvuoan reunasta valui hieman nestettä uuniin, kakkua jäähdytellessä sama jatkui. Taisi johtua siitä, että mantelijauho ei ime niin hyvin nestettä. Maku oli jännä, vähän niinkuin olisi syönyt juustokakun sitä täyteosaa, mutta ei ihan niin tuhtia. Sitruunankuori on tässä se juttu.

Ja tietty lisuke. Alkuperäisessä ohjeessa tehdään raparperimuhjua tähän kaveriksi, itse käytin valmista raparperimarmeladia, hyvin maistui.

Just tajusin, että täähän on ihan samanhenkinen kuin toukokuun virolainen uunirahka. Joku näissä maitotuote-kaakkusissa kiehtoo.

Vaan nyt mä häivyn itse italialaisen keittiön pariin, jospa sieltä löytyisi inspiraatiota elokuun ruokamatkaa varten, ciao!

Hyvää ruokaa Alppilassa

Ravintola Tori perusti toisen ravitsemusliikkeen Alppilaan ja se on hyvä juttu se. AlppiTori on nimittäin mainio paikka. Kiva pikku terassi. Oivallista vuohenjuustosalaattia.

Katkarapucaesar oli kanssa hirmu hyvä.

Etanoita valinnut syöjä vaikutti myös tyytyväiseltä.

Kaiken kaikkiaan hyvä ja rento meno. Ruokien hinnat on siinä 10-15e, 16 cl hyvää rieslingiä 8e. Oikein sopusuhtainen hintataso ja hyvät raaka-aineet. Suosittelen!

Herkkupallerot

Päätimme työkaverini kanssa järjestää lomallejäämisen kunniaksi kollegoille sangria-tarjoilun. Ja toki tarvittiin jotain naposteltavaa. Mulle lankesi vastuu makeasta, ja jotenkin mieleen tuli tämä monissa ruokablogeissa (itse bongasin sen ensimmäistä kertaa Ruokahommia-blogista) muutama vuosi sitten pyörinyt Hanna Jensenin dominokeksipalleroiden ohje. Jotta herkkupalleroiden syntisyys saataisiin maksimoitua, lisäsin massaan vielä tummaa suklaata ja kirsikkalikööriä, suklaakuorrutuksesta laiskuuttani luovuin. Alla oma versio.

Lienee turha hehkuttaa että törkeän hyviä palleroita, raaka-ainelista puhukoon puolestaan.

Dominokeksipallerot

2 pötköä Domino-keksejä

200 g maustamatonta tuorejuustoa

125g tummaa suklaata

4 rkl kirsikkalikööriä

kaakaojauhetta

Aja keksit tehosekottimessa rouheeksi. Lisää joukkoon tuorejuusto, kirsikkalikööri ja sulatettu suklaa ja pyöräytä vielä sen verran, että massa on tasainen. Nosta taikina tunniksi jääkaappiin kylmenemään. Mulla taikina maustui yön yli.

Ota taikina jääkaapista ja ala pyörittää siitä pieniä palleroita. Pyöritä pallerot lopuksi kaakaojauheessa ja nosta takaisin jääkaappiin. Nosta esiin juuri ennen tarjoilua.

Niin ja hei kiitos tuhannesti kaikista yli-ihanista viesteistänne tuolla arvonta-postauksessa, vielä ehtii osallistua!

Tuhat (tähän huutomerkkejä!) blogipostausta eli arvonta

Töttöröö, tadaa ja kaikenlaiset muut juhlatöräykset! Tämä on Herkun ja Koukun tuhannes postaus! Aika hurjaa, ainakin meidän seitsemän mielestä. Juhlan kunniaksi järjestetään arvonta, mutta siitä lisää vähän myöhemmin.

Nyt on aika tehdä pieni yhteenveto tähän blogimatkaan eli tuhanteen postaukseen, joka ajallisesti tarkoittaa noin kahta kuukautta vaille neljää vuotta. Jos joku ei vielä tiedä, oli aivan ensimmäiseksi Herkku ja Koukku -kerho, ja vasta hieman myöhemmin päätettiin pistää myös blogi pystyyn. Alun perin ideana taisi olla perustaa blogi ihan vain meidän omaksi iloksemme, mutta sittemmin blogin lukijakunta on kasvanut. Kiitos kaikki ihanat lukijat kommenteista ja vinkeistä!

Tässä skoolataan kolmevuotiasta kerhoa, mutta kannattaa se juhlamalja nostaa nytkin!

Blogi on ollut pääasiallisesti herkku- ja koukkupostausten areena, emmekä ole juuri täällä omista elämistämme avautuneet. Juhlan kunniaksi luvassa kuitenkin hieman statistiikkaa. Kas näin:

Tuhannen postauksen aikana Herkku ja Koukkulaiset:

- ovat menneet neljä kertaa naimisiin (ei kuitenkaan keskenään)
- saaneet neljä lasta (kaikki tyttöjä!), eikä sitä viidettäkään tarvitse enää kauaa odotella
- remontoineet yhtä puutaloa ja sen ulkosaunaa, yhtä kesämökkiä, yhtä yksiötä ja kahta kylpyhuonetta kaupungissa
- reissanneet yhdessä ja erikseen ainakin seitsemässätoista maassa
- käyneet blogimatkalla Tallinnassa, Hämeenlinnassa ja Lahdessa
- kokoontuneet kerhoilemaan nelisenkymmentä kertaa
- tehneet 97 joulukalenterin luukkua blogiin
- ja ennen kaikkea kokanneet ja leiponneet ja neuloneet ja ommelleet AIVAN MIELETTÖMÄSTI!

Juhlan kunniaksi järjestämme siis arvonnan, jonka palkintona on usein tämänkin blogin postausten ja reseptien innoittajana toiminut klassikko: Ruokatorstai. Se voi olla sinun, jos huikkaat kommenttilaatikkoon terveisesi nimimerkin kera (anonyymejä vastauksia ei huomioida). Arvonta alkaa just nyt ja päättyy kolmen viikon kuluttua 24.7.2012 klo 23:59. Arvonta suoritetaan viimeistään seuraavana päivänä, ja kirja postitetaan voittajalle elokuun alkupuolella (kunhan Jytis palaa lomilta).

Ei muuta kuin onnea arvontaan!

Kesän helpoin suklaakakku

Suklaahammasta kolotti taannoin (tai joka päivä kai sitä nyt kolottaa), ja halusin tehdä mutakakun. Halusin siitä vegaanisen, mutta googletuksen tulokset olivat laihanlaiset. Mutta miksipä sitä mennä merta edemmäs kalaan, kun on meidän maanmainio kakkupaakari Ellu!

Eihän nyt yksi jälkiruoka riitä mihinkään. Tässä suklaakakku ja kaveri.

 Tällaisen ohjeen sain. Ellu oli saanut tämän työkaveriltaan ja muokkaillut hieman. Tässä mun muokkaukset:

Suklaakaakku

3,5dl vehnäjauhoja
1dl tummaa kaakaojauhetta
1tl ruokasoodaa
½tl suolaa
vajaa 2,5dl sokeria
rouhittua vegaanista suklaata
1,25dl öljyä
2,5dl kylmää vettä tai kahvia (laitoin vettä)
2-3tl vaniljasokeria
2rkl omenaviinietikkaa (tai valkoviiniversio, kunhan ei perusetikkaa)

Sekoita kuivat aineet. Toisessa kulhossa sekoita vesi/kahvi ja öljy kunnolla. Yhdistä nämä seokset ja lisää joukkoon myös suklaa. Lisää vielä etikka ja sekoita oikein hyvin (tässä vaiheessa seos alkaa kuplia). Kaada öljyttyyn ja jauhotettuun vuokaan. Paista 190 asteessa n. 30 min.

HUOM! Jos haluaa saada mutakakkumaista koostumusta kakkuun, kannattaa paistaa vähemmän aikaa. Meillä uuni on sen verran kipakka, että paistoaikaa kannattaisi lyhentää varmaan kymmenenkin minuuttia. Sitä kokeillaan seuraavaksi.

Jäätelöä tai vaniljakastiketta vaan kyytiin, tuoreet marjat sopivat varmasti mainiosti.

EDIT: Hyviä mutakakkuohjeita (ei ole pakko olla vegaanisia) otetaan vastaan - vinkkaa ihmeessä kommenttilaatikkoon!